Perustelut
Lausunnon näkökulmat
Tulevaisuusvaliokunta haluaa keskittyä lausunnossaan
niihin periaatepäätökseen liittyviin asioihin,
joilla on erityistä merkitystä pitkän
aikavälin kehityksen kannalta. Tällöin
keskeisiä kysymyksiä ovat energian, erityisesti
sähköenergian, pitkän aikavälin
tarve- ja kehitysarviot, eri energiamuotojen vaikutus tulevaisuuden
tärkeimpään ympäristöongelmaan,
ilmastonmuutokseen, teknologian kehittämisen luomat uudet mahdollisuudet
sekä Suomen energiariippuvuudet ja Suomen houkuttelevuus
tulevaisuuden investointikohteena. Lisäksi valiokunta kiinnittää lyhyesti
huomiota eräisiin muihin periaatepäätökseen
liittyviin kysymyksiin.
Globaalit tarve- ja kehitysarviot
Globaaleja pitkän aikavälin energia-arvioita ovat
tehneet erityisesti kansainvälinen soveltavan systeemianalyysin
tutkimuslaitos IIASA yhdessä Maailman energianeuvoston
(World Energy Council) kanssa ja maailmanlaajuinen energiayhtiö Shell.
Arviot perustuvat maailman väestön kasvua
koskeviin arvioihin ja globaaleihin kasvuarvioihin.
Mikäli energia-arviot ulotetaan 40—50 vuoden
päähän, kaikissa arvioissa korostuvat
kahden energialähteen — öljyn ja maakaasun — saatavuuden
ongelmat ja siitä johtuvat kustannusnousut. Mikäli
ympäristöarvot johtavat energiantuotannon ympäristöhaittoja
koskevien sopimusten, lakien ja määräysten
kiristymiseen, mitä on pidettävä sekä toivottavana
että todennäköisenä, kaikki
arviot osoittavat hiilen käytön dramaattistakin
vähentymistä tuona ajanjaksona.
Seuraavassa esitetään lyhyesti kaksi perusskenaariota
näistä arvioista. Niiden perustana on noin 1,5—2
prosentin talouskasvu.
Maailman energianeuvosto ja IIASA
| väestö |
5,3 mrd |
7,9 mrd |
10,1 mrd |
| vuosi |
1990 |
2020 |
2050 |
| primaarienergia |
9 Gtoe
|
13,6 Gtoe (+50 %) |
19,8 Gtoe (+120 %) |
| sähkö |
9 600 TWh |
16 800 TWh (+75 %) |
23 400 TWh (+144 %) |
| ydinenergian osuus |
5 % |
7 % |
14 % |
| uusiutuvien osuus |
18 % |
17 % |
22 % |
| hiilidioksidipäästöt |
5,9 GtC |
8,3 GtC (+41 %) |
9,6 GtC (+63 %) |
Shell
| väestö |
6 mrd |
8 mrd |
9 mrd |
| vuosi |
2000 |
2025 |
2050 |
| primaarienergia |
9,5 Gtoe |
15 Gtoe (+58 %) |
20 Gtoe (+110 %) |
| ydinenergian osuus |
7 % |
5,5 % |
4 % |
| uusiutuvien osuus |
8 % |
15 % |
33 % |
| hiilidioksidipäästöt |
6,1 GtC |
9 GtC (+53 %) |
9,6 GtC (+63 %) |
Ydinenergian sekä määrä että osuus
kasvavat merkittävästi Maailman energianeuvoston
ja IIASA:n perusskenaariossa, kun taas Shellin perusskenaariossa
ydinenergian määrä kasvaa vain 5 prosenttia
ja osuus laskee nykyisestä 5 prosentista 4 prosenttiin.
Uusiutuvien energialähteiden osuus kasvaa molemmissa arvioissa
selvästi, Shellin perusskenaariossa jopa 9-kertaiseksi, jolloin
sen osuus maailman energiatuotannosta nousisi nykyisestä 8
prosentista 33 prosenttiin vuonna 2050.
Maailman energianeuvoston ja IIASA:n skenaarioista on seuraavassa
myös erittäin voimakkaaseen energiansäästöön
perustuva skenaario.
