Perustelut

Yleistä

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta tarkastelee lausunnossaan valtioneuvoston periaatepäätöksiä ydinvoimalaitosten rakentamisesta ainoastaan oman toimialansa osalta.

Ydinvoimalahakemuksia koskevat periaatepäätökset ovat osa hallituksen energiapakettia, johon kuuluvat myös toimenpiteet energiankäytön tehostamiseksi ja uusiutuvan energian käytön edistämiseksi. Valiokunta katsoo, että ideaalitilanteessa olisi ollut hyvä, jos eduskunnan käytössä olisi päätöstä tehtäessä ollut myös uusiutuvan energian käytön edistämistä koskeva paketti, jota koskevan lainsäädännön valmistumista valiokunta kiirehtii.

Valiokunta korostaa koulutuksen ja osaamisen merkitystä ja pitää tärkeänä, että Suomessa panostetaan myös ydinteknologian kehittämiseen ja koulutetaan alan osaajia paitsi omien ydinvoimaloiden tarpeisiin myös alan teknologian ja osaamisen vientimahdollisuuksia silmällä pitäen.

Ydinvoiman lisärakentamisen tarve

Sähkönsaannin turvaaminen ja omavaraisuuden lisääminen

Suomessa tarvitaan lisää sähköntuotantoa. Yhteiskunnan sähköistyminen jatkuu, ja rakennemuutos tuo uusia sähköä vaativia tuotteita ja palveluja. Sähkön käytön lisäämisellä voidaan tehostaa luonnonvarojen käyttöä sekä vähentää energian kokonaiskulutusta ja päästöjä. Sähkö luo edellytyksiä investoinneille, talouskasvulle ja työllisyydelle niin teollisuudessa kuin palvelutoiminnassakin.

Uutta tuotantokapasiteettia tarvitaan myös tuontiriippuvuuden poistamiseen ja vanhojen laitosten korvaamiseen. Sähkön tuonnista koituu nykyisin Suomelle vuositasolla vähintään puolen miljardin euron lasku. Vanhojen laitosten poistuma kasvaa merkittävästi kuluvalla ja seuraavalla vuosikymmenellä. Lisätarjonta auttaa myös hillitsemään hintapaineita.

Valiokunta pitää tärkeänä, että sähkön tuotannon omavaraisuusastetta nostetaan niin, että sähkön tarve pystytään tyydyttämään ilman tuontia, mikä edellyttää ydinenergian lisärakentamista Suomeen.

Sähkön tarve

Sähkönkulutus on ollut tähän asti korkeimmalla tasollaan 90,4 TWh:ssa vuonna 2007. Tänä vuonna sähkönkulutuksen ennakoidaan olevan vajaat 83 TWh.

Kohtuuhintaisen sähkön saatavuus on yksi tärkeimmistä teollisuuden toimintaedellytyksistä, joka vahvistaa Suomen teollista kilpailukykyä. Teollisuuden ja tavaraviennin osuudet Suomen BKT:stä ovat suurempia kuin EU-maissa (EU-27) keskimäärin. Energiaintensiivisen teollisuuden osuus tavaraviennistä on niin ikään Suomessa suurempi kuin edellä mainituissa maissa. Valiokunta painottaa, että näistä syistä sähkön saatavuus ja kohtuuhintaisuus merkitsevät paljon Suomen teollisuuden kilpailukyvylle.

Energian kulutuksen ennusteet kasvavat voimakkaasti erityisesti metalliteollisuudessa. Metallinjalostajat ry:n toimialan kyselyn mukaan metallinjalostusteollisuuden sähkön tarve Suomessa sijaitsevilla tehtailla kasvaa vuoden 2010 arvioista 5,776 TWh vuodessa vuoden 2020 arvioon 7,86 TWh vuodessa. Tällä toimialalla vuonna 2030 sähkön kulutuksen arvioidaan olevan 8,29 TWh vuodessa.

