Yleisperustelut
Talousvaliokunta ehdottaa, että lakiehdotukset hyväksytään
hallituksen esityksen pohjalta ja että eduskunta-aloitteet
hylätään.
Hallituksen esitys
Talousvaliokunta pitää hallituksen esityksen
tavoitteita uudelle osakeyhtiölaille kannatettavina. Valiokunnan
kuulemiin asiantuntijalausuntoihin perustuen uudessa osakeyhtiölaissa
tavoitteet saavutetaan. Talousvaliokunta pitää uudistusta
tarpeellisena, koska nykyistä lakia on muutettu useaan
kertaan ja se on vaikeaselkoinen. Yritysten toimintaympäristö muuttuu
jatkuvasi, jonka johdosta on arvioitava myös lain säädännön
kehittämistarpeita.
Eräissä talousvaliokunnan saamissa lausunnoissa
suhtauduttiin kriittisesti osakeyhtiölainsäädännön
kokonaisuudistukseen yleensä. Siihen ei katsottu olevan
tarvetta. Lisäksi varauksellisia arvioita annettiin ja
muutosehdotuksia tehtiin yksittäisissä lausunnoissa
liittyen muun muassa kaupparekisteri-ilmoitusten määräaikojen
yhtenäistämiseen, yhtiöjärjestyksen
vähimmäissisältöön,
yhtiön toimialan määrittelyyn, erilajisten
osakkeiden äänivaltaeroihin, hallintoneuvostojen
tarpeellisuuteen ja tehtäviin, osakeanti- yms. valtuutusten
pituuteen ja vahingonkorvaussäännösten
tiukentamiseen. Näiden lisäksi esitettiin lukuisia
muita yksityiskohtaisia huomautuksia ja muutosehdotuksia.
Saatuaan vastineet esityksen valmistelijoilta ja harkittuaan
kannanottojaan talousvaliokunta on päätynyt tässä mietinnössä esitettyihin
näkökantoihin ja muutosehdotuksiin.
Pienyhtiöt
Hallituksen esitystä laadittaessa yhtenä tavoitteena
pidettiin lain soveltuvuutta voimassa olevaa lakia paremmin pienen
yritystoiminnan tarpeisiin. Osakeyhtiömuoto on Suomessa
selvästi suosituin yritysmuoto, ja valtaosa osakeyhtiöistä on
pieniä yhtiöitä. Pienimuotoisen yritystoiminnan
harjoittaminen osakeyhtiömuodossa on lisännyt
suosiotaan. Pienillä osakeyhtiöillä ja niiden
toimintaedellytysten sääntelyllä on suuri yhteiskunnallinen
merkitys.
Tarvetta säätää erityinen
pienyhtiölaki selvitettiin perusteellisesti 1990-luvun
lopulla. Tuolloin päädyttiin siihen, että erilliselle
pienyhtiölaille ei ole riittäviä perusteita.
Perusteiden katsotaan pätevän nykyäänkin.
Pienille yhtiöille halutaan samat toimintamahdollisuudet
kuin suurillekin, mikä edellyttää kattavaa
sääntelyä. Erillinen pienyhtiölaki
lisäisi tarvetta yritysmuodon muutoksiin yrityksen kasvaessa
elinkaarensa aikana. Lisäksi Norjassa ja Tanskassa toteutettuja erillisen
pienyhtiölain malleja on pidetty epäonnistuneina,
koska käytännössä yksityisiin
ja julkisiin yhtiöihin sovelletaan kuitenkin samoja sääntöjä.
Osakeyhtiölaki on valmisteltu niin, että se
soveltuisi hyvin myös pienille yrityksille. Valmistelussa
on korostettu lain selkeyttä. Pienten osakeyhtiöiden
toiminnan kannalta on katsottu tarpeelliseksi esittää heti
uuden osakeyhtiölain alussa ne periaatteet, joille myöhempi
sääntely perustuu. Vaikka osakeyhtiölain
sääntely on kattava, monet pienet yhtiöt
joutuvat käytännössä soveltamaan
vain muutamaa lukua, jotka koskevat lähinnä hallintoa.
Myös valiokunnassa kuullut asiantuntijat ovat pitäneet
uutta osakeyhtiölakia pienyritysten kannalta onnistuneena.
Talousvaliokunnan esittämä yksityisen osakeyhtiön
vähimmäispääomavaatimuksen alentaminen
2 500 euroon helpottaa yhtiön perustamista. Tältä osin valiokunta
viittaa 1 luvun 3 §:n perusteluihin. Tilintarkastuspakkoa
koskevat helpotukset tulevat harkittaviksi tilintarkastuslakiuudistuksen käsittelyn
yhteydessä.
Talousvaliokunta pitää kuitenkin tarpeellisena,
että käytännön yritystoiminnassa
ilmenneisiin tarpeisiin reagoidaan, jos sääntelyssä havaitaan
korjausta vaativia epäkohtia.
Pienyhtiöiden tilintarkastus
Uuden osakeyhtiölain mukaan kaikkia osakeyhtiöitä koskee
pakollinen tilintarkastus samalla tavoin kuin nykyään.
Jotta tilintarkastusvelvollisuus selkeästi ilmenee laista,
lakia on muutettu siten, että osakeyhtiössä on
oltava vähintään yksi tilintarkastaja.
Julkisessa osakeyhtiössä vähintään
yhden tilintarkastajan on oltava KHT-tilintarkastaja (Keskuskauppakamarin
hyväksymä tilintarkastaja). Tilintarkastuslaissa
säädetään rajoista, joiden ylittyessä on
valittava vähintään yksi hyväksytty
tilintarkastaja tai voidaan valita vain hyväksytty tilintarkastaja, HTM-
tai KHT-tilintarkastaja (kauppakamarin tai Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja).
Pieniin yhtiöihin voidaan siis valita muukin kuin hyväksytty
tilintarkastaja, jonka on kuitenkin täytettävä tilintarkastuslaissa
säädetyt yleiset kelpoisuusvaatimukset.
Tämän vuoden alkupuolella valmistuneen selvityksen
mukaan yhtiöistä noin 70 prosentilla on hyväksytty
tilintarkastaja, vaikka laki ei sitä edellytäkään.
Selvityksessä todetaan myös, ettei yhteiskunnallisen
edun valvontaintressi pienissä yrityksissä ole
merkittävä eikä esteitä pienimpien
osakeyhtiöiden vapauttamiselle tilintarkastusvelvollisuudesta
nähdä.
