Yleistä
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi julkisista työvoima- ja yrityspalveluista annettua lakia, työttömyysturvalakia, työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta annettua lakia, kotoutumisen edistämisestä annettua lakia, työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annettua lakia ja kuntouttavasta työtoiminnasta annettua lakia.
Ehdotettujen muutosten tavoitteena on uudistaa työnhakijoiden palveluja siten, että työnhakijalle tarjotaan työnhaun alussa nykyistä enemmän henkilökohtaista ja yksilöllistä tukea työnhakuun ja työllistymiseen.
Nykyistä vahvemman työnhaun tuen ja yhteydenpidon lisäämisen lisäksi keskeistä uudistuksessa on työllistymissuunnitelmassa työttömälle työnhakijalle asetettava määrällinen työnhakuvelvollisuus työttömyysturvaoikeuden jatkumisen edellytyksenä. Samalla työnhakijan velvoitteiden laiminlyönnistä johtuvien korvauksettomien määräaikojen kestoja porrastetaan ja muutetaan nykyistä kohtuullisemmiksi niin, että työnhakijoiden oikeudet ja velvollisuudet ovat paremmin tasapainossa. Lisäksi jos työnhakija on jättänyt toteuttamatta työllistymissuunnitelmaansa, työ- ja elinkeinotoimisto tai työllisyyden edistämisen kuntakokeilussa mukana oleva kunta muistuttaa työnhakijaa kirjallisesti hänen menettelynsä vaikutuksesta työllistymiseen ja oikeuteen saada työttömyysetuutta.
Työnhakijalle voidaan myös tarjota haettavaksi yksilöityjä työpaikkoja. Näiden työpaikkojen hakeminen velvoittaa työnhakijaa työttömyysetuuden jatkumisen edellytyksenä, kun alkuhaastattelusta on kulunut kuusi kuukautta.
Esityksen mukaan uudistus vahvistaa työllisyyttä arviolta noin 9 500—10 000 työllisellä. Työllisyysvaikutusten arvioidaan syntyvän täysimääräisesti vuodesta 2025 alkaen. Työ- ja elinkeinotoimistojen ja työllisyyden edistämisen kuntakokeilussa mukana olevien kuntien työvoimapalveluja hoitavan henkilöstön määrä lisääntyy noin 1 200 henkilötyövuodella.
Valiokunta pitää uudistuksen tavoitteita kannatettavina ja tärkeinä ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä jäljempänä esitettävin huomioin sekä yksityiskohtaisissa perusteluissa kuvatuin muutoksin.
Palveluprosessi
Esityksessä ehdotettu työnhakijan palveluprosessi koostuu alkuhaastattelusta ja siinä sovittavasta työllistymissuunnitelmasta, täydentävästä työnhakukeskustelusta ja työnhakukeskustelusta.
Alkuhaastattelu järjestetään kaikille työnhakijoille pääsääntöisesti kasvokkain työ- ja elinkeinotoimistossa tai kunnan toimipisteessä viiden arkipäivän kuluessa työnhaun alkamisesta. Alkuhaastattelussa tehdään arvio työnhakijan edellytyksistä hakea työtä ja työllistyä sekä työnhakua ja työllistymistä tukevasta palvelutarpeesta sekä asetetaan työllistymissuunnitelmaan kirjattava työnhakuvelvollisuus. Alkuhaastattelu muodostaa pohjan myöhemmille työnhakukeskusteluille ja täydentäville työnhakukeskusteluille.
Alkuhaastattelun jälkeen työttömälle ja työttömyysuhan alaiselle työnhakijalle järjestetään kolmen kuukauden aikana kahden viikon välein täydentävä työnhakukeskustelu. Työnhakukeskustelu järjestetään samoin kuin nykyisin kolmen kuukauden välein, ja lisäksi työnhakijalle järjestetään aina puolen vuoden välein kuukauden kestävä jakso, jonka aikana järjestetään kaksi täydentävää työnhakukeskustelua.