Suomessa teollisuus kuluttaa noin puolet sähköstä. Massa- ja paperiteollisuus on Suomen teollisuuden toimialoista merkittävin sähkönkäyttäjä. Suurimmillaan vuonna 2006 sen sähkönkäyttö oli lähes 27 TWh. Raudan, teräksen ja värimetallien valmistukseen sähköä kului yhteensä noin 5,4 TWh huippuvuonna 2006. Metallien jalostusyritysten kustannusrakenteessa energian osuus oli noin 5 % vuonna 2008, mutta joissakin tuotteissa osuus on huomattavasti suurempi. Esimerkiksi ferrokromin tuotantokustannuksista sähkön osuus on yli 30 % ja sinkin tuotantokustannuksista yli 40 %.

Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa asetetaan Suomen strategiseksi tavoitteeksi energian loppukulutuksen kasvun pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun. Sähkön osalta tavoitteena on 98 TWh vuonna 2020, kun se perusuralla olisi 103 TWh.

Eduskunta edellytti kesällä 2009 vastauksessaan ilmasto- ja energiastrategiasta hallituksen arvioivan energian- ja sähkönkulutusennusteen sekä uuden sähköntuotantokapasiteetin tarpeen uudelleen toimintaympäristön muutokset huomioon ottaen esimerkiksi ydinvoimalupahakemusten käsittelyn yhteydessä. Työ- ja elinkeinoministeriön energiaosasto julkaisi marraskuussa 2009 eduskunnan edellyttämät uudet sähkönkulutusennusteet, joissa päädytään noin 91 TWh:n sähkönkulutukseen vuonna 2020 ja noin 100 TWh:n sähkönkulutukseen vuonna 2030.

Periaatepäätöksen perusteluissa todetaan sähkön kulutuksen laskeneen vuonna 2009 noin 81 TWh:iin erityisesti metsäteollisuuden rakennemuutoksen ja suhdannevaihteluiden vuoksi. Sähkön kysynnän arvioidaan kuitenkin kasvavan tällä ja tulevalla vuosikymmenellä. Uusimpien päivitettyjen arvioiden mukaan sähkön hankintakapasiteetti voitaisiin mitoittaa vuoteen 2020 mennessä 98 TWh:iin sähkön kulutuksen arvioidun nousun perusteella.

Päätösten liitteiden mukaan "talouden taantuma, metsäteollisuuden rakennemuutos sekä kotitalouksien ja palvelujen sähkönkäytön tehostuminen kääntävät sähkönkulutuksen pysyvästi aiempia odotuksia alemmalle kasvu-uralle. Toisaalta laajamittainen sähköautojen ja lämpöpumppujen yleistyminen sekä metsäteollisuuden uusien tuotteiden ja biojalostamoiden käyttöönotto sekä metallinjalostuksen lupaavat näkymät lisäävät kulutusta."

Sähkön tarvearvioihin sisältyy paljon epävarmuustekijöitä, mitä kuvaa se, että periaatepäätöksessä käytetty tarvearvio vuodelle 2020 poikkeaa 7 TWh:lla TEM:n energiaosaston marraskuun 2009 arviosta. Ero selittyy pitkälti metsäteollisuuden tulevaisuudennäkymiin liittyvillä erilaisilla arvioilla.

Kahden uuden ydinvoimalan rakentamispäätökset merkitsevät sähkön tuotantokapasiteetin lisääntymistä yhteensä noin 25 TWh:lla vuodessa. Esitettyjen sähkön tarvearvioiden valossa näyttää mahdolliselta, että kapasiteettia olisi tuolloin ajoittain enemmän kuin kotimaassa tarvitaan. Valiokunta pitää tärkeänä ilmasto- ja energiastrategian linjausta, jonka mukaan ydinvoimaa ei rakenneta maahamme sähkön pysyvää vientiä varten.

Metsäteollisuuden sähkön kulutus

Periaatepäätöksen liitteen mukaan lisäydinvoima varmistaisi metsäteollisuudelle sen haluamaa sähköä ja vahvistaisi tuotantoedellytyksiä Suomessa. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä metsäteollisuuden tuotanto- ja työllistämisedellytysten turvaamista. Metsäteollisuus on keskeinen teollisuuden ala Suomessa. Se arvioi työllistävänsä välilliset vaikutukset huomioon ottaen jopa puoli miljoonaa suomalaista.

