Yleistä

Hallituksen esityksessä ehdotetaan työsopimuslain ja merityösopimuslain kilpailukieltosopimuksia koskevien pykälien muuttamista siten, että työnantajan velvollisuus maksaa kilpailukieltosopimuksesta korvausta työntekijälle laajennetaan koskemaan kaikkia kilpailukieltosopimuksia. Tällä hetkellä korvausvelvollisuus koskee vain yli kuuden kuukauden pituisia kilpailukieltosopimuksia. 

Esityksen tavoitteena on vähentää laissa säädettyjen edellytysten vastaisia kilpailukieltosopimuksia erityisesti ennaltaehkäisemällä niiden tekemistä. Korvausvelvollisuuden arvioidaan esityksen mukaan tehokkaasti rajoittavan perusteettomien kilpailukieltosopimusten tekemistä. Samalla säilytetään kuitenkin myös mahdollisuus kilpailukieltojen käyttöön silloin, kun ne ovat laissa säädettyjen edellytysten mukaisesti perusteltuja.  

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina jäljempänä esitettävin huomioin. 

Korvausvelvollisuus

Kilpailukieltosopimuksia koskevaa työsopimuslain 3 luvun 5 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisätään säännökset työnantajan velvollisuudesta maksaa työntekijälle korvausta kilpailukieltosopimuksessa sovitulta rajoitusajalta, korvauksen määrästä ja korvauksen maksamisajankohdasta. Korvauksen suuruus riippuu työntekijän palkasta ja kilpailukieltosopimuksessa sovitun rajoitusajan (aika, jonka kilpailukieltosopimus työsuhteen päättymisen jälkeen on voimassa) pituudesta. Jos kilpailukieltosopimuksessa on sovittu enintään kuuden kuukauden rajoitusajasta, korvaus on 40 % työntekijän palkasta vastaavalta ajalta. Jos sovittu rajoitusaika on yli kuusi kuukautta, korvaus on koko rajoitusajalta 60 % palkasta. Korvauksen määrän porrastamisen tarkoituksena on ohjata lyhyempien kilpailukieltosopimusten tekoon.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa korvausvelvollisuuden asettamisen tarkoituksenmukaisuus kyseenalaistettiin, uusien taloudellisten rasitteiden asettamista yrityksille kritisoitiin ja korvausvelvollisuuden suuruutta pidettiin kohtuuttomana. Toisaalta korvausvelvollisuutta pidettiin myös perusteltuna mutta riittämättömänä. Valiokunta yhtyy hallituksen esityksessä esitettyyn arvioon korvausvelvollisuudesta tehokkaana keinona ennaltaehkäistä perusteettomien kilpailukieltosopimusten tekemistä. Korvausvelvollisuuden voidaan perustellusti olettaa vähentävän sellaisten kilpailukieltosopimusten käyttöä, joilla ei ole yrityksen ydintoiminnan kannalta olennaista taloudellista arvoa, kuten silloin, kun kilpailukieltosopimuksen käyttö ei tosiasiassa liity liikesalaisuuden suojaamiseen. Korvauksen tason suhteen voidaan hallituksen esityksessä kuvatulla tavalla pitää perusteltuna, ettei sen osalta merkittävästi poiketa keskeisissä kilpailijamaissa käytössä olevista korvaustasoista, jolloin myös todennäköisesti voidaan välttää se, että muutoksella olisi olennaisia vaikutuksia yritysten sijoittautumiseen Suomeen.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa nousi esiin myös näkemys siitä, että korvausta tulisi maksaa vain silloin, kun kilpailukieltosopimuksen ehdot estävät uudelleentyöllistymisen. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tältä osin perusteltuna esityksessä valittua lähtökohtaa, jonka mukaan korvaus ei ole vahingonkorvauksen luonteista vaan kaavamainen, kilpailukieltosopimuksen tekemiseen ja siihen liittyvään sidonnaisuuteen perustuva korvaus. Käytännössä on hyvin tapauskohtaista ja erittäin vaikeaa arvioida, mitkä ovat kunkin kilpailukieltosopimuksen vaikutukset työntekijän toimintamahdollisuuksiin työsuhteen ja myöhemmin rajoitusajan aikana. 

Kilpailukieltosopimuksen irtisanominen

Hallituksen esityksen mukaan kilpailukieltosopimus voidaan tehdä enintään vuodeksi kuten nykyäänkin. Sellaisia tilanteita varten, joissa olosuhteet ja kilpailukieltosopimuksen tarve muuttuvat työsuhteen aikana, ehdotetaan esityksessä säädettäväksi nimenomaisesti siitä, että työnantajalla on oikeus irtisanoa kilpailukieltosopimus. Tällöin noudatettava irtisanomisaika on vähintään kolmasosa kilpailukieltosopimuksessa sovitun rajoitusajan pituudesta. Irtisanomisajan on kuitenkin aina oltava vähintään kaksi kuukautta. Työnantaja ei kuitenkaan voi irtisanoa kilpailukieltosopimusta enää sen jälkeen, kun työntekijä on jo irtisanoutunut työsuhteestaan.  

