Perustelut

Yleistä

Hallituksen esityksen tavoitteena on parantaa työnantajille syntyvistä perhevapaakustannuksista maksettavia korvauksia ja vähentää yksittäiselle työnantajalle perhevapaakustannuksista syntyviä rasitteita, tasoittaa nais- ja miesvaltaisten alojen välistä kustannuseroa ja kannustaa isiä käyttämään oikeuttaan vanhempainvapaaseen. Esityksellä pyritään vaikuttamaan työnantajien mahdollisuuksiin palkata ihmisiä vakituisiin työsuhteisiin ja vähentämään nuorten naisten määräaikaisia työsuhteita.

Tasa-arvolain uudistamista koskeneessa mietinnössään (TyVM 3/2005 vp) valiokunta kiinnitti huomiota perhevapaiden kustannusten epätasaiseen jakautumiseen ja esitti eduskunnan hyväksyttäväksi lausumaa vanhemmuudesta työnantajalle aiheutuvien kustannusten jakamiseksi yhteisvastuullisesti kaikkien työnantajien kesken. Samalla hallitus velvoitettiin seuraamaan määräaikaisten työsuhteiden käytön kohdistumista perheen perustamisiässä oleviin naisiin ja miehiin sekä selvittämään, miten työsuhteiden katkonaisuutta ja siitä aiheutuvaa epävarmuutta nuorten aikuisten elämässä voitaisiin vähentää. Valiokunta toteaa tyydytyksellä, että käsiteltävänä olevalla esityksellä tasoitetaan perhevapaista aiheutuvien kustannusten jakautumista työnantajien kesken parantamalla työnantajien mahdollisuuksia saada korvauksia perhevapaiden aiheuttamista kustannuksista. Tämän toivotaan vähentävän määräaikaisten työsuhteiden käyttöä.

Määräaikaista työtä koskevassa selvitystyössä on todettu, että perhevapaiden käytöllä ja niistä aiheutuvilla kustannuksilla on yhteys määräaikaisten palvelussuhteiden kohdistumiseen erityisesti nuoriin synnytysikäisiin naisiin. Nyt ehdotettujen uudistusten vaikutuksia määräaikaisten palvelussuhteiden käyttöön on vaikea ennustaa. Eri alojen määräaikaiskäytännöt poikkeavat toisistaan. Erityisen vaikeaa on ollut vaikuttaa kuntien käytäntöihin. Valtion, yliopistojen ja tutkimuslaitoksien käytäntöihin uudistuksella voi olla myönteisiä vaikutuksia, samoin teollisuuden ylempien toimihenkilöiden tilanteeseen. Perhevapaiden käyttöön vaikuttavat kuitenkin monenlaiset työelämän realiteetit. Naisten jäämistä perhevapaille voivat lisätä työtehtävät, jotka koetaan sisällöllisesti köyhiksi tai kuormittaviksi ja jotka eivät tarjoa urakehitysmahdollisuuksia. Myös äidin asenteet vaikuttavat siihen, haluaako hän luovuttaa lapsen isän hoitoon.

Valiokunta pitää esityksen tavoitteita tärkeinä ja katsoo ehdotusten parantavan naisten työmarkkina-asemaa ja helpottavan työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Äitiyspäivärahan korottaminen parantaa paitsi äitien työnantajien saamia korvauksia myös naisten keskinäistä tasa-arvoa, koska korotettu päiväraha maksetaan äidille, jos äidillä ei ole voimassaolevaa työsuhdetta esimerkiksi pätkätöiden johdosta tai jos äiti työskentelee alalla, jonka työehtosopimukseen ei sisälly velvoitetta palkan maksamisesta äitiysloman ajalta. Korotetun korvauksen toivotaan myös lisäävän äitiysloman palkkaa koskevien velvoitteiden ottamista kaikkiin työehtosopimuksiin.

Myös ehdotus työnantajalle maksettavan vuosilomakorvauksen parantamisesta kattamaan lakisääteiset työnantajamaksut merkitsee helpotusta naisvaltaisten alojen työnantajien asemaan. Mahdollisuus isäkuukauden nykyistä joustavampaan käyttämiseen on erittäin kannatettava uudistus, joka tukee vanhempien yhteisen kasvatusvastuun toteutumista.