Periaatepäätöksen liitteen mukaan "koettu lama ja metsäteollisuuden rakennemuutos ovat vähentäneet sähkön kulutusta lähes 10 TWh uralta, jolla kulutus oli ennen lamaa. Osa kulutuksen alenemasta palautuu, mutta se osa, joka on aiheutunut rakennemuutoksesta ja energiaa käyttävien tuotantolaitosten poistamisesta käytöstä sekä sähkön käytön tehostumisesta, ei palaudu. Metsäteollisuus on arvioinut tehtaiden sulkemisten vähentäneen sähkön vuotuista käyttöä pysyvästi noin 3,5 TWh."

Hetemäen ja Hännisen tutkimuksessa (2009) arvioidaan paperituotteiden tuotannon pienentyvän edelleen tämän hetken tasosta noin viidenneksen ja massateollisuuden tuotannon 28 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Kartongin tuotannon arvioidaan pysyvän nykytasolla. Tuotannon pienentymiseen Suomessa vaikuttaa erityisesti aikakaus- ja hienopaperituotteiden laskeva kulutus- ja hintakehitys päävientimarkkinoilla Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa.

Tuotannon supistumiskehitys merkitsee massa- ja paperiteollisuuden sähkönkulutuksen pienentymistä edelleen noin 5 TWh:lla nykytasosta. Metsäteollisuuden uusien tuotteiden (kolme isoa biojalostamoa) on arvioitu lisäävän sähkönkulutusta enimmillään 1,28 terawattituntia vuoteen 2020 mennessä, jolloin metsäteollisuuden sähkönkulutus vuonna 2020 olisi noin 19,4 TWh. Arviossa ei ole huomioitu sähkön käytön tehostumisen eikä tuotantoon mahdollisesti tulevien uusien tuotteiden vaikutusta. Metsäteollisuuden sähkön käytön vähenemisen vajaalla 9 TWh:lla vuodesta 2006 vuoteen 2020 arvioidaan kuitenkin olevan vähintäänkin suuntaa-antava.

Metsäteollisuus arvioi lausunnossaan sähkönkulutuksensa palautuvan lamaa edeltävälle tasolle eli 27—28 TWh:iin vuoteen 2020 mennessä. Vuosien 2007—2009 rakennemuutoksessa Suomessa on suljettu viisi paperitehdasta ja kolme sellutehdasta. Tuotantokapasiteettia on samalla siirtynyt toisiin tuotantolaitoksiin, jolloin suljettujen tehtaiden nettovaikutus sähkön käyttöön on ollut arviolta 3,5 TWh. Massa- ja paperiteollisuuden kustannuksista sähkön osuus oli vuonna 2008 noin 8 %. Suomessa toimii edelleen 50 sellu-, paperi- ja kartonkitehdasta sekä 240 teollisen mittakaavan puutuoteyritystä.

Lausunnon mukaan uusien voimalaitos- ja mahdollisten biojalostamoinvestointien oletusarvona on, että toimintaympäristö on suotuisa metsäteollisuuden kehittymiselle eikä sähkön saatavuuden rajoittamisella estetä investointeja Suomeen. Sähkö on esimerkiksi biodieselin toiseksi merkittävin valmistuskustannuskomponentti puuraaka-aineen jälkeen. Kolmesta viiteen biojalostamoa tarvitsisivat sähköä noin 1,5—2,5 TWh. Sähkön saatavuus on olennainen osa kilpailukykyistä toimintaympäristöä, joka myös mahdollistaa tuotteiden kehittämisen.

Valiokunta katsoo, että metsäteollisuuden tulevan sähkön tarpeen ennustaminen on hyvin vaikeaa. Valiokunta pitää kuitenkin työllisyyden kannalta tärkeänä, että metsäteollisuudella on käytössään riittävästi kohtuuhintaista energiaa.

Sähkön hinta

Työ- ja elinkeinoministeriön VTT:llä teettämässä selvityksessä arvioidaan, että yksi ydinvoimayksikkö alentaisi markkinahintaa noin 5 eurolla/MWh. Kyseessä on kuitenkin vain mallilaskelma, ja todellisuudessa hintavaikutus poikkeaa siitä. Poikkeuksellisen kuiva vesivuosi nostaa mallinnuksen mukaan markkinahintaa noin 14 euroa/MWh ja sateinen laskee noin 12 euroa/MWh. Polttoaineiden ja päästöoikeuden hinnanvaihtelut vaikuttavat myös markkinahintaan.

