Ehdotuksilla mahdollistettaisiin Euroopan unionin liittyminen Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan sekä muutettaisiin Euroopan unionin maantieteellisiä merkintöjä koskeva oikeudellinen kehys Geneven asiakirjaan liittymistä edellyttävällä tavalla.
Lisäksi täytäntöönpanomääräysten 5 säännön 3 kohdan a alakohdan mukaan Maailman henkisen omaisuuden järjestön pääjohtajalle osoitetussa liittymiskirjaan liitetyssä ilmoituksessa olisi täsmennettävä vaatimus, jonka mukaan rekisteröidyn alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaamista unionin alueella koskevaan hakemukseen on yhteisten täytäntöönpanomääräysten 5 säännön 2 kohdassa esitetyn pakollisen sisällön lisäksi mainittava tiedot tavaran laadusta tai ominaisuuksista ja sen yhteydestä maantieteellisen tuotantoalueen maantieteelliseen ympäristöön, kun kyseessä on alkuperänimitys, tai tiedot tavaran laadusta, maineesta tai muusta ominaisuudesta sekä sen yhteydestä maantieteelliseen alkuperäalueeseen, kun kyseessä on maantieteellinen merkintä.
2.1.1
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin toimesta sen liityttyä alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan
Ehdotus liittyy edellä kuvattuun ehdotukseen neuvoston päätökseksi. Ehdotuksen tarkoituksena on varmistaa oikeudellinen kehys, jotta unioni voi osallistua tehokkaasti WIPOn Lissabonin liittoon sen jälkeen, kun Euroopan unionista on tullut Geneven asiakirjan sopimuspuoli.
Geneven asiakirjan 9 artiklassa määrätään jokaisen sopimuspuolen velvollisuudesta suojata rekisteröidyt alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät alueellaan oikeusjärjestyksensä ja -käytäntönsä puitteissa mutta tämän asiakirjan ehtojen mukaisesti, ellei sen alueella mahdollisesti voimaan tulevasta kieltäytymisestä, alkuperämaana olevan sopimuspuolen tekemästä luopumisesta, mitätöimisestä tai peruuttamisesta muuta johdu. Geneven asiakirjan 6 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaan rekisteröity alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on suojattava kansainvälisen rekisteröinnin päivämäärästä alkaen jokaisessa sopimuspuolessa, joka ei ole kieltäytynyt hyväksymästä suojaa 15 artiklan mukaisesti tai joka on lähettänyt Maailman henkisen omaisuuden järjestön kansainväliselle toimistolle ilmoituksen suojan myöntämisestä 18 artiklan mukaisesti. Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaa koskevien yhteisten täytäntöönpanomääräysten, jäljempänä ’täytäntöönpanomääräykset’, 9 säännön 1 kohdan b alakohdan mukaan kieltäytymisestä on ilmoitettava yhden vuoden kuluessa siitä, kun kansainvälistä rekisteröintiä koskeva ilmoitus on vastaanotettu 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Kun kyseessä on 29 artiklan 4 kohta, kyseistä määräaikaa voidaan jatkaa yhdellä vuodella.
Jos unionista tulee Geneven asiakirjan sopimuspuoli, sen olisi edellä kerrottu huomioon ottaen toimitettava EU:n maantieteellisten merkintöjen rekisteristä saatava luettelo EU:n maantieteellisistä merkinnöistä (sovittava EU:n jäsenvaltioiden kanssa), joille haetaan suojaa Lissabonin järjestelmässä. Luettelo olisi laadittava tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa noudattaen vakiintuneita käytäntöä ja menetelmää, joita EU on käyttänyt tehdessään eräitä kahdenvälisiä kansainvälisiä sopimuksia maantieteellisistä merkinnöistä (ottaen huomioon tuotannon ja viennin arvo, muihin sopimuksiin perustuva suoja, nykyinen tai mahdollinen väärinkäyttö asianomaisissa kolmansissa maissa, sekä jäsenvaltioiden välinen tasapaino) ottaen huomioon niiden maantieteellisten merkintöjen soveltamisala, jotka Lissabonin järjestelmän jäseninä olevat kolmannet maat ovat rekisteröineet. Kun unioni on liittynyt Lissabonin liittoon, unionissa vastaisuudessa suojattavien ja rekisteröitävien maantieteellisten merkintöjen kansainvälistä rekisteröintiä koskevat hakemukset voidaan tehdä komission aloitteesta taikka jäsenvaltion tai tuottajaryhmän pyynnöstä.
Olisi otettava käyttöön asianmukaiset menettelyt, jotta komissio voi arvioida sopimuspuolina olevista kolmansista maista peräisin olevia alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä, jotka on kirjattu kansainväliseen rekisteriin, sekä tähän liittyvä vastaväitemenettely, ottaen huomioon Geneven asiakirjan erityispiirteet.
Unioni panee sopimuspuolina olevista kolmansista maista peräisin olevat alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät, jotka on rekisteröity kansainväliseen rekisteriin, täytäntöön Geneven asiakirjan III luvun mukaisesti.
Geneven asiakirjan 14 artiklan mukaan jokaisen sopimuspuolen on tarjottava tehokkaat oikeussuojakeinot, jotka koskevat rekisteröityjen alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojaamista, ja säädettävä, että sen oikeusjärjestelmän ja -käytännön alainen viranomainen tai mikä tahansa sen intressitaho, olipa se luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö taikka julkinen tai yksityinen, voi aloittaa oikeudelliset menettelyt niiden suojaamiseksi. Aiempien tavaramerkkien ja kansainväliseen rekisteriin kirjattujen alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen rinnakkaisolon olisi oltava mahdollista, jos 21 päivänä marraskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 15 artiklan toisessa kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät soveltuvin osin.
Ehdotetun asetuksen 1 artiklan mukaan asetuksessa vahvistettaisiin säännöt, jotka koskevat unionin oikeuksien ja velvollisuuksien täytäntöönpanoa sen liityttyä Geneven asiakirjaan.
Ehdotetun asetuksen 2 artikla koskee EU:ssa voimassa olevien maantieteellisten merkintöjen kansainvälistä rekisteröimistä unionin Geneven asiakirjaan liittymisen yhteydessä. Sen ensimmäisen alakohdan mukaan komissio jättää WIPO:n kansainväliselle toimistolle hakemukset, jotka koskevat unionin lainsäädännön nojalla suojattujen ja rekisteröityjen, unionista peräisin oleviin tuotteisiin liittyvien maantieteellisten merkintöjen kansainvälistä rekisteröintiä Geneven asiakirjan 5 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla. Toisen alakohdan mukaan komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen, jossa vahvistetaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu maantieteellisten merkintöjen luettelo, 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Kolmannessa alakohdassa säädetään niistä seikoista, joita komission on toisessa alakohdassa tarkoitetun luettelon vahvistamiseksi erityisesti otettava huomioon. Tällaisia ovat esimerkiksi maantieteellisen merkinnän tuotanto- ja vientiarvo.
Ehdotetun asetuksen 3 artiklassa säädetään unionin maantieteellisten merkintöjen myöhemmistä kansainvälisistä rekisteröinneistä. Sen ensimmäisen alakohdan mukaan komissio voi unionin liityttyä Geneven asiakirjaan omasta aloitteestaan taikka jäsenvaltion, tuottajaryhmän tai unionissa suojattua ja rekisteröityä maantieteellistä merkintää käyttävän yksittäisen tuottajan pyynnöstä hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä sellaisen hakemuksen jättämiseksi kansainväliselle toimistolle, joka koskee unionin lainsäädännön nojalla suojatun ja rekisteröidyn, unionista peräisin olevaan tuotteeseen liittyvän maantieteellisen merkinnän kansainvälistä rekisteröintiä. Artiklan toisen alakohdan mukaan arvioidessaan, jätetäänkö kansainvälistä rekisteröintiä koskeva hakemus vai ei, komissio ottaa huomioon 2 artiklan kolmannessa alakohdassa esitetyt perusteet. Täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Ehdotetun asetuksen 4 artikla koskee kansainväliseen rekisteriin kirjatun kolmannen maan maantieteellisen merkinnän arviointia. Artiklan 1 kohdan mukaan komissio arvioi kansainvälisen toimiston tiedoksi antaman julkaisun, joka koskee kansainväliseen rekisteriin kirjattua maantieteellistä merkintää ja jonka osalta Geneven asiakirjan 1 artiklan xv alakohdassa määritelty alkuperämaana oleva sopimuspuoli ei ole jäsenvaltio, määritelläkseen, sisältääkö se yhteisissä täytäntöönpanomääräyksissä vahvistetut pakolliset osatekijät sekä kyseisissä täytäntöönpanomääräyksissä määrätyt laatua, mainetta tai ominaisuuksia koskevat tiedot, sekä arvioidakseen, liittyykö julkaiseminen tuotteeseen, jolle on jo myönnetty unionissa maantieteellisen merkinnän suoja. Tällainen arviointi on tehtävä neljän kuukauden kuluessa, ja siihen ei sisällytetä unionin muita erityisiä säännöksiä, jotka liittyvät tuotteiden markkinoille saattamiseen ja erityisesti terveys- ja kasvinsuojeluvaatimuksiin, kaupan pitämisen vaatimuksiin ja elintarvikkeiden pakkausmerkintöihin, koskevaa arviointia.