Eduskunta hyväksyi keväällä 2006 perhevapaauudistukseen liittyvät työsopimuslain ja merimieslain muutokset, jotka koskivat ottovanhempien hoitovapaaoikeuden, etävanhemman tilapäisen hoitovapaaoikeuden sekä vammaisen ja pitkäaikaissairaan lapsen vanhemman osittaisen hoitovapaaoikeuden laajentamista sekä perhevapaista ilmoittamisen joustavoittamista. Ehdotukset oli valmisteltu työministeriön työryhmässä, joka ehdotti myös adoptiovanhemman vanhempainrahakauden ja -vapaan pidentämistä 200 arkipäivään ja esitti selvitettäväksi, voitaisiinko lapsen vanhemman samaa sukupuolta olevalle puolisolle myöntää vanhempainraha. Lisäksi työryhmä ehdotti ns. bonusisyysvapaan käytön joustavoittamista. Koska ehdotuksilla oli sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan kuuluvia budjettivaikutuksia, niiden jatkovalmistelu siirtyi sosiaali- ja terveysministeriölle. Työministeriön edustajia ei kuitenkaan otettu sosiaali- ja terveysministeriön asiaa valmistelleeseen työryhmään. Ottaen huomioon perhevapaasääntelyn kuuluminen sekä sosiaali- ja terveysministeriön että työministeriön hallinnonalalle sairausvakuutuslaissa ja työsopimuslaissa olevien vahvojen kytkentöjen kautta työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoo, että myös asian jatkovalmistelu olisi ollut tarpeellista ja tarkoituksenmukaista tehdä työministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyönä.

Isälle maksettavat päivärahat

Vanhempainrahaan on oikeus välittömästi äitiysrahakauden päätyttyä vanhempien sopimuksen mukaan joko lapsen isällä tai äidillä. Isälle maksettavaa vanhempainrahaa ja isäkuukaudelta maksettavaa isyysrahaa ehdotetaan esityksessä korotettavaksi 70 %:sta 80 %:iin työtuloista 50 ensimmäisen arkipäivän ajalta. Samalla ehdotetaan korotettavaksi tätä ajanjaksoa koskevaa tulorajaa. Enintään 26 720 euron tuloilla isälle maksettava vanhempainraha olisi 10 % , tämän ylittävästä osasta 41 110 euroon saakka 40 % ja tästä yli menevästä osasta 7,5 % korkeampi kuin äidille maksettava vanhempainraha.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 38/2006 vp) todennut, että ehdotus sukupuolten välisestä erottelusta vanhempainrahan suuruuden määräytymisessä ei ole sopusoinnussa perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännösten kanssa. Tavallisen lainsäätämisjärjestyksen käyttämisen edellytyksenä on, että sääntelyä tarkistetaan niin, että isän ja äidin vanhempainraha määräytyy samojen perusteiden mukaan. Koska isäkuukauden isyysrahalla on hyvin läheinen sääntely-yhteys vanhempainrahaan, perustuslakivaliokunta pitää asianmukaisena, että näiden päivärahojen määräytymisperusteista säädetään yhdenmukaisesti. Lisäksi valiokunta huomauttaa, että ehdotettu erottelu asettaa eri perhemuotoja toisiinsa nähden eri asemaan. Valiokunta pitää yhdenvertaisuusperiaatteen kannalta tärkeänä, että vanhempainrahan määräytymisperusteet eivät perusteettomasti kohdistu perhemuotoihin eri tavoin.

Valiokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen siitä, että sukupuolten välinen erottelu vanhempainrahan suuruuden määräytymisessä on ristiriidassa yhdenvertaisuussäännösten kanssa. Ehdotettu säätely olisi myös syrjintää sukupuolen perusteella koskevien EU:n tasa-arvodirektiivin säännösten ja niitä toimeenpanevan tasa-arvolain vastainen, ja siksi isien erillisestä korotetusta vanhempainrahasta on luovuttava.