Talousvaliokunta toteaa, että tilintarkastusvelvollisuutta
ja tilintarkastajan kelpoisuutta pienissä osakeyhtiöissä harkitaan
valmisteltaessa tilintarkastuslain uudistusta. Hallituksen esitys
uudeksi tilintarkastuslaiksi annettaneen syysistuntokaudella 2006.
Tarvittaessa osakeyhtiölakia muutetaan tilintarkastuslain
uudistuksen yhteydessä.
Tilinpäätöstietojen julkisuus
Osakeyhtiölain mukaan kaikkien yhtiöiden on toimitettava
tilinpäätöksensä kaupparekisteriin. Kaupparekisterimerkinnät
ja rekisteriviranomaiselle toimitetut asiakirjat ovat julkisia.
Direktiivit eivät salli asetetusta velvollisuudesta poikkeuksia.
Talousvaliokunta toteaa, että yritykset, jotka eivät
ylitä kirjanpitolaissa säädettyjä kokorajoja,
voivat laatia lyhennetyn taseen. Kirjanpitoasetuksessa tarkoitettu
kirjanpitovelvollinen voi puolestaan laatia kululajikohtaisen tai
toimintokohtaisen tuloslaskelman asetuksessa säädetyiltä osin
yhteenlaskettuna. Pienet yritykset voivat hyödyntää kirjanpitosäännöksissä sallittuja
poikkeusmahdollisuuksia
esimerkiksi tarjous- ja kilpailutilanteessa.
Realisoitumattomat erät
Osakeyhtiölakiehdotuksen 8 luvun 1 §:n
mukaan sidottua omaa pääomaa ovat osakepääoma ja
ns. realisoitumattomiin arvonkorotuksiin perustuvat rahastot. Muut
rahastot ovat vapaata omaa pääomaa. Kysymys on
kirjanpitolain sallimista yrityksen omaisuuden arvonmuutoksista, jotka
merkitään taseeseen ennen omaisuuden myyntiä ja
siis ennen kuin arvonnoususta johtuva voitto on realisoitunut. Tapaus
koskee erityisesti kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja
(International Financial Reporting Standards, IFRS) soveltavia yrityksiä.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan verotusnäkökohtiin
perustuen jakokelpoisuuden osittaista rajoittamista.
Yritysverotuksen kehittämistyöryhmä 2005 ehdottaa,
että realisoitumattomien arvonnousujen jakokelpoisuuteen
esitetään lisärajoituksia. Talousvaliokunta
pitää tarpeellisena, että realisoitumattomien
arvonnousujen jakokelpoisuutta koskeva sääntely
valmistellaan erikseen yhteistyössä oikeusministeriön
ja valtiovarainministeriön kanssa ja että siitä annetaan
erillinen hallituksen esitys.
Osakeanti
Osakeannissa voidaan antaa osakkeita merkittäväksi
maksullisessa tai maksuttomassa osakeannissa. Osakeannista ja antivaltuudesta
päätetään yhtiökokouksessa.
Osakeannissa osakkeenomistajilla on etuoikeus annettaviin osakkeisiin
samassa suhteessa kuin heillä ennestään
on yhtiön osakkeita.
Suunnatusta annista ja sen hyväksyttävyydestä säädetään
9 luvun 4 §:ssä. Osakeannissa voidaan poiketa
laissa säädetystä etuoikeudesta (suunnattu
osakeanti), jos siihen on erityisen painava taloudellinen syy. Suunnattu
osakeanti voi olla maksuton vain, jos siihen on yhtiön
kannalta ja sen kaikkien osakkeenomistajien etu huomioon ottaen
erityisen painava taloudellinen syy. Suunnatun annin hyväksyttävyyttä arvioitaessa
on kiinnitettävä erityistä huomiota osakkeen
merkintähinnan ja käyvän hinnan suhteeseen.
Pykälän perusteluissa arvioidaan, mitä voidaan
pitää suunnatun osakeannin perusteena.
Suunnatulle osakeannille asetettavat vaatimukset korostavat
1 luvun 7 §:ssä säädettävää yhdenvertaisuusperiaatetta.
Perustelujen mukaan painavana taloudellisena syynä ei koskaan voida
pitää osakekaupoista johtuvien omistussuhteiden
muutosten estämistä tai tietyn osakkeenomistajan
enemmistöaseman turvaamista.
Yhtiökokouksen päätös voi
olla suoraan osakeyhtiölain nojalla mitätön,
jos päätös on selvästi 1 luvun
7 §:ssä tarkoitetun yhdenvertaisuusperiaatteen
vastainen eikä laissa tarkoitettua osakkeenomistajan suostumusta
ole saatu. Osakkeenomistaja voi myös määräajassa
moittia yhtiökokouksen päätöstä,
jos hän katsoo, että se on lain tai yhtiöjärjestyksen
vastainen.
Talousvaliokunnan kuulemisissa on esitetty, että suunnattu
ilmaisanti on suuri riski osakkeenomistajien tasapuoliselle kohtelulle,
minkä vuoksi suunnattua osakeantia ei tulisi sallia. Talousvaliokunta
kuitenkin puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä hallituksen
esityksen pohjalta, koska suunnatun osakeannin käyttöala
on rajattu laissa edellä kuvatulla tavalla suppeaksi ja osakkeenomistajan
oikeussuojakeinoja tehostetaan.
Omistuksen julkisuus
Lakiehdotuksen 3 luvun 17 §:n mukaan osake- ja osakasluettelo
on pidettävä yhtiön pääkonttorissa
jokaisen nähtävänä. Kenellä tahansa
on oikeus yhtiön kulut korvattuaan saada jäljennös luetteloista
tai niiden osasta. Säännökset koskevat
sekä yksityisiä että julkisia osakeyhtiöitä.
Ne vastaavat voimassa olevan osakeyhtiölain 3 luvun 12 §:n
säännöksiä. Käytännössä omistajatiedot
eivät ole kaikilta osin julkisia, koska ulkomaalainen tai
ulkomainen yhteisö tai säätiö voi hallintarekisteröidä osakkeensa.
Hallintarekisteröinnistä säädetään
arvo-osuusjärjestelmästä annetussa laissa.
Yhtiön osakkeiden kuulumisesta arvo-osuusjärjestelmään
määrätään osakeyhtiölain
mukaan yhtiöjärjestyksessä.