Artiklan toisen kohdan mukaan, jos komissio katsoo 1 kohdan mukaisesti tekemänsä arvioinnin perusteella, että kyseisessä kohdassa säädetyt edellytykset vaikuttavat ensi näkemältä täyttyvän, se julkaisee unionissa suojattavaksi ehdotetun maantieteellisen merkinnän yhdessä tuotelajin ja alkuperämaan kanssa Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa.
Artiklan 3 kohdan mukaan, jos komissio katsoo 1 kohdan mukaisesti tekemänsä arvioinnin perusteella, että kyseisessä kohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty, se tekee päätöksen, jolla kieltäydytään hyväksymästä maantieteellisen merkinnän suojaa, 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen hyväksyttävällä täytäntöönpanosäädöksellä. Niiden maantieteellisten merkintöjen osalta, jotka eivät kuulu 13 artiklan 1 kohdassa säädettyjen komiteoiden toimivaltaan, komissio tekee päätöksen soveltamatta 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä. Komissio ilmoittaa kansainväliselle toimistolle Geneven asiakirjan 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti kieltäytyvänsä hyväksymästä asianomaisen kansainvälisen rekisteröinnin vaikutuksia unionin alueella, yhden vuoden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut kansainvälistä rekisteröintiä koskevan ilmoituksen Geneven asiakirjan 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti.
Ehdotetun asetuksen 5 artiklassa säädetään kansainväliseen rekisteriin kirjattua kolmannen maan maantieteellistä merkintää koskevasta vastaväitemenettelystä. Sen 1 kohdan mukaan jäsenvaltion tai muun kolmannen maan kuin alkuperämaana olevan sopimuspuolen viranomainen taikka luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolla on oikeutettu etu ja joka on sijoittautunut unioniin tai muuhun kolmanteen maahan kuin alkuperämaana oleva sopimuspuoli, voi jättää komissiolle kahden kuukauden kuluessa siitä, kun maantieteellisen merkinnän nimi on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti, vastaväitteen jollakin unionin virallisista kielistä. Artiklan 2 kohdassa säädetään niistä väitteistä, joita vastaväitteessä on oltava, jotta se voidaan ottaa tutkittavaksi. Kohdan mukaan tällainen väite voi olla esimerkiksi se, että kansainväliseen rekisteriin kirjatun maantieteellisen merkinnän suojaaminen unionissa loukkaisi aiempaa tavaramerkkioikeutta tai se, että kansainväliseen rekisteriin kirjattu maantieteellinen merkintä liittyy tuotteeseen, jonka osalta EU:ssa ei tällä hetkellä säädetä maantieteellisten merkintöjen suojasta. Koska EU:ssa ei tällä hetkellä säädetä ei-maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojasta, voisi väitteen näin ollen tehdä sillä perusteella, että kolmannen maan maantieteellinen merkintä koskisi ei-maataloustuotteen maantieteellistä merkintää. Vastaväite voidaan lisäksi ottaa tutkittavaksi vain, jos se on jätetty 1 kohdassa säädetyssä määräajassa. Artiklan 3 kohdan mukaan komissio arvioi 2 kohdassa esitetyt vastaväiteperusteet suhteessa unionin alueeseen tai unionin alueen osaan.
Ehdotetun asetuksen 6 artikla koskee kansainväliseen rekisteriin kirjattujen kolmannen maan maantieteellisten merkintöjen suojaamista unionissa koskevaa päätöstä. Artiklan 1 kohdan mukaan, jos komissio ei saa yhtään vastaväitettä tai vastaväitettä ei voida ottaa tutkittavaksi, se hylkää vastaanotetut vastaväitteet, joita ei voida ottaa tutkittaviksi, ja tekee päätöksen suojan myöntämisestä maantieteelliselle merkinnälle 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen hyväksyttävällä täytäntöönpanosäädöksellä. Artiklan 2 kohdassa säädetään menettelystä, jota sovelletaan sellaisen vastaväitteen osalta, joka voidaan ottaa tutkittavaksi. Artiklan 3 kohdan mukaan säädetään seikoista, joita maantieteellisen merkinnän suojaan myöntävään päätökseen on sisällyttävä kuten myönnetyn suojan laajuus. Artiklan 4 kohdan mukaan komission on tehtävä ilmoitus siitä, ettei asianomaisen kansainvälisen rekisteröinnin vaikutuksia hyväksytä unionin alueella yhden vuoden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut kansainvälistä rekisteröintiä koskevan ilmoituksen Geneven asiakirjan 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti.
Ehdotetun asetuksen 7 artikla koskee maantieteellisten merkintöjen käyttöä. Sen 1 kohdan mukaan komission 6 artiklan perusteella hyväksymiä täytäntöönpanosäädöksiä sovelletaan rajoittamatta tuotteiden markkinoille saattamista ja erityisesti maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä, terveys- ja kasvinsuojelutoimia tai elintarvikkeiden merkitsemistä koskevien unionin muiden erityissäännösten soveltamista. Komissio ilmoittaa kansainväliselle toimistolle kyseisistä käyttöedellytyksistä liittymisen yhteydessä. Artiklan 2 kohdan mukaan jollei 1 kohdasta muuta johdu, mikä tahansa toimija, joka pitää kaupan tuotetta kansainvälisen rekisteröinnin mukaisesti, saa käyttää tämän asetuksen nojalla suojattuja maantieteellisiä merkintöjä.
Ehdotetun asetuksen 8 artikla koskee kansainväliseen rekisteriin kirjatun kolmannen maan maantieteellisen merkinnän peruuttamista. Siinä säädetään tilanteista, joissa komissio voi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion, kolmannen maan taikka luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, jolla on asiassa oikeutettu etu, asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä hyväksyä täytäntöönpanosäännöksiä, joilla peruutetaan kansainväliseen rekisteriin kirjatun maantieteellisen merkinnän suoja unionissa. Tällainen tilanne on esimerkiksi se, että maantieteellisellä merkinnällä ei ole enää suojaa alkuperämaana olevassa kolmannessa maassa tai se, että maantieteellinen merkintä ei ole enää rekisteröitynä kansainväliseen rekisteriin. Artiklan toisen alakohdan mukaan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Artiklan kolmannen alakohdan mukaan komissio ilmoittaa viipymättä kansainväliselle toimistolle ensimmäisen alakohdan mukaisesti peruutetun maantieteellisen merkinnän kansainvälisen rekisteröinnin vaikutusten mitätöinnistä unionin alueella.