Maailman energianeuvosto ja IIASA: säästöskenaario
| Väestö |
5,3 mrd |
7,9 mrd |
10,1 mrd |
| Vuosi |
1990 |
2020 |
2050 |
| primaarienergia |
9,0 Gtoe |
11,4 Gtoe (+27 %) |
14,3 Gtoe (+59 %) |
| sähkö |
9 600 TWh |
12 200 TWh (+27 %) |
17 900 TWh (+86 %) |
| ydinenergian osuus |
5 % |
6 % |
3,5 % |
| uusiutuvien osuus |
18 % |
21 % |
39 % |
| hiilidioksidipäästöt |
5,9 GtC |
6,3 GtC (+7 %) |
5,3 GtC (-10 %) |
Säästöskenaariossa ydinenergian määrä kasvaisi
huomattavasti ja sen osuus jossain määrin vuoteen
2020 ja vuoteen 2050 sen määrä kasvaisi
lievästi ja osuus laskisi 3,5 prosenttiin. Ydinenergian
määrän kasvua rajoitettaisiin erityisesti
erittäin voimakkaalla uusiutuvien lähteiden lisäämisellä vuoden
2020 jälkeen.
Maailman energiantarve kasvaa eri skenaarioiden mukaan
1,5—2-kertaiseksi ja sähköntarve yli
kaksinkertaiseksi vuoteen 2050 mennessä. Kasvihuonekaasupäästöt
kasvavat vastaavasti 1—1,5-kertaisiksi. Voimakkaaseen säästöön perustuvassa
skenaariossakin päästöt kasvavat vuoteen
2030 asti. Asiantuntijoiden mukaan ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi
päästöjä on vähennettävä 60
prosenttia mahdollisimman pian. Huomattaviin lisävähennyksiin
tähtäävä Kioton jatkosopimus
on valmisteilla. Päästöjen merkittävä väheneminen
edellyttää siirtymistä päästöttömiin
energianlähteisiin paljon nopeammin ja/tai suurempaa
energian käytön vähenemistä kuin
skenaarioissa on pidetty mahdollisena.
Nykyisen Euroopan unionin ja 30 maan unionin energiatulevaisuutta
on tarkasteltu vuonna 2000 komission vihreässä kirjassa
Energiahuoltostrategia Euroopalle (KOM(2000) 769, 29.11.2000). Vuoteen
2030 ulottuvissa skenaarioissa oletetaan uusiutuvien energialähteiden tuen
jatkuvan nykyisellään ja tehdään
olettamuksia mm. energiaintensiivisyyden vähentämisestä,
EU:n energiamarkkinoiden "valmistumisesta" vuoteen 2010 mennessä ja
eri maiden ydinvoimapolitiikasta (mm. Saksan oletetaan luopuvan
ydinvoimasta kokonaan vuoden 2005 jälkeen, Alankomaiden
oletetaan luopuvan kokonaan ydinvoimasta vuonna 2020, Belgiassa ydinvoima
vähenee nopeasti vuoden 2020 jälkeen ja Suomen
ja Ranskan oletetaan jatkavan ydinvoiman käyttöä,
kunnes voimalat poistetaan käytöstä 40
vuoden käytön jälkeen). Saksan hallitus
on tehnyt ydinvoimasta luopumispäätöksen.
Se perustuu ensinnäkin arvioon, jonka mukaan Saksassa on
sähköntuotannon ylikapasiteettia aina vuoteen
2010 saakka. Toisaalta päätöksen perusteella
on käynnistynyt energiantuotannon tulevaisuuden suunnittelu,
jossa keskeisessä asemassa ovat uusiutuvien energianlähteiden
osuuden lisääminen, maakaasun käytön lisääminen
sekä hiilen käytön kehittäminen.
Keskeiset tulokset koskevat eri energiamuotojen osuuksia vuoteen
2030, hiilidioksidipäästöjen ennakoitua
kasvua ja tuontiriippuvuuden kehitystä.
