Perustelut
Johdanto
Suurin osa maailman köyhimmistä valtioista kuuluu
Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren ryhmään, ns.
AKT-valtioihin. Ulkoasiainvaliokunta pitää hyvänä,
että EU:n kehitysapua on tarkoitus keskittää enenevässä määrin
vähiten kehittyneisiin valtioihin ja Saharan eteläpuoliseen
Afrikkaan ottaen huomioon, että AKT-valtiot ovat kehitystasoltaan
varsin erilaisia. Valiokunta korostaa, että kehitysyhteistyössä on
kiinnitettävä aikaisempaa enemmän huomiota
avun tehokkuuteen ja kestävien tulosten aikaansaamiseen. Tämä edellyttää,
että myös muiden politiikkojen, erityisesti kauppa-,
maatalous-, investointi- ja veropolitiikka, kehitysvaikutukset huomioidaan.
Yksityissektorin osallistumista kehitysmaiden taloussuhteiden vahvistamiseen
tulee kannustaa mm. luomalla innovatiivisia yhteistyömahdollisuuksia
kehitysyhteistyön avulla.
Cotonoun sopimus ja EPA-sopimukset
Euroopan unionin yhteistyö AKT-valtioiden (79) kanssa
perustuu vuonna 2000 tehtyyn Cotonoun sopimukseen. Sopimus on maantieteellisesti
laaja-alaisin ja keskeisimpiä välineitä kehittää EU:n
kehityspolitiikkaa. Sopimusta tarkastellaan viiden vuoden välein
(viimeksi vuonna 2010: E 124/2008 vp).
Sopimuksen päämääränä on
edistää AKT-valtioiden kestävää kehitystä,
vahvistaa turvallisuutta sekä vakaata ja demokraattista
toimintaympäristöä. Suomen kehityspolitiikan
keskeiset periaatteet — ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltio — huomioidaan
sopimuksessa. Sopimukseen sisältyy mm. mahdollisuus keskeyttää yhteistyö yksittäisten
valtioiden
kanssa, jos näitä sopimuksen olennaisia osia rikotaan.
Cotonoun sopimukseen sisältyvä markkinoillepääsyä koskeva
erityisjärjestely lakkasi vuonna 2007. Sen vuoksi on käyty
neuvotteluja Maailman kauppajärjestön (WTO) velvoitteiden
mukaisista uudenlaisista talouskumppanuuksista, niin sanotut EPA-sopimukset
(Economic Partnership Agreement)Neuvotteluryhmiä on
seitsemän: Karibian neuvotteluryhmä (CARIFORUM),
Keski-Afrikka, Länsi-Afrikka, itäisen ja eteläisen
Afrikan valtiot, Itä-Afrikan yhteisö, Eteläisen
Afrikan kehitysyhteisö sekä Tyynimeri..
Sopimukset korvaavat Cotonoun sopimuksen kauppaa koskevat määräykset,
ja niillä pyritään AKT-valtioiden integroimiseen
maailmantalouteen. Tavoiteltuun laajaan EPA-sopimukseen (kauppa,
palvelut, henkisen omaisuuden suoja, investoinnit, kilpailu, kuluttajansuoja,
julkiset hankinnat ja kestävä kehitys) on päästy
kuitenkin vain Karibian maiden ryhmän kanssa. Länsi-Afrikan,
Eteläisen Afrikan yhteisön (SADC) ja Itä-Afrikan
yhteisön (EAC) kanssa on saatu aikaan vain tavarakaupan
ja kehitysyhteistyön kattavat sopimukset. Itäisen
ja eteläisen Afrikan valtiot (ESA) ovat neuvotelleet ns.
väliaikaisen EPA:n (tavarakauppa) ja ilmoittaneet samalla,
että ne eivät ole tällä hetkellä kiinnostuneita
neuvottelemaan täysimääräistä sopimusta.
Keski-Afrikan ryhmän neuvottelut ovat pysähdyksissä,
vain Kamerun on ratifioinut kahdenvälisesti EU:n väliaikaisen EPA-esityksen
ja aloittanut sen toimeenpanon. Tyynenmeren ryhmän kanssa
neuvottelut ovat kesken, mutta Fidži on aloittanut väliaikaisen EPA-sopimuksen
toimeenpanon. Neuvottelut EPA-sopimuksista eivät ole edenneet
suunnitellusti. Ulkoasiainvaliokunta on useaan otteeseen kiirehtinyt
neuvottelujen etenemistä ja korostanut joustavuutta ja
kehitysmaiden näkökohtien huomioimista.
Cotonoun sopimuksen rahoitus: Euroopan kehitysrahasto
Cotonoun sopimuksen mukaista yhteistyötä on rahoitettu
Euroopan kehitysrahastosta (EKR). Myös EPA-sopimukset kuuluvat
rahoituksen piiriin (esim. kauppaa tukevat ns. "aid for
trade" -hankkeet, ja Cotonoun sopimuksen ehdot pätevät
EPA-rahoitukseen.