Ehdotetun asetuksen 9 artikla koskee suhdetta tavaramerkkeihin. Artiklan 1 kohdan mukaan maantieteellisen merkinnän suojaaminen ei vaikuta sellaisten aiempien tavaramerkkien voimassaoloon, joita on haettu tai jotka on rekisteröity vilpittömässä mielessä taikka jotka on hankittu vilpittömässä mielessä tapahtuneen käytön kautta unionin alueella. Artiklan 2 kohdan mukaan kansainväliseen rekisteriin kirjattua maantieteellistä merkintää ei suojata unionin alueella, jos kyseisen maantieteellisen merkinnän suojaaminen unionin alueella saattaisi johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen tunnistamisessa tavaramerkin maineen, tunnettavuuden ja käytössäoloajan pituuden vuoksi. Artiklan 3 kohdan mukaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista aiempaa tavaramerkkiä, jota on haettu tai joka on rekisteröity vilpittömässä mielessä unionin alueella tai joka on hankittu vilpittömässä mielessä tapahtuneen käytön kautta ja jonka käyttö olisi maantieteellisen merkinnän suojan vastaista, voidaan edelleen käyttää ja se voidaan uusia asianomaisen tuotteen osalta maantieteellisen merkinnän suojaamisesta huolimatta, jos Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2017/1001 säädettyjä tavaramerkin mitättömyys- tai menettämisperusteita ei ole olemassa. Tällöin maantieteellisen merkinnän käyttö on sallittua samoin kuin asianomaisten tavaramerkkien käyttö.
Ehdotetun asetuksen 10 artikla koskee siirtymäkauden suojaa. Sen 1 kohdan mukaan jäsenvaltio, joka oli erityisliiton jäsen ennen kuin unioni liittyi Geneven asiakirjaan, voi myöntää vuoden 1958 Lissabonin sopimuksen tai kyseisen sopimuksen, sellaisena kuin se on tarkistettuna Tukholmassa 14 päivänä heinäkuuta 1967 ja muutettuna 28 päivänä syyskuuta 1979, sopimuspuolena olevalle kolmannelle maalle kansallisen suojajärjestelmän nojalla suojan, joka tulee voimaan päivänä, jona unionista tulee Geneven asiakirjan sopimuspuoli, kun kyseessä ovat erityisliitossa kyseisestä päivämäärästä lähtien rekisteröidyt maantieteelliset merkinnät, tai sinä päivänä, jona komissio ilmoittaa maantieteellisen merkinnän kansainvälisestä rekisteröinnistä kansainväliseen rekisteriin jäsenvaltiolle. Tällaisten kansallisten suojajärjestelmien voimassaolo lakkaa joko päivänä, jona tämän asetuksen mukainen suojapäätös tehdään, tai päivänä, jona kansainvälisen rekisteröinnin vaikutus päättyy.
Artiklan 2 kohdan mukaan, jos kolmannen maan nimeä ei ole rekisteröity tämän asetuksen mukaisesti, tällaisen kansallisen suojajärjestelmän vaikutuksista vastaa yksinomaan asianomainen jäsenvaltio. Artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden 1 kohdan mukaisesti toteuttamilla toimenpiteillä saa olla vaikutusta ainoastaan kansallisella tasolla, eikä niillä saa olla vaikutusta unionin sisäiseen kauppaan tai kansainväliseen kauppaan.
Ehdotetun asetuksen 11 artiklan mukaan jäsenvaltio, josta maantieteellinen merkintä on peräisin, suorittaa maksut, jotka liittyvät maantieteellistä merkintää koskevan hakemuksen jättämiseen kansainväliselle toimistolle kansainvälistä rekisteröintiä varten, sekä maksut, jotka on maksettava otteiden, todistusten ja muiden rekisterin sisältöön liittyvien tietojen toimittamisesta. Tämä ei rajoita jäsenvaltion sellaisen päätöksen soveltamista, jolla haetaan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen maksujen osalta korvausta tuottajaryhmältä tai yksittäiseltä tuottajalta, joka käyttää maantieteellistä merkintää, jolle haetaan kansainvälistä rekisteröintiä.
Ehdotetun asetuksen 12 artiklassa säädetään erityisestä rahoitusosuudesta. Sen mukaan, jos erityisliiton tuloja hankitaan Geneven asiakirjan 24 artiklan 2 kohdan v alakohdan mukaisesti, unioni voi suorittaa erityisen rahoitusosuuden unionin vuotuisessa talousarviossa käytettävissä olevista varoista.
Ehdotetun asetuksen 13 artikla koskee komiteamenettelyä. Sen 1 kohdassa säädetään niistä komiteoista ja tuotteista, joiden osalta komissiota avustavat asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitetut komiteat. Artiklan 2 kohdan mukaan, kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.
Ehdotetun asetuksen 14 artiklassa säädetään asetuksen voimaantulosta. Sen mukaan ehdotettu asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Se on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.