Palveluprosessia koskevat säännökset sisältävät eri työnhakijaryhmiä koskevia poikkeuksia, mitä valiokunta pitää tärkeänä. Valiokunta huomauttaa, että lukuisat poikkeukset tekevät kuitenkin prosessista monimutkaisen työnhakijalle, mitä lisää se, että työnhakijan velvoitteet voivat prosessin aikana vaihdella esimerkiksi osa-aikatyön alkamisen ja päättymisen myötä tai työllistymistä edistäviin palveluihin osallistumisen vuoksi. Valiokunta korostaa sosiaali- ja terveysvaliokunnan tavoin, että mallin toimeenpanossa tulee varmistaa, etteivät erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat työnhakijat, kuten esimerkiksi nuoret henkilöt tai työ- ja toimintakyvyltään rajoittuneet henkilöt, jää työttömyysturvan ulkopuolelle lisääntyneiden velvoitteiden tai järjestelmän monimutkaisuuden vuoksi.
Esityksen mukaan yli neljä tuntia viikossa osa-aikaista työtä tekeville ei järjestetä täydentäviä työnhakukeskusteluja, vaan työnhakukeskustelu järjestetään kolmen kuukauden välein. Osa-aikatyötä tekeväksi ei katsota sellaista vaihtelevaa työaikaa tekevää työnhakijaa, jonka sopimuksen mukainen vähimmäistyöaika on alle neljä tuntia. Tällaisia työnhakijoita ovat myös niin sanotulla nollasopimuksella työtä tekevät, joilla voi kuitenkin käytännössä olla useita työtunteja. Valiokunta pitää tärkeänä, että tällaisissa tilanteissa työnhakukeskustelut järjestetään joustavasti työnhakijan aikataulujen mukaisesti niin, etteivät tapaamiset estä tai haittaa työntekoa.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tärkeänä, että työnhakijaa tuetaan nykyistä tiiviimmin jo työnhaun alkuvaiheessa. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että työnhaun alkuvaiheen palveluprosessi on kaavamainen ja tarkkaan säännelty eikä jätä juurikaan TE-toimistolle tai kokeilukunnalle mahdollisuutta tarkoituksenmukaisiin poikkeamiin työnhakijoiden yksilöllisten tilanteiden mukaisesti.
Palveluprosessin kaavamaisuus ja ns. Tanskan malli
Käsittelyssä olevan hallituksen esityksen mukaan tavoitteena on muuttaa työvoimapolitiikan suuntaa Suomessa muiden Pohjoismaiden tavoin passiivisesta aktiiviseen ja kohdentaa palveluita nykyistä tehokkaammin. Työvoimapalveluiden uudistuksessa on piirteitä ns. Tanskan mallista.
Tanskassa vuoden 2007 kuntauudistuksen myötä työllisyydenhoito siirrettiin kuntien vastuulle. Työvoimapolitiikan painopisteenä Tanskassa oli pitkälti monessa muussakin Euroopan maassa vallalla ollut ”työ ensin” -politiikka ja sitä tukeva tiukasti säännelty aktivointi. Aktivoinnin kaavamaisuutta ja työttömyysturvan keston lyhentämistä kritisoitiin kuitenkin Tanskassa laajasti, ja vuonna 2015 päätettiin uudistuksesta, jossa kunnilla ja työttömyyskassoilla on aiempaa enemmän vapautta järjestää yksilöllisiä työllistämistoimenpiteitä. ”Työ ensin ja nopeasti” -painopistettä muutettiin enemmän osaamista ja työllistyvyyden pysyvyyttä painottavaan suuntaan.
