Perustelut

Luovan työn tekijät työ- ja sosiaalilainsäädännön väliinputoajina

Työ- ja sosiaalilainsäädäntö ei ole kaikin osin pysynyt mukana työelämän nopeassa muutoksessa ja erilaisten työnteon muotojen kehityksessä, vaan uusien työnteon muotojen piirissä työskentelevät ovat monin tavoin muita heikommassa asemassa. Tämä näkyy esimerkiksi sairaus- ja työttömyystilanteissa sekä jäätäessä eläkkeelle. Valiokunta katsoo, että työ- ja sosiaalilainsäädäntöä tulee uudistaa siten, että erilaiset työnteon muodot tulevat mahdollisimman yhdenvertaiseen asemaan.

Pääministeri Vanhasen II hallituksen ohjelmassa painotetaan voimakkaasti luovan talouden ja luovan työn merkitystä sekä innovatiivisuuteen kannustavan toimintaympäristön luomista. Luovassa työssä työnteon muodot poikkeavat perinteisestä palkkatyöstä ja yritystoiminnasta varsinkin tutkijan ja taiteilijan ammateissa.

Taiteilijoiden ja tieteellistä tutkimustyötä tekevien tutkijoiden merkitys yhteiskunnallemme on suuri. He luovat uutta ja kehittävät suomalaista osaamista ja turvaavat monin tavoin maamme hyvinvointia myös tulevaisuudessa.

Jotta luova työ on houkutteleva vaihtoehto hankkia elantonsa ja tarjota omaa osaamistaan, myös sosiaaliturvan tarjoaman turvaverkon tulee olla kunnollinen. Monet taiteilijat ja tieteellistä tutkimustyötä tekevät työskentelevät jossakin elämänsä vaiheessa apurahan turvin. Apurahoilla tehdään paljon merkittävää taidetta ja tieteellistä tutkimusta. Joidenkin kohdalla apurahalla työskentely kattaa huomattavan osan heidän työhistoriastaan ja toimeentulostaan.

Sosiaaliturva jakautuu Suomessa työssäolonaikaista kulutustasoa kohtuullisesti turvaavaan ansiosidonnaiseen sosiaaliturvaan ja sitä täydentävään vähimmäistoimeentulon takaavaan perusturvaan. Apurahalla työskennellään yleensä työsuhteen ulkopuolella eikä toiminta ole varsinaista yrittäjätoimintaakaan. Myönnetyt apurahat ovat usein pieniä, eikä niistä peritä veroa. Apurahalla työskentelevien turva jää usein perusturvan varaan. Useimmilta apurahansaajilta puuttuvat myös työterveyshuollon palvelut.

Valiokunta korostaa, että innovatiivisuutta ja luovuutta kannustavat rakenteet ja uuden luomiseen rohkaiseva ilmapiiri ovat keskeisiä edellytyksiä Suomen menestymiselle kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa. Merkittävä luovuuteen kannustava vaikutus on sosiaaliturvajärjestelmän kehittämisellä siten, että se turvaa luovaa työtä tekevien aseman nykyistä paremmin.

Valiokunta pitää tärkeänä, että luovaa työtä tekevien aseman parantamista jatketaan ja pyritään saamaan heitä koskevat työnteon muodot mahdollisimman yhdenvertaiseen asemaan muiden työnteon muotojen kanssa.

Apurahansaajien sosiaaliturvajärjestelmän kattavuus

Valiokunta pitää hallituksen esittämää apurahansaajien sosiaaliturvan uudistusta erittäin merkittävänä ja tervetulleena. Apurahalla työskentelevien sosiaaliturvan puutteet ovat olleet pitkään tiedossa ja tilanteen parantamista on valmisteltu moneen otteeseen. Valiokunta pitää tärkeänä, että apurahansaajien sosiaaliturva saadaan vihdoinkin järjestettyä kohtuullisella tavalla.