Talousvaliokunta pitää voimassa olevan ja ehdotetun
uuden lain julkisuuslähtökohtaa oikeana. Yksityisten
osakeyhtiöiden omistajatietojen julkisuuden rajoittaminen
on ongelmallista useista syistä. On olemassa esimerkiksi
yksityisiä osakeyhtiöitä, jotka ovat
kooltaan suuria. Niiden yhteiskunnallinen merkitys voi olla huomattava
ja omistajarakenne julkisuutta puoltava. Kahdestoista yhtiöoikeudellinen
direktiivi yhdenmiehen rajavastuuyhtiöistä edellyttää,
että jokainen voi saada tietoja yhdenmiehenyhtiön omistuksesta
ja omistajan henkilöllisyydestä. Julkisuuden rajoittaminen
voisi siis tapahtua vain osittain eikä johdonmukaisesti.
Omistuksen julkisuus osaltaan palvellee myös yritystoiminnan
laillisuusvalvontaa. Viranomaisten tiedonsaanti on turvattava joka
tapauksessa.
Omien osakkeiden hankkiminen ja mitätöinti
Osakeyhtiön omien osakkeiden hankkimisesta ja lunastamisesta
päätetään yhtiökokouksessa.
Yksityisessä osakeyhtiössä hankkimispäätös
voidaan tehdä enemmistöpäätöksellä,
mutta julkisessa yhtiössä päätös
on tehtävä kahden kolmasosan määräenemmistöllä.
Yhtiökokous voi asettamissaan rajoissa valtuuttaa hallituksen
päättämään hankkimisesta
kokonaan tai joiltakin osin. Valtuutus voi olla voimassa enintään
18 kuukautta.
Talousvaliokunnan käsityksen mukaan yhtiökokouksen
päätösvallasta yhtiön haltuun
hankittujen omien osakkeiden mitätöimisestä voidaan määrätä yhtiöjärjestyksessä.
Ilman tällaista määräystäkin
yhtiökokous ylimpänä toimielimenä voi
päättää mitätöimisestä kokonaan
tai joiltakin osin. Yhtiökokous voi päättää mitätöimisestä myös
yhtiön hallitukselle lakiehdotuksen 15 luvun 5 §:n
2 momentin nojalla antamassaan valtuutuksessa. Hallituksen on toimittava
yhtiökokouksen päätöksen sekä yhtiön
ja osakkeenomistajien edun mukaisesti. Osakkeiden mitätöiminen
on ilmoitettava viipymättä rekisteröitäväksi.
Jos hallitus päättää mitätöidä yhtiön
haltuun yhtiökokouksen päätöksen
nojalla hankitut osakkeet, kyseessä on luonteeltaan tekninen
toimenpide. Kaupparekisteritiedot on saatettava vastaamaan yhtiön
ulkopuolella olevien osakkeiden todellista määrää.
Jos yhtiön haltuun hankittuja osakkeita ei ole mitätöity,
yhtiö voi laskea nämä uudelleen liikkeeseen.
Siitä on päätettävä samalla
tavalla kuin uusien osakkeiden antamisesta, lähtökohtaisesti
yhtiökokouksessa. Edelleen luovuttamisesta säädetään
osakeyhtiölain 9 luvussa.
Yleishyödylliset yhtiöt
Osakeyhtiölakiehdotuksen 13 luvun 9 §:n mukaan
yhtiöllä voi olla kokonaan tai osittain muu tarkoitus
kuin voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Yhtiöjärjestykseen
on otettava määräys muun tarkoituksen
sisällöstä ja menettelytavoista jaettaessa
yhtiön varoja saman luvun 1 §:n 1 momentissa
tarkoitetuissa tilanteissa. Pykälä sallii minkä tahansa
muun tarkoituksen kuin voiton tuottamisen. Tällainen muu
tarkoitus voi olla esimerkiksi yleishyödyllisyys, josta on
määrätty yhtiöjärjestyksessä.
Lakiehdotuksen 1 luvun 5 §:n mukaan osakeyhtiön
toiminnan tarkoitus on voiton tuottaminen osakkeenomistajille, jollei
yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.
Perusteluissa todetaan, että yhtiö voi olla esimerkiksi
yleishyödyllinen, kuten tietyn yhdistyksen tai säätiön
toiminnan tukeminen, jos sen tarkoitus ei ole tuottaa voittoa osakkeenomistajille.
On olemassa myös yhtiöitä, jotka eivät
pyri tuottamaan voittoa yhtiölle itselleen, vaan toimivat
niin sanotusti omakustannusperiaatteella tavoitteenaan edullisten
tuotannontekijöiden takaaminen osakkeenomistajille. Yhtiöjärjestyksessä voidaan
myös määrätä, että yhtiön
voittovarat jaetaan muille kuin osakkeenomistajille.
Yleishyödylliset yhtiöt ovat mahdollisia myös
voimassa olevan osakeyhtiölain mukaan. Talousvaliokunnan
mielestä hallituksen tulee selvittää,
onko uuden lain 13 luvun 9 §:n mukainen sääntely
riittävä yleishyödyllisten osakeyhtiöiden
tarpeisiin vai tulisiko näistä yhtiöistä säätää erikseen
laissa.
Tuloverolain 22 §:ssä säädetään,
millaista yhteisöä verotuksessa pidetään
yleishyödyllisenä, ja 23 §:ssä tällaisen
yhteisön verovelvollisuudesta. Yleishyödyllisen
yhteisön arvonlisäverovelvollisuudesta säädetään
puolestaan arvonlisäverolain 4 §:ssä.
Näiden säännösten jälkeen
on useita niiden tulkintaa koskevia korkeimman hallinto-oikeuden
oikeustapauksia.
Toimivaltaiset tuomioistuimet
Ehdotuksen mukaan osakeyhtiölain soveltamista koskevat
riidat käsitellään kahdeksassa käräjäoikeudessa:
Ahvenanmaan, Helsingin, Kuopion, Lahden, Oulun, Tampereen,
Turun ja Vaasan käräjäoikeudessa. Osakeyhtiöoikeudellisten riita-asioiden
keskittämistä näihin tuomioistuimiin
perustellaan sillä, että tällaisten asioiden määrä on
tuomioistuinten käsittelemiin juttumääriin
suhteutettuna vähäinen. Tämän
vuoksi osakeyhtiöoikeudellisten asioiden erityisosaamista
ei muodostu tuomioistuimissa ilman juttujen keskittämistä mainittuihin
tuomioistuimiin, jotka on valittu ennen kaikkea yritysten sijainnin
ja muiden maantieteellisten näkökohtien perusteella.