Hallituksen esityksessä ehdotettu uusi työhakijoiden palvelumalli perustuu yksityiskohtaiseen sääntelyyn tapaamisten määrästä ja ajoittamisesta sekä osittain sisällöstä. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa useat tahot ovat pitäneet mallia kaavamaisena ja monimutkaisena ja peräänkuuluttaneet työ- ja elinkeinotoimistoille ja kunnille enemmän harkinnanvaraa sen suhteen, millainen työllistymispolku työnhakijalle hänen tarpeidensa mukaan järjestetään ja millainen työnhakuvelvollisuus hänelle asetetaan.
Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus seuraa tarkasti valitun sääntelymallin vaikutuksia työllisyyden kehittymiseen, palvelun onnistumiseen ja kuntakokeilujen edistymiseen kiinnittäen erityisesti huomiota yksityiskohtaisen sääntelyn toimivuuteen sekä antaa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle edellä mainituista seikoista selvityksen vuoden 2023 loppuun mennessä. Valiokunta edellyttää, että tarvittaessa hallitus ryhtyy toimenpiteisiin lainsäädännön tarkistamiseksi. (Valiokunnan lausumaehdotus 1)
Resurssit
Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli vuonna 2019 henkilöstöä yhteensä noin 3 150 henkilötyövuotta vastaava määrä. Esityksessä ehdotettujen muutosten toimeenpanemiseksi työ- ja elinkeinotoimistojen ja työllisyyden edistämisen kuntakokeilussa mukana olevien kuntien henkilöstöä lisätään hieman alle 1 200 henkilötyövuodella. Tämä edellyttää tarkoitukseen osoitettujen määrärahojen lisäämistä 70 miljoonalla eurolla vuodessa.
Henkilötyövuosien lisäys tarkoittaa esityksen mukaan sitä, että yhtä henkilöasiakkaiden palvelutyötä tekevää työ- ja elinkeinotoimiston virkamiestä kohti olisi jatkossa arviolta noin 161 työnhakijaa (vuonna 2019 arviolta noin 254). Osa henkilöstön lisäyksestä kohdistuu työllisyyden edistämisen kuntakokeilussa mukana oleviin kuntiin.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on usealta taholta tuotu esiin vakava huoli määrärahojen riittävyydestä uudistuksen toimeenpanoon ja sen toteuttamiseen. Saaduissa selvityksissä on korostettu, että resurssitarvetta kasvattaa paitsi työnhakijoiden nykyistä tiiviimpi kohtaaminen myös lainsäädännön toimeenpanoon liittyvät velvoitteet ja työnhakijoiden kasvokkaisen tapaamisen edellyttämät toimitilatarpeet. Paikan päällä tai muutoin tapahtuvien tapaamisten määrän on joissakin kuulemisissa arvioitu kasvavan kolmin- tai jopa viisinkertaiseksi nykyisestä. Saadun arvion mukaan henkilöasiakaspalvelua hoitavien asiantuntijoiden työajasta noin puolet voidaan kohdentaa käytettäväksi tuleviin haastatteluihin, ja noin puolet työajasta kohdentuu muuhun asiakastyöhön sekä erilaisiin viranomaistehtäviin, joita uudistus ei vähennä. Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että ehdotetussa resursoinnissa ei ole huomioitu mahdollista palveluiden kysynnän kasvua.
Valiokunta tähdentää, että työllisyystavoitteiden toteutumisen kannalta kasvokkain tapahtuvaan palveluun pohjautuvassa mallissa avainasemassa ovat riittävät resurssit vahvaan palvelutarpeen arviointiin ja yksilöllisten ratkaisujen hakemiseen. Lisäksi on huolehdittava siitä, että tietojärjestelmien kehittämiseen, henkilöstön kouluttamiseen ja perehdyttämiseen sekä toimitilojen järjestämiseen on riittävät määrärahat.
Valiokunta kantaa vakavaa huolta resurssien riittävyydestä laissa sitovasti määriteltyjen haastattelujen ja palveluprosessin laadukkaaseen hoitamiseen. Lisäksi huolta aiheuttaa osoitettujen lisäresurssien tarkoituksenmukaisen jakamisen onnistuminen kokeilukuntien ja TE-toimistojen kesken niiden tarpeita vastaavasti. Muun muassa alueelliset erot kuntien ja TE-toimistojen asiakasmäärissä sekä asiakkaiden tarvitsemien palvelujen laadussa ja määrässä ovat suuria.
