Yleistä
Suomen talouden tilanne on vakava. Bruttokansantuote on supistunut, työttömyys kasvaa ja työttömyysjaksot pitenevät. Väestön ikääntyminen vaikuttaa talouden kasvuedellytyksiin ja kasvattaa julkisia menoja. Julkinen talous on alijäämäinen.
Euroopan komissio arvioi kesäkuussa, että liiallisen alijäämän menettelyn käynnistäminen Suomea kohtaan ei ole perusteltua alijäämä- tai velkakriteerin perusteella, vaikka julkisen talouden velka on kasvanut ja se ylittää 60 prosenttia suhteessa BKT:seen kuluvana vuonna. Valtiovarainministeriön ennuste tukee tätä arviota.
Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli syyskuun 2015 lopussa yhteensä 337 400 työtöntä työnhakijaa. Se on 22 900 enemmän kuin vuotta aiemmin.
Nuoria alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli 3 200 enemmän kuin vuoden 2014 syyskuussa eli yhteensä 45 000. Nuorten työttömyyksistä päättyi ennen kolmen kuukauden työttömyyttä tammi—syyskuussa keskimäärin 62,2 prosenttia, mikä on hiukan vähemmän kuin vuotta aiemmin.
Pitkäaikaistyöttömiä eli yhdenjaksoisesti vähintään vuoden työttömänä työnhakijana olleita oli 113 000, mikä on 20 400 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Yli 50-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli 125 400 eli 7 800 enemmän kuin edellisenä vuonna samaan aikaan. Sekä ikääntyneiden että pitkäaikaistyöttömyys ovat huolestuttavasti nousussa.
Työpaikkojen synnyn tukemisen ohella on välttämätöntä huolehtia työttömäksi joutuneista ihmisistä, heidän osaamisestaan ja työkyvystään.
Tarvitaan vientivetoista kasvua kotimarkkinoita hyydyttämättä
Suomen tulevaisuuden kannalta on tärkeää saada aikaan vientivetoista kasvua ja nostaa työllisyysastetta, jotta julkinen talous palautetaan ylijäämäiseksi. Reaalisen kilpailukyvyn ja hintakilpailukyvyn vahvistaminen luovat pohjaa talouskasvulle, viennille ja kotimarkkinoiden kehitykselle. Perinteisen teollisen osaamisen rinnalla on korostettava tietoyhteiskunnan mahdollisuuksia, luovia aloja ja kehittyviä palvelumarkkinoita.
Viennin pohjaa tulee laajentaa nouseville talousalueille, nostaa jalostusarvoa ja hakea kasvua uusilta toimialoilta.
Katsomme, että tarvitaan uusi vientistrategia, joka kiinnittyy mm. ilmastonmuutoksen hillintään ja torjuntaan, puhtaaseen veteen, energiatehokkaaseen rakentamiseen, uusiutuvaan energiaan, kiertotalouteen ja digitaalisiin teknologioihin. Suomen arktista osaamista pitää hyödyntää. Kotimarkkinoilla luodaan julkisten ja yksityisten toimijoiden yhteistyöllä referenssimarkkinoita uusien innovaatioiden ja tuotteiden käyttöönottamiseksi. Kilpailukykypaketin ennakoidut tulokset kyseenalaisia
Suomalaisyritysten johdon näkemyksiä ajankohtaisiin työmarkkinakysymyksiin on selvitetty STTK:n ja Ammattiliitto Pron laajalla kyselyllä. Sen mukaan hallituksen vaatimien viiden prosentin työvoimakustannussäästöjen nähdään vaikuttavan vain vähän yritysten liikevaihtoon.
Seuraavalla sopimuskierroksella liittokohtaiselle ja keskusjärjestötason työmarkkinaratkaisulle on yritysjohtajien joukossa lähes yhtä suuri kannatus. Pienissä yrityksissä on suuryrityksiä enemmän kannatusta keskusjärjestötason työmarkkinaratkaisulle.
Yritysjohtajien arvio on, että viiden prosentin työvoimakustannussäästö ei vaikuta yritysten liikevaihtoon ollenkaan (55 %) tai vain jonkin verran (37 %). Liikevaihdon reippaaseen kasvuun uskoi vain 2 prosenttia vastaajista.
