Valiokunta keskittyy lausunnossaan valtioneuvoston ehdotukseen siitä, että Suomen EU-politiikan strategista suunnittelua kehitetään korvaamalla kerran vaalikaudessa laadittu EU-selonteko vuosittaisella EU-vaikuttamisstrategialla, joka perustuu hallitusohjelmaan.
Valtioneuvoston perustelut menettelytavan muuttamiselle ovat sinällään ymmärrettäviä, mutta ehdotuksella on suuri periaatteellinen ja poliittinen merkitys sekä vaikutuksia myös eduskunnan sisäiseen työskentelytapaan.
Se, miten EU kehittyy, vaikuttaa vahvasti myös Suomen tulevaisuuteen. Tästä syystä EU-politiikan merkitys Suomen tulevaisuudelle on korostunut viime vuosina. Lisäksi EU on parhaillaan historiansa pahimmassa kriisissä. Pitkään jatkuneiden talousongelmien, heikentyneen kilpailukyvyn ja hitaan kasvun lisäksi EU:n toimintakykyä koettelevat samanaikaisesti myös voimakas muuttoliike, sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden ongelmat sekä kaikesta tästä johtuen myös arvoihin ja yhtenäisyyteen liittyvät erimielisyydet. Useat näistä ongelmista ovat sellaisia, että niitä ei voi ratkaista vain EU:n omilla toimenpiteillä. Siksi nykyisen kriisin arvioidaan olevan tavallistakin suurempi uhka EU:n tulevaisuudelle.
Tulevaisuusvaliokunnan mielestä valtioneuvoston ehdotusta korvata kerran vaalikaudessa annettava EU-selonteko vuosittaisella EU-vaikuttamisstrategialla on tarkasteltava edellä esitettyä taustaa vastaan; EU-politiikan merkitys Suomelle on ylipäätään suuri ja lisäksi EU on parhaillaan historiansa pahimmassa kriisissä. Hallituksen ja eduskunnan välisen toimintamallin on varmistettava, että eduskunnalla on käytössään paras mahdollinen tieto poliittisen päätöksenteon perustaksi. Toinen näkökulma liittyy eduskunnan sisäiseen prosessiin. Selontekomenettely on eduskunnalle tärkeä politiikan tekemisen ja demokratian toteutumisen varmistava instrumentti. Selonteko käsitellään eduskunnassa suuressa salissa, ja siksi se antaa koko eduskunnalle mahdollisuuden linjata EU-politiikkaa myös pitkällä aikavälillä. Kaikki erikoisvaliokunnat osallistuvat selonteon käsittelyyn lausunnonantomenettelyn kautta.
Jos tästä hallituksen ja eduskunnan vuoropuheluun perustuvasta politiikan teon välineestä luovutaan, olisi joko 1) tuotava EU-strategia suureen saliin, 2) annettava edelleen selonteko eduskunnalle, jonka aikaväli vaikuttavuusarviota pidempi ja luonne aktiivinen tai 3) luotava jokin muu menettely varmistaa kaikkien edustajien tiedonsaannin ja vaikuttamisen mahdollisuudet.
Nykyisen selontekomenettelyn haittana on ollut, että selonteko on tehty vasta vaalikauden lopulla eli liian myöhään, jotta se ohjaisi tehokkaimmalla tavalla eduskunnan tahdon mukaiseen pitkän aikavälin EU-politiikkaan. Ehdotettu vuosittainen menettely siirtäisi tarkastelun painopistettä konkreettisempaan suuntaan, ja vaikuttavuus kasvaisi myös sitä kautta, jos vaikuttamisstrategia annettaisiin kunkin vuoden lopulla eduskunnalle komission valmistelun ollessa kesällä.
Ehdotetun uuden menettelytavan haittapuolena on kuitenkin se, että malli pohjautusi entistä enemmän EU-komission vuosikelloon eli kulloinkin EU:ssa ajankohtaisiin asioihin. Erona aiempaan olisi se, että vaikuttamisen luonne siirtyy yhä enemmän kohti reaktiivisuutta. Samalla pitkän aikavälin tarkastelu rajautuisi yhteen hallitusohjelmaan. Suomen ja varsinkin eduskunnan aktiiviset vaikuttamiskeinot heikentyisivät tässä toimintamallissa.
Tulevaisuusvaliokunnan mielestä olennaista on, että menettelyssä säilyy eduskunnan mahdollisuus Suomen EU-politiikan aktiiviseen ja pitkäjänteiseen ohjaamiseen. Valiokunnan mielestä on perusteltua, että hallitusohjelman strategista peruslinjaa täydennetään lyhyemmän tähtäimen konkreettisemmilla vaikuttamisstrategioilla. Tällä tavalla voidaan entistä paremmin vaikuttaa komission kulloiseenkin työohjelmaan. Mutta ilman selontekomenettelyä tämä toimintamalli on liian reaktiivinen. Konkreettisena vaarana on, että ymmärrys Suomen pitkän aikavälin tahtotilasta heikkenee. Siksi vaikuttamisstrategia on tulevaisuusvaliokunnan mielestä hyvä keino vahvistaa Suomen EU-politiikkaa, mutta sillä ei voida korvata selontekomenettelyä.