Valiokunta korostaa, että ehdotetun säännöksen tavoite lisätä isien vanhempainvapaan käyttöä on hyvä ja kannatettava eikä siitä pidä luopua, vaikka nyt ehdotettu tapa sen edistämiseksi osoittautuikin yhdenvertaisuus- ja syrjimättömyyssäännösten vastaiseksi. Valiokunta katsoo, että isän vanhempainvapaiden käyttö lähentää isän ja lapsen suhdetta ja on siten lapsen edun mukaista. Valiokunta pitää tärkeänä, että ponnisteluja isän vanhempainvapaiden käytön lisäämiseksi jatketaan seuraavalla vaalikaudella.

Valiokunta pitää tärkeänä, että säännös muutetaan eduskuntakäsittelyn yhteydessä sellaiseksi, että se kohtelee molempia sukupuolia tasa-arvoisesti. Valiokunta on saanut sosiaali- ja terveysministeriöltä selvitystä siitä, miten ministeriö ehdottaa lakiehdotusta muutettavaksi perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta. Ehdotuksen mukaan sekä äidille että isälle maksettaisiin korotettua vanhempainrahaa 30 päivän ajalta. Korotettu päiväraha olisi 75 % työtuloista 41 110 euron tuloihin saakka. Valiokunta puoltaa sosiaali- ja terveysministeriön uutta ehdotusta, mutta toteaa, että järjestelmästä tulee vaikeaselkoinen ja edunsaajan on vaikea laskea oman etuutensa määrää.

Vanhempainvapaan jakamista äidin ja isän kesken edistäisi nyt esitettyä paremmin se, että vanhempainvapaa pidennettäisiin yhteen vuoteen Suomen YK:lle toimittamaan kansalliseen "Lapsille sopiva Suomi" -toimintaohjelmaan sisältyvän tavoitteen mukaisesti. Tällöin olisi mahdollista jakaa vanhempainvapaa selkeästi äidin ja isän osuuteen sekä heidän sopimallaan tavalla pidettävään osuuteen. Islannissa on saatu hyviä kokemuksia tällaisen mallin isien vanhempainvapaan käyttöä lisäävistä vaikutuksista.

Valiokunta korostaa, että isien vanhempainvapaan käyttö on pitkälti myös asennekysymys. Tärkeää on, että pyritään vaikuttamaan niin isien ja äitien kuin työnantajienkin asenteisiin.

Minimipäivärahojen taso

Esitykseen ei sisälly ehdotusta äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan vähimmäispäivärahan tason parantamiseksi. Minimiäitiysrahalla olevien osuus on viime aikoina lisääntynyt ja on nykyisin jo 20 % kaikista äitiysrahan saajista. Vähimmäispäiväraha on tällä hetkellä 15,20 euroa päivältä. Sitä on viimeksi korotettu 1.1.2005. Vuoden 2003 alussa se nousi 10,09 eurosta 11,45 euroon.

Huolimatta viime vuosina tehdyistä korotuksista vähimmäispäivärahojen taso on edelleen selvästi alle useiden muiden sosiaalietuuksien tason. Esimerkiksi työttömyysturvalain mukaiset peruspäiväraha ja työmarkkinatuki ovat tällä hetkellä 23,50 euroa päivältä. Etuuksien maksaminen poikkeaa toisistaan siten, että työttömyyspäivärahaa ja työmarkkinatukea maksetaan viideltä ja sairausvakuutuslain mukaisia päivärahoja kuudelta päivältä viikossa. Näin ollen peruspäiväraha on 117,50 euroa ja sairausvakuutuslain mukainen vähimmäisetuus 91,20 euroa viikossa.

Valiokunta korostaa, että erityisesti pienituloisten lapsiperheiden taloudellisen tilanteen parantamiseksi olisi tärkeää korottaa äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen vähimmäismäärät työttömyysturvalain mukaisen peruspäivärahan tasolle.