Keskimääräistä enemmän liikevaihdon uskotaan kasvavan teollisuudessa ja rakennusalalla (yhteensä 49 %). Kaupan alalla liikevaihdon arvioidaan pysyvän muuttumattomana keskimääräistä enemmän (68 %) tai jopa vähenevän jonkin verran. Kaupan alan yrityksissä pelätään ilmeisesti työvoimakustannusten alentamisen heikentävän kotimaista kysyntää. Suurissa, yli sadan miljoonan euron liikevaihdon yrityksissä usko liikevaihdon kasvuun on heikompaa kuin keskimäärin (33 %).
Hallituksen valitsema hintakilpailustrategia irrottaa Suomen pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden perheestä, lisää eriarvoisuutta ja vaarantaa pitkän aikavälin menestyksen.
Huomautamme, että yksipuolisen sanelu- ja pakkolakipolitiikan sijaan hallituksen tulee tukea yhdessä sopimisen politiikkaa ja edistää aktiivisesti tasapuolista laajaa kokonaisratkaisua, jonka avulla maahan saadaan pitkäkestoinen ja sukupuolten tasa-arvoa edistävä maltillinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Katsomme, että hallituksen tulee peruuttaa yksipuolisesti valmistelemansa, sairausajan palkan, loman keston ja työttömyysturvan leikkaukset ja etsiä yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa ratkaisua, joka edistää vakautta ja ennustettavuutta, vahvistaa tuottavuutta, pidentää työuria, lisää työhyvinvointia ja hillitsee kustannusten nousua. Talouskasvua ja uusia työpaikkoja syntyy erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. On tärkeää huolehtia toimivasta julkisesta työnvälityksestä, jotta pienemmätkin yritykset voivat saada tarpeisiinsa sopivaa osaavaa työvoimaa.
Katsomme, että lakisääteisiin yleissitoviin työehtosopimuksiin perustuvaa paikallista sopimista tulee kehittää. Oleellista on, että jo nykyisin mahdolliset paikallisen sopimisen mahdollisuudet tunnetaan paremmin. Näin voidaan edistää työn tuottavuutta, työhyvinvointia ja yhdessä sopimisen kulttuuria. Kansantalouden investointiastetta nostettava
Vähäisillä investoinneilla on vaikutusta talouteen. Julkisia investointeja tulee käyttää vauhdittamaan yksityisiä investointeja. Uudella yhteiskuntapolitiikalla tulee sitoa valtion ja kuntien liikenne-, asunto- ja maankäyttöpolitiikka tiukemmin yhteen. Tämä edistää työvoiman liikkuvuutta. Yksityisiä investointeja tulee rohkaista jatkamalla investointien korotettuja poistoja.
Muistutamme, että Suomi on pidettävä maailman osaavampien kansakuntien kärkijoukossa. Hallituksen valitsema lähes yksinomaan hintakilpailukykyyn keskittyvä strategia sekä koulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehityksen mittavat leikkaukset vaarantavat osaamisperusteisen kasvun. Katsomme, että hallituksen velkaantumisen hillintään pyrkivä politiikka on sinänsä hyväksyttävää, mutta leikkausten kohdistaminen on epäoikeudenmukaista ja heikentää kotimaista kysyntää. Sinänsä on ymmärrettävää, että hyvätuloisilta on vaikea säästää, koska he eivät saa yhteiskunnan tulonsiirtoja. Sen vuoksi talouden tasapainottamisessa on käytettävä myös veropolitiikkaa ja hyvätuloisimpien verotusta voidaan kiristää. Näkemyksemme mukaan talouden tasapainottamisessa tarvitaan oikeudenmukaisempia valintoja. Ei ole hyväksyttävää, että pienituloisimpien jokapäiväistä toimeentuloa leikataan pakolla ja samaan aikaan hyvätuloisimpia kannustetaan vapaaehtoiseen osallistumiseen ja jopa rikollisen veronkierron ilmaiseen katumiseen. Maahanmuutto vaatii erityistoimia
Hallituksen ennustamat turvapaikanhakijamäärät ovat jo nyt ylittyneet roimasti.
Kannatamme sitä, että Suomi kantaa kansainvälisen humanitäärisen vastuunsa kunnialla. Tämä edellyttää aktiivista otetta kriisinratkaisun avaimien löytämiseksi, lähialueiden pakolaisleirien tukemista ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamista. Koko kehyskauden turvapaikanhakijamääriä on vaikea ennakoida. Talousarvioesityksen määrärahat on mitoitettu 15 000 turvapaikanhakijan mukaan. Tämä arvio on jo nyt vanhentunut. Uusimman arvion mukaan Suomeen tulee 30 000—35 000 turvapaikanhakijaa kuluvan vuoden aikana ja 30 000 henkilöä vuonna 2016.
