Yleistä

Valtioneuvoston selonteko sisäisestä turvallisuudesta on järjestyksessään toinen. Siinä kuvataan Suomen sisäisen turvallisuuden tilaa ja siihen kohdistuvia muutosvoimia sekä määritetään sisäisen turvallisuuden tavoitteet ja kehittämisen suunta tuleville vuosille. Selonteon tavoitteena on varmistaa sisäisen turvallisuuden kehittyminen niin, että Suomi on tulevaisuudessa entistä turvallisempi maa kaikille ihmisille ja ihmisryhmille. Sisäistä turvallisuutta tarkastellaan vuoteen 2030 asti.  

Selonteko perustuu laajaan turvallisuuskäsitykseen, joka huomioi kansallisten muutosilmiöiden lisäksi myös globaalien haasteiden vaikutukset Suomen turvallisuuteen.  

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta käsittelee selontekoa oman toimialansa kysymysten osalta. 

Laaja turvallisuuskäsitys

Ensimmäisestä sisäisen turvallisuuden selonteosta (VNS 5/2016 vp) antamassaan lausunnossa (TyVL 6/2016 vp) työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kiinnitti huomiota siihen, että sisäinen turvallisuus oli selonteossa rajattu koskemaan vain sisäasiainhallinnon toimijoita. Valiokunta painotti lausunnossaan, että sisäinen turvallisuus on vahvasti arjen turvallisuuden sisällään pitävää turvallisuuden tunnetta ja konkreettista, fyysistä toimintaympäristön turvallisuutta.  

Nyt käsiteltävänä olevassa selonteossa on omaksuttu aiempaa laajempi turvallisuuskäsitys ja tunnistettu syrjäytyminen, sosiaalinen pahoinvointi ja moniongelmaisuus sisäisen turvallisuuden uhkina. Lisäksi osallisuuden ja yhdenvertaisuuden merkitys tärkeinä yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden tekijöinä nousevat selonteossa hyvin esille. Valiokunta pitää selonteon linjausta perusteltuna ja myönteisenä.  

Turvallisuuden eriarvoisuus

Turvallisuuden tunne on Suomessa korkea, mutta tosiasiallinen turvallisuus ei ole sama kaikille, vaan turvallisuus on eri ihmisillä ja ihmisryhmillä erilainen. Suurin turvallisuuden eriarvoisuuteen ja samalla sisäiseen turvallisuuteen vaikuttava taustatekijä on köyhyys- ja syrjäytymisriski, joka koskettaa huomattavaa osaa väestöstä eli noin 860 000:ta henkilöä. 

Selonteon mukaan esimerkiksi rikollisuus kasautuu hyvin voimakkaasti sekä tekijöiden että uhrien osalta. Alle viisi prosenttia väestöstä tekee noin puolet kaikista ilmi tulleista rikoksista. Näiden rikosten tekijöistä valtaosa on nuoria miehiä, ja rikosten taustatekijöinä ovat päihteiden käyttöön sekä yleiseen yksilötason syrjäytymiskehitykseen liittyvät seikat. Rikoksia tekevät henkilöt joutuvat myös muita useammin itse rikoksen uhriksi eri tilanteissa. Henkirikoksissa tyypillinen uhri on keski-ikäinen mies.  

Suomalaisista naisista taas lähes puolet on kokenut jonkinlaista fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15 vuotta täytettyään. Lähes kaikissa tietoon tulleissa seksuaalirikoksissa uhrit ovat naisia, ja naisiin kohdistuva väkivalta on tiiviissä yhteydessä perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan. Suomessa nainen tulee parisuhdekumppaninsa surmaamaksi kahdeksan kertaa todennäköisemmin kuin mies. 

Viharikoksista osa kohdistuu sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin, ja nämä erot turvallisuudessa näkyvät myös lapsissa ja nuorissa. Kouluterveyskyselyn mukaan tytöt joutuvat merkittävästi poikia useammin seksuaalisen häirinnän ja kaltoinkohtelun kohteiksi ja sukupuoli- sekä seksuaalivähemmistöihin kuuluvien lasten ja nuorten riski tulla kiusatuiksi koulussa on moninkertainen muihin lapsiin ja nuoriin nähden.  