Valitut käräjäoikeudet ovat pääsääntöisesti
niin suuria, että niiden koko tekee mahdolliseksi tuomarien
erikoistumisen muun muassa osakeyhtiöasioihin myös
tuomioistuimen sisällä.
Talousvaliokunta pitää mainittujen juttujen keskittämistä ehdotetulla
tavalla perusteltuna. Tarpeen on kuitenkin seurata, ettei juttujen
keskittäminen heikennä oikeudellisten palvelujen saatavuutta
ja johda alueelliseen eriarvoisuuteen eikä aiheuta etenkään
pienyrityksille kohtuuttomia kustannuksia ja vaaranna siten jopa oikeudellisten
palvelujen käyttöä.
Vastuuvapaus
Uuden osakeyhtiölain 5 luvun 3 §:ssä säädetään varsinaisessa
yhtiökokouksessa päätettävistä asioista.
Ehdotuksen mukaan varsinaisessa yhtiökokouksessa ei enää päätettäisi
vastuuvapaudesta hallituksen jäsenille, hallintoneuvoston
jäsenille ja toimitusjohtajalle, kuten voimassa olevan
lain mukaan on tehtävä.
Talousvaliokunta on täydentänyt 5 luvun 3 §:ää siten,
että varsinaisessa yhtiökokouksessa on edelleen
päätettävä vastuuvapaudesta
mainituille yhtiön toimielimille. Perustelujen osalta valiokunta
viittaa yksityiskohtaisiin perusteluihin.
Eduskunta-aloitteet
Hallituksen esitys uudeksi osakeyhtiölainsäädännöksi
on kokonaisuudistus, jonka valmistelun yhteydessä on harkittu
myös lakialoitteissa ja toimenpidealoitteessa esitettyjä ehdotuksia. Toisessa
lakialoitteessa ja toimenpidealoitteessa ehdotetaan muutosta yksityisen
osakeyhtiön vähimmäispääomaan.
Talousvaliokunta ehdottaa muutosta hallituksen esityksessä ehdotetun
yksityisen osakeyhtiön vähimmäispääoman
määrään, jolla on merkitystä erityisesti
vanhoille toimiville pienille osakeyhtiöille.
Ehdotetut osakeyhtiölain rangaistussäännökset
perustuvat osakeyhtiöoikeudessa omaksuttuihin lähtökohtiin
ja pohjautuvat voimassa olevan osakeyhtiölain säännöksiin.
Yksityiskohtaiset
perustelut
1. Osakeyhtiölaki
1 luku. Osakeyhtiön toiminnan keskeiset periaatteet
ja lain soveltaminen
3 §. Pääoma ja sen pysyvyys.
Esityksen 1 momentin mukaan yksityisen osakeyhtiön
vähimmäispääoman olisi oltava
8 000 euroa. Tällaisen yhtiön vähimmäispääomavaatimusta
on muutettu siten, että sen on oltava vähintään
2 500 euroa.
Vuoden 1980 alussa voimaantulleen osakeyhtiölain mukaan
osakepääoman oli oltava vähintään
15 000 markkaa. Ennen lain voimaantuloa rekisteröityyn
yhtiöön, jotka olivat voineet toimia alhaisemmalla
osakepääomalla, ei sovellettu uuden lain säännöksiä.
Pääomavaatimusta korotettiin 1997 voimaatulleella
lailla 50 000 markkaan, sittemmin 8 000 euroon.
Tuolloin pienemmällä pääomalla
toimineille yhtiöille säädettiin seitsemän
vuoden siirtymäaika, jota myöhemmin jatkettiin
toistaiseksi, kunnes muusta säädetään.
Käsiteltävänä olevassa hallituksen
esityksessä osakeyhtiölain voimaanpanolain 2 §:ssä ehdotetaan
alemmalla osakepääomalla toimiville yhtiöille
vielä kolmen vuoden siirtymäaikaa uuden lain voimaantulosta.
Alle 8 000 euron osakepääomalla toimivia yhtiöitä on
arvioitu olevan noin 52 000. Osakepääoman
korotusvaatimuksen pysyttäminen olisi merkittävä taloudellinen
vaatimus vanhoille toimiville pienille yhtiöille. Korottamisesta
ei olisi nähtävissä myöskään
merkittäviä hyötyjä eikä alemmasta
pääomasta toisaalta haittoja muun muassa velkojainsuojan
tai harmaan talouden estämisen kannalta. Vanhojen yhtiöiden
vähimmäisosakepääoman korottamisvaatimus
aiheuttaisi myös tarpeettomia hallinnollisia kustannuksia.
Vähimmäispääoman säätäminen 2 500
euroon helpottaa rajoitetulla vastuulla toimivan yrityksen perustamista,
ja sen odotetaan kannustavan yrittäjyyteen.
Jos niiden yhtiöiden, joiden osakepääoma
on vähintään 8 000 euroa, osakepääomaa
halutaan siitä alentaa, sen on tapahduttava uuden lain
14 luvussa säädettävää velkojiensuojamenettelyä noudattaen.
2 luku. Osakeyhtiön perustaminen
6 §. Apportti.
Pykälässä säädetään
osakkeen merkintähinnan maksamisesta rahan sijasta kokonaan
tai osittain muulla omaisuudella (apporttiomaisuudella) sekä apporttiomaisuutta
koskevista muodollisuuksista. Omaisuudella on luovutushetkellä oltava
vähintään maksua vastaava taloudellinen
arvo yhtiölle. Sitoumus työn tai palvelun suorittamiseen
ei voi olla apporttiomaisuutta.
Pykälän 3 momentin mukaan merkintähinnan maksuun
sovelletaan apporttiomaisuudella maksua koskevia säännöksiä,
jos merkintähinta maksetaan rahassa edellytyksin, että yhtiö hankkii vastiketta
vastaan omaisuutta tai palveluja.
Perustelujen mukaan 3 momentin säännös
on tarpeen, jotta merkintähinnan maksamista koskevilla
sopimusjärjestelyillä ei kierretä apporttisäännöksiä siten,
että osaketta ei tosiasiassa maksettaisi rahalla vaan omaisuudella
tai palveluilla. Säännöksen soveltaminen
ei riipu siitä, keneltä omaisuutta tai palveluja
hankitaan.