Eurooppa-neuvosto päätti helmikuussa 2013, että vuosien
2014—2020 yhteistyörahoitusta varten perustetaan
uusi EKR. EKR:lle on varattu nimike yhteisön talousarviossa
vuodesta 1993 lähtien, mutta se ei edelleenkään
kuulu yhteisön yleiseen talousarvioon. Valiokunta pitää poikkeuksellisena,
että AKT-maiden taloudellisesti merkittävä kehitysyhteistyö on
edelleen EU:n talousarvion ulkopuolinen rahasto. Rahaston kautta
maksettavat tuet ovat noin 30 prosenttia kaikista EU:n ulkoisista
tuista. AKT-valtioille suunnattavan tuen sisällyttämisestä EU:n
budjettiin ja erillisestä rahastosta luopumisesta on keskusteltu
EU:ssa vuosikymmenien ajan. Nyt keskustelu budjetisoinnista on siirretty
Cotonoun sopimuksen voimassaolon päättymiseen
eli vuoteen 2020. Valiokunta on painottanut, että EU:n
kehitysyhteistyön hallinnointia tulisi keskittää ja
johdonmukaistaa. Yhtenäinen talousarvio auttaisi luomaan
kokonaiskuvan EU:n kehitysyhteistyöpolitiikasta niin rahoituksen
määrän kuin maantieteellisen jakautumisenkin
suhteen. Valiokunta kiirehtii kehitysmaiden yhdenmukaisen kohtelun
ja varojen hallinnoinnin avoimuuden kehittämistä.
Käsiteltävänä olevan esityksen
tavoitteena on hyväksyä sisäinen rahoitussopimus,
jolla perustetaan yhdestoista EKR. Rahasto tulee toimintakykyiseksi,
kun kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat hyväksyneet
sopimuksen. Vuoden 2014 aikana toimintaa rahoitetaan väliaikaisratkaisulla.
Kasvua edelliseen EKR:ään on kaksi prosenttia, koska
rahoitusajanjakso pitenee yhdellä vuodella. EKR muodostuu
jäsenvaltioiden maksuosuuksina kerättävästä 30
506 000 000 euron määrästä sekä aikaisemmista
rahastoista siirtyvistä varoista. Tästä kokonaissummasta
29 089 000 000 euroa osoitetaan AKT-valtioille, 364 500 000 euroa
merentakaisille maille ja alueille ja 1 052 500 000 euroa komissiolle
tukimenoihin koskien EKR:n ohjelmasuunnittelua ja toteutusta. Valiokunta
ei pidä hyvänä, että komission hallintomenot
(alle 6 %) ovat nousseet, mutta toteaa, että ne
jäävät edelleen yleisen kv. järjestöjen
tason alapuolelle, joka on saadun selvityksen mukaan noin 8—10
prosenttia. Suomen maksuosuudeksi mainitusta 30 506 000 000 euron
määrästä on sopimuksessa määrätty
1,51 prosenttia eli yhteensä 460 362 995 euroa seuraavan
seitsemän vuoden aikana.
EU:n jäsenvaltiot sitoutuvat sisäisellä rahoitussopimuksella
myös Euroopan investointipankin AKT-valtioille sekä merentakaisille
maille ja alueille myöntämien riskipääomalainojen
takaajiksi.
Sopimuksen toimeenpanosta
Sopimuksella perustettavassa EKR-komiteassa käsitellään
maaohjelmat ja niitä täsmentävät monivuotiset
suunnitelmat, ja jäsenmaat hyväksyvät
asiakirjat komission esityksen pohjalta. Valiokunta pitää tärkeänä,
että Suomi osallistuu rahoitus- ja investointikomiteoissa
aktiivisesti sopimuksella rahoitettavan toiminnan sisällön kehittämiseen
ja valvontaan.
Suomalaiset yritykset, julkiset laitokset ja luonnolliset henkilöt
voivat osallistua yhdennestätoista EKR:stä rahoitettavien
hankkeiden tarjouskilpailuihin, joiden yhteisarvo on miljardeja euroja.
Myös kansalaisjärjestöt voivat saada
sopimuksen mukaista rahoitustukea maa- ja alueohjelmissa sovittujen
yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että ulkoasiainministeriö on aktiivisesti yhteydessä komissioon
ja Euroopan Investointipankkiin, jotta hankkeiden tarjouskilpailuista
ja niihin liittyvistä menettelytavoista saadaan ajoissa
ja riittävästi tietoa EKR:n tuomien taloudellisten mahdollisuuksien
hyödyntämiseksi myös Suomessa.
Sisäisen rahoitussopimuksen kaikki määräykset
kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan, ja sopimus voidaan
hallituksen esityksen mukaisesti hyväksyä äänten
enemmistöllä. Asian aikaisemmissa käsittelyvaiheissa
ulkoasiainvaliokunnalla ei ole ollut huomauttamista valioneuvoston linjaan
(E 136/2011 vp, U 26/2012
vp). Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa
selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena.