Yleistä
Esityksellä toteutetaan pääministeri Juha Sipilän hallituksen strategisen ohjelman linjaus uudistaa työttömyysturvaa tiukentamalla työttömyysetuutta saavien työttömien velvollisuutta ottaa vastaan työtä ja osallistua aktiivitoimiin. Ehdotetuilla muutoksilla korostetaan työttömyysetuuden vastikkeellisuutta ja työttömän velvollisuutta hakea työtä ja parantaa edellytyksiään työllistyä. Tavoitteena on nopeuttaa työn vastaanottamista ja lyhentää työttömyysjaksoja ja siten säästää julkisia menoja. Valiokunta pitää ehdotettuja uudistuksia kansantalouden tilanteen ja työmarkkinoiden vaikean kohtaanto-ongelman vuoksi tarpeellisina ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin muutosehdotuksin ja huomautuksin.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tiukennettavien seuraamusten vuoksi osa työnhakijoista saattaa varsinkin pitkittyneessä työttömyydessä ajautua toimeentulotuen piiriin, mikä lisää toimeentulotukimenoja ja voi ohjata työttömän pois työmarkkinoilta. Valiokunta edellyttää, että muutosten vaikutuksia työllistymiseen ja työnhakijoiden käyttäytymiseen sekä asetettujen seuraamusten määrää ja vaikutuksia seurataan tarkasti ja että hallitus toimii tarvittaessa nopeasti mahdollisten epäkohtien korjaamiseksi.
Työttömyysturvan seuraamusjärjestelmän tarkoituksena on ohjata työttömiä hakemaan aktiivisesti työtä ja parantamaan edellytyksiään työllistyä. Valiokunta korostaa, että seuraamusten ohjausvaikutus toteutuu vain, mikäli työttömyysturvasäännökset ovat selkeitä ja työnhakija tietää ennakolta, millainen toiminta johtaa seuraamukseen. Valiokunta pitää tärkeänä, että työttömyysturvalakia selkeytetään siten, että moitittava menettely ja siitä johtuvat seuraamukset käyvät mahdollisimman yksiselitteisesti ilmi lainsäädännöstä.
Esityksessä mainitaan useassa kohdassa, ettei muutosten kohteena olevien henkilöiden lukumääristä ole saatavilla tietoa tai ettei muutosten vaikutuksia pystytä arvioimaan. Valiokunta huomauttaa, että työnhakijoista ja heille tarjottavista palveluista kerätään paljon erilaista tietoa, ja katsoo, että lainsäädännön pohjana tulee olla nykyistä paljon vankempi käsitys vähintäänkin muutosten kohdejoukkojen suuruudesta. Valiokunta toteaa, että nyt käsillä olevan esityksen vaikutuksia ei pystytä arvioimaan luotettavasti myöskään jälkikäteen, sillä muutokset kohdentuvat kaikkiin kohdejoukon henkilöihin ja tulevat voimaan välittömästi. Valiokunta pitää tärkeänä, että esityksiä vastedes valmisteltaessa luodaan mahdollisuuksien mukaan edellytyksiä tehdä lainsäädännön muutoksen vaikutuksista tieteellisesti luotettavaa arviointia.
Korvauksettoman määräajan alkaminen
Työttömyysturvalakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että työstä kieltäytymisen johdosta asetettava korvaukseton määräaika alkaa muille kuin lomautetuille ja lomautukseen rinnastettavan syyn perusteella työttömyysetuutta saaville 30 päivän kuluttua työstä kieltäytymisestä. Nykyisin korvaukseton määräaika alkaa heti työstä kieltäytymisestä lukien. Lisäksi seuraamusta tiukennetaan siten, että hakijan kieltäytyessä työstä, johon hänet on valittu, seuraamuksena on nykyisen 60 päivän sijasta 90 päivän korvaukseton määräaika. Jos kyse on työstä, jonka saaminen ei ole varmaa, määräaika on 60 päivää.
Muutoksen tavoitteena on vaikuttaa työttömän työnhakijan aktiivisuuteen siten, että korvauksettoman määräajan välttääkseen hän ennen sen alkamista hakeutuu työhön tai osallistuu palvelutarvettaan vastaaviin työllistymistä edistäviin palveluihin. Lisäksi pyritään vähentämään hallinnollista työtä, joka aiheutuu seuraamuksen edellytysten selvittämisestä sekä aiheettomasti maksetun etuuden takaisinperinnästä.
Valiokunta pitää muutosta hyvänä ja katsoo, että työnhakijan mahdollisuus vaikuttaa omalla käyttäytymisellään seuraamukseen vielä moitittavan menettelyn jälkeen on omiaan aktivoimaan työnhakua ja palveluihin osallistumista. Lisäksi työnhakija pystyy nykyistä paremmin ennakoimaan taloudellisen tilanteensa, millä voidaan osin vähentää korvauksettomista määräajoista johtuvia yllättäviä ja kohtuuttomia toimeentulo-ongelmia.