EU:n komissio (2000): Tuotantojakautuma v. 2000
ja 2030
| Vuosi |
2000 |
2030 |
| öljy |
40 % |
38 % |
| maakaasu |
22 % |
29 % |
| hiili |
16 % |
19 % |
| ydinvoima |
15 % |
6 % |
| uusiutuvat |
6 % |
8 % |
Maakaasun osuus kasvaa eniten. Uusiutuvien energianlähteiden
määrä kasvaisi 45 prosenttia, mutta niiden
osuus jäisi 8 prosenttiin vuonna 2030, kun EU:n tavoite
vuonna 2010 on 12 prosenttia. Tavoiteohjelma edellyttää tuulisähkökapasiteettia
40 000 MW sekä voimakasta bioenergian lisäystä (90
Mtoe), muun muassa 6,5 miljoonaa hehtaaria energiakasviviljelmiä (EU:n komission
tiedonanto: Tulevaisuuden energia —uusiutuvat energialähteet,
1997). Tuulisähkö on kehittynyt lähes
tavoitetta vastaavasti (tuulisähkökapasiteetti
vuoden 2001 lopussa noin 14 000 MW). Bioenergia ei ole kehittynyt,
kun suurta koeviljelmää, joka on välttämätön
järjestelmän kehittämiseksi, ei vielä ole.
Tavoitteen saavuttaminen nykyistä voimakkaammallakin verotus-
ja tukipolitiikalla on vielä epävarmaa.
EU:n komissio (2000): Hiilidioksidipäästöjen
ennakoitu kasvu vuosina 2010, 2020 ja 2030 verrattuna vuoteen 1990
(Kioton pöytäkirjan viitevuosi)
| Vuosi |
2010 |
2020 |
2030 |
| EU |
+5% |
+12 % |
+22 % |
| 30 valtion Eurooppa |
+7 % |
+18 % |
+31 % |
Tuontiriippuvuus kasvaa nykyisestä 50 prosentista vuoden
2030 70 prosenttiin.
Komission johtopäätökset Euroopan
energiahuollon uhkista skenaarioiden pohjalta ovat seuraavat:
- Tuontiriippuvuus kasvaa huolestuttavasti
- Uusiutuvien energialähteiden käytössä ei saavuteta
12 prosentin tavoitetta (osuutta primaarienergiasta)
- Kioton pöytäkirjan tavoitteita ei saavuteta
- Ydinvoimasta luopuminen tekisi ilmastonmuutoksen torjumisen
vieläkin vaikeammaksi pitkällä aikavälillä.
Euroopan komission vihreä kirja energian toimintavarmuudesta
(E 10/2001 vp) korostaa uusiutuvien
energialähteiden kehittämisen lisäksi myös
energiansäästön merkitystä Euroopan energiahuollossa.
Energiatehokkuuden parantaminen maakohtaisilla rakennusmääräyksillä, energiansäästösopimukset
ja sertifikaatit vauhdittavat energiansäästöä.
Komission mukaan on otettava huomioon myös tarjontaan
liittyvät kysymykset. Tarjonnan riippuvuuden hallinnassa
komissio näkee tärkeäksi vähemmän
saastuttavien energialähteiden kehittämisen, energiavarastojen
varmistamisen, kilpailun ylläpitämisen, toimitusverkkojen varmistamisen
sekä EU:n aseman varmistamisen suhteessa tuottajamaihin.
Niinpä energiahuollon tulevaisuuden painopistealoilla
korostuukin tarve kehittää uusi kysyntään
kohdistuva strategia, jonka keskeisiä keinoja ovat verotus,
sääntely ja muut markkinainstrumentit. Verotustoimenpiteiden
tavoitteena tulisi olla kansallisten vääristymien
ja energiantuottajien välisten vääristymien
poistaminen, energiansäästön tehostaminen
ja ympäristövahinkojen kustannusten sisällyttäminen hintoihin.
Säästöpainotuksissa keskeisellä sijalla
tulisi olla liikenne, erityisesti ympäristöystävällisten
ajoneuvojen kehittäminen sekä korvaavien polttoaineiden
käyttöönotto (biopolttoaineet, maakaasu
ja vety). Yhteisön ohjelmien tulisi myös edistää markkinoiden
luomista uusille energiataloudellisille, mutta ei kovin kilpailukykyisille
tekniikoille.
Tarjontaan kohdistuvassa strategiassa painottuvat energiariippuvuuksien
hallinta ja erityiset toimet uusien ja uusiutuvien energialähteiden
tukemiseksi. Näillä toimilla edistettäisiin
uusien ja uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa
siten, että voitaisiin saavuttaa EU:n tavoite, 12 prosenttia
energiankulutuksesta vuonna 2010.
Sähköntarve Suomessa
Suomessa ei taloudellisen kasvun ja energian kulutuksen riippuvuus
ole enää samanlainen kuin maailmanlaajuisesti
johtuen meillä toteutuneesta talouden rakennemuutoksesta.