Apurahansaajien työeläke- ja tapaturmaturva ehdotetaan järjestettäväksi Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa, Melassa, koska se on yksityisistä eläkelaitoksista ainoa, joka toimeenpanee sekä lakisääteistä työeläketurvaa että tapaturmaturvaa. Tarkoitus on, että Mela voisi apurahansaajien työeläke- ja tapaturmaturvan toimeenpanossa hyödyntää käytössään jo olevia atk- ja muita järjestelmiä. Tämä säästää apurahansaajien ansiosidonnaisen sosiaaliturvan järjestämisestä aiheutuvia perustamis- ja hallintokustannuksia. Apurahansaajien sosiaaliturvajärjestelmän rakentamisesta osaksi maatalousyrittäjien työeläkejärjestelmää johtuu, että järjestelmissä on samat ehdot esimerkiksi vakuutettavan iän, vähimmäistyötulon määrän ja vakuutettavan toiminnan vähimmäiskeston osalta.

Ehdotuksen mukaan apurahansaaja olisi velvollinen vakuuttamaan itsensä Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa, kun hänelle on Suomessa myönnetty apuraha, jonka turvin hän työskentelee yhdenjaksoisesti vähintään neljä kuukautta ja apurahan suuruus vuotuiseksi työtuloksi muutettuna on vähintään maatalousyrittäjien eläkelain alarajan suuruinen eli 3 093,33 euroa vuoden 2008 tasossa.

Osa tutkijoista ja taiteilijoista saa apurahansa useista eri lähteistä, jolloin saman vuoden aikana saattaa olla vaikkapa neljä kolmen kuukauden mittaista apurahakautta. Esityksen tavoitteet huomioon ottaen on ongelmallista, että useista eri lähteistä apurahoja saava jää sosiaaliturvan ulkopuolelle, vaikka hänen työskentelynsä jatkuisi yhdenjaksoisesti neljän kuukauden ajan ja ylittäisi vaaditun vuosityötulon.

Edellytys neljän kuukauden yhdenjaksoisesta työskentelyapurahasta jättää esittävän taiteen alalla merkittävän osan taiteilijoista uudistuksen ulkopuolelle. Esimerkiksi taiteen keskustoimikunnan ja valtion taidetoimikuntien myöntämistä apurahoista vain neljäsosa täyttää neljän kuukauden rajan. Esittävän taiteen puolella on paljon apurahoitettua projektityöskentelyä, jossa projektin pituus taiteen erityispiirteistä johtuen jää väistämättä alle neljän kuukauden mittaiseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi tanssiproduktiot sekä puheteatterin kokeelliset tuotannot ja tilapäisesti koottujen ryhmien produktiot. Nämä ryhmät tuottavat uudistavaa ja kokeellista tuotantoa teatteri- ja tanssikentälle ja ovat taiteemme elinvoimaisuuden kannalta merkittäviä.

Valiokunta pitää tärkeänä, että myös alle neljän kuukauden apurahoja saavat saadaan mahdollisimman pian sosiaaliturvajärjestelmän piiriin. Muutos lisäisi myös eri taiteen- ja tieteentekijäryhmien välistä tasa-arvoa.

Valiokunta esittää, että sosiaali- ja terveysvaliokunta vielä harkitsee vakuuttamisvelvollisuuden laajentamista koskemaan toisiaan seuraavia yhteensä vähintään neljän kuukauden mittaisia apurahakausia, joiden mukainen vuosityötulo on vähintään 3 093,33 euroa vuoden 2008 tasossa. Lisäksi valiokunta esittää, että sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa mietinnössään lausumaa uudistuksen seuraavaa vaihetta koskevan valmistelun käynnistämisestä välittömästi niin, että sosiaaliturvan piiriin saadaan mahdollisimman pian myös alle neljän kuukauden työskentelyapurahat, joiden yhteenlaskettu pituus on vähintään neljä kuukautta kalenterivuodessa.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että apurahoja saavat itsenäiset taiteen- ja tieteentekijät ovat yleensä työterveydenhuollon palvelujen ulkopuolella. Valiokunta pitää tärkeänä, että jatkovalmistelun aikana selvitetään, miten heidät voitaisiin saada nykyistä paremmin työterveyspalvelujen piiriin.