Ehdotetussa muodossaan 3 momentin säännös
voidaan ymmärtää myös väärin
siten, että tällaisessa tilanteessa sitoumus palvelun
suorittamiseen voisi olla apporttiomaisuutta, kunhan apporttiomaisuutta
koskevia muodollisuuksia noudatetaan. Koska omaisuuden on täytettävä laissa
säädetyt muodollisuudet eikä sitoumus palvelun
suorittamiseen kelpaa osakkeen maksuksi, väärinkäsityksen
välttämiseksi momentista on poistettu sanat "tai
palveluja".
5 luku. Yhtiökokous.
3 §. Varsinainen ja ylimääräinen
yhtiökokous.
Pykälän 2 momentissa säädetään
varsinaisessa yhtiökokouksessa päätettävistä asioista.
Ehdotuksen mukaan varsinaisessa yhtiökokouksessa
ei olisi pakko päättää vastuuvapaudesta
hallituksen jäsenille, hallintoneuvoston jäsenille
ja toimitusjohtajalle, kuten voimassa olevan lain mukaan on tehtävä.
Toisaalta vahingonkorvausta koskevan 22 luvun 6 §:n
2 momentin mukaan yhtiökokous voi päättää vastuuvapauden
myöntämisestä hallituksen jäsenille,
hallintoneuvoston jäsenille ja toimitusjohtajalle laissa
tarkoitetussa vahingonkorvausoikeutta koskevassa asiassa. Vastuuvapaudesta
päättämisestä voidaan määrätä myös
yhtiöjärjestyksessä. Hallitus voi muutenkin
tuoda vastuuvapausasian yhtiökokouksen päätettäväksi,
ja yksittäisellä osakkeenomistajalla on oikeus
aina vaatia, että vastuuvapaudesta päätetään
yhtiökokouksessa.
Pykälän 2 momentin uudeksi 3 kohdaksi on lisätty
voimassa olevan lain mukainen säännös, jonka
mukaan varsinaisessa yhtiökokouksessa on päätettävä vastuuvapaudesta
hallituksen jäsenille, hallintoneuvoston jäsenille
ja toimitusjohtajalle. Valiokunta muistuttaa tilintarkastajan vastuusta.
Tilintarkastuslain mukaan tilintarkastuksessa on otettava kantaa
siihen, voiko vastuuvapauden myöntää.
Tilintarkastajan on noudatettava hyvää tilintarkastustapaa
tehtäviä suorittaessaan. Hän on velvollinen
korvaamaan vahingon, jonka hän on toimessaan aiheuttanut
tahallisesti tai huolimattomuudesta. Tilintarkastaja vastaa myös
vahingosta, jonka hänen apulaisensa on tahallisesti tai
huolimattomuudesta aiheuttanut. Vastuuvapaussääntelyn
odotetaan osaltaan ehkäisevän väärinkäytöksiä.
Jos yhtiökokous myöntää vastuuvapauden, yhtiö ei
enää voi päättää korvauskanteen
nostamisesta siltä osin kuin asianomaisen henkilön vahinkoa
aiheuttanut toimenpide tai laiminlyönti ja siitä syntynyt
vahinko on ollut yhtiökokouksen tiedossa.
Lakiehdotuksen 22 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan yhtiökokouksen
päätös vastuuvapauden myöntämisestä hallituksen
jäsenelle, hallintoneuvoston jäsenille tai toimitusjohtajalle
ei ole sitova, jos yhtiökokoukselle ei ole annettu olennaisesti
oikeita ja riittäviä tietoja korvausvelvollisuuden
perusteena olevasta päätöksestä tai
toimenpiteestä. Päätös vastuuvapauden
myöntämisestä ei sido yhtiön
konkurssipesää tai yhtiön saneerauksessa
annetussa laissa tarkoitettua selvittäjää,
jos yhtiö asetetaan konkurssiin tai saneerausmenettely
aloitetaan hakemuksesta, joka tehdään kahden vuoden
kuluessa päätöksestä. Vastuuvapauspäätös
ei estä yhtiötä nostamasta kannetta,
jos yhtiökokoukselle ei ole annettu päätöksenteon
kannalta asianmukaisia tietoja. Säännös
vastaa asiallisesti voimassa olevan lain 15 luvun 5 §:n
2 momenttia.
Siitä, että yhtiökokoukselle annettujen
tietojen tulee olla olennaisesti oikeat ja täydelliset, oikeuskäytännön
mukaan seuraa, että yhtiökokouksen osanottajilla
täytyy olla todelliset mahdollisuudet saada oikea kuva
vastuuvapauskysymyksen perustavasta tosiseikastosta. Vaadittavan
tiedon taso on asetettava varsin korkealle huomioon ottaen, että vastuuvapauspäätös
merkitsee yhtiön yksipuolista luopumista vahingonkorvausvaateesta.
Yhtiökokoukselle annettavien tietojen tulee antaa
oikea kuva tehdyistä toimenpiteistä myös
kanneperusteen muodostavien yksittäisten toimenpiteiden
tai laiminlyöntien osalta. Vastuuvapauden myöntäminen
estää nostamasta yksittäistä vahingonkorvauskannetta
vain siltä osin kuin toimenpide tai laiminlyönti
ja vahingon aiheuttaminen on riittävän selkeästi
saatettu yhtiökokouksen tietoon. Yhtiökokouksen
vastuuvapauspäätöksen vaikutuksen kannalta
on keskeistä, ovatko nimenomaan yhtiökokoukselle
annetuista tiedoista ilmenneet ne seikat, joihin vahingonkorvauskanne
perustuu.
Toisaalta kanneoikeutta lopullisesti rajoittaa se, jos kannetta
ei ole nostettu 22 luvun 8 §:ssä säädetyssä määräajassa.
29 §. Osakkeenomistajan suostumus.
Pykälässä säädetään
siitä, milloin osakkeenomistajalta on saatava suostumus
yhtiöjärjestyksen muuttamiseen. Lakiehdotuksen
9 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan yksityisen osakeyhtiön
yhtiöjärjestyksessä voidaan poiketa lain
säännöksistä, jotka koskevat
osakkeenomistajan etuoikeutta osakkeisiin.
Ehdotuksessa on otettu huomioon osakassopimuskäytäntö,
jossa on tavallista poiketa lain etuoikeutta koskevista säännöksistä.