Tästä huolimatta absoluuttisesti mitattuna etenkin
sähkön tarve on kasvanut ja kasvaa edelleen tasaisesti, mutta
energian kasvu tulee todennäköisesti tasaantumaan
ja pysähtymään noin vuoden 2020 tienoilla.
Ilmastostrategian mukaan sähkön kulutus nousee
nykyisestä 79 TWh:sta 88—90 TWh:iin vuonna 2010
(+13 %) ja 95—97 TWh:iin vuonna 2020
(+22 %). VTT (VTT Energy Visions 2030) arvioi
sähkön kulutuksen kasvavan noin 4 TWh enemmän.
Valtioneuvoston periaatepäätöstä arvioitaessa
joudutaan vastaamaan kysymykseen, mikä vaikutus energiansäästöillä on,
mitkä energianlähteet ja mitkä teknologiat
tyydyttävät sähkön tarpeen ja
mitkä valinnat ovat järkeviä olemassaolevien
ja uusien päästörajoitteiden vallitessa.
Päästöjen vähentäminen
Kioton sopimuksen jälkeen
Valtioneuvosto viittaa periaatepäätöksen
perusteluissa sekä liitteessä 3 (Uuden ydinvoimalaitosyksikön
merkitys Suomen energiahuollolle) 15.3.2001 hyväksyttyyn
kansalliseen ilmastostrategiaan. Energiantuotannon merkittävin
rajoite nyt ja tulevaisuudessa onkin ilmastonmuutos. Tulevaisuusvaliokunta
on ilmastostrategiasta antamassaan lausunnossa (TuVL 1/2001
vp — VNS 1/2001 vp)
kiinnittänyt huomiota siihen, että ilmastostrategian
päästöjen vähentämistoimet
tähtäävät lähinnä Kioton
sopimuksen ensimmäiseen sitoumuskauteen eli vuosiin 2008—2012.
Suurimmat energiasektorin päästölähteet Suomessa
ovat energiateollisuus (34 %), tavaroita valmistava teollisuus
ja rakennustoiminta (27 %) ja liikenne (21 %).
Energiaratkaisuja pohdittaessa tulee muistaa, että energiantuotantoa
koskevat päätökset vaikuttavat 50—60
vuoden säteellä. Samalla on otettava huomioon,
että ilmastonmuutosta koskevat päästörajoitusvaatimukset
tiukentuvat olennaisesti ensimmäisen sitoumuskauden jälkeen,
sillä Kioton tavoitteiden saavuttaminen ei riitä tiedeyhteisön
arvion mukaan lähellekään ilmastonmuutoksen
pysäyttämiseksi. Monet tutkijat pitävät
kasvihuonekaasujen lopullisena vähennystavoitteena 60 prosenttia.
Suomen tulee aloittaa välittömästi valmistautuminen
Kioton jälkeisiin rajoitusvaatimuksiin niin käytännön
päätöksillä kuin uuden pitkän
aikavälin ilmastostrategian laatimisella.
Hallituksen periaatepäätös sisältää Kioton
sopimuksen täyttämiseen tarkoitetut kaksi energiavaihtoehtoa.
Toisessa valmistuu uusi ydinvoimalaitosyksikkö vuoden 2010
paikkeilla, ns. KIO2-skenaario. Toisessa korvataan kaikki kivihiililauhdutusvoima
maakaasulauhdutusvoimalla koko Etelä-Suomen kattavan maakaasuverkon
alueella, ns. KIO1-skenaario. Näillä kahdella
vaihtoehdolla on kasvihuonepäästöihin
suurin piirtein yhtä suuri vähennysvaikutus. Hallitus
ei ole arvioinut niiden pitemmän aikavälin vaikutuksia,
minkä tulisi olla nyt tehtävän periaatepäätöksen
perustana.
Näiden vaikutusten arvioinnissa tulisi lähtökohtana
olla se, missä määrin Suomen eri energiavaihtoehdot
vähentävät kasvihuonepäästöjä, eivätkä yksinomaan
pidä niitä Kioton sopimuksen edellyttämällä,
yhä korkealla tasolla. Tämän ensisijaisen
arviointiperusteen lisäksi tulisi tarkastella mm. eri energialähteiden
saatavuutta ja hintakehitystä pitkällä aikavälillä,
koko Euroopan energiahuollon tulevaisuutta ja eri energiamuotojen
sopivuutta Suomen houkuttelevuudelle investointikohteena.