Valiokunta pitää tärkeänä, että uudistuksesta tiedotetaan tehokkaasti ja uudistuksen vaikutuksia ja apurahansaajien vakuuttautumista seurataan.

Saamelaisten apurahansaajien aseman parantaminen

Vaikka uudistus koskee myös saamelaisia tieteen- ja taiteenharjoittajia apurahansaajina, sillä on saamelaisten osalta muita vähemmän myönteisiä vaikutuksia sosiaaliturvaan. Tämä johtuu siitä, että saamelaiset tieteentekijät ja taiteenharjoittajat saavat työskentelyään varten apurahoja Suomen ohella myös naapurimaista. Näitä apurahoja Suomen saamelaiset eivät lakiehdotuksen mukaan voisi laskea hyväkseen sosiaaliturvassaan, koska esitys koskee vain Suomesta myönnettyjä apurahoja.

Saamelaisilla on perustuslaissa turvattu asema alkuperäiskansana, jolla on oma kulttuuri ja kieli. Eri saamelaisryhmät omine kulttuureineen ja kielineen asuttavat alueita, jotka ulottuvat yli valtioiden rajojen Suomeen, Ruotsiin, Norjaan ja Venäjälle.

Pohjoissaamenkielistä kirjallisuutta ja teatteria luodaan luettavaksi ja esitettäväksi Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Vastaavasti kolttasaamen kielellä luotu kirjallisuus ja teatteri leviää Suomen ja Venäjän alueille. Muutkin saamelaisen taiteen lajit kuten joikuperinteisiin nojautuva musiikki, kuvataide, tanssitaide, perinteinen taidekäsityö ja elokuva puhuttelevat yhteiseen kulttuuriin perustuvina saamelaisia yli valtakuntien rajojen.

Valiokunta pitää tärkeänä, että jatkovalmistelussa perehdytään erityisesti saamelaisten tilanteeseen liittyviin ongelmiin ja selvitetään, voitaisiinko Suomessa asuvat, muista Pohjoismaista apurahoja saavat saamelaiset tieteen- ja taiteentekijät oikeuttaa vakuuttamaan itsensä apurahansaajien sosiaaliturvajärjestelmän mukaisesti.

Tieteen- ja taiteentekijöiden työttömyysturva

Työttömyysturvalain 2 luvun 5 §:ssä oma työ on rinnastettu varsinaiseen yritystoimintaan, joka on yhtiömuodossa tai ammatinharjoittajana harjoitettua taloudellista toimintaa. Oman työn on katsottu rinnastuvan käsitteellisesti yritystoimintaan, koska sitä lähtökohtaisesti tehdään ilman työsopimuslaissa tarkoitettua johtoa ja valvontaa. Oma työ koostuu kuitenkin monenlaisista tavoista tehdä itsenäisesti tieteellistä tai taiteellista työtä eikä työn välittömänä tavoitteena yleensä ole voiton saanti. Varsinaiseen yritystoimintaan liittyvän riskin soveltaminen omaan työhön työn loppuessa onkin koettu ongelmalliseksi.

Rinnastuksesta yrittäjyyteen on seurannut, että taiteilijan- tai tutkijantyössään päätoimisesti työllistyneen työnhakijan on ollut vaikea päästä työttömyysturvajärjestelmän piiriin. Päätoimisen työllistymisen on katsottu jatkuvan siihen asti, kunnes toiminta on todisteellisesti lopetettu tai se on ollut yhdenjaksoisesti keskeytyneenä neljän kuukauden ajan.

Käytännössä erityisen ongelmallisia ovat olleet tilanteet, joissa taiteilijalla tai tutkijalla ei ole ollut esittää mitään näyttöä työllistymisensä päättymisestä tai muuttumisesta. Työttömyysetuuden saanti on ollut vaikeaa esimerkiksi apurahakauden päättyessä, kun on pitänyt arvioida, onko tieteellinen tai taiteellinen toiminta päättynyt siten, kuin työttömyysturvalaissa tarkoitetaan. Ongelmia on liittynyt myös aiemmin palkkatyön perusteella hankitun työssäoloehdon säilymiseen.

