2.1  Osasto I – Soveltamisala ja määritelmät

Asetuksen 1 artiklassa säädetään soveltamisalasta, joka kattaa kaikki EMIR-asetuksen mukaiset keskusvastapuolet. Asetusta sovelletaan kaikkiin keskusvastapuoliin, riippumatta niiden koosta, sidoksista ja erityispiirteistä, sekä pankkitoimiluvan saaneisiin keskusvastapuoliin. Sääntelyn suhteellisuusperiaate otetaan huomioon pienemmiltä keskusvastapuolilta vaadittavien suunnitelmien ja niitä koskevien toimien yhteydessä. Asetus antaa lisäksi mahdollisuuden kohdistaa tiettyjä toimia myös keskusvastapuolten emoyhteisöihin. Asetus sisältää säännöksiä kolmansien maiden keskusvastapuolia koskevista järjestelyistä. 

Artiklassa 2 on asetuksessa käytettävät määritelmät. 

2.2  Osasto II – Viranomaiset, kriisinratkaisukollegio ja menettelyt

Jakso 1 – Kriisinratkaisuviranomaiset, kriisinratkaisukollegiot ja Euroopan valvontaviranomaisten osallistuminen 

Artikla 3 edellyttää jäsenvaltioiden nimeävän yhden tai useamman asetuksen mukaisilla yhdenmukaisilla toimivaltuuksilla varustetun kriisinratkaisuviranomaisen, joka voi olla keskuspankki, toimivaltainen ministeriö tai muu hallinto- tai valvontaviranomainen tai viranomainen, jolle on annettu hallinnolliset valtuudet. Toimivaltaiselle viranomaiselle ja sen henkilöstölle asetetaan ammattitaito- ja resurssivaatimuksia sekä vaatimus toiminnallisesta riippumattomuudesta. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä asetuksen osalta toimivaltainen ministeriö, jolle toimivaltaisen kriisinratkaisuviranomaisen tulee tiedottaa asetuksen mukaisista päätöksistään ja jolta tiettyjen merkittävämpien päätösten osalta on saatava etukäteinen suostumus, ellei kansallisessa lainsäädännössä ole säädetty toisin. 

Artikla 4 sääntelee kriisinratkaisukollegioiden perustamista, tehtäviä ja jäseniä. Kriisinratkaisukollegiot ovat keskusvastapuolen kotivaltion kriisinratkaisuviranomaisen perustamia viranomaisten yhteistyöelimiä. Kriisinratkaisukollegioiden jäsenten koostumus vastaa pitkälle EMIR-asetuksen mukaisten valvontakollegioiden jäsenyyttä. ESMA:n ohella kriisinratkaisukollegioiden jäsenenä olisi myös Euroopan pankkiviranomainen (EBA). 

Jotta voidaan varmistaa kriisinratkaisukollegioiden yhdenmukainen ja johdonmukainen toiminta kaikkialla unionissa, ESMA:lle annetaan valtuus valmistella luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi kriisinratkaisukollegioita koskeviksi sopimuksiksi ja niiden toimintaa koskevista käytännön järjestelyistä. Komissio valtuutetaan hyväksymään tekniset sääntelystandardit ESMA-asetuksen 10—14 artiklan mukaisesti. 

Artiklalla 5 perustetaan ESMA-asetuksen 41 artiklan mukainen ESMA:n sisäinen kriisinratkaisukomitea valmistelemaan asetuksen mukaisia toimia. ESMA:lle asetetaan yhteistyövelvollisuus muiden Euroopan finanssivalvontaviranomaisten kanssa ja ESMA:n kriisinratkaisukomitealle tulee rakenteellinen erottamisvaatimus. 

Artiklalla 6 asetetaan valvonta- ja kriisinratkaisuviranomaisille keskenään yhteistyövelvollisuus valmisteluissa, suunnittelussa ja kriisinratkaisupäätöksissä sekä lisäksi erikseen ESMA:n kanssa. 

Jakso 2 – Päätöksenteko ja menettelyt 

Artiklassa 7 säädetään yleisistä periaatteista ja valvonta- ja kriisinratkaisuviranomaisten sekä ESMA:n päätöksenteossa, jossa tulee ottaa huomioon suhteellisuusperiaate, tehokkuus, kohtuullinen aika, yhteistoiminta, selkeät roolit ja vastuut, erilaiset intressit ja velvollisuudet, kriisinratkaisusuunnitelmat, avoimuus, kustannustehokkuus ja kielteiset vaikutukset. 

Artiklassa 8 säädetään valvonta- ja kriisinratkaisuviranomaisten välisestä tiedonvaihdosta ja kolmansien maiden viranomaisten toimittamien tietojen luottamuksellisuudesta sekä tietojen toimittamisesta toimivaltaiselle ministeriölle. 

2.3  III Osasto – Valmistelu

Luku I – Elvytys- ja kriisinratkaisusuunnittelu 

Jakso 1 – Elvytyssuunnittelu 

Artiklassa 9 asetetaan keskusvastapuolille ja niiden johdolle velvollisuus laatia elvytyssuunnitelmat toimista, joita toteutetaan rahoitusaseman palauttamiseksi merkittävän heikkenemisen jälkeen erilaisissa tilanteissa tai rikottaessa EMIR-asetuksen mukaisia vakavaraisuusvaatimuksia. Vaatimuksilla sekä tuettaisiin että vahvistettaisiin keskusvastapuolia koskevia EMIR-asetuksen vaatimuksia. 