Muutoksen vaikutukset riippuvat paljon siitä, milloin työnhakija saa tiedon menettelynsä vaikutuksesta työttömyysetuuteen ja kuinka kauan hänelle jää aikaa tehostaa työnhakuaan. Nykyisessä työllisyystilanteessa 30 päivääkin on usein riittämätön aika työpaikan löytämiseen, ja jos tiedon saanti viivästyy, työllistymisen onnistuminen on epätodennäköistä suunnitellussa ajassa. Valiokunta pitää tärkeänä, että yhteydenpitoa työnhakijoihin tältä osin tehostetaan. Valiokunta huomauttaa, että palveluihin osallistumiseen työnhakija ei pysty vaikuttamaan ainoastaan omalla toiminnallaan, vaan palveluun pääseminen edellyttää työ- ja elinkeinotoimiston harkintaa ja myötävaikutusta.
Työllistymissuunnitelma ja osallistuminen työllistymistä edistävään palveluun
Työnhakija ja työ- ja elinkeinotoimisto sopivat työllistymissuunnitelmassa yhdessä työnhausta ja sen tavoitteista sekä siitä, mitä palveluita työnhakija tarvitsee työnhaun tukemiseksi sekä työllistymisen edistämiseksi. Vuoden 2017 alusta voimaan tulevan julkista työvoima- ja yrityspalvelua koskevan lain muutoksen myötä työllistymissuunnitelma on tarkistettava aina kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen.
Nykyisen sääntelyn mukaan velvoittavan palveluun osoittamisen edellytyksenä on, että palvelusta on sovittu työllistymissuunnitelmassa, mikä on suunnitelman tarkistamiseen kuluvan ajan vuoksi johtanut palveluun osallistumisen tarpeettomaan viivästymiseen. Esityksessä ehdotetaan, että jatkossa työnhakijan tulee etuuden menettämisen uhalla osallistua myös muihin kuin työllistymissuunnitelmassa sovittuihin työ- ja elinkeinotoimiston tarjoamiin työllistymistä edistäviin palveluihin.
Ehdotettu muutos ei velvoita työtöntä osallistumaan mihin tahansa hänelle osoitettuun palveluun, vaan palvelun tavoitteena tulee olla työnhakijan työllistymisedellytysten parantaminen. Lisäksi edellytetään, että palvelu on työvoimaviranomaisen järjestämä ja että kyse on julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaisesta palvelusta tai että palvelu on verrattavissa siinä säädettyyn palveluun. Työvoimaviranomaisen järjestämällä palvelulla tarkoitetaan myös ulkopuoliselta palveluntuottajalta hankittua palvelua.
Valiokunta korostaa työttömyyden alkuun sijoittuvien toimenpiteiden tärkeyttä työttömän aktivoinnissa ja pitää tärkeänä, että työnhakija voidaan tarvittaessa nopeastikin osoittaa myös sellaiseen palveluun, josta ei ole sovittu työllistymissuunnitelmassa. Valiokunta korostaa, että työllistymissuunnitelman tulee edelleen olla työttömälle tarjottavien palveluiden lähtökohta eikä lainmuutos saa johtaa vähemmän huolelliseen työllistymissuunnitelman laatimiseen. Työnhakijan sitoutuminen palveluihin on vahvempi ja tulokset parempia silloin, kun työnhakija voi itse vaikuttaa siihen, millaisiin palveluihin hän osallistuu ja mitä hänelle tarjotaan. Valiokunta korostaa, että muutoksesta huolimatta jatkossa kolmen kuukauden välein toteutettavien haastattelujen yhteydessä tulee sopia työnhakijalle sopiviin työllistymistä edistäviin palveluihin osallistumisesta.
Alueellinen liikkuvuus
Henkilöllä on nykyisin pätevä syy kieltäytyä työstä, jos päivittäisen työmatkan kesto ylittää kokoaikatyössä keskimäärin kolme tuntia ja osa-aikatyössä keskimäärin kaksi tuntia. Työssäkäyntialueen ulkopuolelle suuntautuvaan päivittäiseen työmatkaan käytettävää aikaa arvioitaessa otetaan huomioon vain mahdollisuus käyttää joukkoliikennettä. Esityksessä ehdotetaan, että jatkossa työssäkäyntialueen ulkopuolelta tarjottu työ tulee ottaa vastaan samoin edellytyksin kuin työssäkäyntialueelta tarjottu työ. Käytännössä tämä tarkoittaa velvollisuutta käyttää työmatkoihin omaa autoa myös työssäkäyntialueen ulkopuolelta tarjotussa työssä.