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että vaikka selonteossa todetaan, että Suomi on läntisen ja pohjoisen Euroopan verrokkimaihin nähden varsin väkivaltainen maa, väkivallan ehkäisemiseksi ei ehdoteta konkreettisia toimia. Valiokunta painottaa, että turvallisuuden parantaminen edellyttää kaikkia ihmisiä ja ihmisryhmiä palvelevien turvallisuutta parantavien toimenpiteiden lisäksi sitä, että turvallisuutta parantavissa ratkaisumalleissa huomioidaan eri väestöryhmien erot ja olosuhteet sekä niiden edellyttämät erityistoimenpiteet. 

Naisiin kohdistuva väkivalta. Valiokunta painottaa naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan riskinarviointiin panostamista. Istanbulin sopimuksen asiantuntijaryhmä GREVIO on kehottanut Suomea varmistamaan, että kaikki asianomaiset viranomaiset ja erityisesti rikosprosessin toimijat sisällyttävät omiin toimintoihinsa systemaattisen ja sukupuolisensitiivisen riskinarvioinnin naisiin kohdistuvan väkivallan tapauksissa.  

Valiokunta huomauttaa, että vaikka turvakotikotien määrä on lisääntynyt Suomessa, turvakotiverkosto ei ole valtakunnallisesti kattava. Valiokunta pitää tärkeänä, että erityisesti haavoittu-vassa asemassa olevien, kuten vammaisten naisten ja maahanmuuttajataustaisten naisten pääsyä turvakotipalvelujen piiriin arvioidaan ja edelleen kehitetään.  

Valiokunta pitää valitettavana, että selonteossa ei tarkastella sitä, eroavatko ja millä tavalla miesten ja naisten turvallisuus ja syrjäytyminen toisistaan ja mistä kaikesta esimerkiksi miesten onnettomuus- ja tapaturma-alttius johtuu. Tämä vaikeuttaa tehokkaiden ennalta ehkäisevien toimien suunnittelua ja suuntaamista. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoo, että sekä syrjäytymis- että köyhyysriskejä ja näiden vaikutuksia tulisi tarkastella sukupuolinäkökulmasta.  

Syrjäytymisen ehkäisy

Sisäisen turvallisuuden politiikka perustuu ensisijaisesti ennaltaehkäisyyn. Ennalta ehkäisevällä toiminnalla ylläpidetään yhteiskunnan, ihmisten ja ympäristön turvallisuutta, turvallisuuden tunnetta ja luottamusta viranomaisiin sekä vähennetään syrjäytymistä. Samalla ehkäistään erilaisten ongelmien kasautuminen tietyille ihmisille tai alueille.  

Valiokunta painottaa, että yhteiskunnallisen osallisuuden kokemus, terveys, työ ja toimeentulo ja läheiset ihmiset ehkäisevät parhaiten syrjäytymistä. Syrjäytymisen ehkäisyssä ja siten sisäisen turvallisuuden turvaamisessa keskeistä ovat toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut, riittävät koulutus- ja työllisyyspalvelut ja sosiaalietuudet. Turvallisuusviranomaisten yhteistyö kuntien, järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa monialaisen hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisessä on oleellista, ja sitä tulee vahvistaa. 

Valiokunta pitää myönteisenä, että laajaa poikkihallinnollista yhteistyötä edellyttävät kokonaisuudet, kuten lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy sekä rasismin vastainen toimintaohjelma huomioidaan toimenpide-esityksissä sisäministeriön hallinnonalan toimenpide-esitysten lisäksi. Valiokunta pitää tärkeänä selvittää etenkin haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien turvallisuuden kokemuksia osana sisäisen turvallisuuden kokonaisuutta. 

Työelämän turvallisuus

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että selonteossa tunnistettu eriarvoistumis- ja polarisaatiokehitys näkyy myös työmarkkinoilla etenkin haavoittuvassa asemassa olevan työvoiman hyväksikäyttönä. Haavoittuvassa asemassa ovat erityisesti laittomasti maassa olevat tai ilman työlupaa työskentelevät ulkomaalaiset työntekijät samoin kuin yrittäjyyden ja palvelussuhteen välimuodossa työskentelevät ns. itsensä työllistävät ja nollatuntisopimuksilla työtä tekevät.  

