Perustelut
Kehitysyhteistyön rahoitus
Vanhasen II hallituksen ohjelmassa ja valtioneuvoston selonteossa
valtiontalouden tarkistetuista kehyksistä vuosille 2009—2012
(kehyspäätös) lähdetään
Suomen kehitysyhteistyömenojen määrätietoisesta
kasvattamisesta hallituskaudella. Ulkoasiainvaliokunta korostaa,
että kehitysyhteistyömenojen vakaa kasvu-ura on tärkeää kehityspolitiikalle,
jonka perimmäisenä tavoitteena on maailman kehityksen
tasapainottaminen kansainvälisen yhteisön toimin.
Suomen kehitysyhteistyön toteuttamisen kannalta euromääräisten
panostusten kasvu ja tuloksellinen kehityspolitiikka ovat olennaisia
tekijöitä, mutta myös prosentuaalisilla
tavoitteilla on tärkeä merkitys pitkäjänteisen
määrärahakehityksen ylläpitäjänä sekä Suomen
kansainvälisen maineen että vaikutusvallan kannalta.
Ulkoasiainvaliokunta kiinnittää huomiota
siihen, että kehitysyhteistyömäärärahoja
koskevien tavoitteiden saavuttaminen on myös todennäköinen kriteeri,
jonka valossa YK:n jäsenmaat arvioivat Suomen turvallisuusneuvostoehdokkuutta
kaudelle 2013—2014.
Vanhasen II hallituksen ohjelmassa todetaan, että hallitus
varmistaa määrärahakehyksen, joka vie
Suomen kohti YK:ssa asetettua tavoitetta kasvattaa kehitysyhteistyömäärärahojen
taso 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta, mutta määräaikaa
tavoitteelle ei hallitusohjelmassa ole asetettu.
Ulkoasiainvaliokunta pitää välttämättömänä, että 0,7
prosentin tavoitteesta pidetään kiinni ja tavoitteen
saavuttamiselle kohtuullisessa ajassa luodaan realistiset edellytykset
kehitysyhteistyömenojen riittävän kasvun
kautta. Määrärahojen lisäämisen
pitää toteutua rinnan avun tuloksellisuuden ja
politiikkajohdonmukaisuuden vahvistamisen kanssa, kuten valiokunta
on aikaisemmissa kannanotoissaan painottanut. Kehitysyhteistyömenojen
vahvalle lisäämiselle on olemassa luontevia kanavia
myös monenvälisten järjestöjen
kautta, kuten YK:n kehitysjärjestöjä ja
kehitysrahoituslaitoksia rahoittamalla, joten kehitysyhteistyömenojen
tuntuvallekin kasvattamiselle ei ole avun käyttöön
liittyviä esteitä.
Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että Suomi on sitoutunut
EU:n yhteiseen linjaukseen kehitysyhteistyömenojen vähimmäistasosta.
Tämän vuonna 2005 tehdyn linjauksen mukaan ne
jäsenvaltiot, joiden kehitysyhteistyömenot linjauksen
tekohetkellä olivat alle 0,51 prosenttia bruttokansantulosta,
sitoutuvat saavuttamaan kyseisen tason vuoteen 2010 mennessä.
Suomi kuuluu tähän jäsenvaltioryhmään
ja on näin ollen sitoutunut kasvattamaan kehitysyhteistyömenojaan
tämän tavoitteen mukaisesti.
Valtioneuvoston selonteossa valtiontalouden tarkistetuista kehyksistä vuosille
2009—2012 todetaan, että ulkoasiainministeriön
hallinnonalalla kehitysavun mitoitus perustuu hallituksen kehyspäätöksen
25.5.2007 euromääräiseen tasoon kuitenkin
niin, että kehitysyhteistyöhallinnon vahvistamiseen
vuoden 2008 talousarviossa tehty 2,4 milj. euron siirto toimintamenoihin
on otettu vähennyksenä huomioon. Vuonna 2011 varsinaiset
kehitysyhteistyömenot ovat 926 milj. euroa, mikä merkitsee
noin 258 milj. euron kasvua vuoteen 2008 verrattuna.
Kehyspäätöksessä oletetaan,
että Suomen talouden kasvu hidastuu kehyskaudella 2 prosentin
tuntumaan. Kehyspäätöksen pohjana on
kokonaistaloudellinen ennuste, jonka mukaan Suomen bruttokansantulo
on 207 650 milj. euroa vuonna 2010. EU:n kehitysyhteistyömenojen vähimmäistasosta
tehdyn linjauksen tarkoittama 0,51 prosenttia olisi siis tämän
ennusteen mukaan 1 059 milj. euroa. Saamansa selvityksen perusteella
valiokunta toteaa, että vuoden 2010 osalta ulkoasiainministeriön
kehitysyhteistyömäärärahojen
on tarkoitus olla noin 817 milj. euroa ja vuonna 2010 kehitysyhteistyömenot
kokonaisuudessaan olisivat noin 997 milj. euroa.
Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että kaavailluilla kehitysyhteistyömäärärahojen
korotuksilla Suomi ei saavuta EU:n kehitysyhteistyömenojen
0,51 prosentin vähimmäistasoa vuonna 2010. Saadun
selvityksen mukaan Suomen kehitysyhteistyömäärärahat
jäävät kehyspäätöksen
perusteella 0,48 prosentin tasolle vuonna 2010. Ulkoasiainvaliokunta
pitää tätä kehityssuuntaa kielteisenä,
sillä vielä vuosien 2008—2011 kehyspäätöksen
puitteissa Suomi oli täpärästi saavuttamassa
0,51 prosentin tason. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan EU-maiden
kehitysrahoituksen keskiarvo oli 0,49 prosenttia bruttokansantulosta
jo vuonna 2007 Suomen jäädessä 0,40 prosentin
tasolle. Pohjoismaista Norja, Ruotsi ja Tanska ovat ylittäneet
jo 0,7 prosentinkin tason. Valiokunta katsoo, että noin
miljardin euron määrärahoista huolimatta
Suomen kansainvälinen maine kärsii tuntuvia vahinkoja vuonna
2010 selkeän kansainvälisen velvoitteen saavuttamatta
jättämisestä johtuen.
Ulottamalla kehyspäätöksen noin 2
prosentin kasvuennusteen vuoteen 2015 on karkeasti laskettavissa,
että 0,7 prosentin kehitysyhteistyötavoitteen
saavuttaminen merkitsee Suomen osalta noin 1,5 miljardin euron kehitysyhteistyömäärärahoja
vuonna 2015. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää keskimäärin
100 milj. euron vuosittaista menolisäystä vuosina
2011—2015. Tämän kehityksen valossa on
valiokunnan mielestä perusteltua, että hallituksen
pyrkimyksenä tulisi olla 0,51 prosentin selkeä ylittäminen
vuonna 2010, jotta 0,7 prosentin tavoitteen saavuttamiselle luodaan
realistinen pohja.
Ulkoasiainvaliokunnan mielestä EU-maiden yhdessä tekemästä kehitysyhteistyömäärärahoja
koskevasta
linjauksesta on ehdottomasti pidettävä kiinni.
Valiokunta on johdonmukaisesti edellyttänyt hallituksen
sitoutuvan yksiselitteisesti täyttämään
0,51 prosentin kehitysyhteistyömäärärahatavoitteen
vuonna 2010 tarvittaessa lisäämällä vuosittain
kehitysyhteistyömäärärahoja (UaVL
1/2007 vp, UaVL 3/2007 vp).
Valiokunnan mielestä kehitysyhteistyömäärärahoja
on nostettava tasaisen kasvun periaatteella vuosittain, jotta 0,51
prosentin tavoite saavutetaan vuoteen 2010 mennessä ja
0,7 prosentin tavoite vuoteen 2015 mennessä. Ulkoasiainvaliokunta toteaa
saamansa selvityksen perusteella, että vuoden 2010 osalta
kehyksiin olisi lisättävä noin 60 miljoonaa
euroa 0,51 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi. Näissä olosuhteissa
kehitysyhteistyömenojen lisäämiselle
on edelleen hyvät kokonaistaloudelliset edellytykset.
Kriisinhallinnan rahoitus
Konfliktien vakauttaminen edellyttää sotilaallisen
ja siviilikriisinhallinnan keinojen tehokasta yhteensovittamista.
Sotilaallisen kriisinhallinnan rinnalla tarvitaan vahvaa siviilikriisinhallintaa
eli yhteiskunnan järjestäytyneelle toiminnalle
olennaisten valmiuksien luomista — mm. oikeuslaitosta,
poliisitoimintaa ja siviilihallintoa. Kriisinhallintaa ja konfliktinestoa
on kyettävä täydentämään
kehitysyhteistyön keinoin. Turvallisuuden ja kehityksen
välillä on vahva side. Valiokunnan mielestä on
ilmeistä, että kriisinhallinta edellyttää tulevaisuudessa
lisäresursseja.