Markkinasähkön hinta määräytyy Pohjoismaisessa sähköpörssissä kysynnän ja tarjonnan mukaisesti. Suomen aluehinta vuonna 2007 oli 30,0 euroa/MWh, vuonna 2008 51,1 euroa /MWh ja vuonna 2009 37,0 euroa/MWh. Kylmä talvi on nostanut kuluvan vuoden tammi—huhtikuun hintakeskiarvon 64 euroon/MWh, mutta halvempi kesä ja loppuvuosi alentavat vuosihintaa. Pörssihinta muodostaa sähkönmyyjälle vertaushinnan, vaikka myyjä ei hankkisikaan sähköä asiakkailleen pörssistä.

Lisäydinvoima lisää tuotantoa, jonka kokonaiskustannukset ovat vanhan kivihiililauhdevoiman muuttuvia kustannuksia alhaisemmat. Tällöin tulee harvemmin tunteja, milloin hiililauhde pääsee asettamaan hintaa. Osakkuussähkö vaikuttaa myös hintaan, koska sitä saavien laitosten sähkön tarpeet eivät ole mukana pörssikysynnässä.

Eurostatin tilastojen mukaan Suomen teollisuus maksaa sähköstään neljänneksi vähiten ja suomalaiset kuluttajat kahdeksanneksi vähiten EU:n alueella. EU:n yritykset maksoivat keskimäärin viime vuoden loppupuoliskolla sähköstä 10,26 euroa 100 kilowattituntia kohden, kun vastaava luku Suomessa oli 6,83 euroa.

Työllisyysvaikutukset

Työllisyysvaikutusarvioinnit

Periaatepäätöksiin ei liity kattavia selvityksiä päätösten vaikutuksista työllisyyteen. Päätöksissä on arvioitu vain ydinvoimaloiden rakentamisvaiheen työllisyysvaikutuksia ja vaikutuksia rakentamispaikkakuntien tilanteeseen. Kokonaisvaltaisia arvioita hankkeiden toteuttamisen tai toteuttamatta jättämisen vaikutuksista Suomen talouteen ja työllisyyteen ei ole käytettävissä.

Periaatepäätösten mukaan rakentamisvaiheessa kymmenien tuhansien henkilötyövuosien suuruiset työllisyysvaikutukset ovat aluetalouden kannalta merkittävät ja käytönaikaiset taloudelliset ja työllisyysvaikutukset ovat sijoituspaikkakunnalle ja ympäröivälle seutukunnalle merkittävät. Päätösten kansantaloudellisten vaikutusten osalta viitataan Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) tekemään selvitykseen ja todetaan investointien kasvattavan bruttokansantuotetta pitkällä aikavälillä noin puolella prosentilla verrattuna tilanteeseen, jossa investointeja ei olisi.

Kansantuotevaikutusta laskee tuonnin osuus investoinneissa. Investointisysäyksen ohella keskeinen merkitys kansantuotevaikutukselle on sähkön hinnalla. Investoinnit tuovat työllisyyden kasvun kautta lisätuloa kansantalouteen, jolloin myös yksityinen kulutus lisääntyy. Investoinnit kasvattavat työllisyyttä erityisesti rakennusaikana, mutta myös pidemmällä aikavälillä työllisyys paranee. Pysyvä kotimaisen työllisyyden lisäys olisi kerrannaisvaikutukset mukaan lukien noin 10 000 henkilötyövuotta.

Valiokunta totesi ilmasto- ja energiapoliittisesta strategiasta antamassaan lausunnossa (TyVL 3/2009 vp) strategian vaikutusten arvioinnin jäävän työllisyysvaikutusten osalta varsin yleiselle tasolle ja korosti, että toimenpiteiden työllisyysvaikutusten monipuoliseen ja yksityiskohtaiseen selvittämiseen olisi strategiaa laadittaessa tullut kiinnittää enemmän huomiota.