Työ- ja elinkeinoministeriö ohjeisti TE-keskuksia ja työvoimatoimistoja huhtikuussa 2008 lähettämällään kirjeellä tutkijoiden ja taiteilijoiden työttömyysturvasta siten, että toiminnan lopettamis- ja keskeyttämistilanteita koskevia työvoimapoliittisia lausuntoja annettaessa siirrytään etukäteisvalvonnasta jälkikäteen tapahtuvaan valvontaan. Päätös asiassa perustetaan hakijan omaan ilmoitukseen toiminnan laajuudesta ja sitovuudesta. Esityksessä ehdotetaan työttömyysturvalakiin otettavaksi työ- ja elinkeinoministeriön kirjeen keskeistä sisältöä vastaavat säännökset.

Työttömyysturvalakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan työttömyysturvan saaminen perustuu toiminnan päättymiseen eli siihen, että "on ilmeistä, ettei toimintaa enää jatketa". Ongelmana on, että myös ehdotetun uuden säännöksen yhdenmukainen tulkinta voi osoittautua hankalaksi. Tieteen- ja taiteentekijöiden voi olla vaikea ymmärtää, millaisia selvityksiä työvoimatoimisto heiltä edellyttää toiminnan lopettamisesta. Tarvittavien selvitysten puuttuminen voi puolestaan johtaa työttömyysetuuksien takaisinperintään.

Valiokunta katsoo, että säännös olisi helpompi ymmärtää, jos työttömyysturvan saaminen kytketään suoraan siihen, että henkilön työllistyminen omassa työssään on päättynyt ja hän on valmis ottamaan vastaan muuta kokoaikatyötä. Valiokunta pitää välttämättömänä, että säännöksen tulkinnasta tehdään selkeät, yksiselitteiset ohjeet paitsi työvoimatoimistoille myös asiakkaille. Työttömyysturvan myöntämiskäytäntöjen kehittymistä tulee seurata ja tarvittaessa ryhtyä toimiin säännöksen selventämiseksi, jos ongelmia edelleen ilmenee.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että yrittäjien ja heidän perheenjäsentensä työttömyysturvaan liittyy vastaavia ongelmia, kuin edellä on esitetty taiteen- ja tieteentekijöiden osalta. Sosiaali- ja terveysministeriö on 22.9.2008 asettanut työryhmän arvioimaan yrittäjien sosiaaliturvassa vielä olevia puutteita ja valmistelemaan ehdotuksia yrittäjien sosiaaliturvan kehittämiseksi. Valiokunta kiirehtii yrittäjien ja heidän perheenjäsentensä työttömyysturvan kehittämistä.

Apurahansaajien työttömyysturva perustuu yleensä tarveharkintaiseen työmarkkinatukeen, koska heille ei apurahalla työskentelyn perusteella kartu työssäoloehtoa. Työmarkkinatuen tarveharkinnan johdosta apurahansaaja on usein jäänyt kokonaan ilman työttömyysturvaa, jos hänen puolisonsa on ollut töissä.

Lakiehdotuksessa ehdotetaan työmarkkinatuen tarveharkintaa lievennettäväksi siten, että apurahansaaja saisi työmarkkinatukea ilman tarveharkintaa ensimmäisiltä 130 työttömyyspäivältä edellyttäen, että hän on saanut apurahaa yhteensä 24 kuukaudelta viimeisen 48 kuukauden aikana. Valiokunta toteaa, että lakiehdotuksen mukainen ehto on niin tiukka, että vain hyvin harvat apurahansaajat täyttävät kyseisen ehdon. Palkansaajilla vastaava ehto on 43 viikkoa 28 kuukaudessa. Valiokunta pitää tärkeänä, että uudistuksen jatkovalmistelussa selvitetään mahdollisuudet muuttaa apurahansaajien vakuutusehto vastaamaan palkansaajien vakuutusehtoa.