Ulkoasiainvaliokunta on aiemmin korostanut, että sotilaallisen
kriisinhallinnan resurssien riittävyys on koetuksella kriisinhallinnan
kustannusten nousun takia (UaVM 1/2007 vp, UaVM
11/2007 vp). Valiokunnan mielestä sotilaallisen
kriisinhallinnan resursseja on tarkasteltava tulevassa turvallisuus-
ja puolustuspoliittisessa selonteossa. Ulkoasiainvaliokunta on aiemmin
korostanut myös (UaVL 3/2004 vp, UaVL
10/2005 vp, UaVM 1/2007 vp, UaVL 3/2007
vp), että siviilikriisinhallintaan osoitetut määrärahat
eivät ole oikeassa suhteessa käytännön
todellisiin tarpeisiin.
Sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan määrärahatason
osalta kehyspäätöksessä todetaan määrärahatason
pysyvän hallituksen kehyspäätöksessä toukokuussa
2007 määritellyllä tasolla. Sotilaallisen
kriisinhallinnan kalustomenoihin varataan kehyskaudelle yhteensä 8
milj. euron kertalisäykset käytettäväksi
lähinnä Afganistanin kriisinhallintajoukon omasuojaan
liittyviin laitehankintoihin.
Hallitusohjelman mukaan hallitus edistää Suomen
valmiuksia osallistua kansainvälisen kriisinhallinnan tehtäviin
tiivistämällä yhteistyötä sotilaallisten
ja siviilivoimavarojen käytössä sekä vahvistamalla
siviilikriisinhallintaa. Ulkoasiainvaliokunta toteaa saamansa selvityksen
perusteella siviilikriisinhallintaan osallistumisen vahvistamisen
edellyttävän kotimaan valmiuksien kehittämistä varsinkin
asiantuntijoiden rekrytoinnin ja koulutuksen osalta, sekä siviilikriisinhallinnan
rahoitustason nostamista.
EU:n siviilikriisinhallintaoperaatio EULEX Kosovo käynnistyy
15.6.2008. Operaatiossa tulee toimimaan valiokunnan saaman selvityksen mukaan
noin 65 Suomen lähettämää asiantuntijaa.
Samalla Suomen siviilikriisinhallintatehtävissä toimivan
henkilöstön määrä nousee
noin 150:een. Valiokunnalle esitetyn arvion mukaan kehyspäätökseen
sisältyvä noin 14,5 milj. euron rahoitus riittää noin
110—120 asiantuntijan pitämiseen operaatioissa.
Ulkoasiainvaliokunnalle annetun selvityksen mukaan alustavissa
viranomaisten välisissä keskusteluissa on selvitetty,
voitaisiinko 150 henkilön osallistujamäärästä tehdä siviilikriisinhallintaosallistumisen
uusi pysyvä tavoitetaso. Alustavan arvion mukaan 150 asiantuntijan
taso edellyttäisi vuositasolla noin 18,5 milj. euron siviilikriisinhallintarahoitusta,
eli karkeasti noin 4 milj. euron määrärahakorotusta.
Vuoden 2007 kehityspoliittinen ohjelma korostaa, että väkivaltaisista
kriiseistä toipuvat — tai niitä läpikäyvät — maat
edellyttävät kokonaisvaltaista kumppanuutta, jossa
sotilaallinen ja siviilikriisinhallinta sekä kehitysyhteistyö ja humanitaarinen
apu koordinoidaan keskenään. Valiokunta pitää ilmeisenä,
että näissä tilanteissa on mielekästä priorisoida
erityisesti niitä konfliktimaita, joissa Suomella on omaa
kriisinhallintatoimintaa. Kriisien tai niiden jälkitilanteiden
hoidon lisäksi tarvitaan tehokasta kriisien ennaltaehkäisyä ja
rauhanprosessien tukemista. Valiokunnan mielestä on tärkeätä lisätä siviilikriisinhallinnan
ja kehitysyhteistyön keskinäistä koordinaatiota
sekä turvallisuus- ja kehitysteeman painotusta Suomen kehityspolitiikassa, mitä tukee
myös siviilikriisinhallinnan ODA-kelpoisuus (Official Development
Aid). Ulkoasiainvaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan siviilikriisinhallinnan
menoista noin 80—85 prosenttia täyttää ODA-kelpoisuuden kriteerit.
Siviilikriisinhallintaan osallistumisen vahvistaminen edellyttää kotimaan
valmiuksien vahvistamista. Kansallisista operatiivisista valmiuksista
vastaa vuonna 2007 toimintansa käynnistänyt sisäasiainministeriön
alainen Kriisinhallintakeskus, jonne sisäasiainministeriö siirtää siviilikriisinhallinnan
rekrytointitoiminnan suunnitelman mukaan kesällä 2008.
Ulkoasiainvaliokunnan mielestä perusperiaatteena on pidettävä sitä,
että kotimaan valmiuksien määrärahat
nousevat samalla, kun siviilikriisinhallinnan vahvistaminen operaatioihin
osallistumisen myötä kasvaa.