Valiokunta katsoo työllisyysvaikutusten arvioinnin jääneen kovin yleiselle tasolle myös nyt käsiteltäviä periaatepäätöksiä valmisteltaessa. Valiokunta katsoo, että periaatepäätöksiä tehtäessä olisi tullut osana hankkeiden yhteiskunnan kokonaisedun mukaisuuden harkintaa arvioida huomattavasti perusteellisemmin, millaisia vaikutuksia hankkeilla on Suomen kansantalouteen, tuotanto- ja kulutusrakenteeseen sekä työllisyyden kehitykseen pitkällä aikavälillä ja millaisia vastaavat vaikutukset olisivat, jos sähkön saatavuus turvattaisiin vaihtoehtoisilla tavoilla.

Rakennusaikaiset työllisyysvaikutukset

Periaatepäätöksen mukaan yhden ydinvoimayksikön rakennusaikaisen työllisyysvaikutuksen arvioidaan olevan luokkaa 30 000 henkilötyövuotta, josta kuitenkin ulkomaisen työvoiman osuus saattaa olla huomattava. Valiokunnan saaman asiantuntijalausunnon mukaan rakennusaikaiset työllisyysvaikutukset olisivat merkittävästi suuremmat, jos vastaava sähkön tuotantokapasiteetti tuotettaisiin millä tahansa vaihtoehtoisella tavalla. Työllisyysvaikutukset eivät kuitenkaan ole kokonaistaloudellisesti verrannollisia keskenään, koska uusiutuvat energiamuodot tarvitsevat merkittävää yhteiskunnan tukea.

Teollisuuden Voiman YVA-selostuksen mukaan rakentamisvaiheessa syntyisi noin 22 000—28 000 henkilötyövuoden kokonaisvaikutus työllisyyteen, josta välillinen vaikutus olisi noin 10 000—13 000 henkilötyövuotta. Fennovoiman selvityksessä kokonaisvaikutus on noin 25 000, josta välillinen vaikutus on noin 10 000 henkilötyövuotta.

Turun kauppakorkeakoulun selvityksen mukaan Olkiluoto 3 -rakennushankkeen vaikutus on enimmillään ollut lähes 2 % Suomen bruttokansantuotteesta ja 0,7—1,2 % kaikista työllisistä. Satakunnan alueella kokonaistyöllisyyden lisäys vastaa noin 5 % alueen kokonaistyöpanoksesta. Kerrannais- ja johdettujen vaikutusten osuus on noin 45 %. Merkittävimmät kerrannaisvaikutukset ovat rakennustoiminnassa sekä koneiden ja laitteiden valmistuksessa.

Hankkeiden työllistävä vaikutus kohdistuu erityisesti teknisille aloille, joilla toimivista suurin osa on miehiä. Naisten osuus on kuitenkin lisääntymässä, ja tämä on näkynyt myös ydinvoimalaitoshankkeiden — niin rakentamis- kuin käyttövaiheenkin — rekrytoinnissa. Välilliset työllisyysvaikutukset kohdistunevat merkittävältä osin naisvaltaisille aloille, kuten terveydenhuoltoon ja koulutukseen.

OL3-hankkeen rakentamiseen osallistuu paljon ulkomaalaisia työntekijöitä. Heidän osuudekseen arvioidaan noin 2/3 henkilötyövuosista. TVO ja Fennovoima ovat arvioineet hankkeidensa kotimaisuusasteeksi noin 35—45 %. Ulkomaalaisen työvoiman runsas käyttö pienentää hankkeiden työllistävää vaikutusta suomalaisen työvoiman osalta.Ulkomaisella työvoimalla on kuitenkin aluetaloudellisia kokonaiskysyntävaikutuksia Satakunnassa ja tätä kautta myös välillisesti työllistävää vaikutusta. Tällaisia välillisiä vaikutuksia syntyy mm. ulkomaisen työvoiman asunnontarpeen, ravintolapalvelujen kysynnän sekä koulutus- ja muiden kunnallisten palvelujen tarpeen kasvun myötä. Myös hankkeeseen liittyvillä hankinnoilla samoin kuin hankkeeseen rekrytoitujen työntekijöiden yksityisillä hankinnoilla on oma välillisesti työllistävä vaikutuksensa, joka ei rajoitu voimalaitoksen lähialueeseen. Ulkomaalaisten työntekijöiden maksamat verot ovat vaikuttaneet myönteisesti Eurajoen ja Rauman kuntatalouteen. Fennovoiman hankkeen myötä syntyisi kokonaan uusi laitos, joka toisi työpaikkoja Pohjois-Suomeen ja tasapainottaisi siten alueellista kehitystä.