Jos kaikki osakkeenomistajat yksimielisesti haluavat näin menetellä,
ei ole perusteltua kieltää sitä, että asiantila
otetaan osakkeenomistajia sitovan osakassopimuksen sijasta yhtiöjärjestykseen,
jolloin asia on julkinen ja sivullistenkin havaittavissa.
Lain selkeyttämiseksi 29 §:n 1 momenttiin
on lisätty uusi 4 kohta, jonka mukaan etuoikeuden rajoittaminen
on mahdollista vain sellaisen osakkeenomistajan suostumuksella,
jota rajoittaminen koskee.
Etuoikeuden poistaminen tai rajoittaminen ei poista sitä,
että osakeomistuksen vesittäminen on edelleen
osakeyhtiölain vastaista, sillä osakeanteja toteutettaessa
on joka tapauksessa noudatettava lakiehdotuksen 1 luvun 7 §:ssä säädettävää yhdenvertaisuusperiaatetta,
jota myös hallituksen esityksen perusteluissa korostetaan
yhtenä osakeyhtiöoikeuden keskeisenä periaatteena.
Pykälän 1 momentin 4 kohdassa (hallituksen esityksessä)
viitataan 13 luvun 7 §:ään, jonka mukaan
oikeutta vähemmistöosinkoon voidaan rajoittaa
vain kaikkien osakkeenomistajien suostumuksella. Vastaavasti 2 momentissa
viitataan 15 luvun 6 §:ään, jossa omien
osakkeiden lunastamiseen suunnatusti vaaditaan kaikkien osakkeenomistajien
suostumus eikä vain sen, jonka osakkeita lunastetaan. Tämän
johdosta 1 momentin 4 kohtaa ja 2 momenttia on muutettu siten, että niissä ei
rajata osakkeenomistajia, joilta on saatava suostumus yhtiöjärjestyksen
muuttamiseen.
6 luku. Osakeyhtiön johto ja edustaminen
10 §. Hallituksen jäsenen kelpoisuus.
Pykälää on selvyyden vuoksi täydennetty
siten, että oikeushenkilö ei voi olla osakeyhtiön
hallituksen jäsenenä, koska eurooppayhtiöasetuksen
47 artiklan mukaan eurooppayhtiön säännöissä voidaan
sallia oikeushenkilön valitseminen hallituksen jäseneksi,
jollei yhtiön sääntömääräisen kotipaikan
jäsenvaltion lainsäädännössä toisin säädetä.
Vastaava rajoitus on myös voimassa olevassa osakeyhtiölaissa
(OYL 8:4.2).
7 luku. Tilintarkastus ja erityinen tarkastus
2 §. Tilintarkastajan valinta.
Lakiehdotuksen mukaan tilintarkastajan valitsee yhtiökokous. Koska
säännöksestä ei selkeästi
käy ilmi tilintarkastusvelvollisuus, sitä on täydennetty
niin, että osakeyhtiössä on oltava yksi
tilintarkastaja, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä useammasta
tilintarkastajasta. Jos osakeyhtiöön valitaan
vain yksi tilintarkastaja, joka ei ole tilintarkastuslaissa tarkoitettu
tilintarkastusyhteisö, on lakiehdotuksen 3 §:n
mukaan valittava ainakin yksi varatilintarkastaja. Tämä vastaa
tilintarkastuslaissa olevaa sääntelyä.
8 luku. Oma pääoma, tilinpäätös,
toimintakertomus ja konserni
1 §. Oman pääoman lajit ja käyttö.
Pykäläehdotuksessa määritellään
osakeyhtiön oman pääoman lajit taseessa.
Ehdotuksen mukaan yhtiön oma pääoma jakautuu
taseessa laissa lueteltuihin sidotun oman pääoman
eriin muiden oman pääoman erien ollessa vapaata
omaa pääomaa.
Säännöksestä ilmenee, että oman
pääoman eriin sovelletaan osakeyhtiölain
mukaan eri sääntöjä riippuen
siitä, ovatko ne sidottua vai vapaata omaa pääomaa.
Voimassa olevassa osakeyhtiölaissa (OYL 11:6) ei kuitenkaan
säädetä siitä teknisestä tavasta,
jolla oman pääoman erät taseessa esitetään,
vaan tämä määräytyy
kirjanpitolain ja sitä täydentävien säännösten
mukaan. Oikeustilaa ei ole ollut tarkoitus eikä ole syytä muuttaa,
joten pykälän 1 momentista on poistettu maininta
taseesta.
5 §. Toimintakertomus.
Ehdotuksen mukaan osakeyhtiön toimintakertomuksessa
on aina ilmoitettava osakeyhtiölaissa edellytetyt tiedot. Osakeyhtiön
olisi laadittava toimintakertomus silloinkin, kun yhtiön
ei tarvitsisi sellaista laatia kirjanpitolain nojalla.
Pykälän 1 momenttia on täydennetty
siten, että osakeyhtiölaissa edellytetyt tiedot
voidaan toimintakertomuksen sijasta ilmoittaa tilinpäätöksen
liitetietoina, jollei kirjanpitolaissa toisin säädetä.
Muutoksen johdosta kirjanpitolaissa määriteltyjen
pienten yhtiöiden ei ole pakko laatia toimintakertomusta
pelkästään osakeyhtiölain säännösten
velvoittamana. Lisäksi vältetään
eräät tilanteet, joissa sama tieto saatetaan joutua
esittämään toimintakertomuksessa osakeyhtiölain
säännösten johdosta ja liitetiedoissa IFRS-standardien
johdosta.
8 §. Toimintakertomuksen tiedot omista osakkeista.
Pykälän 2 momentin 1 kohdassa on korjattu
kirjoitusvirhe.
9 luku. Osakeanti
12 §. Apportti.
Pykälä, jossa säädetään
merkintähinnan maksamisesta apporttiomaisuudella maksullisessa
osakeannissa, vastaa 2 luvun 6 §:n apporttisäännöksiä.
Samoin perustein kuin 2 luvun 6 §:n 3 momentista myös
tämän pykälän 3 momentista on
poistettu sanat "tai palveluja".
13 luku. Varojen jakaminen
3 §. Jaon perustuminen tilinpäätökseen.
Esityksen mukaan saman luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu
varojen jakaminen tapahtuu viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen
perusteella. Pykälästä on poistettu viittaus
1 §:n 1 momenttiin, koska säännös
ei koske ainoastaan näitä vaan myös muualla
samassa luvussa tarkoitettujen varojen jakamista.