Artiklassa säädetään elvytyssuunnitelmien sisällöstä ja niiden perusteella tehtävistä päätöksistä sekä päätöksistä valvontaviranomaiselle ja edelleen kriisinratkaisuviranomaiselle tiedottamisesta. Elvytyssuunnitelmat tulisi päivittää ainakin vuosittain tai sellaisen oikeudellisen, organisatorisen rakenteen, liiketoiminnan tai rahoitustilanteen muutoksen jälkeen, joka voi vaikuttaa olennaisesti elvytyssuunnitelmaan tai muutoin edellyttää sen muuttamista. Valvontaviranomaiset voivat edellyttää, että keskusvastapuolet päivittävät elvytyssuunnitelmansa tätä useammin. Elvytyssuunnitelman sisällölle asetetaan tarkempia vaatimuksia asetusehdotuksen liitteessä. 

Artiklassa 10 säädetään elvytyssuunnitelmien arvioinnista ja asetetaan velvollisuus toimittaa suunnitelmat hyväksyttäväksi valvontaviranomaiselle, jonka tulee toimittaa suunnitelma valvontakollegiolle ja kriisinratkaisuviranomaiselle. Valvontaviranomainen arvioi elvytyssuunnitelman artiklan mukaisessa menettelyssä. 

Artiklassa 11 on lisävaatimuksia konserneihin kuuluvien keskusvastapuolten osalta. 

Artiklassa 12 on säännökset valvontakollegion yhteisestä päätöksestä ja yhteensovittamismenettelystä elvytyssuunnitelmien osalta. Jos yksimielisyyttä elvytyssuunnitelmasta ei saavuteta, valvontakollegion jäsenenä oleville viranomaisille annetaan artiklassa oikeus viedä erimielisyys ESMA:n sitovasti päätettäväksi ESMA-asetuksen 19 artiklan mukaisesti. 

Jakso 2 – Kriisinratkaisusuunnittelu 

Artiklassa 13 asetetaan kriisinratkaisuviranomaiselle velvollisuus laatia kriisinratkaisusuunnitelmat, joita laadittaessa on kuultava valvontaviranomaista ja toimittava yhteistoiminnassa kriisinratkaisukollegion kanssa. Artiklassa säädetään kriisinratkaisusuunnitelman laatimisen yhteydessä huomioon otettavista seikoista. Vastaavasti, kuten pankkien osalta on säädetty BRRD-direktiivissä, keskusvastapuolen kriisinratkaisusuunnitelmassa ei saa olettaa poikkeuksellista julkista rahoitustukea, keskuspankin hätärahoituksena antamaa maksuvalmiusapua tai keskuspankin epätavallisin vakuuksin, voimassaoloajalla ja korolla antamaa maksuvalmiusapua. Kriisinratkaisusuunnitelmat vaaditaan päivitettäviksi ainakin vuosittain tai merkittävien muutosten yhteydessä. 

Kriisinratkaisusuunnitelmassa on eriteltävä erilaiset olosuhteet ja skenaariot kriisinratkaisuvälineiden ja -valtuuksien käyttämiseksi. Suunnitelmassa on esitettävä tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan määrällisesti ilmaistuna artiklassa tarkemmin yksilöidyt seikat, vaihtoehdot ja vaikutukset. 

ESMA:lle annetaan Euroopan järjestelmäriskikomiteaa (ESRB) kuultuaan valtuutus laatia luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa tarkennetaan kriisinratkaisusuunnitelman sisältö, ja komissio valtuutetaan hyväksymään tekniset sääntelystandardit ESMA-asetuksen 10—14 artiklan mukaisesti. 

Artiklassa 14 säädetään keskusvastapuolten yhteistyö- ja tiedonantovelvollisuudesta kriisinratkaisusuunnitelmien laatimisen yhteydessä. Vaadittavat tiedot yksilöidään tarkemmin asetusehdotuksen liitteessä. 

Artiklassa 15 säädetään kriisinratkaisukollegion yhteisestä päätöksestä ja yhteensovittamismenettelystä kriisinratkaisusuunnitelmien osalta. Mikäli yksimielisyyttä kriisinratkaisusuunnitelmasta ei saavuteta, valvontakollegion jäseninä oleville viranomaisille annetaan tässäkin artiklassa oikeus viedä erimielisyys ESMA:n sitovasti päätettäväksi. 

Luku II – Purkamiskelpoisuus 

Artiklassa 16 säädetään keskusvastapuolen purkamiskelpoisuuden arvioinnista, jonka kriisinratkaisuviranomainen tekee yhteistyössä kriisinratkaisukollegion kanssa. 

Keskusvastapuoli arvioidaan purkamiskelpoiseksi, jos kriisinratkaisuviranomainen katsoo mahdolliseksi ja luotettavaksi joko käsitellä sen tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä tai toteuttaa sen kriisinratkaisun soveltaen eri kriisinratkaisuvälineitä ja -valtuuksia varmistaen kriittisten toimintojen jatkuvuuden ja välttäen mahdollisimman pitkälle aiheuttamasta merkittävää haittaa rahoitusjärjestelmälle. Kriisinratkaisuviranomaisen on ilmoitettava ESMA:lle hyvissä ajoin, jos yksittäistä keskusvastapuolta ei katsota purkamiskelpoiseksi. 

Artiklassa 17 säädetään purkamiskelpoisuuden esteiden poistamisesta ja 18 artiklassa tähän liittyvästä kriisinratkaisukollegion yhteisestä päätöksestä ja yhteensovittamismenettelystä sekä mahdollisesta ESMA:n sitovasta päätöksestä. 