Asian käsittelyn aikana nostettiin esiin kysymys siitä, tuleeko työnantajalla olla oikeus irtisanoa kilpailukieltosopimus myös työsuhteen päättämisen jälkeen. Valiokunta toteaa, että kilpailukieltosopimuksen irtisanomisessa on kyse siitä, että työnantaja irtisanoo sellaisen työntekijää sitovan sopimusvelvoitteen, joka on voimassa työnantajan hyväksi. Vaikka kilpailukieltosopimus koskee vain työsuhteen päättymisen jälkeistä aikaa, voi kilpailukielto kuitenkin jo työsuhteen aikana vaikuttaa työntekijän toimintaan ja toimintamahdollisuuksiin. Irtisanomisaika on perusteltu sen vuoksi, etteivät työantajat tekisi kilpailukieltosopimuksia varmuuden vuoksi, koska niistä irtautuminen olisi kustannuksetonta vielä siinäkin vaiheessa, kun työntekijä on irtisanoutunut työsuhteesta. Myös työntekijän perusteltuja odotuksia on syytä suojella. Työntekijän kannalta on esimerkiksi ongelmallista, jos työnantaja irtisanoo kilpailukieltosopimuksen ilman irtisanomisaikaa vielä siinä vaiheessa, kun työntekijä on irtisanoutunut ja kilpailukieltosopimuksen vuoksi ja sen mukaiseen korvaukseen nojautuen sopinut aloittavansa uudessa työssä kilpailukieltosopimuksen mukaisen rajoitusajan jälkeen. 

Siirtymäsäännökset ja taannehtiva sääntely

Kilpailukiellosta johtuvaa korvausvelvollisuutta koskevan sääntelyn ehdotetaan tulevan sovellettavaksi myös olemassa oleviin, ennen uuden lain voimaantuloa sovittuihin kilpailukieltosopimuksiin vuoden siirtymäajan kuluttua. Lainsäädännöstä seuraa siten velvollisuus maksaa korvausta myös ennen lain voimaantuloa sovituista kilpailukieltosopimuksista vuoden siirtymäajan kuluttua. Ehdotettavan lain voimaantulon jälkeisen vuoden ajan näihin ennen lain voimaantuloa sovittuihin kilpailukieltosopimuksiin sovelletaan edelleen nykyistä sääntelyä. Perustuslakivaliokunta on työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle antamassaan lausunnossa (PeVL 22/2021 vp) arvioinut ehdotettua voimassa oleviin kilpailukieltosopimuksiin taannehtivasti puuttuvaa sääntelyä perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuudensuojan kannalta. 

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että omaisuuden perustuslainsuoja turvaa myös sopimussuhteen pysyvyyttä, mutta kielto puuttua taannehtivasti sopimussuhteiden koskemattomuuteen ei ole perustuslakivaliokunnan käytännössä muodostunut ehdottomaksi. Sopimusten sitovuus ja pysyvyys kytkeytyvät osapuolten perusteltujen odotusten suojaamiseen. Perustuslakivaliokunta toteaa edelleen, että sen käytännössä perusteltujen odotusten suojaan on tulkittu kuuluvan oikeus luottaa sopimussuhteen kannalta olennaisia oikeuksia ja velvollisuuksia sääntelevän lainsäädännön pysyvyyteen niin, että tällaisia seikkoja ei voida säännellä tavalla, joka kohtuuttomasti heikentäisi sopimuspuolten oikeusasemaa.  

Hallituksen esityksessä lain soveltamista myös ennen lain voimaantuloa tehtyihin sopimuksiin perustellaan sillä, ettei työntekijöitä aseteta korvauksen suhteen erilaiseen asemaan riippuen siitä, onko kilpailukieltosopimuksesta sovittu ennen vai jälkeen lain voimaantulon. Taannehtivaa soveltamista pidetään esityksen mukaan perusteltuna myös sen vuoksi, että sillä edistetään perustuslain 18 §:ssä turvattua jokaisen oikeutta lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Korvausvelvollisuuden ulottamisen ennen lain voimaantuloa sovittuihin kilpailukieltosopimuksiin arvioidaan esityksessä todennäköisesti vähentävän laissa säädettyjen edellytysten vastaisten toimeentulon hankkimisen vapautta rajoittavien kilpailukieltosopimusten määrää niihin liittyvien uusien kustannusten vuoksi.  

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että ehdotukselle korvaussääntelyn taannehtivasta soveltamisesta on esitetty hyväksyttäviä perustuslain 6 ja 18 §:ään kytkeytyviä perusteita. Sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta merkityksellistä on perustuslakivaliokunnan mukaan, ettei ehdotetuilla muutoksilla ole vaikutusta ennen lain voimaantuloa sovittujen kilpailukieltosopimusten pätevyyteen vaan ainoastaan kilpailukiellosta johtuvaan korvaukseen ja että uutta sääntelyä sovelletaan olemassa oleviin sopimuksiin vasta, kun lain voimaantulosta on kulunut vuosi. Samoin merkitystä on siirtymäkautta koskevalla sääntelyllä, jonka mukaan työnantajalla on oikeus ilman irtisanomisaikaa irtisanoa ennen lain voimaantuloa sovittu kilpailukieltosopimus vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Edellä oleviin perusteluihin viitaten työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää valittua sääntelyratkaisua tarkoituksenmukaisena. 

Lopuksi

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa lopuksi, että kattavampi tilasto- tai tutkimustieto kilpailukieltosopimusten yleisyydestä Suomessa on tarpeen. Valiokunta painottaa, että lainsäädäntömuutosten vaikutuksia ja kilpailukieltojen käyttöä tulee seurata aktiivisesti lain voimaantulon jälkeen ja tarvittaessa toimenpiteisiin mahdollisten epäkohtien korjaamiseksi tulee ryhtyä ripeästi. Valiokunta esittää, että hallitukselta edellytetään selvitystä lainsäädännön vaikutuksista vuoden 2023 loppuun mennessä. (Valiokunnan lausumaehdotus)