Lakia valmisteltaessa on tarkoitettu, että varojen
jaon perusteena oleva tilinpäätös on
myös tilintarkastettu. Säännöstä on
täydennetty tältä osin.
15 luku. Yhtiön omat osakkeet
8 §. Osakkeenomistajan oikeus saada tietoja.
Pykälässä säädetään
tietojen antamisesta osakkeenomistajalle, jolla on hankkimispäätöksen mukaan
oikeus myydä osakkeensa yhtiölle eli yhtiön
kannalta katsoen omien osakkeiden hankkimisesta osakkeenomistajalta.
Koska säännös ei koske lunastamista eikä luontevasti
voi siihen soveltuakaan, säännöksestä on
poistettu maininta lunastamispäätöksestä.
16 luku. Sulautuminen
7 §. Yhtiön kirjallinen ilmoitus velkojille.
Pykälän viimeinen virke on ymmärrettävyyden
parantamiseksi ja väärinkäsitysten välttämiseksi jaettu
säännöksen tarkoitusta muuttamatta kahdeksi
virkkeeksi.
Vastaava muutos on tehty jakautumista koskevan 17 luvun 7 §:ään.
8 §. Yrityssaneeraus.
Pykälän 2 momentin mukaan sulautumissuunnitelma
ja sen liitteet on liitettävä ehdotukseen saneerausohjelmaksi.
Koska sulautumissuunnitelmaan on pakollisena liitettävä ainoastaan
saman luvun 4 §:ssä tarkoitettu hyväksytyn
tilintarkastajan lausunto, 2 momentin säännökseen
on tehty kielellinen täsmennys.
Vastaava täsmennys on tehty jakautumista koskevan 17
luvun 8 §:ään.
11 §. Asiakirjojen nähtävänä pitäminen
ja lähettäminen.
Pykälän 2 momentissa säädetään
kolmikantasulautumisessa osakkeenomistajien nähtävänä pidettävistä,
sulautumisvastikkeen antajaa koskevista asiakirjoista. Momentin
toista virkettä on selvyyden vuoksi muutettu niin, että säännös
koskee vain asiakirjojen nähtävänä pitämistä eikä sulautumissuunnitelmaan
liitettävää selvitystä.
15 §. Rekisteröimisen edellytykset.
Pykälän 2 momentin mukaan, jos velkoja on
vastustanut sulautumista, rekisteriviranomaisen on ilmoitettava
tästä yhtiölle viipymättä.
Säännöstä on täydennetty
siten, että rekisteriviranomaisen on lähetettävä ilmoitus
viipymättä määräpäivän
jälkeen. Määräpäivällä tarkoitetaan
velkojien vastustuksille varatun tämän luvun 6 §:n
mukaan asetetun määräajan päättymistä.
Näin muutettuna sulautumisessa noudatettava velkojiensuojamenettely
on yhdenmukainen osakepääoman alentamisessa ja
yritysmuodon muuttamisessa noudatettavien velkojiensuojamenettelyjen
kanssa (14:4.3 ja 19:7.3).
Vastaava muutos on tehty jakautumista koskevan 17 luvun 15 §:n
2 momenttiin.
17 luku. Jakautuminen
7 §. Yhtiön kirjallinen ilmoitus velkojille.
Pykälän viimeinen virke on vastaavin perustein kuin
sulautumista koskevan 16 luvun 7 §:n viimeinen virke jaettu
kahdeksi virkkeeksi.
8 §. Yrityssaneeraus.
Pykälän 2 momentin mukaan jakautumissuunnitelma
ja sen liitteet on liitettävä ehdotukseen saneerausohjelmaksi.
Säännöstä on täsmennetty
vastaavin perustein kuin sulautumista koskevan 17 luvun 8 §:ää.
15 §. Rekisteröimisen edellytykset.
Pykälän 2 momentin mukaan, jos velkoja on
vastustanut sulautumista, rekisteriviranomaisen on ilmoitettava
tästä yhtiölle viipymättä.
Säännöstä on täydennetty
vastaavasti samoin perustein kuin sulautumista koskevan 16 luvun 15 §:n
2 momenttia. Jakautuvan yhtiön velkojien oikeudesta
vastustaa jakautumista ja velkojille annettavasta kuulutuksesta
säädetään 17 luvun 6 §:ssä.
18 luku. Vähemmistöosakkeiden lunastaminen
7 §. Lunastushinnan määrittäminen.
Pykälän 2 momentissa oleva viittaus arvopaperimarkkinalain
6 luvun 6 §:ään on muutettu viittaukseksi HE:n
6/2006 vp pohjalta hyväksyttyyn arvopaperimarkkinalain
6 luvun uuteen 10 §:ään.
20 luku. Yhtiön purkaminen
11 §. Tilinpäätös selvitystilaa
edeltävältä ajalta.
Tässä luvussa säädetään
selvitysmenettelystä osakeyhtiötä purettaessa.
Luvun 11 §:n mukaan selvitysmiesten on tarvittaessa laadittava
tilinpäätös selvitystilaa edeltäneeltä ajalta,
mutta siihen ei siis ole velvollisuutta. Säännöstä on
täydennetty perustelujen mukaisesti siten, että tilinpäätös
on tässäkin tapauksessa tarkastettava.
21 luku. Päätöksen moite
1 §. Yhtiökokouksen päätöksen
moittiminen.
Luvun 1 §:n 1 momentin johdanto-osaa on täydennetty
voimassa olevan lain mukaiseksi siten, että osakkeenomistaja
voi moittia yhtiökokouksen päätöstä yhtiötä vastaan
ajettavalla kanteella pykälässä säädetyin
edellytyksin.
22 luku. Vahingonkorvaus
9 §. Pakottavuus.
Pykälässä kielletään
rajoittaa yhtiöjärjestyksessä yhtiön
oikeutta vahingonkorvaukseen ja osakkeenomistajan tai muun henkilön
oikeutta vahingonkorvaukseen tai kanteen ajamiseen. Säännös
on pakottavaa oikeutta, josta yhtiöjärjestyksen
määräyksillä ei voida poiketa.
Pykälän lakiteksti on asianmukainen, mutta sen
perusteluista saattaa saada käsityksen, että kaikkien
osakkeenomistajien suostumuksella yhtiöjärjestyksessä voitaisiin
määrätä mistä tahansa
yhtiön korvausoikeuden rajoittamisesta.