2.4  Osasto IV – Varhainen puuttuminen

Artiklassa 19 säädetään yleisesti valvontaviranomaisten varhaisen vaiheen puuttumisen toimenpiteistä, jos keskusvastapuoli rikkoo tai todennäköisesti rikkoo lähitulevaisuudessa EMIR-asetuksen vakavaraisuusvaatimuksia tai jos uhkaavan kriisitilanteen katsotaan voivan vaikuttaa keskusvastapuolen toimintaan. Toimenpiteet voivat liittyä keskusvastapuolen elvytys- tai kriisinratkaisusuunnitelmaan, vaadittavaan toimintaohjelmaan, yhtiökokouksen koollekutsumiseen, johtoon, liiketoimintastrategiaan, oikeudelliseen tai organisatoriseen rakenteeseen, viranomaisten tiedonsaantiin, kriisinratkaisutoimenpiteiden täytäntöönpanoon tai pääoman vahvistamiseen. Valvontaviranomaisen edellytetään päätöksenteossaan ottavan huomioon keskusvastapuolen koko toiminta-alueen vaikutukset ja erityisesti niiden toiminnan kriittisyyden. Lisäksi toimenpiteiden tulee olla yleisen edun mukaisia ja välttämättömiä rahoitusvakauden säilyttämiseksi unionissa, keskusvastapuolen kriittisten toimintojen säilyttämiseksi tai säilyttää ja vahvistaa keskusvastapuolen taloudellista kestävyyttä. Valvontaviranomaisen tulee ilmoittaa tilanteesta ja toimenpiteitä koskevasta päätöksestään ESMA:lle ja toimia yhteistoiminnassa valvontakollegion kanssa. 

Artiklassa 20 säädetään valvontaviranomaisten oikeudesta vaatia keskusvastapuolen johdon erottamista kokonaisuudessaan tai osittain, jos keskusvastapuolen rahoitustilanne heikkenee merkittävästi tai jos sitä koskevia oikeudellisia vaatimuksia tai toimintasääntöjä vakavasti rikotaan eivätkä muut 19 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet riitä kääntämään kehitystä päinvastaiseen suuntaan. 

2.5  Osasto V – Kriisinratkaisu

I Luku – Tavoitteet, edellytykset ja yleiset periaatteet 

Artiklassa 21 säädetään kriisinratkaisutavoitteista, jotka kriisinratkaisuviranomaisen tulee ottaa huomioon käyttäessään kriisinratkaisuvälineitä ja -valtuuksia. Keskusvastapuolten kriisinratkaisutavoitteita ovat niiden kriittisten toimintojen jatkuvuuden turvaaminen elvytyssuunnitelmien mukaisesti, markkinarakennetoimijoiden välisten linkkien varmistaminen, merkittävien haittojen välttäminen rahoitusvakaudelle, julkisten varojen suojaaminen, osapuolten kriisinratkaisun kustannusten vähentäminen ja keskusvastapuolen arvon alentumisen välttäminen. 

Artiklassa 22 säädetään kriisinratkaisun edellytyksistä, kun valvonta- tai kriisinratkaisuviranomainen katsoo toisiaan kuultuaan kriisinratkaisukynnyksen ylittyneen. Ensisijainen vastuu kriisinratkaisukynnyksen ylittämisen arvioinnista on valvontaviranomaisella. Tällöin keskusvastapuoli on lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuu, eikä voida kohtuudella olettaa kaatumisen olevan estettävissä kohtuullisessa ajassa millään yksityisen sektorin toimenpiteillä tai valvontatoimella, mukaan lukien varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteillä. Lisäksi kriisinratkaisutoimi on yleisen edun kannalta välttämätön eikä keskusvastapuolen purkaminen tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä ole tavoitteiden kannalta mahdollista. Artikla sisältää yleiset perusteet keskusvastapuolen todennäköisen kaatumisen arvioimiseksi. ESMA:lla olisi valtuutus antaa viranomaisten valvonta- ja kriisinratkaisutoimenpiteiden yhdenmukaisuutta edistäviä ohjeita. 

Artiklassa 23 säädetään kriisinratkaisua koskevista yleisistä periaatteista, joita noudattaen kriisinratkaisuviranomaisten tulee käyttää valtuuksiaan. Periaatteissa korostetaan keskusvastapuolen sopimusvelvoitteiden noudattamista, osakkeenomistajien ensisijaista vastuuta ja velallisten tasapuolista kohtelua eikä velkojille saisi aiheutua tappioita verrattuna siihen, että jos keskusvastapuoli olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn. Kriisinratkaisuviranomaisten tulee ottaa lisäksi huomioon, jos keskusvastapuoli kuuluu konserniin. 

Luku II – Arvostus 

Artiklan 24—26 mukaan kriisinratkaisua varten keskusvastapuolen varat, velat, oikeudet ja velvollisuudet tulee arvostaa oikeudenmukaisesti, varovaisesti ja realistisesti. Kriisinratkaisua varten pitää tehdä kaksi arvostusta mukaan lukien riippumaton arvostus. Arvostus voi olla myös väliaikainen. ESMA:lle annetaan valtuutus laatia luonnokset arvostuksen riippumattomuuteen ja menetelmiin liittyviksi teknisiksi sääntelystandardeiksi, jotka komissio valtuutetaan hyväksymään. 

