Ehdotuksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset
Ehdotuksen tavoitteena on vastata nopeasti muuttuvan kyberturvallisuusympäristön vaatimuksiin. Ehdotuksella mahdollistettaisiin nykyistä tehokkaammin kansallisten viranomaisten ja teollisuuden kyberuhkien ehkäisy ja koordinaatio. Toisaalta ehdotuksella pyrittäisin myös kehittämään Euroopan kyberturvallisuusalan teknologiaa ja teollisuutta.
Asetuksella perustettaisiin Euroopan tason osaamiskeskus ja luotaisiin verkostorakenne, osaamisverkosto, johon kuuluisivat kansalliset koordinaatiokeskukset. Tämän lisäksi luotaisiin laajempi osaamisyhteisö, joka olisi kyberturvallisuuden julkisen ja yksityisen sektorin intressitahoista koostuva avoin ryhmä, johon pääsy edellyttäisi tutkimukseen, teolliseen kehitykseen tai koulutukseen liittyvää osaamista. Ehdotuksen tavoitteiden ja keinojen voidaan arvioida olevan linjassa kansallisen tietoturvastrategian ja edellisen hallituksen hyväksymän kyberturvallisuusstrategian kanssa.
Ehdotus merkitsisi huomattavaa panostusta kyberturvallisuuteen: osaamiskeskuksen rahoitus sisältäisi lähes kahden miljardin euron rahoituksen Digitaalinen Eurooppa -ohjelmasta sekä Horisontti Eurooppa -ohjelman myöhemmin strategisessa suunnitteluprosessissa määriteltävän rahoitusosuuden. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan ole mahdollista tehdä lopullista arviota rahoituksesta eikä jäsenvaltioille koituvista kustannuksista tai niiden jakautumisesta, koska rahoitusvälineitä koskevat neuvottelut ovat avoinna osana monivuotisten rahoituskehysten kokonaisuutta.
EU:n asema kyberturvallisuuden kansainvälisessä toimintaympäristössä
Kyberturvallisuusala on dynaaminen ja kansainvälinen kasvuala. Euroopan kyberturvallisuusteollisuuden osuus alan markkinoista on kuitenkin viime vuosina pienentynyt, ja sen on arvioitu olevan vain noin 7 prosenttia maailman markkinoista. Eurooppa on tällä hetkellä kyberteollisuustuotteiden ja ratkaisujen nettotuoja. Eurooppalaiset alan yritykset ovat usein myös melko pieniä ja päätyvät usein jo varhaisessa vaiheessa Euroopan ulkopuoliseen omistukseen. Toimialan luonne edellyttäisi usein suurempaa yrityskokoa, joka mahdollistaisi toiminnan globaaleilla markkinoilla. Huolimatta nyt käsiteltävästä ehdotuksesta Euroopan panostukset kyberturvallisuuteen ovat vaatimattomia esimerkiksi Yhdysvaltoihin verrattuna. Merkittävä osuus alan toiminnasta on keskittynyt muutamille alan vahvoille maille, kuten Yhdysvalloille, Kiinalle, Venäjälle ja Israelille.
Talousvaliokunta pitää ehdotusta tärkeänä ja ajankohtaisena. Euroopan ja Suomen kannalta ehdotusta on arvioitava toisaalta turvallisuuskehityksen ja toisaalta alan innovaatioiden ja kilpailukyvyn kannalta. Talousvaliokunta kiinnittää toimialansa mukaisesti seuraavassa huomiota ennen muuta jälkimmäiseen näkökulmaan. Toisaalta on todettava, että myös yleinen turvallisuusnäkökulma on keskeinen koko digitaalisen liiketoimintaympäristön ja markkinoiden luottamuksen ja vakauden kannalta.