Saadun selvityksen mukaan työsuojeluviranomainen on valvontatoiminnassaan havainnut, että erityisesti turvallisuusviranomaisten sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluksessa olevien väkivallan uhka työssä on viime vuosina kasvanut. Valiokunta pitää tärkeänä, että turvallisuusviranomaisten ja sote-henkilöstön työturvallisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota. 

Ihmiskaupparikosten torjunta

Selonteossa ihmiskauppa ja sen vastainen työ on nostettu useissa kohdissa esiin. Erityisesti selonteossa korostuu ihmiskaupan piilorikollinen luonne ja se, että ihmiskaupan ilmitulo edellyttää viranomaisilta, etenkin poliisilta, viranomaislähtöistä paljastavaa toimintaa. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kiinnitti ihmiskaupparikosten tehokkaan tutkinnan tärkeyteen huomiota ensimmäisestä sisäisen turvallisuuden selonteosta antamassaan lausunnossa (TyVL 6/2016 vp). Valiokunta pitää myönteisenä, että käsittelyssä olevassa selonteossa myös ihmiskaupan piilorikolliseen luonteeseen ja sen tehokkaaseen tutkintaan kiinnitetään aikaisempaa enemmän huomiota.  

Valiokunta huomauttaa, että ihmiskaupan uhrien tunnistaminen ja auttaminen vaativat eri viranomaisten tehokasta yhteistyötä, ja painottaa viranomaisten ja muiden toimijoiden koulutuksen, yhteistyön ja toiminnan arvioinnin tärkeyttä. Huomattava osa ihmiskaupparikoksista on edelleen piilorikollisuutta.  

Ihmiskaupan esiintuloon vaikuttavat myös matalan kynnyksen ilmoitusmahdollisuudet, joiden kehitys on tuotu selonteossa esiin. Viranomaisten tulee kehittää luottamuksellisia tapoja, joilla haavoittuvassa tai marginaalisessa asemassa olevat henkilöt, kuten ilman oleskelulupaa oleskelevat tai seksiä myyvät ulkomaalaiset, voivat tuoda ilmi heihin kohdistunutta hyväksikäyttöä tai rikoksia. Tämä tulee voida tehdä ilman, että heidän tarvitsee pelätä itseensä kohdistuvia seurauksia, kuten maasta poistamista.  

Vielä valiokunta painottaa ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän resurssien turvaamista. Avun piirissä olevien asiakkaiden määrä on kasvanut jatkuvasti, ja asiakasmäärät ovat enemmän kuin kolminkertaistuneet viime vuosien aikana. Lisäksi auttamisjärjestelmä osallistuu muiden ihmiskaupan vastaista työtä tekevien toimijoiden kouluttamiseen ja osaamisen vahvistamiseen.  

Maahanmuutto ja kotoutuminen

Maahanmuuttopolitiikalla edistetään selonteon mukaan suomalaisen yhteiskunnan elinvoimaisuutta ja toteutetaan Suomen kansainvälisiä velvoitteita. Sujuvat, oikeudenmukaiset ja yksilölliset lupa-, kotoutumis- ja kansalaisuuspalvelut vastaavat yhteiskunnan ja asiakkaiden tarpeisiin. Toimiva ja turvallinen Suomi houkuttelee kansainvälisiä osaajia ja opiskelijoita perheineen.  

Maahanmuutto ei selonteon mukaan ole itsessään sisäisen turvallisuuden kysymys, mutta sääntelemättömänä muuttoliike voi aiheuttaa epävakautta valtioiden sisällä ja välillä. Kotoutumisen haasteet sekä esimerkiksi paperittomuuden lisääntyminen voivat aiheuttaa syrjäytymistä ja johtaa jopa varjoyhteiskuntien syntymiseen yhteiskunnan reunoille, mikä ilmiönä heikentää sisäistä turvallisuutta ja ihmisten yhteenkuuluvuuden tunnetta. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tärkeänä, että yksilön kotoutumista edistetään työllisyyden, hyvinvoinnin, terveyden ja koulutuksen edistämisen keinoin, ja katsoo, että mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ja yhteiskunnan kehitykseen edesauttaa tehokkaasti kotoutumista.