Luku III – Kriisinratkaisuvälineet 

Jakso 1 – Yleiset periaatteet 

Artikla 27 on kriisinratkaisuvälineitä koskeva yleissäännös. Kriisinratkaisuviranomaisten käytettävissä olevat kriisinratkaisuvälineet ovat positioiden ja tappioiden kohdentaminen, alaskirjaaminen ja muuntaminen, liiketoiminnan myynti, omaisuudenhoitokeskusvastapuoli ja muut tavoitteiden ja yleisten periaatteiden mukaiset välineet. Artiklassa säädetään kriisinratkaisuviranomaisen oikeudesta hankkia poikkeuksellista julkista rahoitustukea, panna täytäntöön keskusvastapuolen oikeuksia ja niistä poikkeamista, oikeudesta muuntaa omistusoikeus- ja velkainstrumentteja sekä vaatia keskusvastapuolta laskemaan hyvityksenä liikkeeseen omistusoikeusinstrumentteja. Lisäksi artiklassa säädetään toimenpiteiden suhteesta kansalliseen maksukyvyttömyyslainsäädäntöön. 

Jakso 2 – Positioiden ja tappioiden kohdentaminen 

Artikla 28 on säännös positioiden ja tappioiden kohdentamisen käyttämisestä suhteessa keskusvastapuolen määrityspalveluihin ja niihin liittyviin vakuuksiin. Artikla 29 on säännös maksukyvyttömän määritysosapuolen sopimusten, muiden määrityspalveluihin liittyvien sopimusten ja kriisinratkaisussa olevan keskusvastapuolen sopimusten päättämisestä kokonaisuudessaan tai osittain. 

Artikla 30 antaa mahdollisuuden vähentää keskusvastapuolen muille kuin maksukyvyttömille määritysosapuolille kuuluvia voimassaolevien sopimusten mukaisia voittosaamisia. 

Artiklassa 31 määritysosapuolille asetetaan velvollisuus maksaa lisämaksuja keskusvastapuolelle. Lisämaksut tulevat olemaan keskeinen rahoituslähde kriisinratkaisussa. Määritysosapuolten lisämaksuvelvollisuus voi kuitenkin olla enintään keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon maksama määrä. 

Jakso 3 – Alaskirjaus ja omistusoikeus- ja velkainstrumenttien ja muiden vakuudettomien velkojen muuntaminen 

Artiklassa 32—35 on säännökset alaskirjauksesta sekä omistusoikeus- ja velkainstrumenttien muuntamisesta, niihin liittyvistä ehdoista ja rajoituksista sekä vaikutuksista ja menettelyllisten esteiden poistamisesta. 

Artiklassa 36—39 säädetään alaskirjausten yhteydessä laadittavasta ja täytäntöön pantavasta liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelmasta keskusvastapuolen pitkäaikaisen elinkelpoisuuden saavuttamiseksi. 

Jakso 4 – Liiketoiminnan myynti 

Artiklassa 40 ja 41 säädetään keskusvastapuolen liiketoiminnan siirtämisestä kaupallisin ehdoin ja siihen liittyvistä menettelyllisistä vaatimuksista. 

Jakso 5 – Omaisuudenhoitokeskusvastapuoli 

Artiklassa 42 ja 43 säädetään keskusvastapuolen liiketoiminnan siirtämisestä omaisuudenhoitokeskusvastapuolen (niin sanottu bridge CCP) hoidettavaksi ja siihen liittyvistä menettelyllisistä mukaan lukien toiminnan lopettamiseen liittyvistä vaatimuksista. Omaisuudenhoitokeskusvastapuoli on kriisinratkaisuviranomaisen määräysvallassa ja sen omistaa kokonaan tai osittain yksi tai useampi viranomainen. 

Jakso 6 – Vaihtoehtoiset rahoitusjärjestelyt 

Artiklassa 44 säädetään kriisinratkaisuviranomaisen mahdollisuudesta lainata tai saada rahoitustukea vaihtoehtoisten rahoitusjärjestelyjen avulla, kun tämä on tarpeellista kriisinratkaisuvälineiden tehokkaan käyttämisen varmistamiseksi. 

Jakso 7 – Julkisyhteisöjen vakausvälineet 

Artiklassa 45 säädetään kriisinratkaisuviranomaisten oikeudesta käyttää julkisyhteisöjen rahoitusvakausvälineitä keskusvastapuolen kriisinratkaisussa, kun tällainen tuki on viimeisenä keinona tarpeellista kriisinratkaisun päämäärien varmistamiseksi ja unionin valtiontukikehysten mukaista sekä siihen liittyvistä edellytyksistä sekä toimivaltaisten ministeriöiden ja viranomaisten päätöksistä. 

Artiklassa 46 säädetään julkisesta oman pääoman ehtoisesta tuesta keskusvastapuolille kaupalliselta pohjalta ja vaatimus näiden instrumenttien mahdollisimman nopeasta siirtämisestä yksityissektorille. 

Artiklassa 47 säädetään keskusvastapuolen tilapäisestä julkisesta omistuksesta ja vaatimus tämän mahdollisimman nopeasta siirtämisestä yksityissektorille. 