Pykälän perustelujen selventämiseksi
todetaan, että pykälän 1 momentissa kielletään
kokonaan rajoittamasta yhtiöjärjestyksessä yhtiön oikeutta
vahingonkorvaukseen, jos vahinko on aiheutettu rikkomalla lain pakottavia
säännöksiä taikka muuten tahallaan
tai törkeästä huolimattomuudesta. Pykälän
2 momentin mukaan yhtiön vahingonkorvausoikeuden rajoittaminen muuten,
siis niiltä osin kuin rajoittaminen ei 1 momentin
mukaan ole kokonaan kiellettyä, vaatii kaikkien osakkeenomistajien
suostumuksen. Pykälän 3 momentissa kielletään
kokonaan yhtiöjärjestyksessä rajoittamasta
osakkeenomistajan tai muun henkilön oikeutta vahingonkorvaukseen
tai kanteen ajamiseen.
24 luku. Riitojen ratkaiseminen
6 §. Ratkaisuista ilmoittaminen.
Pykälässä säädetään
tuomioistuimen ja välimiesoikeuden velvollisuudesta viipymättä ilmoittaa
kaupparekisteriin merkittävää seikkaa
koskevasta ratkaisustaan rekisteriviranomaiselle. Tuomioistuimen
on ilmoitettava rekisteröitäväksi myös
tieto ratkaisunsa lainvoimaisuudesta.
Koska ratkaisusta on ilmoitettava viipymättä, pykälän
perustelujen mukaan on käytännössä usein
syytä ensin ilmoittaa ratkaisusta maininnoin, että ratkaisu
on vailla lainvoimaa, ja tämän jälkeen
erikseen mahdollisesta lainvoimaisuudesta.
Pykälän säännös
perusteluineen on tarkoitettu sillä tavoin väljäksi,
että tuomioistuin voi tilanteen mukaan harkita, odotetaanko
ennen rekisteriviranomaiselle tehtävää ilmoitusta
ratkaisun lainvoimaiseksi tuloa vai tehdäänkö ilmoitus
ratkaisusta ja sen lainvoimaisuudesta erikseen.
Säännöksen sanamuotoa on väljennetty
niin, että ratkaisusta on ilmoitettava rekisteriviranomaiselle
viipymättä sijasta ilman aiheetonta viivytystä.
Näin sanamuoto ei ole esteenä tarkoituksenmukaisten
tuomioistuinkäytäntöjen luomiselle.
Laki ei velvoita tuomioistuinta ilmoittamaan ratkaisun lainvoimaisuudesta
silloin, kun tuomioistuimella ei ole siitä tietoa.
25 luku. Rangaistussäännökset
2 §. Osakeyhtiörikkomus.
Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan osakeyhtiörikkomuksesta
rangaistaan silloin, kun joku tahallaan rikkoo osakeyhtiölain
säännöksiä muun muassa tilinpäätöksen
tai konsernitilinpäätöksen laatimisesta.
Säännöstä on täydennetty
siten, että myös toimintakertomusta koskevien
osakeyhtiölain säännösten rikkominen
on rangaistavaa, koska kirjanpitolain mukaan toimintakertomus ei
ole osa tilinpäätöstä.
2. Laki osakeyhtiölain voimaanpanosta
2 §. Vähimmäisosakepääoma.
Osakeyhtiölain 1 luvun 3 §:n 1 momenttia
on muutettu siten, että yksityisen osakeyhtiön
vähimmäisosakepääoma on 8 000
euron sijasta 2 500 euroa. Tämän johdosta voimaanpanolain
2 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi,
että yksityisen osakeyhtiön 2 500 euron
vähimmäisosakepääomavaatimusta
ei sovelleta aikaisemmin rekisteröityyn yhtiöön,
jonka osakepääoma uuden lain tullessa voimaan
on alle 2 500 euroa.
Tämä merkitsee sitä, että 2 500
euron vähimmäispääomaa ei vaadita
takautuvasti niiltäkään yhtiöiltä,
jotka on perustettu pienemmällä pääomalla
ennen nykyisen osakeyhtiölain voimaantuloa. Mainittu 2 500
euron pääomavaatimus koskee kuitenkin niitä yhtiöitä,
joilla on jo uuden lain voimaantullessa tai uuden lain aikana vähintään
2 500 euron osakepääoma.
4. Laki eurooppayhtiölain muuttamisesta
Johtolause.
Johtolausetta on täydennetty 7 §:n 2 momentilla,
koska myös sitä ehdotetaan muutettavaksi asiayhteyteen
kuuluvana.
4 §. Perustaminen sulautumalla.
Pykälän 2 momenttiin on lisätty
säännökset sulautumisen täytäntöönpanoa
koskevan lupahakemuksen liitteistä ja lupapäätöksen
rekisteröimisestä, koska ehdotetut viittaukset
uuteen osakeyhtiölakiin eivät kata näitä tapauksia
sillä tavoin kuin voimassa olevan momentin viittaukset
voimassa olevaan osakeyhtiölakiin.
Tarkoituksena ei ole muuttaa eurooppayhtiölain mukaista
menettelyä liitevaatimusten tai rekisteröimisen
suhteen.
Samalla momenttiin on lisätty hallituksen esityksestä pois
jäänyt nykyistä lakia vastaava viittaus,
jonka mukaan luvan antamisen edellytyksiin sovelletaan tämän
pykälän 1 momentin säännöksiä sulautumisen
rekisteröinnin edellytyksistä, lukuun ottamatta
momentin viimeistä virkettä.
7 §. Johto.
Pykälän 2 momentin alusta on poistettu, että eurooppayhtiöllä on
oltava toimitusjohtaja. Koska osakeyhtiölakiehdotuksen
mukaan julkisella osakeyhtiöllä ei ole pakko olla toimitusjohtajaa,
toimitusjohtajan valitsemista ei ole perusteltua vaatia myöskään
eurooppayhtiössä.
9 §. Kotipaikan siirtäminen Suomesta.
Pykälän 3 ja 4 momentteihin on lisätty
vastaavat viittaukset samoin perustein kuin 4 §:n 2 momenttiin.
23. Laki arvopaperimarkkinalain muuttamisesta
Johtolause.
Johtolauseesta on poistettu 6 luvun 6 §:n 1 momentti
sen johdosta, että myös kyseinen lain muutosehdotus
on poistettu.
6 luku. Julkinen ostotarjous ja lunastusvelvollisuus
6 §.
Pykälän 1 momentin muutosehdotus on poistettu,
koska sama pykälä on muutettu HE:n 6/2006
vp pohjalta.