Valiokunta painottaa, että työntekijämäärän lisäämisen ohella on panostettava riittävästi resursseja myös henkilöstön koulutukseen, osaamisen kehittämiseen ja työnohjaukseen, jotta esityksen tavoitteet työnhakijaa tukevasta yksilöllisestä palvelusta ja työllisyyden lisäämisestä toteutuvat laadullisesti korkeatasoisina.
Valiokunta edellyttää, että TE-toimistojen ja kokeilukuntien määrärahan riittävyyttä laadukkaiden palveluiden järjestämiseksi sekä niiden oikeasuhtaista jakautumista kuntien ja TE-toimistojen kesken seurataan tarkasti ja että tarvittaessa toimintaan ohjataan lisää määrärahoja valtion lisätalousarviossa tai talousarviossa vuodelle 2023. Määrärahojen riittävyyden arvioinnissa on otettava huomioon asiakaspalvelun vaatimien henkilöstöresurssien lisäksi myös toimitilojen ja tietojärjestelmien kehittämisen vaatimat määrärahat. (Valiokunnan lausumaehdotus 2)
Työnhakuvelvollisuus
Työllistymissuunnitelmaan tulee 1. lakiehdotuksen (laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain muuttamisesta) 3 luvun 3 §:n mukaan sisällyttää kolme sellaista kuukauden kestävää tarkastelujaksoa, joista kunkin aikana työnhakijan on haettava neljää työmahdollisuutta. Viimeistään tarkastelujakson päättyessä työnhakijan on ilmoitettava työ- ja elinkeinoviranomaiselle työllistymissuunnitelmaan sisältyvän työnhaun toteutumisesta.
Työnhakuvelvollisuus koskee lähtökohtaisesti kaikkia työnhakijoita, ellei mainitun lain 3 luvun 5—7 §:stä muuta johdu. Poikkeuksia säännösten mukaan tehdään tilanteessa, jossa työnhakija on palkkatuetussa työssä, osa-aikaisessa työssä, työkokeilussa, kuntoutuksessa, työvoimakoulutuksessa taikka opiskelee omaehtoisia opintoja työttömyysetuudella tuettuna.
Haettavien työmahdollisuuksien määrää voidaan 3 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan alentaa, jos työ- ja elinkeinotoimisto arvioi, ettei tarkastelujakson aikana ole haettavissa neljää sellaista työmahdollisuutta, johon työnhakija voisi työllistyä, kun otetaan huomioon hänen työkokemuksensa, koulutuksensa ja muu osaamisensa sekä työkykynsä ja hänellä mahdollisesti oleva työttömyysturvalain 2 a luvun 8 §:ssä tarkoitettu ammattitaitosuoja. Esityksen perustelujen (HE 167/2021 vp, s. 71, 92) mukaan tällöin kyse olisi aina siitä, että täyden työnhakuvelvollisuuden täyttäminen olisi tosiasiallisesti mahdotonta. Täyden hakuvelvollisuuden sijasta työ- ja elinkeinotoimisto voisi silloin asettaa työnhakijan työnhakuvelvollisuudeksi yhden, kahden tai kolmen työmahdollisuuden hakemisen tarkastelujakson aikana. Alentaminen koskisi kerrallaan vain kutakin hakuvelvollisuuden tarkastelujaksoa.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ehdottaa yksityiskohtaisista perusteluista tarkemmin ilmenevillä perusteilla 3 §:n 3 momenttia muutettavaksi siten, että työnhakijan määrällinen työnhakuvelvollisuus voidaan jättää asettamatta, jos haettavia työmahdollisuuksia ei ole. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että jos työ- ja elinkeinotoimisto arvioi, ettei tarkastelujakson aikana ole haettavissa neljää sellaista työmahdollisuutta, johon työllistyä, viranomaisella ei ole asiassa harkintavaltaa, vaan määrää tulee alentaa.