Luku IV – Kriisinratkaisuvaltuudet 

Artiklalla 48 annetaan kriisinratkaisuviranomaiselle tarvittavat yleisvaltuudet soveltaa kriisinratkaisuvälineitä tehokkaasti. Kriisinratkaisuviranomaisella on oikeus saada laajasti tietoja, ottaa keskusvastapuoli määräysvaltaansa ja käyttää kaikkia osakkeenomistajille ja omistusinstrumenteille annettuja oikeuksia ja valtuuksia sekä siirtää niitä. Kriisiratkaisuviranomainen voi siirtää keskusvastapuolen varat, velat, oikeudet ja velvollisuudet toiselle yhteisölle tämän suostumuksella, vähentää tai poistaa kriisinratkaisun kohteena olevan keskusvastapuolen velkoja tai muuttaa näiden ehtoja, sulkea ja päättää rahoitussopimuksia, muuntaa velkoja keskusvastapuolen tai omaisuudenhoitokeskusvastapuolen omistusoikeusinstrumenteiksi, vähentää tai mitätöidä keskusvastapuolen omistusoikeusinstrumentteja ja vaatia keskusvastapuolen tai tämän emoyhteisön laskemaan liikkeeseen uusia omistusoikeusinstrumentteja, mukaan lukien etuoikeutettuja osakkeita, ja ehdollisia vaihtokelpoisia instrumentteja. Kriisinratkaisuviranomainen voi erottaa tai vaihtaa kriisinratkaisun kohteena olevan keskusvastapuolen hallituksen ja johdon tai vaatia valvontaviranomaista arvioimaan määräosuuden ostajaa. Lisäksi kriisinhallintaviranomaisella on oikeus muuttaa keskusvastapuolen selvitysosapuolen vakuusmäärää, siirtää avoimia positioita ja niihin liittyviä varoja sekä järjestelyitä, vaatia pantavaksi täytäntöön keskusvastapuolen osapuolten ja emoyhteisön velvollisuuksia sekä vaatia selvitysosapuolilta lisämaksuja. Kriisinratkaisuviranomaisten päätökset vapautetaan samalla laajasti erityyppisiltä hyväksynnöiltä sekä tiedonanto- että rekisteröintivelvollisuuksista. 

Artiklassa 49 säädetään kriisinratkaisuviranomaisten liitännäisvaltuuksista 48 artiklan mukaisten päätösten yhteydessä. Näillä valtuuksilla voidaan poistaa siirtoihin liittyvät vastuut, oikeus hankkia omistusoikeusinstrumentteja, lopettaa tai keskeyttää julkinen kaupankäynti rahoitusvälineillä, siirtää sopimuksia keskusvastapuolen toiminnan siirron yhteydessä, siirtää osapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia, muuttaa sopimusten ehtoja tai keskusvastapuolen sääntöjä sekä siirtää selvitysosapuolten jäsenyyksiä. Näiden ohella kriisinratkaisuviranomainen voi vaatia jatkuvuusjärjestelyitä varmistaakseen kriisinratkaisutoimen tehokkuuden. 

Artiklassa 50 säädetään erityisjohtajasta, jonka kriisinratkaisuviranomainen voi nimittää keskusvastapuolen hallituksen tilalle. Erityisjohtajalla on kaikki keskusvastapuolen osakkeenomistajien ja hallituksen valtuudet. Erityisjohtaja voi kuitenkin käyttää näitä valtuuksia ainoastaan kriisinratkaisuviranomaisen valvonnan alaisena ja oikeuksien käyttämistä voidaan rajoittaa. 

Artiklan 51 perusteella kriisinratkaisuviranomaisilla on valtuudet vaatia kriisinratkaisun kohteena olevaa keskusvastapuolta tai mitä tahansa sen konserniyhteisöistä tai määritysosapuolista tarjoamaan tarvittavat palvelut ja toiminnot, jotta omaisuudenhoitokeskusvastapuoli voi harjoittaa tehokkaasti sille siirrettyä liiketoimintaa. 

Artikla 52 kattaa tilanteet, kun kriisinratkaisun kohteena olevan keskusvastapuolen omistusoikeusinstrumenttien, varojen, oikeuksien, velvollisuuksien tai velkojen siirto kattaa varoja, jotka sijaitsevat tai joihin sovelletaan muun kuin kriisinratkaisuviranomaisen kotijäsenvaltion lainsäädäntöä. Säännöksen mukaan siirtojen oikeusvaikutukset määräytyvät tämän muun lainsäädännön mukaisesti ja näiden muiden jäsenvaltioiden viranomaisten tulee tarjota tarvittava apu siirtojen toteuttamiseksi sovellettavan lainsäädännön mukaisesti. 

Artiklassa 53 säädetään varoista, sopimuksista, oikeuksista, veloista, velvollisuuksista ja omistusinstrumenteista, joihin sovelletaan kolmansien maiden lainsäädäntöä. 

Artiklan 54 perusteella asetuksen mukaisia kriisinehkäisy- tai kriisinratkaisutoimia ei pidetä sinällään rahoitusvakuusdirektiivissä 2002/47/EY tarkoitettuna täytäntöönpanoon oikeuttavana tapahtumana tai nettoutusdirektiivissä 98/26/EY tarkoitettuna maksukyvyttömyysmenettelynä edellyttäen, että aineelliset sopimusvelvoitteet, kuten maksu- ja toimitusvelvoitteet sekä vakuuksien antaminen, täytetään edelleen. 

Artikla 55 antaa kriisinratkaisuviranomaiselle valtuuden määräajaksi keskeyttää osapuolten maksu- tai toimitusvelvoitteet kriisinratkaisun kohteena olevassa keskusvastapuolessa tehtyjen sopimusten osalta. 

Artiklan 56 perusteella kriisinratkaisuviranomaisella on valtuus määräajaksi rajoittaa vakuudellisia velkojia panemasta täytäntöön kriisinratkaisun kohteena olevan keskusvastapuolen varoihin liittyviä vakuusoikeuksia. 

Artikla 57 antaa kriisinratkaisuviranomaiselle valtuuden määräajaksi keskeyttää kriisinratkaisun kohteena olevan keskusvastapuolen kanssa tehdyn sopimuksen osapuolen purkamisoikeudet. 