Energiantuotannon päästöjen vähentämiskeinoja
vuoden 2010 jälkeen
Valiokunta on tarkastellut asiantuntijalausuntojen ja teettämänsä teknologian
arvioinnin (Helynen—Sipilä—Peltola—Holttinen:
Uusiutuvat ja uudet energialähteet vuoteen 2030 Suomessa, VTT,
Helsinki 2002) pohjalta eri energiamuotojen pitemmän aikavälin
kehitysmahdollisuuksia Suomessa ja niiden vaikutuksia kasvihuonepäästöihin.
Kansallisen ilmastostrategian taustaselvityksen mukaan Suomen
hiilidioksidipäästöt pyrkivät
kasvamaan vuoden 2010 jälkeen, koska ilmastostrategian
mukainen energiankäytön tehostaminen ja uusiutuvan
energian lisäys ei riitä sähkön
lisätarpeen tyydyttämiseen, vaan huomattava osa
jouduttaisiin tuottamaan joko maakaasulla tai hiilellä.
Maakaasuvaihtoehdossa (KIO1) päästöt
vuonna 2010 ovat 2 % Kioton tavoitetta alemmat. Ne nousevat
vuoden 1990 tasolle vuoteen 2020 mennessä.
Ydinvoimavaihtoehdossa (KIO2) päästöt
ovat vuoden 1990 tasolla vuonna 2010, mutta nousevat sen jälkeen
nopeammin kuin KIO1-vaihtoehdossa. Ydinvoimavaihtoehdossa on mahdollista alentaa
hiilidioksidipäästöjä 8—9
miljoonalla tonnilla eli noin 10 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vähentämällä hiilivoima
samalle tasolle kuin maakaasuvaihtoehdossa KIO1 lisäydinvoiman
ja maakaasun avulla.
Molemmissa vaihtoehdoissa on mahdollista alentaa päästöjä entisestään
lisäämällä uusiutuvien energianlähteiden
käyttöä sekä energiansäästöä vaihtoehdoissa
kaavailtua enemmän.
Uusiutuvien energiamuotojen kehitysmahdollisuudet ja niiden
aikaansaamat päästövähennykset
ovat huomattavia. Jos niitä voidaan lisätä ilmastostrategiassa
esitettyä enemmän, päästöt alenisivat
vastaavasti. Ilmastostrategian kummassakin skenaariossa puun käytön
on oletettu lisääntyvän noin 5 miljoonaa
kuutiometriä (energiasisältö 10 TWh)
vuoteen 2010 mennessä. Puun käyttö edellyttää nykytekniikalla,
että koko polttoaineesta on turvetta 30—50 prosenttia.
Jos turvetta on 3 TWh ja puuta 10 TWh, saadaan yhteistuotannossa
sähköä 3 TWh ja kaukolämpöä 7
TWh. Hiilidioksidipäästöt ovat noin puolet
vastaavan maakaasuvoimalan päästöistä. VTT:n
(Uusiutuvat ja uudet energialähteet vuoteen 2030 mennessä,
teknologian arviointihanke) mukaan ekologisista syistä hakkuutähteistä kolmasosa
jätetään korjaamatta, eikä niitä kerätä vähäravinteisilta
mailta. Sen sijaan ensiharvennuksesta on mahdollista saada lisää puuenergiaa
1—9 TWh. Energiantuotantoa varten se on liian kallista,
mutta harvennus hyödyttää myös metsänkasvua.
Kierrätyspolttoaineista on mahdollista saada lisää energiaa
5—10 TWh korvattaessa vanhoja kattiloita. Puun korjuuteknologiaa
ja polttoteknologiaa sekä harvennustukea olisi kehitettävä tavoitteisiin
pääsemiseksi. Voidaan arvioida, että hiilidioksidipäästöt
alenisivat vuoteen 2020 mennessä 0,5—2 miljoonaa tonnia
eli 1—2 prosenttia verrattuna vuoden 2010 päästöihin.
Ilmastostrategian skenaarioissa oletetaan tuulisähköä vuonna
2010 tuotettavan 1,1 TWh ja 2,2 TWh vuonna 2020. Vuonna 2020 tuulisähkön
huipputeho olisi 1 000 MW. VTT (Uusiutuvat ja uudet energialähteet
vuoteen 2030 mennessä, teknologian arviointihanke) arvioi,
että Suomen merialueilla on teknillisesti ja ympäristöllisesti
mahdollista rakentaa huipputeholtaan 3 000 MW tuulisähköä.