Valiokunta pitää työn vastaanottovelvollisuuksien yhdenmukaistamista työmatkaan kuluvan ajan perusteella tarkoituksenmukaisena ja katsoo, että tältä osin muutos yksinkertaistaa ja selkeyttää lainsäädäntöä. Valiokunta korostaa, että oman auton käyttömahdollisuuden arvioinnin työ- ja elinkeinotoimistoissa tulee perustua työnhakijan omaan ilmoitukseen.
Tulo- ja kuluvertailu
Henkilöllä on voimassa olevan työttömyysturvalain 2 a luvun 5 §:n mukaan pätevä syy kieltäytyä vastaanottamasta hänelle tarjottua työtä silloin, kun työstä maksettava palkka ja mahdollinen soviteltu työttömyysetuus työmatkakustannusten ja muiden työn vastaanottamisesta aiheutuvien kustannusten jälkeen jää pienemmäksi kuin hänelle muutoin maksettava työttömyysetuus. Esityksessä ehdotetaan säännöksen muuttamista siten, että jatkossa työnhakijalla on edellä kuvatun kuluvertailun perusteella pätevä syy kieltäytyä kokoaikatyöstä vain kolmen kuukauden ammattitaitosuojan aikana. Muutoin tulo- ja kuluvertailu on pätevä syy työstä kieltäytymiseen vain osa-aikatyössä.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että hyvien liikenneyhteyksien ansiosta kolmen tunnin enimmäismatka-ajan piirissä sijaitseva työpaikka voi olla hyvinkin etäällä työttömän asuinpaikasta, mistä johtuen työmatkan kustannukset voivat nousta useisiin satoihin euroihin kuukaudessa.
Tulo- ja kuluvertailuun perustuvan kieltäytymisoikeuden tarkoituksena on estää työnhakijan kannalta kohtuuttomien tilanteiden synty. Ehdotetulla muutoksella kuluvertailu rajataan koskemaan osa-aikatyötä. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että matalapalkkaisen kokoaikatyön vastaanottaminen saattaa olla työttömälle taloudellisesti kohtuuttoman epäedullista. Valiokunta korostaa huolellista kokonaisharkintaa työtarjousten tekemisessä kohtuuttomuuksien välttämiseksi. Harkinnassa tulee ottaa huomioon työpäivän pituuden vaikutus myös lasten hoivaan ja työnhakijan mahdollisuuksiin järjestää lapsille turvallinen hoitopaikka.
Valiokunta katsoo, että työn vastaanottaminen on työnhakijalle yleensä kannattavaa pitkällä tähtäimellä, vaikka työstä maksettaisiinkin työttömäksi jääneen aikaisempaa palkkaa tai sen perusteella maksettavaa ansiosidonnaista työttömyysturvaa pienempää palkkaa. Valiokunta korostaa, että työ- ja elinkeinotoimiston tulee kuitenkin aina harkita, keillä työnhakijoilla todellisuudessa on avoinna olevaan työhön parhaat edellytykset.
Maahanmuuttajille tarjottavien palveluiden velvoittavuus
Työttömyysturvalain 2 a luvun 9 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että kotoutumisen edistämisestä annetun lain 22—24 §:ssä tarkoitettuun työttömyysetuudella tuettuun omaehtoiseen opiskeluun osallistuminen on jatkossa työttömyysetuuden saamisen edellytys. Muutos ei edellytä työnhakijaa hakeutumaan koulutukseen omaehtoisesti, mutta hänellä on velvollisuus aloittaa ja suorittaa hänelle työ- ja elinkeinotoimiston tarjoama koulutus silloinkin, kun se on muuta kuin työvoimakoulutuksena järjestettyä kotoutumiskoulutusta.
Työvoimakoulutuksena toteutettavan kotoutumiskoulutuksen aloitti vuonna 2015 noin 12 400 opiskelijaa. Omaehtoiseen työttömyysetuudella tuettuun kotoutumiskoulutukseen puolestaan osallistuu vuosittain arviolta noin 6 000 opiskelijaa. Maahanmuuttajien määrän kasvaessa työvoimakoulutuksena järjestetyn kotoutumiskoulutuksen määrä on ollut riittämätön ja koulutukseen pääsyä on joutunut odottamaan alueesta riippuen jopa useita kuukausia.
Valiokunta pitää tärkeänä, että työ- ja elinkeinotoimistolla on kotoutumisen edistämiseksi mahdollisuus tarjota monipuolisesti myös muuta kuin työvoimakoulutuksena järjestettyä koulutusta, ja katsoo, että esimerkiksi vapaan sivistystyön ja ammatillisen aikuiskoulutuksen piirissä tarjottu koulutus täydentää hyvin kotoutujien yksilölliset tarpeet huomioon ottavaa koulutustarjontaa. Valiokunta huomauttaa, että koska omaehtoinen koulutus on jatkossa kotoutujalle työttömyys-etuuden saamiseksi velvoittavaa, kotoutujalle maksetaan koulutuksen ajalta kulukorvaus.