Sujuva ja nopea turvapaikkahakemusten käsittely hillitsee pitkällä aikavälillä turvapaikanhakijoiden vastaanoton kokonaiskustannuksia. Turvapaikanhakijoiden odotusaika vastaanottokeskuksissa ei pitkity. Myönteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt tulee sijoittaa mahdollisimman nopeasti kuntiin. Oleellista on mahdollisimman varhain aloitettu kielikoulutus ja kotouttaminen. Lisäksi työnteon mahdollisuutta on nykyisestään varhennettava.
Katsomme, että hallituksen on turvattava riittävät resurssit turvapaikkahakemusten nopeaan käsittelyyn ja ajoissa aloitettavaan kielikoulutukseen ja kotouttamistoimiin. Lisäksi on valmisteltava pidemmän aikavälin ohjelma, joka ottaa huomioon perheenyhdistämisen tuomat lisähenkilöt. On varauduttava ajoissa mm. kunnissa tarvittavaan asunto-, koulutus- ja sote-palvelujen tarjontaan sekä haasteelliseen työvoimapolitiikkaan. On omista politiikkavalinnoistamme kiinni, koituuko maahanmuutto meille taloudelliseksi taakaksi vai kestävyysvajetta umpeenkurovaksi voimaksi ja inhimilliseksi rikkaudeksi. Onnistunut kotoutuminen on kaksisuuntaista. Kantasuomalaisten on kotouduttava monikulttuurisempaan Suomeen ja maahanmuuttajien on opittava kieli ja tunnettava suomalaisen yhteiskunnan pelisäännöt, oikeudet ja velvollisuudet.
Muistutamme, että turvapaikkapolitiikka ei voi olla vain sisäministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön vastuulla, vaan kyse on laajemmasta kokonaisuudesta. Sukupuolten tasa-arvo vaatii tekoja ja Istanbulin sopimus lisää turvakotipaikkoja
Hallitusohjelman tilannekuvassa lukee, että miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia. Arvio on vailla faktapohjaa. Sukupuolten välistä epätasa-arvoa kuvaa esimerkiksi se, että varakkaat naiset elävät 15 vuotta pidempään kuin köyhät miehet. Toisaalta naisten ja miesten välinen palkkaero on yhä merkittävä ja työmarkkinat voimakkaasti segregoituneet.
Tasa-arvolaki edellyttää viranomaisilta sukupuoltenvälisen tasa-arvon suunnitelmallista edistämistä. Valtiovarainministeriön budjetin laatimismääräyksissä edellytetään, että pääluokkaperusteluihin sisällytetään "yhteenvetotarkastelu sukupuolivaikutuksiltaan merkittävästä talousarvioon liittyvästä toiminnasta". Julkisen talouden suunnitelmalla vuosille 2016—2019 on merkittävä vaikutus budjetin pääluokkien tulevaisuuteen. Julkisen talouden säästöillä on aina sukupuoli.
Hallitusohjelmassa, hallituksen kilpailukykypaketissa ja julkisen talouden suunnitelmassa on merkittäviä leikkauksia työntekijöiden palkkaan verrattaviin etuuksiin sekä sosiaaliturvaan. Esitykset ovat varsin konkreettisia, ja niillä on kiistatta sukupuolivaikutuksia. Näistä mainittakoon mm. subjektiivisen päivähoidon rajoitukset, varhaiskasvatuksen säästöt ja vanhempainvapaan lomakertymän leikkauksen vaikutukset.
Edellytämme, että rakenteellisista uudistuksista, leikkauksista sekä kärkihankkeista tehdään sukupuolivaikutusten arviointi. Eduskunta ratifioi yksimielisesti vuonna 2015 Istanbulin sopimuksen, ja se astui voimaan 1.8.2015. Ratifioinnin yhteydessä eduskunta edellytti, että valtion on panostettava sopimuksen tuomiin velvoitteisiin. Sopimus edellyttää, että perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreilla on mahdollisuus saada maksutonta apua ympärivuorokautisesti. Lisäksi edellytetään väkivallan uhreja tai väkivallan uhan alla olevia 24/7 päivystävää auttavaa puhelinta.
