Yleisperustelut

Yleistä

Valiokunta pitää valtion yhteistoimintalain uudistamista tärkeänä. Nykyinen laki yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa (651/1988) on säädetty vuonna 1988, ja se on ollut voimassa lähes muuttamattomana siitä lähtien. Voimassa oleva laki ja sen perusteella solmitut sopimukset eivät enää parhaalla mahdollisella tavalla vastaa muuttuneen työelämän tarpeita ja kotimaisessa sekä kansainvälisessä yhteistoimintalainsäädännössä tapahtuneita muutoksia. Yhteistoiminnassa käsiteltävien asioiden piiri säilyy ehdotetussa uudessa laissa pääosin ennallaan.

Välitön yhteistoiminta esimiehen ja alaisen kesken sekä työyksikön ja koko henkilöstön kokouksissa nostetaan uudistuksessa lain tasolle. Valiokunta pitää tätä erittäin tärkeänä ja korostaa, että henkilöstön vaikuttaminen turvataan parhaiten juuri osana jokapäiväistä johtamista ja eri osapuolten vuorovaikutusta. Valiokunta huomauttaa, että yhteistoimintaa ei pystytä turvaamaan pelkällä lainsäädännöllä, vaan sen lisäksi tarvitaan hyviä käytännön johtamistaitoja ja yhteistyötä ruokkivaa kulttuuria.

Valiokunta pitää erittäin hyvänä ja merkittävänä uudistuksena sitä, että yhteistoimintavelvoite laajennetaan koskemaan koko valtionhallintoa tai useamman kuin yhden ministeriön tai viraston henkilöstövaikutuksia sisältävien hankkeiden käsittelyä. Valtion toimintaa ja organisaatioita on viime vuosien aikana kehitetty monin tavoin, ja kehittämis- ja suunnittelutyö tapahtuu monella tasolla sekä hallinnonalojen sisällä että niiden kesken. Kehittämistoiminnalla on lähes poikkeuksetta vaikutuksia myös henkilöstöön. On tärkeää, että henkilöstö pääsee vaikuttamaan asioihin hallinnon kaikilla tasoilla.

Valiokunta pitää hyvänä tiivistää henkilöstön, työnantajan ja työ- ja elinkeinoviranomaisten yhteistyötä ja kannattaa henkilöstön vähennystilanteisiin liittyvän udelleentyöllistymistä tukevan toimintatavan siirtämistä lain tasolle. Ehdotuksen mukaan työllistymistä tukevasta suunnitelmasta on käytävä ilmi irtisanomisaikana noudatettavat toimintaperiaatteet julkisia työvoimapalveluita käytettäessä sekä työnhakua ja koulutusta edistettäessä.

Uudistuksessa korostetaan virastojen ohjaamista sellaisiin toiminnan ja johtamisen järjestelmiin, jotka edistävät vuorovaikutuksellista yhteistoimintaa ja luovat sille edellytyksiä. Valiokunta pitää tavoitetta tärkeänä ja katsoo, että aitoon vuorovaikutukseen perustuvalla yhteistoiminnalla pystytään parhaiten vaikuttamaan paitsi toiminnan kehittämiseen myös henkilöstön hyvinvointiin ja siten myös toiminnan tuloksellisuuteen ja työurien pidentämiseen.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä jäljempänä ilmenevin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Henkilöstö- ja koulutussuunnitelma

Esityksessä henkilöstö- ja koulutussuunnitelman laatimisvelvollisuus laajennetaan koskemaan valtion liikelaitosten lisäksi myös virastoja. Samalla suunnitelmien sisältöä ja niissä käsiteltävien asioiden piiriä täsmennetään ja laajennetaan. Henkilöstösuunnitelmasta tulee jatkossa käydä ilmi mm. toteutuneiden määräaikaisten virka- ja työsuhteiden määrä ja arvio niiden kehittymisestä samoin kuin yleiset periaatteet, joilla pyritään ylläpitämään työkyvyttömyysuhan alaisten ja ikääntyneiden virkamiesten työkykyä sekä työttömyysuhan alaisten virkamiesten työmarkkinakelpoisuutta. Lisäksi yhteistoimintamenettelyssä on käsiteltävä arvio koko henkilöstön ammatillisesta osaamisesta ja ammatillisen osaamisen vaatimuksissa tapahtuvista muutoksista ja näiden syistä. Valiokunnan käsityksen mukaan henkilöstö- ja koulutussuunnitelman kirjaaminen lakiin tukee hyvin sekä henkilöstösuunnittelua että henkilöstön osaamisen kehittämistä ja työllistymismahdollisuuksien turvaamista käytännössä.