Artiklassa 58 säädetään kriisinratkaisuviranomaisen määräysvallasta keskusvastapuolessa. 

Artiklan 59 mukaan kriisinratkaisuviranomaiset toteuttavat kriisinratkaisutoimet kansallisten hallinnollisten toimivaltuuksien ja menettelyjen mukaisesti. 

Luku V – Suojatoimet 

Artikla 60 sisältää periaatteen, etteivät velkojat saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan kuin vaihtoehtoisissa menettelyissä olisi tapahtunut (niin sanottu No Creditor Worse Off -periaate). Artiklan mukaan kriisinratkaisuviranomaisen tulee varmistua, ettei osakkeenomistajiin, velkojiin ja määritysosapuoliin kohdistu kriisinratkaisutoimien johdosta suurempia tappioita kuin olisi tapahtunut olemassa olevien vastuiden pohjalta toimittaessa elvytyssuunnitelman ja toimintasääntöjen toiminnallisten sääntöjen mukaisesti. 

Artikla 61 sisältää vaatimuksen käyttää riippumatonta henkilöä arvioimaan osakkeenomistajien, velkojien ja selvitysosapuolten mahdollista huonompaa kohtelua sekä arvioinnin menettelyperiaatteet. ESMA:lle annetaan valtuutus laatia luonnokset arvostusmenetelmiin liittyviksi teknisiksi sääntelystandardeiksi, jotka komissio valtuutetaan hyväksymään. 

Artiklassa 62 edellytetään, että osakkeenomistajille, velkojille ja selvitysosapuolille tulee korvata erotus, jos 61 artiklan mukainen arvostus osoittaa näiden kärsineen enemmän tappioita kriisinratkaisutoimien johdosta. 

Artiklassa 63—67 on säännökset suojatoimista tilanteissa, joissa vain osa kriisinratkaisutoimien kohteena olevan keskusvastapuolen ja omaisuudenhoitokeskusvastapuolen varoista, oikeuksista, velvollisuuksista ja vastuista siirretään ostajalle tai keskusvastapuolen sopimusten ehtoja muutetaan niin, että tilalle tulee omaisuudenhoitokeskusvastapuoli tai ostaja. Säännökset koskevat omistusoikeuden siirtäviä vakuusjärjestelyitä, kuittausjärjestelyitä, sulkeutuvaa nettoutusta, vakuusjärjestelyitä, strukturoituja rahoitusjärjestelyitä ja katettuja joukkovelkakirjalainoja sekä kaupankäynti- ja selvitysjärjestelmien suojaamista. 

Luku VI – Menettelylliset velvoitteet 

Artiklassa 68 säädetään keskusvastapuolen ja viranomaisten ilmoitusvelvollisuudesta, jos keskusvastapuolen todetaan olevan lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuvan. 

Artiklassa 69 säädetään kriisinratkaisuviranomaisen kriisinratkaisutoimia koskevasta päätöksestä, 70 artiklassa kriisinratkaisuviranomaisia koskevista menettelyllisistä velvoitteista ja 71 artiklassa luottamuksellisuudesta viranomaisten ja muiden osapuolten osalta. 

Luku VII – muutoksenhakuoikeus ja muiden toimien poissulkeminen 

Artiklassa 72 säädetään mahdollisuudesta asettaa kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimille vaatimus tuomioistuimen ennakkohyväksynnästä ja oikeudesta hakea muutosta kriisinehkäisytoimien toteuttamispäätökseen tai muun valtuuden käyttämispäätökseen kuin kriisinratkaisutoimeen. 

Artiklan 73 säännöksillä poistetaan muilta kuin kriisinratkaisuviranomaisilta mahdollisuus käynnistää tavanomainen maksukyvyttömyysmenettely keskusvastapuolten osalta ja asetetaan muille viranomaisille menettelyjen käynnistämiseen liittyvä ilmoitusvelvollisuus ja -vaatimus. 

2.6  Osasto VI – Suhteet kolmansiin maihin

Artiklan 74 säännös antaa komissiolle valtuuden tehdä neuvostolle ehdotuksia kolmansien maiden kanssa neuvoteltavista kriisinratkaisuviranomaisten kansainvälisistä yhteistyösopimuksista. 

Artiklassa 75 säädetään kolmansien maiden kriisinratkaisumenettelyjen tunnustamisesta ja 76 artiklassa oikeudesta kieltäytyä tai olla panematta täytäntöön kolmansien maiden kriisinratkaisumenettelyjä. 

Artiklan 77 säännöksiä yhteistyöstä kolmansien maiden viranomaisten kanssa sovelletaan, kunnes, asianomaisen kolmannen maan kanssa tehty 74 artiklan mukainen kansainvälinen sopimus tulee voimaan tai siltä osin kuin tämän artiklan mukaiset seikat eivät kuulu sopimuksen soveltamisalaan. ESMA:lla olisi valtuutus antaa viranomaisten yhteistoiminnan yhdenmukaisuutta edistäviä ohjeita. 

Artiklassa 78 on säännös kriisinratkaisuviranomaisten, valvontaviranomaisten ja toimivaltaisten ministeriöiden ja muiden viranomaisten tiedonvaihdosta kolmannen maan viranomaisten kanssa. 

2.7  Osasto VII – Muutokset asetuksiin (EU) N:o 1095/2010, (EU) N:o 648/2012 ja (EU) 2015/2365

Artiklalla 79 lisätään ESMA-asetuksen 4 ja 40 artiklaan maininnat keskusvastapuolten elvytys- ja kriisinratkaisukehystä koskevasta asetuksesta. 