Jos äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen vähimmäismääriä ei voida tämän esityksen käsittelyn yhteydessä nostaa, valiokunta esittää sosiaali- ja terveysvaliokunnan harkittavaksi sairausvakuutuslain muuttamista siten, että monikkoperheille tarkoitetun vanhempainrahakauden pidennyksen käyttäminen tehtäisiin vapaaehtoiseksi. Sairausvakuutuslain 9 luvun 10 §:n mukaan vanhempainrahakautta pidennetään 60 arkipäivällä kutakin yhtä useampaa samalla kertaa syntyvää lasta kohden. Pidennys on sinänsä tarpeellinen, mutta siitä voivat kärsiä kaikkein pienituloisimmat monikkoperheet, joille voisi olla edullisempaa siirtyä esimerkiksi lasten kotihoidontuelle. Pidennyksen vapaavalintaisuutta tarvitaan niin kauan kuin vanhempainrahan vähimmäismäärä on pienempi kuin muut etuudet.

ILO:n äitiyssuojelusopimus

ILO:n vuonna 2000 hyväksymän äitiyssuojelusopimuksen tarkoituksena on taata, etteivät raskaana olevat tai imettävät naiset joudu tekemään sellaista työtä, joka voi aiheuttaa vaaraa joko äidin tai lapsen terveydelle. Sopimukseen sisältyy määräyksiä terveyden suojelusta, äitiysvapaasta, sairauden ja terveydellisten haittojen vuoksi annettavasta lomasta, rahallisista etuuksista ja imetysvapaista. Lisäksi siinä on määräyksiä, jotka koskevat työsuhdeturvaa ja syrjimättömyyttä.

Valiokunta käsitteli vuonna 2001 (TyVM 5/2001 vp) hallituksen esitystä, jossa yleissopimusta ei esitetty hyväksyttäväksi, koska sen ratifioinnille oli lainsäädännöllisiä esteitä. Yleissopimuksen määräykset, jotka koskevat äitiysvapaan pakollista pituutta, äitiyden perusteella maksettavan rahallisen etuuden tason määräytymistä, äitiysvapaan jälkeistä oikeutta palata samaan tai vastaavaan työhön entisen suuruisella palkalla sekä imetystaukoja tai päivittäisen työajan lyhentämistä imettämistä varten ja niiden palkallisuutta, olisivat edellyttäneet lainsäädännön tarkistamista. Mietinnössään valiokunta piti sopimusta merkittävänä ja tarpeellisena sen pyrkiessä nostamaan äitiyssuojelun tasoa maailmassa. Valiokunta ei pitänyt Suomen kansainvälisen aseman eikä ILO:n sopimusten arvostuksen kannalta hyvänä tilannetta, jossa Suomi ei katsonut voivansa ratifioida sopimusta, jota se oli ollut Kansainvälisessä työkonferenssissa hyväksymässä. Nyt käsiteltävänä olevalla esityksellä pyritään kannustamaan isiä käyttämään enemmän vanhempainvapaata, jolloin vastaavasti naisten työssäkäynti vanhempainvapaan eli lapsen ensimmäisen 10 elinkuukauden aikana lisääntyisi. Sosiaali- ja terveysministeriö on Maailman terveysjärjestö WHO:n linjauksen mukaisesti terveyssyistä suositellut kuuden kuukauden täysimetystä sekä imetyksen jatkamista lapsen ensimmäisen ikävuoden ajan. Suomalaisessa työelämän lainsäädännössä tai sopimusmenettelyissä ei ole kuitenkaan otettu huomioon imetyksen vaatimia erityisjärjestelyitä työpaikoilla. Lapsen rintaruokintaa edistävien työelämän järjestelyiden tarve onkin syytä ottaa perhevapaauudistuksen valossa uuteen tarkasteluun.

Samalla kun pyritään vaikuttamaan perhevapaiden nykyistä tasaisempaan jakautumiseen, tulisi kehittää suomalaista työelämää ja työsopimuslainsäädäntöä niin, että helpotettaisiin äitien mahdollisuutta yhdistää työntekoa ja lapsen rintaruokintaa. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomen lainsäädäntöä kehitetään niin, että Suomi voi ratifioida ILO:n äitiyssuojelusopimuksen.