Kuivalla maalla on tilaa 500 MW:lle, mutta sähkön
hinta on suurempi. Jos merituulipuiston koehanke antaa lupaavia tuloksia,
olisi mahdollista rakentaa tuulisähköä vuoteen
2030 mennessä 1 500 MW enemmän kuin skenaarioissa
on oletettu. Tuulisähkön tuotanto olisi kaikkiaan
8 TWh ja kasvihuonekaasupäästöt alenisivat
lähes 2 miljoonaa tonnia eli yli 2 prosenttia vuoteen 2010
verrattuna.
Maalämpö on hyvä keino lämmityksen aiheuttamien
päästöjen vähentämiseen.
Maaperään varastoitunut aurinkoenergia 300—400
neliömetrin alalta riittää omakotitalon
lämmittämiseen. Lämpö saadaan
putkistosta lämpöpumpulla, joka tuottaa 1 kWh:a
sähköä kohti 2 kWh:a lämpöä.
Sähkön tuotantotavasta riippuu, kuinka paljon
päästöt vähenevät.
Suomessa maalämmön käyttöä olisi
mahdollista lisätä jopa kymmenkertaiseksi.
Tekniikan kehittyminen tekee mahdolliseksi vähentää myös
liikenteen päästöjä uusiutuvalla energialla.
Polttokennot ovat maailmanlaajuisen tutkimuksen kohteena, ja voidaan
odottaa, että niiden käyttö autoissa
alkaa yleistyä seuraavan kahden vuosikymmenen kuluessa.
Siirtymällä biovetyä tai biometanolia
käyttäviin polttokennoautoihin autojen hiilidioksidipäästöt
vähenisivät jopa kahdeskymmenesosaan (VTT). Edellytyksenä on
vedyn ja metanolin valmistus-, jakelu- ja varastointitekniikan kehittyminen. Olettaen
että Suomessa riittäisi puuta 2,5 miljoonaa kuutiometriä biopolttoaineiden
tuotantoon sellutehtaiden yhteydessä, biovetyä tai
biometanolia saataisiin lähes 400 000 autoon. Hiilidioksidipäästöjen
vähennys olisi noin miljoona tonnia eli 1 prosentti.
Vuoteen 2030 mennessä puun energiakäyttöä voitaisiin
lisätä — ekologinen rajoitus huomioonottaen — jopa
15 miljoonaa kuutiometriä, jos se on taloudellisesti kilpailukykyistä.
Merituulipuistojen avulla tuulivoiman osuus voisi nousta lähes
10 prosenttiin Suomen sähköntuotannosta vuonna
2030. Kotimaisten energialähteiden käytön
lisäämisellä voidaan kasvattaa merkittävästi
myös energiahuollon omavaraisuutta. Sen lisäksi
niihin liittyy huomattavaa teknologian kehittämisen potentiaalia
ja merkittäviä vientinäkymiä.
Energian terveysvaikutukset
Tulevaisuusvaliokunta toteaa myös, että eri energiamuotojen
terveysvaikutukset on otettava huomioon kokonaisvaltaisesti energiainvestointeja
tehtäessä. Kasvihuonepäästöjä alennettaessa
on pyrittävä vähentämään
myös pienhiukkaspäästöjä.
Valiokunta on esittänyt näistä vaikutuksista
kantansa teknologian arviointiraportissaan Energia 2010 — Teknologian
arviointi (Eduskunnan kanslian julkaisu 8/2001), johon liittyy
myös Delfoi-menetelmää käyttäen
tehty tutkimus mm. energiantuotannon ja -käytön
kehitysnäkymistä ja energiantuotannon terveysvaikutuksista.