Valiokunta pitää tärkeänä, että ydinvoimaloiden rakentamisvaiheessa käytetään mahdollisimman paljon kotimaisia yrityksiä ja suomalaista työvoimaa. Valiokunta korostaa tilaajan ja kotimaisten yrittäjien verkostoitumisen merkitystä, jotta alihankinnoista päätettäessä mukana olisi mahdollisimman paljon myös suomalaisia yrityksiä.

Vaikutukset uusiutuvan energian käyttöön ja energian säästöön

Periaatepäätöksen liitteen mukaan lisäydinvoimalla on uusiutuvan energian etenemiseen ja käytön lisääntymiseen sekä lisääviä että vähentäviä vaikutuksia. Noin kaksi kolmasosaa uusiutuvasta energiastamme on peräisin metsäteollisuuden tuotannosta, ja metsäteollisuuden puun hankinta mahdollistaa edullisen metsätähdehakkeen saamisen samalla logistiikalla. Sikäli kuin lisäydinvoima alentaa sähkön markkinahintaa, alentaa se uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön kilpailukykyä ja siten lisää tuen tarvetta. Lisäksi on uhkana, että ydinvoiman lisärakentaminen heikentää sähkön ja lämmön yhteistuotannon (CHP) kannattavuutta ja sitä kautta saattaa vähentää CHP-tuotannossa käytettävän uusiutuvan energian määrää. Energian säästölle ja energiatehokkuuden lisäämiselle kuluttajahinnan alenemisella on myös heikentävä vaikutus.

Valiokunta toteaa, että ydinvoimaloiden rakentaminen sitoo huomattavan määrän kansakunnan pääomia ja energia-alan toimijoiden kapasiteettia hyvin pitkäksi aikaa, mutta samalla varmuus kohtuuhintaisesta sähköstä lisää metsäteollisuuden mahdollisuuksia panostaa biopolttoaineiden valmistukseen.

Valiokunta pitää tärkeänä, että lisäydinvoiman rakentamisesta uusiutuvan energian ja energian säästön kannattavuudelle aiheutuvia vaikutuksia seurataan ja ne otetaan huomioon tukien mitoituksessa niin, että Suomessa päästään uusiutuvan energian tuotantotavoitteisiin. Valiokunta on käsitellyt uusiutuvan energian tuotantoon ja uuden energiateknologian kehittämiseen liittyviä työllisyysmahdollisuuksia lausunnoissaan ilmasto- ja energiastrategiasta (TyVL 3/2009 vp) ja ilmasto- ja energiapolitiikkaa koskevasta tulevaisuusselonteosta (TyVL 2/2010 vp). Valiokunta toistaa niissä lausumansa ja pitää tärkeänä, että Suomeen luodaan hyvät kasvuedellytykset yrityksille, jotka perustuvat uusiutuvan energian käytön lisäämiselle ja energiatehokkuuden parantamiselle. Valiokunta korostaa, että tukemalla uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen perustuvien laitteiden kotimarkkinoiden vahvistumista on mahdollista kehittää niitä tuottavasta teollisuudesta ja energiateknologiaosaamisesta merkittävä, kansantaloutta kasvuun vetävä vientiala ja luoda huomattava määrä uusia työpaikkoja.

Ydinvoimalatyömaan hallinta ja ulkomaalaisen työvoiman käytön valvonta

Säteily- ja ydinturvallisuuden varmistaminen edellyttää, että laitos suunnitellaan turvalliseksi ja toteutetaan asetettujen suunnitteluvaatimusten mukaisesti ja laitosta käytetään turvallisesti. Säteily- ja ydinturvallisuuden varmistaminen asettaa erityisvaatimuksia myös ydinvoimalaitoksen rakentamiseen osallistuvalle työvoimalle sekä laitoksen rakentamisen hallinnalle.