Artiklalla 80 lisätään EMIR-asetukseen uusi 6a artikla, joka mahdollistaa määritysvelvollisuuden keskeyttämisen kriisinratkaisutilanteissa, sekä tehdään EMIR-asetuksen 28, 38 ja 81 artiklaan muita keskusvastapuoliin keskusvastapuolten elvytys- ja kriisinratkaisukehystä koskevaan asetukseen liittyviä yksittäisiä muutoksia. 

Artiklalla 81 lisätään SFTR-asetuksen 12 artiklaan viittaus keskusvastapuolten elvytys- ja kriisinratkaisukehystä koskevan asetuksen mukaisiin kriisinratkaisuviranomaisiin. 

2.8  Osasto VIII – Loppusäännökset

Artikla 82 on asetuksen yleisluontoinen uudelleentarkastelulauseke. Artiklan 83 mukaisesti asetus tulee voimaan ilman erityisiä siirtymäsäännöksiä kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. 

Tämäntyyppisen asetusehdotuksen neuvottelujen käynnistymisestä neuvostossa ja Euroopan parlamentissa kuluu asetuksen lopulliseen hyväksymiseen ja julkistamiseen yleensä noin kaksi vuotta. Asetuksen voidaan odottaa tulevan voimaan aikaisintaan vuoden 2018 lopussa. Yhdistyneen kuningaskunnan eroaminen EU:sta (Brexit) tulee vaikuttamaan asetusehdotusta koskeviin neuvotteluihin ja ennen kaikkea kolmansien maiden toimijoiden sääntelyyn. Asetuksen soveltaminen jääkin käytännössä Brexitin jälkeiseen aikaan. 

3.1  3.1 Vaikutukset lainsäädäntöön

Ehdotettava asetus on Suomessa suoraan sovellettava EU:n säädös, kuten keskusvastapuolten toimintaa koskeva EMIR-asetus. Ehdotus ei edellytä tämän johdosta merkittäviä suoranaisia muutoksia Suomen lainsäädäntöön. 

Keskusvastapuolten elvytys- ja kriisinratkaisuasetuksen mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta määrättävistä seuraamuksista esitetään säädettäväksi BRRD-direktiiviin tehtävillä muutoksilla (COM(2016) 852 final, valtioneuvoston kirjelmä pankkien häiriönsietokyvyn parantaminen II). Seuraamukset vastaavat keskusvastapuolten osalta sitä, mitä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten osalta on BRRD-direktiivissä säädetty. 

Kansallisessa lainsäädännössä on kuitenkin tarpeen antaa asetusta täydentäviä muun muassa toimivaltaisiin viranomaisiin liittyviä säännöksiä. Asetuksen säännökset vaikuttavat muidenkin kuin finanssimarkkinoiden valvonta- ja kriisinratkaisuviranomaisten toimintaan. Lisäksi keskusvastapuolten kriisinratkaisuviranomaisten päätösten suoran velvoittavuuden ja sitovuuden johdosta on arvioitava vastaaviin kysymyksiin liittyvää ja samoja seikkoja koskevaa voimassa olevaa kansallista lainsäädäntöä. 

3.2  3.2 Vaikutukset talouteen

Keskusvastapuolten elvytys- ja kriisinratkaisukehystä koskevan ehdotuksen tavoitteena on vahvistaa rahoitusmarkkinoiden vakautta sekä ehkäistä markkinahäiriöiden syntymistä. Komissio on laatinut ehdotukseen liittyen vaikutusarvion keskusvastapuolten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksen vaihtoehtoisista sääntelymalleista. Komission vaikutusarviossa todetaan, että lainsäädäntöehdotus edistää rahoitusvakautta lisäämällä keskusvastapuolten valvontaa ja parantaa keskusvastapuolten varautumista maksukyvyttömyystilanteisiin sekä pienentää keskusvastapuolen maksukyvyttömyydestä aiheutuvia vaikutuksia muille markkinatoimijoille, sosiaaliturvajärjestelmille ja veronmaksajille. 

Euroopan talousalueella on perustettuna yhteensä 17 keskusvastapuolta, joista valtaosa palvelee johdannaismarkkinoita. Edellisten lisäksi noin parikymmentä kolmansien maiden keskusvastapuolta tarjoaa palvelujaan Euroopan talousalueella. Suomeen ei ole perustettu keskusvastapuolia, eikä ole odotettavissa, että näin tapahtuisi jatkossakaan. Suomalaiset rahoituslaitokset ja erityisesti pankit toimivat kuitenkin määritysosapuolina keskusvastapuolissa. Lisäksi suuret yhtiöt, kuten energiateollisuuden yhtiöt, jotka käyvät kauppaa muun muassa hyödykejohdannaismarkkinoilla, käyttävät keskusvastapuolten palveluita suoraan osapuolina tai määritysosapuolina toimivien pankkien asiakkaina. 

Suomen rahoitusmarkkinoiden kannalta merkittäviä keskusvastapuolia ovat ruotsalainen Nasdaq Clearing AB, jota käyttävät suomalaisten pankkien lisäksi energiayhtiöt hyödykejohdannaisten määrityksessä, sekä hollantilainen European Central Counterparty N.V. (EuroCCP), jonka kautta Helsingin Pörssissä tapahtuvat osakekaupat määritetään. Lisäksi Ranskassa ja Isossa-Britanniassa toimipisteet omaavalla LCH.Clearnet-konsernilla on Suomen rahoituskonserneja asiakkainaan. LCH.Clearnetin kautta määritetään myös osa Helsingin Pörssissä tapahtuvista osakekaupoista. Sveitsiläinen SIX x-clear Ltd on helmikuussa 2017 aloittamassa Helsingin Pörssin osakekauppojen määrittämisen. Edellisten lisäksi saksalaisella Eurex Clearing AG:lla on jonkin verran suomalaisia toimijoita asiakkainaan. Edellä mainittujen keskusvastapuolten taloudellisilla ongelmilla olisi suurimmat vaikutukset suomalaisiin rahoitusmarkkinoiden osapuoliin. 

