Yleisperustelut

Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta on tarkastellut lausunnossaan hallituksen esitystä oman toimialansa kannalta.

Vajaakuntoisten työllistämisen tukeminen työhallinnon toimenpitein

Hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, että vajaakuntoisten työnhakijoiden määrä on viime vuosina ollut jatkuvassa kasvussa, samalla kun työttömien osuus heistä on kasvanut. Vuonna 2000 vajaakuntoisia työnhakijoita oli noin 83 000. Heistä oli työttömiä noin 68 700.

Työllisyyspolitiikan yhdeksi keskeiseksi päämääräksi on laajasti hyväksytty vammaisten ja vajaakuntoisten henkilöiden yhtäläinen oikeus työhön. Vammaispoliittisissa ohjelmissa on asetettu tavoitteeksi, että kukin hallinnonala vastaa kaikkien kansalaisten palveluista omalla sektorillaan. Tämän normaalisuustavoitteen mukaista on, että työvoimaviranomaisilla on päävastuu myös vammaisten ja vajaakuntoisten työllistämisen edistämisestä. Tavoitteena tulee olla, että vammaiset ja vajaakuntoiset työllistyvät avoimille työmarkkinoille yleisin työehdoin sekä yleisten työvoimapalvelujen ja tukitoimenpiteiden avulla.

Vammaisten ja vajaakuntoisten työllistämisen edistäminen edellyttää eri hallinnonalojen toimivaa yhteistyötä. Työhallinnon ohella tärkeitä toimijoita ovat kunnat, sosiaali- ja terveyssektori sekä opetustoimi. Useissa tapauksissa onnistunut työllistäminen edellyttää työelämän ja kuntoutuksen yhdistämistä, yksilöllisiä palvelukokonaisuuksia ja työllistymispolkuja sekä useiden toimijoiden yhteistyötä.

Nyt käsiteltävänä oleva hallituksen esitys sisältää lähinnä sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaa koskevia muutosehdotuksia. Lakiehdotuksia valmistelleen selvitysmies Matti Marjasen ehdotuksista hallituksen esitykseen ei ole sisällytetty työllisyyslakia koskevia muutosehdotuksia. Valiokunnan käsityksen mukaan on tärkeää, että työvoimaviranomaiset ottavat keskeisen vastuun tässä työssä ja tukevat kaikin käytettävissään olevin keinoin vammaisten ja vajaakuntoisten työllistymistä. Tästä syystä valiokunta ehdottaa, että hyväksyttäisiin hallituksen esitykseen sisältymätön työllisyyslain 16 §:n 2 momentin muutosehdotus, jossa vajaakuntoiset rinnastetaan nuoriin ja pitkäaikaistyöttömiin työllistämistukien myöntämisessä.

Valiokunta katsoo, että työllistämistukia tulee kehittää vastaamaan paremmin vammaisten ja vajaakuntoisten työllistymisen edistämistarpeita. Tämä edellyttää muun muassa työllisyysasetuksen (1363/1997) muuttamista siten, että yhdistämistukea ja työllistämistukea voidaan maksaa yhtäjaksoisesti nykyistä pitempään ja että tuki voi alentua asteittain yhdistelmätuen määrästä korotetun työllistämistuen kautta normaaliksi työllistämistueksi. Myös työvoimapalveluihin liittyvistä etuuksista annettua asetusta (1253/1993) tulee muuttaa siten, että työympäristön muutoksista ja työhön valmentajan järjestämisestä työnantajalle maksettavia korvausten enimmäismääriä nostetaan.

Jotta ehdotetut muutokset parantavat vammaisten ja vajaakuntoisten työllistymistä tarkoitetulla tavalla, tarvitaan valiokunnan käsityksen mukaan tuntuvaa panostusta uudistuksista tiedottamiseen sekä työvoima- ja sosiaaliviranomaisten kouluttamiseen.

Työsuhteessa tehtävä työ

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi, että suojatyössä työntekijä on työsopimuslain (55/2001) mukaisessa työsuhteessa palvelun tuottajaan. Sen sijaan vammaisten henkilöiden työtoimintaan osallistuva henkilö ei ole työsuhteessa toiminnan järjestäjään tai palvelun tuottajaan, mutta toimintaan sovelletaan työturvallisuuslakia ja siihen osallistuville tulee ottaa tapaturmavakuutus.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan suojatyö tehdään nykyisinkin työsuhteessa. Suojatyötä koskevia säännöksiä sisältyy tällä hetkellä ainakin kolmeen valtakunnalliseen työehtosopimukseen: kunnalliseen kuukausipalkkaisten työehtosopimukseen, kunnalliseen yleiseen virka- ja työehtosopimukseen sekä työkeskuksia koskevaan työehtosopimukseen.