Turvakotitoiminnan valtiollistaminen on positiivien askel valtakunnallisesti kattavaan ja helpommin saavutettavaan palveluverkkoon. Eduskunta edellytti, että turvakotipaikkoja lisätään asteittain kohti Istanbulin sopimuksen edellyttämää tasoa. Nykyisen tiedon ja rahoituksen valossa paikkamäärä laskee ensi vuonna. Yksin Helsingissä ja Vantaalla ilman Istanbulin sopimuksen edellyttämää turvaa on 280 väkivallan uhria. Muistutamme, että Suomi on saanut Naisten oikeuksien komitealta eli CEDAW-komitealta huomautuksia naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen työn ja siihen osoitettujen resurssien puutteesta.
Edellytämme, että hallitus tekee kehyskaudeksi suunnitelman, jolla turvapaikkamääriä lisätään eduskunnan ratifioinnin edellyttämällä tavalla. Työuria pidennetään myös syrjäytymistä ehkäisemällä
Työurien pidentäminen tuntuu nykyisen työttömyyden valossa nurinkuriselta, mutta sillä varaudutaan ikärakenteen tuomiin muutoksiin ja siksi se on perusteltua. Työmarkkinajärjestöjen kanssa yhdessä rakennettu eläkepaketti pidentää työuria ja vähentää kestävyysvajetta, mutta todellinen eläköitymisikä nousee kuitenkin vain, kun ihmisillä on työtä ja työkykyä. On syytä muistaa, että työttömänä olevat ihmiset ovat suurin työvoimareservi.
Aktiivisen työvoimapolitiikan tuloksia arvioidaan usein liian kapeasti vain avoimille työmarkkinoille työllistymisen avulla. Aktiivisen työvoimapolitiikan ja aktiivisen sosiaalipolitiikan palvelut limittyvät ja tulokset jakautuvat työllistymisen vahvistumiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Työttömyyttä arvioitaessa työttömyyden rakenne ja työttömyysjaksojen kesto ovat työttömyysprosenttia oleellisemmat mittarit.
Hallitus suunnittelee kehyskaudelle kiristävää talouspolitiikkaa. Riskinä on, että ylimitoitetut ja epäoikeudenmukaisesti kohdistetut leikkaukset heikentävät orastavaa talouskasvua ja heikentävät työvoiman kysyntää työmarkkinoilla.
Nuorisotyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys tulevat todennäköisesti kasvamaan. Hallitus ennustaa, että rakennetyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys kasvavat merkittävästi. Hallitus panostaa kärkihankkeissaan työllisyyteen ja kilpailukykyyn 170 miljoonaa euroa, mutta kohdistaa yksin työvoimapolitiikkaan mittavat yli 200 miljoonan euron leikkaukset, jotka lisäävät pitkäaikaistyöttömyyden kasvua. Aktiivisella työvoimapolitiikalla voidaan vain rajallisesti vaikuttaa työttömyyteen. Sillä voidaan kuitenkin pitää yllä ihmisten työkykyä, katkaista syrjäytymiskierteitä ja näin ehkäistä työttömyyden venymistä ja muuttumista rakenteelliseksi työttömyydeksi.
Nuorisotakuu
Nuorisotyöttömyys on Suomessa moniin muihin Euroopan maihin verrattuna lyhytkestoista. Tämä on ehkäissyt nuorten syrjäytymistä. Kun arvioidaan nuorisotakuun onnistumista ja sen jatkon tarpeellisuutta, ei voida pitäytyä vain nuorten työttömyysasteessa. Nuorisotyöttömyyden taso on yleistä työttömyysastetta voimakkaammin riippuvainen talouden suhdanteesta ja harjoitetusta talouspolitiikasta. Siksi ei ole mahdollista arvioida, mikä nuorisotyöttömyyden taso olisi ilman nuorisotakuuta.
Nuorisotakuu ei ole työtakuu, vaan sen tarkoitus on vahvistaa työllistymistä ehkäisemällä syrjäytymistä kolmen pilarin avulla: etsivän nuorisotyön avulla, koulutuksen avulla ja työttömille nuorille suunnattujen tehostettujen palveluiden avulla.
Nuorten työllisyyden tukeen ja syrjäytymisen ehkäisyyn panostettu euro tuottaa itsensä monin verroin takaisin. Syrjäytymisestä aiheutuu nykyisin jo pelkästään kasvaneiden sosiaaliturvamenojen ja vähentyneiden verotulojen vuoksi joka vuosi vähintään 600 miljoonan euron kustannukset. Lisäksi kroonisesti syrjäytyneellä terveydenhuollon menot voivat olla jopa kahdeksankertaiset verrattuna nuoreen, joka ei ole syrjäytymisvaarassa. Nuorisotakuun toimenpiteet ovat onnistuneet ennalta ehkäisemään nuorten syrjäytymistä. Esimerkiksi peruskoulun jälkeen jatkokoulutukseen sijoittuvien osuus on suurempi kuin koskaan.