Perhevapaakustannusten tasaamisen jatkaminen

Esitys merkitsee olennaista parannusta työnantajille perhevapaakustannuksista maksettaviin korvauksiin. Kuten esityksen perusteluistakin ilmenee, työnantajalle jää esityksen toteuttamisen jälkeenkin perhevapaiden käytöstä kustannuksia, joista hän ei saa korvausta. Valiokunta pitää tärkeänä, että työtä perhevapaista aiheutuvien kustannusten tasaamiseksi jatketaan myös ensi vaalikaudella.

Tilapäisestä hoitovapaasta aiheutuvia kustannuksia ei esitetä korvattavaksi, koska tilapäisen hoitovapaan käyttö jakautuu muita perhevapaita tasaisemmin isien ja äitien kesken. Nekin ovat kuitenkin pienten lasten vanhempien työnantajille koituvia ylimääräisiä kuluja, ja niiden tasaaminen voisi edistää pienten lasten vanhempien mahdollisuuksia päästä pysyviin työsuhteisiin.

Erilaisten perhetyyppien yhdenvertainen kohtelu

Esityksen mukaan ottovanhempien vanhempainrahakauden vähimmäiskestoa pidennetään nykyisestä 180 päivästä 200 päivään.

Ottolapsiperheiden yhdenvertaisen kohtelun kannalta perusteltua kuitenkin olisi, että ottovanhempien vanhempainrahakausi olisi saman pituinen kuin muillakin vanhemmilla eli 263 päivää. Kansainvälisen adoption kautta Suomeen saapuvat lapset tulevat useimmiten hyvin haavoittavista oloista. Heidän kotiutumistaan uuteen perheeseen ja Suomeen edistäisi vanhempien mahdollisuus olla kotona nyt esitettyä pidemmän vanhempainrahakauden ajan. Oikeus vanhempainrahaan tulisi ulottaa 0—9-vuotiaina Suomeen tulevien adoptiolasten vanhemmille. Valtiontalouden kannalta muutosten merkitys olisi vähäinen, mutta adoptiolapsen hyvinvoinnin ja sopeutumisen varmistamisen kannalta merkittävä.

Perhevapaauudistukseen liittyviä työsopimuslain muutoksia käsitelleessä mietinnössään (TyVM 4/2006 vp) valiokunta kiinnitti huomiota ongelmiin, joita on eri osoitteessa asuvan vanhemman mahdollisuuksissa ottaa vastuuta ja osallistua lastensa elämään. Valiokunta piti arvokkaana molempien vanhempien vanhemmuutta ja läsnäoloa lapsen elämässä. Valiokunta korosti miesten oikeutta vanhemmuuteen ja katsoi, että miesten vastuunottoa perhevelvollisuuksista tulee kaikin tavoin tukea. Askel tähän suuntaan otettiin viime keväänä säätämällä etävanhemman oikeudesta tilapäiseen hoitovapaaseen. Valiokunta pitää tärkeänä, että jatkettaessa perhevapaajärjestelmien kehittämistä selvitetään mahdollisuudet muuttaa vanhempainvapaata koskevia säännöksiä siten, että vanhempien niin sopiessa osan vanhempainvapaasta voisi pitää eri osoitteessa asuva vanhempi.

Perheissä, joissa syntyy yhtäaikaisesti kaksoset tai kolmoset, isän isyysvapaan pituus on sama kuin yhden lapsen syntyessä kerrallaan. Kaksosten ja kolmosten hyvinvoinnin turvaamiseksi molempien vanhempien mahdollisuuksia osallistua lasten hoitamiseen ensimmäisinä elinkuukausina tulisi edistää. Tästä syystä olisi perusteltua, että 18 arkipäivän isyysrahakausi olisi lapsikohtainen. Tämä olisi myös lasten yhdenvertaisen kohtelun kannalta perusteltua. Tällöin kaksosten tai kolmosten syntyessä isyysvapaata olisi oikeus pitää vastaavasti kaksin- tai kolminkertainen määrä.