Uusillakin ydinvoimalatyömailla tulee työskentelemään samanaikaisesti tuhansia työntekijöitä eri kohdissa urakointi- ja alihankintaverkostoja. Suurella työmaalla kansainvälisten työmarkkinoiden sosiaaliset riskit kertautuvat, ellei työmaan johtamisen lähtökohtana ole aukoton valvonta ja kaikkien osapuolten selkeästi määritellyt toimivallat. Kaikkien yritysten ja työntekijöiden tulee yksiselitteisesti kuulua Suomen turvallisuus- ja työehtokulttuuriin. Tämä tasaa myös yritysten kilpailuasetelmia. Työmaan eri osapuolten selkeät roolit ja selvästi määritellyt toimivallat takaavat sen, että ongelmat pystytään ratkaisemaan nopeasti. Kun pelisäännöt ovat selvät alusta alkaen, työmaa pysyy hallinnassa koko ajan.

Rakennustyömaan hyvän hallinnon edellytyksenä on, että rakennuttamisesta, rakentamisen kokonaisuuksista, aliurakoinnista, työsuorituksista sekä toteutuksen laadusta ja turvallisuudesta laaditaan selkeät ohjeet sekä määritellään yksiselitteisesti vaatimukset, vastuut ja vastuulliset. Työvoiman tulee olla ammattitaitoista ja pysyvää, ja sille tulee järjestää riittävä työmaakoulutus. Työmaan työturvallisuudesta tulee huolehtia hyvin.

Olkiluoto 3 -ydinvoimalaitoksen rakennustyömaan vahvuus on tähän mennessä ollut keskimäärin 2 300 henkilöä (enimmillään noin 4 300). Työntekijät ovat edustaneet 66 kansallisuutta. Suomalaisia työntekijöitä on ollut keskimäärin reilut 700 henkilöä (enimmillään yli 1 000). Projektissa toimineita yrityksiä on ollut yli 2 400, ja niitä on tullut noin 30 maasta. Yrityksistä noin kolmannes on ollut suomalaisia. Työmaan aluetulokoulutuksessa on käynyt yli 18 000 henkilöä, koulutusta on annettu 8 kielellä ja loppukokeet on voinut suorittaa 12 kielellä.

Olkiluoto 3 -työmaalla on todettu monia ongelmia ulkomaalaisten työntekijöiden työehdoissa ja -oloissa sekä puutteita lakien noudattamisessa ja verojen ja maksujen hoitamisessa. Valiokunta pitää tärkeänä, että tulevilla ydinvoimatyömailla työmaan kokonaishallinta on parempi ja tilaaja ja pääurakoitsija ottavat selkeämmän vastuun lakien noudattamisesta ja laillisten työehtojen ja -olojen varmistamisesta. Hyvin kohdellut, motivoituneet työntekijät ovat keskeinen tekijä pyrittäessä varmistamaan niiden ohjeiden ja määräysten noudattaminen, joita korkeatasoinen ydin- ja säteilyturvallisuus vaatii.

Valiokunta edellyttää, että työ- ja elinkeinoministeriö teettää perusteellisen selvityksen Olkiluoto 3:n rakennustyömaalla työvoiman käytössä, lakien ja työehtosopimusten noudattamisessa, työturvallisuudessa ja yhteiskunnallisten velvoitteiden hoitamisessa ilmenneistä ongelmista ja rikkomuksista.

Valiokunta katsoo, että ydinvoimatyömailla tulee päästä nykyistä toimivampaan yhteistyöhön suomalaisten työsuojeluviranomaisten ja tilaajan ja pääurakoitsijan kesken. Toimivalla yhteistyöllä on mahdollista suurillakin työmailla saada hyviä tuloksia harmaan talouden torjunnassa ja ulkomaalaisten työntekijöiden työsuhteen ehtojen ja työolojen valvonnassa. Esimerkiksi Turun telakalla pääurakoitsijan kehittämä ulkomaalaisasioiden hallintajärjestelmä yhdessä ulkomaalaistarkastajien ja pääurakoitsijan välisen tiiviin yhteistyön kanssa on ollut tuloksekasta. Tarkastajien kokemuksen mukaan ns. omavalvonta toimii melko hyvin myös suurten suomalaisten talonrakennusalan pääurakoitsijoiden työmailla.