Pidämme myönteisenä, että hallitus jatkaa peruskoulunsa päättäneiden koulutustakuuta, mutta olemme huolissamme sen toteutumisesta hallituksen koulutuksen kokonaisrahoitukseen tekemien suurten leikkausten takia. Osana nuorisotakuuta ollut etsivä nuorisotyö on tavoittanut vuosittain yli 20 000 "kadonnutta" nuorta, joista yli viisitoistatuhatta on tarvinnut pidempää ohjausta. Nuorisotakuun alasajo uhkaa synnyttää syrjäytyneiden sukupolven. Hallitus on kyllä perustellusti huomioinut mielenterveyspalveluja tarvitsevat nuoret. Mutta tavallisille työttömille nuorille hallitus tarjoaa vain tyhjää kättä.
Työttömien nuorten 28 miljoonan euron uraohjauksen, uravalmennuksen, maahanmuuttajanuorten työvoimapoliittisten toimien, työnhakukoulutuksen, sanssikortin, työhönvalmennuksen, ammatillisen työvoimakoulutuksen, yrittäjyyskoulutuksen ja muiden toimenpiteiden erillisrahoituksen hallitus lopettaa kokonaan, vaikka toimet ovat toimineet ammatillisen koulutuksen suorittaneiden kohdalla hyvin ja nykyisistä nuorista työttömistä työnhakijoista yli puolella on ammatillinen tutkinto tai sitä korkeampi koulutus.
Erillisrahoituksen piirissä olevien työttömien nuorten tukitoimia voidaan rahoittaa yleisen työvoimapolitiikan varoista, mutta koska niitäkin leikataan rajusti, koulutus- ja palkkatukirahat eivät yksinkertaisesti riitä. Tilannetta kuvaa se, että viime vuonna sanssikortteja myönnettiin lähes 40 000, kuluvan vuoden tammi—kesäkuussa enää 3 000 määrärahojen vähyyden vuoksi.
Nuorten työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön resursseja leikataan jo vuonna 2016 roimasti. Kärkihankkeen "Nuorisotakuusta yhteisötakuun suuntaan" toteuttamiseen on varattu 2 miljoonaa euroa. Tämä määräraha on korvamerkitty nuorten ns. luottohenkilötoiminnan ja ns. yhden luukun palveluiden eli Ohjaamo-hankkeen kehittämiseen, eikä ole varmaa, korvaako se miltään osin etsivään nuorisotyöhön kohdistettuja leikkauksia.
Katsomme, että Ohjaamo-hankkeen vahvistaminen on kannatettavaa, ja tähdennämme, että budjetissa on varattava palvelut paitsi ohjaamoihin myös tarvittaviin palvelupolkuihin. Nykyisellä resurssitasolla etsivä nuorisotyö on saatu koko maan kattavaksi. Viime vuonna etsivä nuorisotyö tavoitti 24 579 nuorta, joista 16 740 sai pitkäaikaisempaa tukea, keskustelua ja ohjausta toimenpiteiden piiriin.
Emme hyväksy etsivän nuorisotyön alasajoa. Se on tuottanut hyvää tulosta ja on yksi hallitusohjelmassa esiin nostetuista painopisteistä ja juuri saatu toimimaan koko maassa. Erittäin pitkään työttöminä olleet ikäntyneet
Poikkeuksellisen pitkään työttömänä olleille on perusteltua ja taloudellista järjestää kunniallinen tie eläketuelle. Liian moni uupuu ja putoaa tukijärjestelmien väliin, eikä heillä ole nykyisessä työllisyystilanteessa edes toivetta työpaikasta. Nämä ihmiset ovat eläkejärjestelmän näkökulmasta työkykyisiä, mutta työelämän näkökulmasta työkyvyttömiä.
Esitämme, että eläketuen edellytyksenä tulisi olla viiden vuoden työttömyys ja 60 vuoden ikä. Tällöin eläkemahdollisuus poikkeusmenettelyllä koskisi noin 3 700 työtöntä. Järjestelmä maksaisi alussa 8 miljoonaa euroa, mutta sulaisi pian 2 miljoonan tasolle, sen mukaan kun eläketuen piirissä olevat pääsisivät varsinaiselle eläkkeelle. Samankaltaista menettelyä käytettiin 2000-luvun puolivälissä.