Maailman terveysjärjestön Euroopan toimiston mukaan
pienhiukkaset aiheuttavat vuosittain 100 000—370 000 eurooppalaisen
ennenaikaisen kuoleman. Kuolemista noin puolet johtuu liikenteen
päästöistä (Overview of the Environment
and Health in Europe in the 1990’s, WHO Regional Office
for Europe, 16 August 1999). Arvioinnin jälkeen on julkaistu
laajaan aineistoon perustuva amerikkalainen tutkimus, joka vahvistaa
aikaisemmat tulokset pienhiukkasten haitallisuudesta (C. Arden Pope
et al: Lung Cancer, Cardiopulmatory Mortality and Long-term Exposure
to Fine Particulate Air Pollution. Journal of American Medical Association;
March 6, 2002). Sen mukaan pienhiukkasten keskipitoisuuden noustessa
10 mikrogrammalla kuutiometrissä vuotuinen kuolleisuus
nousee 4 prosenttia ja keuhkosyöpäkuolleisuus
8 prosenttia. Pienhiukkasten vaikutusmekanismia ei vielä tunneta.
EU:n komission teettämässä monivuotisessa tutkimuksessa
(ExternE) on pyritty arvioimaan energiantuotannon ympäristökustannuksia.
Sen mukaan Keski-Euroopan olosuhteissa 10 TWh:a vuodessa tuottavan
hiilivoimalan ympäristökustannukset ovat noin
1 000 miljoonaa euroa, maakaasuvoimalan noin 330 miljoonaa euroa
ja ydinvoimalan noin 30 miljoonaa euroa. Maakaasuvoimalan ympäristökustannukset
johtuvat puoliksi ilmastonmuutoksesta, puoliksi pienhiukkasista.
Ydinvoimalan ympäristökustannukset johtuvat lähinnä uraanin
louhintaan ja käsittelyyn liittyvistä säteilyhaitoista.
ExternE-tutkimuksessa ei käsitelty biopolttovoimalaa.
Energiariippuvuudet
Suomen tuotantorakenne on energiavaltainen myös talouden
huomattavien rakennemuutosten jälkeen. Tämä energiariippuvuus
säilyy edelleen, mikäli Suomi aikoo jatkossakin
pyrkiä taloudelliseen kasvuun ja hyvinvointiin myös
puu- ja paperiteollisuuden, metalliteollisuuden ja kemianteollisuuden
avulla. Mikäli taas tuotantorakenteen energiariippuvuutta
halutaan vähentää olennaisesti, se tapahtuu
useiden vuosikymmenten kuluessa ilman, että julkinen valta
voi siihen nopeasti vaikuttaa tai taata kansalaisten elintason pitkän
siirtymävaiheen aikana.
Kun em. teollisuuden alojen perinteisesti suomalaisetkin yritykset
ovat nyt toimintatavoiltaan maailmanlaajuisia, ne etsivät
investointikohteensa sieltä, missä niiden toimintaedellytykset
ovat houkuttelevimmat. Energian saanti on yksi alueiden ja maiden
kilpailukyky- ja houkuttelevuustekijöistä muiden
joukossa.
Energiahuollon mahdollisimman korkeaa omavaraisuusastetta on
perinteisesti pidetty tavoiteltavana, kun se parantaa toimintavarmuutta ja
vähentää maailmanmarkkinoiden hintakehityksen
vaihteluiden vaikutusta. Näiden etujen lisäksi
tärkeänä on pidetty korkean omavaraisuusasteen
myönteisiä työllisyys-, aluekehitys-
ja huoltovarmuusvaikutuksia.
Omavaraisuutta on perusteltua tarkastella myös Euroopan
tasolla. Energiasektorin toimintaympäristö on
Pohjoismaissa muuttunut sähkömarkkinoiden avautumisen
myötä. Kuten edellä on todettu, EU:n
komissio pitää Euroopan energiahuoltostrategian
vihreässä kirjassa EU:n ja 30 maan Euroopan energian
tuontiriippuvuutta merkittävänä tulevaisuuden
uhkatekijänä. Toisaalta käynnissä on
erittäin merkittävänä pidettävä EU:n
ja Venäjän teollisuuden energiadialogi. Dialogin
tuloksena suositellaan mm. markkinoiden vapauttamista sekä EU:ssa
että Venäjällä, mikä loisi
edellytyksiä markkinat integroivan siirtoinfrastruktuurin
synnylle. Lisäksi suositellaan yhteisten investointihankkeiden
identifiointia, EU:n ja Venäjän yhteisen energiateknologiakeskuksen
perustamista sekä teknisten määräysten
ja standardien vastavuoroisuuden tunnustamista.
