Perustelut

Valiokunta katsoo, että vuokratyödirektiivin säätäminen on välttämätön osa epätyypillisiä töitä koskevaa säännöstöä Euroopan unionin tasolla. Direktiivi täydentää epätyypillisissä työnteon muodoissa työskentelevien asemaa turvaavaa yhteistä eurooppalaista pohjaa ja tasapainottaa joustavuuden lisäämiseksi hyväksyttyjä osa-aikatyötä ja määräaikaista työtä koskevia direktiivejä.

Vuokratyövoiman käyttö on viime vuosina selvästi lisääntynyt sekä Suomessa että muualla Euroopan unionin alueella. Sen osuus työvoimasta on Suomessa noin 1,6 %, ja sen arvellaan edelleen lisääntyvän. Euroopassa vuokratyövoimaa lasketaan olevan keskimäärin noin 2,5 % työvoimasta. Miesten ja naisten osuudet vuokratyövoimasta vaihtelevat eri jäsenmaissa. Suomessa ja Ruotsissa naisten osuus vuokratyöntekijöistä on noin 80 %, joten vuokratyöntekijöiden aseman parantaminen edistää osaltaan myös miesten ja naisten välistä tasa-arvoa työelämässä.

Direktiiviehdotuksen lähtökohdat, joita ovat syrjimättömyyden periaate ja käyttäjäyrityksen vastaavaa työtä tekevän työntekijän käyttäminen vertailukohtana, ovat valiokunnan käsityksen mukaan oikeita. Suomen työsopimuslaissa on omaksuttu samat periaatteet, kuitenkin siten, että vuokratyöntekijään voidaan soveltaa myös vuokratyötä varten tehtyä erillistä työehtosopimusta. Tällaisia työehtosopimuksia on tehty lähinnä aloilla, joissa käyttäjäyritystä sitovaa työehtosopimusta ei ole, ja myös näissä sopimuksissa tavoitteena on ollut turvata vuokratyöntekijöille käyttäjäyrityksessä sovellettavan tasoiset työehdot. Direktiiviehdotuksen 5 artiklan 3 kohdan mukainen poikkeus mahdollistaa tällaisten työehtosopimusten tekemisen myös jatkossa.

Direktiiviehdotuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaan käyttäjäyritysperiaatteesta voidaan poiketa, jos vuokrausyritys maksaa vuokratyöntekijälle palkkaa myös toimeksiantojen väliseltä ajalta. Ehdotuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaan käyttäjäyritysperiaatetta ei tarvitsisi noudattaa alle 6 viikon pituisissa toimeksiannoissa. Valiokunnan saaman tiedon mukaan jopa 60 % vuokratyösuhteista on alle 6 viikon pituisia. Valiokunta katsoo, että 5 artiklan 2 ja 4 kohdan mukaiset poikkeusmahdollisuudet ovat ongelmallisia mahdollistaessaan syrjimättömyysperiaatteen soveltamisen kiertämisen ja heikentäessään näin direktiivin tarkoituksen toteutumista. Valiokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvosto pyrkii direktiivin jatkovalmistelussa siihen, että näin laajat poikkeamismahdollisuudet syrjimättömyysperiaatteen soveltamisalasta poistetaan.

Direktiiviehdotuksen 6 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan velvoitettaisiin käyttäjäyritys informoimaan vuokratyöntekijöitä vapaista työpaikoista ja kiellettäisiin lausekkeet, joilla käytännössä estetään työsuhteen solmiminen käyttäjäyrityksen ja vuokratyöntekijän välillä. Tällaisia lausekkeita on ollut sekä vuokrausyrityksen ja käyttäjäyrityksen että vuokrausyrityksen ja vuokratyöntekijän välisissä sopimuksissa ja niillä on usein tosiasiallisesti pystytty estämään vuokratyöntekijän siirtyminen käyttäjäyrityksen työntekijäksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että vuokratyöntekijälle turvataan mahdollisuus siirtyä halutessaan vuokratyöstä normaaliin työsuhteeseen. Valiokunta katsoo, että direktiiviehdotuksen 6 artiklan 1 ja 2 kohdan mukainen sääntely on perusteltu ja myös Suomen lainsäädäntöön on syytä tehdä tällaiset työllistymisen esteet poistavat muutokset.

Direktiiviehdotuksen 6 artiklan 4 ja 5 kohta koskevat vuokratyöntekijälle annettavia sosiaalipalveluja ja koulutusta. Valiokunnan käsityksen mukaan on tärkeää turvata vuokratyöntekijälle vastaavat sosiaalipalvelut ja koulutus kuin käyttäjäyrityksen työntekijöille. Valiokunta pitää kuitenkin välttämättömänä, että direktiiviehdotus muotoillaan näiltä kohdin niin täsmällisesti, että kaikissa tapauksissa on selvää, millaisia palveluja ja koulutusta tarkoitetaan ja kumman, käyttäjäyrityksen vai työnantajana toimivan vuokrausyrityksen tehtävänä on kyseisten palvelujen tai koulutuksen järjestäminen ja kustantaminen.