Lex Taipale eli eläketukilaki (39/2005) oli kertaluonteinen ja päästi noin 10 vuotta työttömänä olleet 57 vuotta täyttäneet henkilöt eläketuelle. Valtio maksoi tuen kokonaisuudessaan, ja sitä maksettiin, kunnes ihminen pääsi 62-vuotiaana varsinaiselle eläkkeelle.Tuolloin laki koski noin 4 000 henkilöä. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta sekä työ- ja tasa-arvovaliokunta kumpikin yksimielisesti ovat halunneet ulottaa toimet noin 12 000 henkilöön.
Työvoimapolitiikan resurssien leikkausten sijaan passiivinen työttömyysturva aktiivirahaksi Rinteen mallin mukaisella työllistymissetelillä
Työttömyys maksaa vuosittain yli 6 miljardia euroa. Tähän lasketaan mukaan työttömyysetuudet, työttömille maksettavan toimeentuloturvan ja asumistuen sekä julkisten työvoimapalvelujen ja kuntouttavan työtoiminnan aiheuttamat kustannukset.
Työttömyyden nettokustannukset ovat noin 4 miljardia euroa. Työttömyysturvaa maksetaan 5,5 miljardia euroa. Raha on kehysbudjetoinnin ulkopuolista rahaa, eikä sen käyttöä sido budjettikehys. Vastaavasti työvoima- ja yrityspalveluihin on valtion vuoden 2016 talousarvioesityksessä varattu 553,3 miljoonaa euroa. Aktiivimenojen osuus on vain noin 10 % passiivimenoista. Valiokunnan mielestä suhde on nurinkurinen.
Pitkäaikaistyöttömyys syrjäyttää ihmisiä työvoimasta pysyvästi. Jos työvoimaan kuuluva ihminen on pitkään työelämän ulkopuolella, riskinä on, että hänen työkykynsä rapautuu. Valiokunnan mielestä aktiivisen työllistämispolitiikan ja passiivisen työttömyysturvan välinen suhde pitää kääntää toisin päin. Työttömyyden suorien kustannusten lisäksi työttömyys vähentää verotuloja, lisää kuntien rahoittamia työllisyyden hoidon kustannuksia sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuksia ja vähentää yksityistä kulutusta. Näiden lisäksi rakenteellinen työttömyys aiheuttaa työvoiman kohtaanto-ongelmia ja rajoittaa tuotannon kehittymistä
Esitämme, että jokaisella työttömällä on kuuden työttömyyskuukauden jälkeen oikeus käyttää työttömyysturvaansa työllistymissetelinä. Työllistymisseteli olisi peruspäivärahan eli työmarkkinatuen 32,8 euroa/vrk tasoinen, ja se kestäisi maksimissaan 300 päivää. Työtä hakiessaan työtön voisi kertoa, että työnantaja saa setelin, jos työnantaja ei ole irtisanonut tai lomauttanut työntekijöitä eikä hänellä ole voimassa olevaa työsopimuslain mukaista takaisinottovelvollisuutta. Takaisinottovelvollisuuden todentaminen perustuisi työnantajan ja työpaikan luottamusmiehen vakuutukseen. Sitä kontrolloitaisiin pistokokein.
Työllistymisseteli rahoitettaisiin suoraan työttömyysturvan kautta, mikä poistaisi viiveitä palkkatuen maksussa. Samaan aikaan on huolehdittava riittävästä työvoimapalvelusta erityisesti työnvälityksessä. Nykyisessä vaikeassa työllisyystilanteessa työpaikkoja kuolee ja syntyy noin 400 vuorokaudessa. Panostukset tehokkaampaan työnvälitykseen maksavat itsensä nopeasti takaisin. Myös kansainvälinen valuuttarahasto IMF on esittänyt tuoreessa maa-arviossa aktiivisen työvoimapolitiikan lisäresursointia Suomessa.
Eduskunnan tietopalvelussa lasketun aineiston perusteella 15 000 henkilön työllistyminen työllistymissetelin avulla toisi 140—250 miljoonan euron sopeutusvaikutuksen julkiseen talouteen. Vaikutuksen vaihteluväli johtuu muutoin työtä vaille jäävän henkilön oikeudesta työttömän peruspäivärahaan tai ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan.