Valiokunta pitää työsuojelutarkastajien työtä harmaan talouden torjumiseksi ja ulkomaalaisten työntekijöiden työehtojen ja -olosuhteiden valvomiseksi erittäin tärkeänä ja katsoo, että valvonnan lisäämiseksi ja tehostamiseksi tulee työsuojelutarkastajien määrää kiireellisesti lisätä.

Tarkastustoiminnan tehokkuuden ja sujuvuuden parantamiseksi ydinvoimalatyömailla työntekijöiden työnteko-oikeus tulee varmistaa jo työntekijöiden turvallisuusselvitysten yhteydessä ennen työmaalle pääsyä.Viranomaisilla tulee olla esteetön ja joustava pääsy työmaalle sekä mahdollisuus sujuvaan liikkumiseen työmaa-alueella. Tarkastuksia tulee voida suorittaa myös ilman ennakkoilmoitusta. Rakennuttajan tai pääurakoitsijan tulee huolehtia siitä, että kaikki aliurakoitsijat tietävät viranomaisten oikeudesta suorittaa tarkastuksia ja ovat valmiita antamaan viranomaisille näiden pyytämät tiedot ja tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa. Tarkastusten helpottamiseksi lakien edellyttämiä tietoja ulkomaalaisen työvoiman käytöstä tulee säilyttää työmaalla keskitetysti ja tarkastajien tulee viivytyksettä saada työntekijöiden kulkuraporttitiedot työaikojen tarkastamista varten.

Valiokunta pitää tärkeänä, että eduskunta päättäessään ydinvoimalaitosyksiköiden rakentamista koskevien periaatepäätösten yhteiskunnan kokonaisedun mukaisuudesta edellyttää, että hakijayhtiöt huolehtivat siitä, että kaikki rakentamisvaiheeseen osallistuvat yritykset sitoutuvat huolehtimaan rakentamisvaiheen aikaisesta turvallisuudesta ja laadunvarmistuksesta, noudattamaan Suomen lainsäädäntöä ja työehtosopimuksia sekä neuvottelemaan ja sopimaan Suomen toimivaltaisten viranomaisten ja työmarkkinajärjestöjen edustajien kanssa hankkeen aikana ilmenevistä ongelmakysymyksistä.

Työturvallisuus

Työtapaturmien määrä Olkiluoto 3 -työmaalla on ollut noin 81 tapaturmaa vuodessa. Poissaolopäivien lukumäärä tapaturmaa kohti on ollut keskimäärin 9,1 päivää. Työmaalla on tapahtunut yksi kuolemaan johtanut työtapaturma.Tapaturmataajuus on noin 12 tapaturmaa miljoonaa työtuntia kohti.

Olkiluoto 3 -työmaalla työturvallisuutta kuvaavat turvallisuustasomittaukset (max. 100) ovat olleet louhinta- ja maatöiden aikana 83—96 ja sen jälkeen 90—98. Hyvää turvallisuustasoa kuvaava arvo on 85. Työmaan nykyinen tavoite on 93.

Rakennusalan keskimääräiseen tapaturmataajuuteen verrattuna Olkiluoto 3 -työmaan tapaturmatilannetta voidaan pitää hyvänä. Valiokunta korostaa kuitenkin, että tavoitteena tulee olla nolla tapaturmaa ja esimerkiksi muissa Pohjoismaissa on määrätietoisella työturvallisuustyöllä päästy rakennustyömailla huomattavasti Suomea pienempiin työtapaturmalukuihin.

Valiokunta pitää tärkeänä, että Olkiluoto 3 -hankkeesta saadut kokemukset ja siellä luodut hyvät käytännöt työturvallisuuskysymyksissä otetaan huomioon uusia ydinvoimatyömaita perustettaessa.