Valiokunta tähdentää, että jos työnhakuvelvollisuutta ei yllä kuvatussa tilanteessa aseteta, työllistymissuunnitelmassa tulee sopia toimista, jotka parantavat työnhakijan työmarkkinavalmiuksia. Tarkoituksena on estää tilanteet, joissa työttömyys pitkittyy.
Perustuslaissa turvataan työnhakijan oikeus valita asuinpaikkansa. Vaikka työnhakijalle ei tästä syystä aseteta työnhakuvelvollisuutta edellä kerrotulla tavalla, häntä tulee kuitenkin tukea ja ohjata työnhakukeskusteluissa ja täydentävissä työnhakukeskusteluissa työmahdollisuuksien etsimiseen alueellisesti laajemmin, kuin mihin hänellä on velvollisuus työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä. Näin tulee toimia aina tarjottaessa työnhakijalle tukea työnhakuun, mutta asian merkitys korostuu silloin, kun työnhakijalle ei ole asetettu työnhakuvelvollisuutta.
Jos työnhakija ei ole täyttänyt työnhakuvelvollisuuttaan ja hakuvelvollisuuden tarkastelujakso on ehtinyt päättyä, työnhakijan työttömyysturvaoikeutta koskevan asian käsittelyn yhteydessä voidaan ottaa huomioon, jos työnhakuvelvollisuutta ei olisi tullut asettaa. Näissä tilanteissa työnhakijalle ei aseteta korvauksetonta määräaikaa tai työssäolovelvoitetta. Asiasta säädetään hallituksen esityksessä ehdotetussa työttömyysturvalain 2 a luvun 12 §:n 1 kohdassa.
Sääntelyn monimutkaisuus
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle antamassaan lausunnossa (PeVL 44/2021 vp) perustuslakivaliokunta kiinnittää yleisesti huomiota työttömän asemaan ja hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskevan sääntelyn monimutkaisuuteen. Perustuslakivaliokunta toteaa, että kun kyse on perustuslain 19 §:n 2 momentissa tarkoitettua perustoimeentuloa turvaavasta etuusjärjestelmästä, lähtökohtana voidaan pitää, että työnhakijan tulisi säädettävän lain perusteella kyetä jollakin tarkkuudella ennakoimaan, miten hänen toimintansa vaikuttaa hänelle perustuslaissa turvatun oikeuden toteutumiseen. Ehdotetut säännökset työnhakuvelvollisuudesta, sen täyttämisestä ja sitä koskevista poikkeuksista sekä työvoimapoliittisesti moitittavasta menettelystä ja siihen liittyvistä sanktioista muodostavat perustusvaliokunnan mielestä tässä suhteessa varsin monimutkaisen kokonaisuuden.
Perustuslakivaliokunta tähdentää lausunnossaan, että sääntelyn selkeyteen on syytä kiinnittää huomiota ehdotetun kaltaisessa perusoikeuskytkentäisessä sääntelyssä, joka koskee luonnollisia henkilöitä heidän tavanomaiseen elämäänsä kuuluvissa toiminnoissa. Lailla säätämisen vaatimukseen sisältyy vaatimuksia paitsi sääntelyn täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta myös selkeydestä ja ymmärrettävyydestä.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen esityksessä ehdotetun sääntelyn monimutkaisuudesta ja vaikeaselkoisuudesta. Valiokunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin työvoimapalveluita ja työttömyysturvaa koskevan sääntelyn ymmärrettävyyden ja ennakoitavuuden parantamiseksi sekä antaa asiassa selvityksen työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle vuoden 2023 loppuun mennessä. (Valiokunnan lausumaehdotus 3)