Työnvälityksen tehostaminen
Hallituksen ajama työvoimapalvelujen uudistaminen tähtää digitalisointiin ja yksityisten palvelujen lisäämiseen. Mielestämme molemmat tavoitteet ovat sinänsä kannatettavia. Digitalisoinnilla saadaan tuottavuushyötyjä, ja yksityiset palvelut täydentävät julkisia työnvälityspalveluita erityisesti työttömyyden kasvaessa. Sähköiset palvelut eivät kuitenkaan korvaa henkilökohtaista asiakaspalvelua. Hallituksen suunnittelemat ostopalvelut eivät tuo lisäarvoa, koska ne rahoitetaan julkisia palveluja supistamalla.
Erillisrahoituksen piirissä olevien työttömien nuorten tukitoimia voidaan rahoittaa yleisen työvoimapolitiikan varoista, mutta koska niitäkin leikataan rajusti, koulutus- ja palkkatukirahat eivät yksinkertaisesti riitä. Tilannetta kuvaa se, että viime vuonna sanssikortteja myönnettiin lähes 40 000 ja kuluvan vuoden tammi—kesäkuussa enää 3 000 määrärahojen vähyyden vuoksi
Erityisen huolestuttavaa on hallituksen toiminta vaikeammin työllistyvien monipalvelukeskusten suhteen. Yhteispalvelu työhallinnon, kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon ja Kelan kanssa on saanut hyvän vastaanoton. Uusi laki uhkaa jäädä torsoksi, kun työhallinto on monella paikkakunnalla vetäytymässä lain edellyttämistä yhteispalvelutiloista.
Edellytämme, että ministeriö peruuttaa linjauksensa, jonka mukaan monipalvelukeskusten työhallinnon työntekijät vedetään TE-toimistoihin tilasäästöjen vuoksi. Valiokunta muistuttaa, että yhteispalvelupisteet rakennettiin, koska omista työpisteistä toimiva verkostomalli ei taannut riittävää moniammatillista palvelua ja juoksutti työttömiä luukulta luukulle. Työttömyysturvan leikkaus lisää köyhyyttä
Hallitus on päättänyt leikata työttömyysturvaa 200 miljoonalla eurolla. Leikkaus aiotaan toteuttaa lyhentämällä ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa 100 päivää alle 58-vuotialta, pidentämällä omavastuuaikaa kaksi päivää, poistamalla pitkän työuran korotusosa sekä aktiivikorotuksia pienentämällä. Mielestämme leikkaus ei tuo työllisyyshyötyä. Se tuottaa tuplarangaistuksen työpaikkansa menettäneille työttömille. Ensin ihminen menettää työpaikkansa, ja sitten vielä lisätään hänen taloudellista ahdinkoaan
Emme yhdy työttömyysturvaleikkausten takana olevaan ajatukseen siitä, että työttömät eivät hae aktiivisesti työtä eivätkä ota tarjolla olevaa työtä vastaan. Valtaosa työttömistä etsii aktiivisesti työtä.
Katsomme, että työttömyysturvan leikkausta huomattavasti parempaan tulokseen päästään työnvälitystä tehostamalla. Nykyinen lainsäädäntö antaa ansiosidonnaisen työttömyysturvan varassa oleville ammattisuojan kolmeksi kuukaudeksi. Tämän jälkeen työttömän on otettava myös omasta ammatistaan poikkeavaa työtä vastaan maantieteellisesti laajalta alueelta. Lisäämällä työttömyyden kasvettua TE-toimistojen henkilökuntaa väliaikaisesti tehostetut työtarjoukset ovat mahdollisia ja estävät työttömyysturvan väärinkäytöksiä.
Harmaa talous
Harmaan talouden torjunta puuttuu täysin. Hallitus aikoo lopettaa harmaan talouden torjuntaohjelman. Hallitusohjelmasta ei ilmene edes sitä, miten torjuntatyötä aiotaan jatkaa. Vuonna 1996 alkaneen ohjelman panostus oli 20 miljoonaa euroa ja tuotto 200—300 miljoonaa euroa. Ohjelman jatkolle on selvä tarve. Torjuntaohjelmaan tulee sisällyttää ns. aggressiivinen verosuunnittelu, eduskunnan tarkastusvaliokunnan syksyllä 2012 esittämällä tavalla. Muita asioita ovat mm. verotusta koskeva ketjuvastuu pitkissä alihankintaketjuissa Hollannin mallin mukaisesti, rakennusalalla käyttöön otetun veronumeromenettelyn laajentaminen muille aloille, fiskaalisella muistilla varustettujen kassakoneiden käyttöönotto yksityisillä palvelualoilla sekä osakeomistamisen läpinäkyvyys siten, että osakeomistus tulisi läpinäkyväksi ja yleisöjulkiseksi.