Henkilöstö- ja koulutussuunnitelmaa koskeva säännös liittyy eduskunnassa samanaikaisesti käsittelyssä olevaan hallituksen esitykseen laiksi taloudellisesti tuetusta ammatillisesta koulutuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 99/2013 vp — TyVM 10/2013 vp). Mainitussa esityksessä ehdotetaan muutettavaksi voimassa olevan valtion yhteistoimintalain (651/1988) henkilöstö- ja koulutussuunnitelmaa koskeva 7 a §. Muutos vastaa tässä esityksessä ehdotettavan uuden valtion yhteistoimintalain henkilöstösuunnitelmaa koskevan 14 §:n muotoilua.

Molempien mainituissa hallituksen esityksissä (HE 99/2013 vp ja HE 152/2013 vp) ehdotettujen lakien on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2014. Valtion uuden yhteistoimintalain voimaantulosäännöksen (51 §) mukaan uudella lailla kumotaan yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annettu laki (651/1988). Näin ollen henkilöstö- ja koulutussuunnitelmat tulee laatia uuden valtion yhteistoimintalain 14 §:ssä säädetyllä tavalla.

Työpaikkojen yhteistoimintamenettelystä yksi yhteinen laki

Yhteistoiminnasta työnantajien ja työntekijöiden välillä säädetään työnantajasta riippuen yhteistoiminnasta yrityksissä annetussa laissa (334/2007), työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa annetussa laissa (449/2007) tai yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetussa laissa (651/1988). Yhteistoiminnan tavoite ja tarkoitus on kaikissa yhteistoimintalaeissa sama, ja lakien sisältö vastaa keskeisiltä osin toisiaan. Yhteistoimintajärjestelmä tarjoaa hyvin toteutettuna ja sovellettuna työpaikoille hyvän välineen kehittää vuorovaikutusta, työelämän laatua ja toiminnan tuottavuutta.

Valiokunta katsoo, että nykyinen erillisiin yhteistoimintalakeihin perustuva järjestelmä monimutkaistaa joiltakin osin tarpeettomasti yhteistoiminnan sääntelyä ja sen järjestämistä työpaikoilla. Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena selvittää, olisiko työpaikkojen yhteistoiminnasta jatkossa mahdollista säätää yhdessä kaikkia työpaikkoja koskevassa laissa.

Yhteistoimintalain valvonta

Yhteistoiminta-asiamiestä koskevasta lakiehdotuksesta antamassaan mietinnössä (TyVM 1/2010 vp) valiokunta on pitänyt tärkeänä, että valtion yhteistoimintalain valmistelun yhteydessä selvitetään, voisiko yhteistoiminta-asiamies valvoa myös julkisen sektorin yhteistoiminnan toteutumista.

Yhteistoimintalakia valmistellut työryhmä ja yhteistoiminta-asiamies ovat katsoneet, että asiallista estettä ei ole sille, että valtion yhteistoiminnan valvonta hoidettaisiin samoin kuin yritysten yhteistoimintalain valvonta ja että valtion yhteistoimintalain valvonta säädettäisiin yhteistoiminta-asiamiehen tehtäväksi. Yhteistoiminta-asiamies kuitenkin huomauttaa, että ilman lisäresursseja valvonnan hoitaminen olisi käytännössä mahdotonta.

Esityksessä lakiin ei ehdoteta säännöksiä valvonnan järjestämisestä, vaan nykytila säilytetään. Lain noudattamista ja soveltamista ohjaavat valtiovarainministeriö ja valtion henkilöstöä edustavat pääsopijajärjestöt. Keskeisenä perusteena valvonnan järjestämisestä luopumiselle on, että valvonnan käynnistäminen edellyttäisi henkilöstölisäyksiä.

Valiokunta huomauttaa, että lakiin perustuvasta valvonnasta luopuminen merkitsee, että valtion henkilöstö on yhteistoimintaoikeuksien ja -valvonnan suhteen huonommassa asemassa kuin yritysten henkilökunta. Valiokunta katsoo, että valtion yhteistoimintalain valvonta tulee osoittaa valtiotyönantajasta riippumattomalle ja puolueettomalle taholle, esimerkiksi yhteistoiminta-asiamiehelle. Toimintaan tulee varata riittävät resurssit. Valiokunta pitää tärkeänä, että julkisen sektorin yhteistoimintalakien valvontaa koskevien säädösten valmistelua jatketaan.

Rangaistavuuden ala

Lakiehdotuksen tarkoituksena on, että rangaistavien tekojen piiri on valtion yhteistoimintalaissa yhdenmukainen yritysten yhteistoimintalain sekä työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa annetun lain kanssa. Lakien sisällöllisten ja rakenteellisten erojen vuoksi säännösten keskinäinen vertailu on kuitenkin hankalaa.

Valiokunta pitää perusteltuna, että rangaistavuuden alasta säädetään eri yhteistoimintalaeissa yhdenmukaisesti. Valiokunta pitää tärkeänä, että yhteistoimintavelvoitteen rikkomista koskevan säännöksen soveltamista seurataan ja että tarvittaessa rangaistavien tekojen piiriä tarkistetaan.