Perustelut

Toissijaisuusperiaate ohjaa toimivallan jakoa Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden välillä. Euroopan unionin asetettua toimivaltansa mukaisesti tavoitteen tulee tavoitteen saavuttamiseksi käytettävät keinot ensisijaisesti jättää jäsenvaltioiden valittaviksi. Periaate estää yhteisön puuttumisen asiaan, silloin kun jäsenvaltiot voivat tehokkaasti hoitaa asian kansallisesti, alueellisesti tai paikallisesti. Unionin tulee toimia vain, jos sen toiminta on tarpeellista ja sillä edistetään tavoitteen saavuttamista tehokkaammin kuin jäsenvaltioiden tai alue- tai paikallisviranomaisten toimin on mahdollista.

Komission ehdotuksen mukaan asetuksen tavoitteena on selkeyttää yleisiä periaatteita ja EU:n tasolla sovellettavia sääntöjä, jotka koskevat perusoikeuksiin kuuluvaa oikeutta ryhtyä työtaistelutoimiin ja sen harjoittamista palvelujen tarjoamisen vapauden ja sijoittautumisvapauden yhteydessä, mukaan lukien tarve sovittaa yhteen näitä kysymyksiä rajat ylittävissä tilanteissa. Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisut Viking Line ja Laval -tapauksissa ovat aiheuttaneet epäselvyyttä sen suhteen, miten työtaisteluoikeus tulee sovittaa yhteen taloudellisten vapauksien kanssa ottaen huomioon mm. työtaistelun oikea-aikaisuus ja suhde tavoiteltuun etuun.

Valiokunnan näkemyksen mukaan ei kuitenkaan ole nähtävissä, että ehdotus selkeyttäisi komission esittämällä tavalla EU-tason lakko-oikeuden sisältöä suhteessa EU-tuomioistuimen antamiin ratkaisuihin sekä suhteessa kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Asetusehdotus jättää huomiotta säännösten suhteen kansainvälisten YK:n, ILO:n ja Euroopan Neuvoston sopimusten yhdistymisvapautta ja lakko-oikeutta koskeviin määräyksiin. EU-tuomioistuimen ratkaisut ovat aiheuttaneet epäselvyyttä juuri ihmisoikeussopimuksissa olevien työtaisteluoikeuden rajoitusperusteiden ensisijaisesta soveltamisesta. Asetusehdotus jää tältä osin epäselväksi ja käytännössä voi merkitä työntekijöiden perusoikeuksien selkeää rajaamista.

Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että "rajat ylittävä tilanne" on käsitteenä tulkinnanvarainen. Asetusehdotus koskee lähtökohtaisesti muitakin työtaistelutoimia kuin lakkoja. Asetuksen perusteella tulisi hyvin vaikeaksi yksittäistapauksessa vetää rajaa sen suhteen, onko työtaistelutoimenpide luonteeltaan rajat ylittävä EU-tason toimi vaiko vain kansallinen ja miten menetellään, jos kyse on samaan aikaan sekä kansallisesta että rajat ylittävästä työtaistelutoimesta. Ehdotus saattaisi äärimmillään laajentaa EU:n toimivaltaa näissä tapauksissa myös kansallisiin työtaistelutoimiin. Tähän suuntaan saattaisi vaikuttaa myös ehdotettu velvoite ilmoittaa komissiolle jäsenvaltioissa esiintyvistä työtaistelu-uhista.

Toteutuessaan esitetyssä muodossaan asetus voisi lisäksi vaarantaa kansallisten hyvin toimivien työriitojen ratkaisujärjestelmien toimivuuden. Vaikka komissio toteaa, ettei asetusehdotus rajoita jäsenvaltioissa tunnustettujen riitojen ratkaisumenettelyjen käyttämistä, sillä saattaa kuitenkin käytännössä olla sellaisia vaikutuksia. Edellä olevan perusteella valiokunta katsoo ottaen huomioon komission ehdotuksen esitetty sisältö, että tällainen unionin toiminta ei ole tarpeellista, koska ehdotuksen tavoitteet eivät toteutuisi riittävästi.