On tärkeää, että nyt esitettävistä rakenteista muodostuu sellaisia, että ne tosiasiassa edistäisivät alan eurooppalaisen teollisuuden kehittymisedellytyksiä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kyberturvallisuustekniikoiden, -tuotteiden ja -palveluiden kehittämisessä keskeinen asema tulee olla alan yrityksillä ja tutkimuslaitoksilla, kun viranomaisten tehtävä on enemmän ongelmien ja uhkien tunnistamisessa ja ehkäisemisessä sekä tutkimus- ja innovaatiotoiminnan mahdollistamisessa ja koordinoinnissa.
Talousvaliokunta painottaa, etteivät kyberturvallisuusalan tutkimus- ja innovaatiohankkeet saisi olla yksinomaan teoreettisia ja irrallisia alan nopeasti muuttuvasta todellisuudesta. Erityisesti eurooppalaisten tutkimushankkeiden pitkät aikajänteet voivat olla tältä kannalta ongelmallisia. Keskeistä olisi kehittää nopeita ja joustavia rahoitusmekanismeja sekä toteuttaa alan pilottihankkeita ja julkisia hankintoja eurooppalaista kyberturvallisuusalaa edistävällä tavalla.
Kyberturvallisuusalan kansallinen kehittäminen
Nyt käsiteltävä ehdotus on merkittävä keskustelunavaus ja merkitsee toteutuessaan huomattavaa panostusta Euroopan kyberturvallisuusalaan. Suomessa on suhteellisesti merkittävä kyberturvateollisuus. Alalla toimii Suomessa noin 120 yritystä. Vaikka eurooppalainen kyberteollisuus on menettänyt osuuttaan maailmanmarkkinoista, suomalainen kyberteollisuus on lähes kolminkertaistanut liikevaihtonsa vuodesta 2012. Alan osaamisen ja suomalaisyritysten potentiaalin vuoksi EU-tason panostukset ja niiden tehokkaampi kohdentaminen ovat siten todennäköisesti suhteellisesti Suomelle edullisia.
Toimivan kyberturvallisuusklusterin luominen Suomeen edellyttää sekä julkisen että yksityisen sektorin toimijoiden panostusta ja yhteistyötä. Kansallisesti on tärkeää löytää tehokas ja eri sektorien parhaan osaamisen yhdistävä tapa järjestää asian kansallinen koordinaatio ja turvata toiminnan riittävä resursointi. Keskeistä on tutkimus- ja innovaatiotoiminnan ja teollisuuden välisen yhteyden vahvistaminen. Samalla on tärkeää varmistaa, ettei luoda päällekkäisiä rakenteita tai ylimääräistä hallinnollista taakkaa ja että jo olemassa olevia rakenteita ja osaamista hyödynnetään. Tämä on keskeistä myös rahoituksen vaikuttavuuden kannalta.
Alan kehityksen kannalta keskeisessä asemassa ovat myös koulutus ja alan osaamisen kehittäminen. Jo tällä hetkellä alaa vaivaa osaajapula, ja osaavan työvoiman tarpeen ennakoidaan edelleen kasvavan. Tämä on esimerkki alan poikkihallinnollisen yhteistyön tarpeesta. Eri sektorien väliseen yhteistyöhön liittyy täsmentämistarpeita myös siltä osin, miten nyt käsiteltävä ehdotus mahdollistaa yhteistyön puolustusteollisuuden tai puolustusvoimien kanssa. Kyberturvallisuuden alalla tämän sektorin osallistuminen ja osaamisen hyödyntäminen on usein keskeisessä asemassa.
Talousvaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että Suomen tuleva EU-puheenjohtajakausi antaisi tilaisuuden tuoda esille parhaita asiaan liittyviä käytäntöjä ja edesauttaa asian tarkoituksenmukaista organisointia EU-tasolla ja eri jäsenvaltioissa. Tältä kannalta talousvaliokunta pitää tärkeänä edetä asian kansallisessa valmistelussa riittävän nopeasti, jotta Suomen edelläkävijyys alalla vahvistuisi ja asian kansallista järjestämistapaa voitaisiin käyttää esimerkkinä jo tulevan EU-puheenjohtajakauden aikana.