Valiokunnan mielestä mm. Venäjän
mittavat energiatoimitukset Euroopan unionin maihin voidaan nähdä koko
Euroopan energiatarpeen tyydyttämiseen ja integraatioon
liittyvänä asiakokonaisuutena. Se samoin kuin
Venäjän taloudellinen vahvistuminen ovat Suomen
etujen mukaisia. Siksi Suomen tulee olla aktiivinen edellä kuvattujen
suositusten toteuttamisessa.
Teknologiset mahdollisuudet
Kun globaalia ja kansallista energiahuoltoa tarkastellaan pitkällä aikavälillä,
uuden teknologian kehittämismahdollisuudet on otettava
mukaan tarkasteluun. Niillä voi olla merkittäviä vaikutuksia
tehokkuuteen, päästöihin kuin myös muihin
eri energiamuotojen suhteellisiin etuihin.
Suurten fossiilisia polttoaineita (ml. maakaasu) käyttävien
voimalaitosten asema säilyy globaalisti merkittävänä.
Teknologinen kehitys, jossa suomalainen tutkimus ja teollisuus ovat mukana,
auttaa parantamaan näidenkin tehokkuutta ja taloudellisuutta
sekä vähentämään huomattavasti
ympäristöhaittoja. Pitkällä tähtäyksellä on
mahdollista kehittää hiilidioksidin talteenotto,
jolloin hiilen käyttö voi jatkua tulevaisuudessa.
Ydinvoimateknologian nk. III sukupolven tutkimus- ja kehitystyö on
keskittynyt yhtäältä onnettomuuksien
ja ympäristöä koskevien säteilyhaittojen
estämiseen. Toisaalta tutkitaan muun muassa mahdollisuuksia
ydinvoiman ja vedyn yhteistuotantoon.
Täysin uutta kehityslinjaa ydinvoimassa edustavat seuraavan,
IV sukupolven modulaariset ja kooltaan pienet hajautettuun ja yhdistettyyn
lämmön ja sähkön tuotantoon
soveltuvat laitostyypit. Myös niiden turvallisuusnäkökohtiin
kiinnitetään erityistä huomiota. Ne suunnitellaan
passiivisesti turvallisiksi, jolloin erityisiä aktiivisia
laitteita ei tarvita onnettomuuden estämiseksi. Nämä laitostyypit
saadaan käyttöön tutkijoiden arvioiden
mukaan vuoden 2020 tienoilla (Scientific American, March 2002).
Fuusioenergian kehittämisjänne ulottuu ainakin
40 vuoden päähän ja sen kaupallinen käyttöönotto
vieläkin pidemmälle.
Uusiutuvia energialähteitä hyödyntävät
teknologiat ovat voimakkaassa kehittämisvaiheessa niin
globaalisti kuin Suomessakin. Suomalaisen teknologian tasoa ja teknologian
kaupallistamista on parannettu, mutta kehittämisrahoitusta tulisi
edelleen nostaa ja sen käyttöä tehostaa.
Panostusta tarvitaan muun muassa biomassan paineistetun polton kehittämiseen.
Tulevaisuusvaliokunnan teknologian arviointihankkeen tulosten mukaan
bioenergia-alan tuotteiden lisävientipotentiaali on useita
miljardeja euroja vuodessa. Tuulivoimateknologian vienti olisi mahdollista
kymmenkertaistaa jo vuoteen 2010 mennessä. Nämä tulevaisuuden
mahdollisuudet vaativat toteutuakseen myös sitä,
että teknologian kotimainen käyttö saavuttaa
nykyistä korkeamman tason.
Tässä yhteydessä valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että Suomessa on jatkossa kiinnitettävä nykyistäkin
suurempaa huomiota metsien kestävään
hoitoon ja metsäteknologian kehittämiseen sekä tuettava
hoito- ja kehitystyötä ekologisen, sosiaalisen
ja taloudellisen kestävyyden periaatteiden mukaisesti.
Työllistämistavoitteiden on oltava tässä työssä merkittävässä asemassa.
Kauppa- ja teollisuusministeriön energiasäästöprojektin
mukaan Suomessa voidaan tehostaa energiankulutusta noin 20 prosenttia.
Tätä kautta saavutetaan myös kasvuhuonekaasujen
vähentämismahdollisuuksia. Säästömahdollisuuksien ja
toteutuneiden toimien välillä on aukko; vuoteen
2010 mennessä mahdollisuuksista arvioidaan toteutuneen
vasta noin puolet (Motiva). Sen takia energiansäästötoimiin
on kiinnitettävä erityistä huomiota.