Myös työsuojelun aluehallintoviranomaisten toimintamenoista on poistettu määräaikainen harmaan talouden valvontaan suunnattu lisäresurssi. Tämä tulee osaltaan vähentämään työsuojeluviranomaisten mahdollisuuksia valvoa harmaata taloutta työpaikoilla. Työsuojelun valvontaa voitaisiin tehostaa pienilläkin teoilla ilman merkittäviä kustannuksia. Tilaajavastuulain tarkastajat valvoessaan tilaajan selvitysvelvollisuudesta annetun lain noudattamista Etelä-Suomen ulkopuolella eivät voi itse tarkastaa kuvallisia henkilökortteja tai sitä, onko ulkomaalaisella työntekijällä työntekoon oikeuttava lupa, koska heidän toimivaltansa on rajattu vain tilaajavastuulain valvontaan. Toimivaltaa pitäisi laajentaa.
Toiseksi myös valvontaresurssien tilapäinen siirtäminen vastuualueelta toiselle, esimerkiksi jonkun suuren projektin valvomiseksi, on nykyisin vaikeaa. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on sosiaali- ja terveysministeriölle 5.12.2012 lähettämässään kirjeessä todennut tähän liittyvän epäkohdan ja esittänyt muutosta valvonnan organisointiin ja viitannut tilaajavastuulain valvonnan organisoitumisesta saatuihin hyötyihin. Muutokset säästäisivät valvonnan resursseja.
Harmaan talouden ehkäisyn vuoksi jokaisessa poliisilaitoksessa ja keskusrikospoliisissa on erilliset talousrikostutkintayksiköt, joihin on sijoitettu laadullisesti ja määrällisesti tehtävien ja toimintaympäristön edellyttämät resurssit. Takaisin saadun rikoshyödyn määrä on kasvanut vuoden 2010 26,3 miljoonasta eurosta siten, että vuonna 2014 takaisin saadun rikoshyödyn määrä oli 47,7 miljoonaa euroa. Silti hallitus leikkaa poliisinkin harmaan talouden toimien erillisrahoituksesta lähes 6,4 miljoonaa euroa. Tämä aiheuttaa ongelmia käytännön viranomaisyhteistyössä, mikä tarkoittanee pullonkaulan syntymistä poliisiin.
Rakennusala mielletään harmaan talouden pesäpaikaksi. Tämä yleinen käsitys pitää myös paikkansa. Ei ole olemassa sellaista markkinatalousmaata, jossa rakennusalan harmaa talous ei olisi ongelma. Joissakin maissa lähes kaikki rakentaminen on harmaata toimintaa. Suomessa rakennusalan harmaa talous liittyy etupäässä pimeään työn tekoon ja urakointiin, jonka seurauksena veroja ja sosiaalivakuutusmaksuja jää maksamatta. Ulkomaisille työntekijöille maksetaan myös lain vastaisesti liian pientä palkkaa.
Tilanne on parantunut. Suurin ansio tästä kuuluu rakennusalan työmarkkinajärjestöjen yhteistyölle, jonka tuloksena meillä on käytössä rakennusalan veronumerojärjestelmä ja työmaailmoitukset. Myös tilaajanvastuulain syntyyn ja sen nykymuotoon on vaikuttanut paljon rakennusalan järjestöjen yhteinen näkemys harmaan talouden torjunnan tarpeellisuudesta. Suomalaisten työmarkkinajärjestöjen, muiden rakennusalan toimijoiden ja viranomaisten yhteistyö harmaan talouden torjumiseksi on Euroopassa poikkeuksellista ja saavutetut tulokset ainutlaatuisia.
Esitämme, että tämä työ saa jatkua. Hallitus lopettaa harmaan talouden torjuntaohjelman ja sen mukana leikkautuu toiminnan lisärahoitus monille eri viranomaisille, vaikka toiminta tuottaa 60 000 euron henkilötyövuosikustannuksella tuplatulot valtiolle.
Edellytämme, että hallitus käynnistää 7. laaja-alaisen harmaan talouden torjuntaohjelman.