Nyt ehdotettu uusi laki asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa sääntelisi henkilön asumista ja työskentelyä koskevista edellytyksistä ja sitä sovellettaisiin tilanteisiin, joissa sosiaaliturvaetuuden maksamisesta päätettäessä joudutaan ulkomailta Suomeen tai Suomesta ulkomaille liikkuneen henkilön osalta ratkaisemaan, pidetäänkö henkilöä työntekijänä tai asuuko hän Suomessa.
Laissa määriteltäisiin työskentelyn vähimmäisedellytykset sovellettaessa asumisperusteista etuuslainsäädäntöä Suomeen tulevaan työntekijään. Mikäli henkilö muuttaa Suomeen työntekijänä, hänen oikeutensa asumisperusteisiin etuuksiin ratkaistaisiin pääsääntöisesti työskentelyn perusteella.
Laissa määriteltäisiin myös Suomessa asuminen Kansaneläkelaitoksen toimeenpaneman sosiaaliturvan etuuslainsäädännön näkökulmasta.
Laissa määriteltäisiin samaten, milloin Suomesta ulkomaille muuttavaa henkilöä edelleen pidettäisiin Suomessa asuvana siten, että hänen oikeutensa asumisperusteisiin etuuksiin voisi jatkua ulkomailla oleskelusta huolimatta.
Hallituksen esityksessä lakiehdotuksia perustellaan muun ohella sillä, että Suomessa tarvitaan maahanmuuttajia vastaamaan tietyillä aloilla olevaan työvoimapulaan, kohentamaan väestön ikääntymisen myötä heikkenevää huoltosuhdetta sekä lisäämään Suomen houkuttelevuutta kansainvälisten osaajien ja yrittäjien silmissä. Esityksessä todetaan, että tietyille aloille tarvitaan sekä maassa tilapäisesti työskentelevää että maahan pysyvästi asettuvaa työvoimaa. Myös maassa jo olevien maahanmuuttajien potentiaali tulisi tunnistaa ja hyödyntää nykyistä tehokkaammin.
En voi missään olosuhteissa hyväksyä nyt tehtyä lakipakettia. Täten esitän, että yksiselitteisesti nyt tehdyt hallituksen lakiehdotukset hylätään, sillä haluan edelleen pitää kiinni työvoiman saatavuusharkinnasta. Näin toimimalla haluan suojella suomalaista työntekijää ja sen etuja markkinoilla. Toisaalta Perussuomalaiset ei myöskään puolueena halua synnyttää markkinoille ns. halpatyömarkkinoita tai työlupien kaupittelua. On myös todennettavissa, että saatavuusharkinnasta luopuminen toisi mukanaan maahamme myös muita ei-toivottuja lieveilmiöitä, Ei voi olla niin, että yritykset korjaavat maahanmuuton hyödyt ja veronmaksaja maksaa haitat esimerkiksi täydentämällä halpatyöläisten toimeentuloa tulonsiirroilla.
Kolmanneksi esityksessä ehdotetaan myös, että etuuslainsäädännön soveltamista Suomessa työskentelyn perusteella ehdotetaan muutettavaksi siten, että laista poistetaan vaatimus vähintään neljä kuukautta kestävästä työskentelystä. Edelleen työskentelyn määritelmässä ei enää viitattaisi työttömyysturvan työssäoloehtoa viikkotyöajan ja palkan osalta kartuttavaan työskentelyyn. Sen sijaan työskentelyn perusteella viitataan yleisluontoiseen EU-asetuksen 884/2004 soveltamisalaan ja ehdotetaan, että oikeus etuuslainsäädäntöön syntyy vähintään 696,90 euron kuukausiansioilla.
Perussuomalaisten eduskuntaryhmän jäsenenä näen, että yhdenvertaisen kohtelun laajentaminen parantaa liikaa ja oikeudettomasti ulkomaalaisryhmien asemaa maassamme suhteessa kantaväestöön. Vaikka hallituksen esityksessä toisin väitetään, esitys pyrkii samaten romuttamaan suomalaisen sosiaaliturvan asumisperusteisuuden periaatteen. Mielestäni ongelma on myös siinä, että pääsy sosiaaliturvan piiriin aukeaa nyt varsin vähäisellä ja lyhytaikaisella työskentelyllä. Tämä saattaa pitkässä juoksussa lisätä sellaisten maahantulijoiden määrää, jotka pyrkivät vain ja ainoastaan hyötymään korkeatasoisista sosiaalietuisuuksista ja -palveluista Suomessa.
Perussuomalaiset ei eduskuntaryhmänä kannata sitä, että Euroopan unionin annetaan askel askeleelta sekaantua sellaisiin politiikkasektoreihin, jotka eivät sille kuulu. Suomen sosiaaliturvapolitiikasta sekä työllisyyspolitiikasta tulee jatkossakin päättää Suomessa, ei Brysselin kabineteissa tai Strasbourgissa. Tämä on asia, josta ei tule tinkiä.