Lakiehdotus on valiokunnan käsityksen mukaan sopusoinnussa uuden työsopimuslain ja sen perustelujen kanssa. Työsopimuslain perustelujen mukaan työsopimussuhteessa tehtävälle työlle on tyypillistä ansiotarkoitus. Esimerkkinä työsuhteisen toiminnan ulkopuolelle jäävästä toiminnasta perusteluissa mainitaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluna annettavaan työtoimintaan tai muuhun terapiaan osallistuminen, jos toiminta järjestetään kokonaan tai pääasiallisesti hoito- ja kuntoutustavoitteisesti. Tällaista kuntoutustavoitteista toimintaa on ehdotetun sosiaalihuoltolain 27 e §:n mukainen vammaisten henkilöiden työtoiminta, johon ei ehdotuksen mukaan sovelleta työsopimuslakia. Sen sijaan suojatyö tapahtuu normaalissa ansiotarkoituksessa. Siinä tehdään työsopimus työkeskuksen ja asianomaisen työntekijän välillä silloinkin, kun kunta ostaa työkeskukselta suojatyöpalvelun.

Valiokunta pitää tärkeänä, että lakiin sisällytetään selkeät säännökset siitä, milloin toiminta tapahtuu työsuhteessa ja mitä lainsäädäntöä toimintaan kulloinkin sovelletaan. Valiokunta pitää ehdotettuja säännöksiä perusteltuina ja asianmukaisina.

Työkyvyttömyyseläkkeen jättäminen lepäämään ja vammaistuki

Esityksessä ehdotetaan kansaneläkelain 22 §:n 4 momenttia muutettavaksi siten, että ansiotulojen ylittäessä 588,66 euroa työkyvyttömyyseläke jäisi lepäämään. Kyseistä tulorajaa ei ehdoteta sidottavaksi indeksiin. Lisäksi esitykseen sisältyy vammaistukilain 2 §:n muutosehdotus, jonka mukaan eläkkeen lepäämässäoloajalta, mutta kuitenkin enintään kahdelta vuodelta, maksetaan vammaistukea.

Valiokunta ei pidä ehdotettua 588,66 euron tulorajaa erityisen onnistuneena, vaan esittää sosiaali- ja terveysvaliokunnan harkittavaksi, olisiko se syytä pyöristää esimerkiksi 590 tai 600 euroon. Samalla valiokunta katsoo, että tulisi pohtia, miten ja millä aikavälillä ehdotettua kiinteää euromäärää tarkistetaan, jos sitä ei haluta sitoa indeksiin.

Esityksen perusteluissa on katsottu vammaistuen maksaminen eläkkeen lepäämässäoloajalta perustelluksi, jotta työssäkäynti olisi kannattavampaa kuin eläkkeellä olo ja koska työssäkäynnistä aiheutuu enemmän kustannuksia kuin eläkkeellä olosta. Vammaistuen suuruus on tällä hetkellä 1 912 markkaa ja se on verotonta tuloa. Valiokunta pitää vammaistuen maksamista eläkkeen lepäämässäoloajalta hyvänä ja tarpeellisena kannusteena vammaisen työhön menemiselle. Samalla valiokunta toteaa, että vammaistuen lakatessa kahden vuoden kuluttua henkilön tulot vähenevät merkittävästi eikä työkyvyn parantumisesta mahdollisesti tuleva palkannousu todennäköisesti riitä kattamaan tätä tulojen putoamista. Näin ollen vaarana voi olla, että työsuhde katkaistaan ja henkilö palaa eläkkeelle. Valiokunta esittääkin sosiaali- ja terveysvaliokunnan harkittavaksi, olisiko tarkoituksenmukaisempaa jatkaa vammaistukea myös kahden vuoden määräajan jälkeen ja porrastaa tarvittaessa sen väheneminen siten, ettei vähentymisestä aiheudu asianomaisille kohtuuttomia ongelmia.