Eurooppalaisten keskusvastapuolten keskimääräinen päiväkohtaisten rahoitusinstrumenttien määritystransaktioiden nimellisarvo oli vuoden 2016 ensimmäisellä neljänneksellä tasoltaan 2 900 miljardia euroa, josta OTC-johdannaissektorin osuus oli 2 000 miljardia euroa. Lisäksi voimassa olevien rahoitusinstrumenttien kaupankäyntisopimusten bruttomääräinen nimellisarvo vuoden 2016 ensimmäisen neljänneksen lopussa oli 197 000 miljardia euroa, josta OTC-johdannaissektorin osuus oli 194 000 miljardia euroa. 

Keskusvastapuolten maksukyvyttömyysongelmat ovat harvinaisia. Viimeksi keskusvastapuolten vakavaraisuuden suhteen on ollut ongelmia vuoden 1987 lokakuun pörssiromahduksen seurauksena. Viimeisimmän suuren finanssikriisin aikana yksikään keskusvastapuoli ei kaatunut, vaikkakin esimerkiksi johdannaismarkkinoiden suuria pankkitoimijoita ajautui maksukyvyttömyyteen, kuten investointipankki Lehman Brothers vuonna 2008. 

Vaikka keskusvastapuolten maksukyvyttömyydet tai niiden vakavat taloudelliset vaikeudet ovat harvinaisia, näiden toteutumisella olisi suuria vaikutuksia rahoitusmarkkinoiden vakaudelle. Keskusvastapuolet ovat sidoksissa sekä keskenään että määritysosapuoltensa kautta. Yhden keskusvastapuolen kaatuminen voisi johtaa muidenkin rahoitusmarkkinatoimijoiden laajaan ja hallitsemattomaan kaatumiseen. Yksittäinen markkinahäiriö voisi levitä rahoitusmarkkinoilla hyvinkin laajaksi niin sanotun domino-vaikutuksen johdosta, kuten oli uhkana vuoden 2008 finanssikriisin yhteydessä. 

Keskusvastapuolen taloudellisten vaikeuksien vaikutukset voivat välittyä Suomen markkinoille lähinnä keskusvastapuolten mahdollisten suomalaisten määritysosapuolten ja niiden loppuasiakkaiden välityksellä. Vaikka keskusvastapuolella ei olisi suoria kytköksiä Suomeen, sen taloudellisesta ahdingosta aiheutuvat vaikutukset voisivat tulla Suomen markkinoille yhteisten rahoitusmarkkinoiden kautta. 

Keskusvastapuolen kriisinratkaisun rahoittaminen johtaisi todennäköisesti siihen, että myös suomalaisten osapuolten positioiden mukaisia saatavia jouduttaisiin leikkaamaan tai asettamaan velvollisuus maksaa lisämaksuja keskusvastapuolelle. Näiden toimenpiteiden taloudellisen vaikutuksen suuruus riippuisi kriisin kokoluokan ohella osapuolten asemasta ja roolista keskusvastapuolessa, ja syntyvät lisävastuut voivat olla kokonaisuudessaan huomattavan suuret. 

Keskusvastapuolten elvytyssuunnitelmien valmistelu ja kriisinratkaisutoimet aiheuttavat keskusvastapuolille lisäkustannuksia. Keskusvastapuolille lisääntyneet kustannukset voivat näkyä kohonneina maksuina ja osittain maksuvelvollisuutena keskusvastapuolen määritysosapuolille ja edelleen loppuasiakkaille. Kuitenkin näitä kasvaneita kustannuksia voidaan pitää kokonaisuudessaan pieninä suhteessa rahoitusvakauden vahvistamisen kautta saataviin hyötyihin. 

Suomeen tulee nimetä keskusvastapuolten elvytys- ja kriisinratkaisuasetuksen mukaisista tehtävistä vastuulliset viranomaistahot. Koska Suomeen ei ole perustettu keskusvastapuolia, käytännössä suomalaisille viranomaisille tulisi suoranaisesti uusia tehtäviä lähinnä osallistuttaessa keskusvastapuolen elvytys- tai kriisinratkaisutilanteessa kollegioon, kun suomalainen toimija on merkittävänä määritysosapuolena keskusvastapuolessa tai kollegioon osallistumisen edellytykset täyttyvät muutoin. Täten viranomaispuolella tarvitaan jossain määrin lisää keskusvastapuolten elvytykseen ja kriisinratkaisuun vaadittavaa osaamista ja resursseja, mutta asetusehdotukseen liittyvien suoranaisten viranomaistehtävien lisääntymisen odotetaan olevan suhteellisen vähäistä Suomessa. Suomalaisia viranomaisia toimii jo tällä hetkellä keskusvastapuolten kollegioissa. Finanssivalvonta toimii LCH.Clearnet Limitedin, Nasdaq Clearing AB:n ja EuroCCP:n kollegioissa. EuroCCP:n kollegiossa on Finanssivalvonnan lisäksi mukana Suomen Pankki.