Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muuttamattomana.
Esityksen tarkoituksena on ulottaa yritysmuodon muutoksiin liittyvä varainsiirtoverovapaus tilanteisiin, joissa liikkeen- tai ammatinharjoittaja taikka maa- ja/tai metsätalouden harjoittaja siirtää omaisuutta toimintaa jatkavalle osakeyhtiölle. Nykyisin tällainen verovapaus koskee vain yhteisöjä. Luonnolliset henkilöt jäävät siten sääntelyn soveltamisalan ulkopuolelle, vaikka kysymyksessä olisi tuloverotuksessa veroseuraamuksitta hyväksytty toimintamuodon muutos. Esitys yhtenäistäisi siis menettelyä ja helpottaisi tarkoituksenmukaisen yritysmuodon valintaa.
Nykyinen sääntely vaikuttaa erityisesti maa- ja/tai metsätalouden harjoittajien halukkuuteen yhtiöittää toimintansa, koska lähes kaikki yritystoimintaan kuuluva omaisuus on varainsiirtoveron piirissä. Lisäksi keskeinen omaisuus on kiinteää ja siten neljän prosentin verokannan alaista. Vero myös määrätään yleisten periaatteiden mukaisesti omaisuuden käyvästä arvosta, vaikka vastaava poistopohja siirtyisi toimintamuodon muutoksessa tasejatkuvuutta noudattaen.
Valiokunta pitää esitystä perusteltuna ja johdonmukaisena suhteessa tuloverotukseen sekä yhteisöjen varainsiirtoverokohteluun. Olennaista on, että omaisuus siirretään toimintamuodon muutosta koskevien varsin tiukkojen edellytysten mukaisesti. Uuden yhtiön on täytettävä siten sekä jatkuvuuden periaatteen että yrityksen identtisyyden vaatimukset. Nämä edellytykset tutkitaan tuloverotuksen yhteydessä, ja niiden soveltamista ohjaa vakiintunut verotus- ja oikeuskäytäntö. Soveltamisedellytyksiä on avattu lisäksi hyvin ja seikkaperäisesti myös hallituksen esityksen perusteluissa.
Valiokunta hyväksyy myös sen rajauksen, joka sisältyy esitykseen ja joka poikkeaa pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelman kirjauksesta. Varainsiirtoverovapaus ei koskisi siten omaisuuden siirtoa henkilöyhtiöön. Perusteena on se, että henkilöyhtiöiden yhtiöosuudet eivät kuulu varainsiirtoveropohjaan. Niiden luovutuksista ei siis peritä varainsiirtoveroa toisin kuin osakeyhtiöiden osakkeiden luovutuksista. Koska ei ole myöskään erityisiä tarpeita muuttaa maatiloja henkilöyhtiöiksi, rajaus on tässä yhteydessä perusteltu.
Valiokunnalla ei ole myöskään huomautettavaa siihen selvitykseen, jolla omaisuuden siirto voidaan ilmoittaa kirjaamisviranomaiselle.
Esityksen vaikutuksista
Esityksen perusteluissa on kuvattu niitä monia verojärjestelmän piirteitä, joilla on vaikutusta tarkoituksenmukaisen yritysmuodon valintaan. Vastinpareina on tarkasteltu henkilön omissa nimissään ja osakeyhtiömuodossa harjoittamaa toimintaa. Kumpaankin näistä liittyy itsenäisiä vero-etuja, joiden merkitys on tapauskohtainen. Esityksen käytännön vaikutuksista ei ole voitu esittää siksi kuin viitteellisiä arvioita. Oletettavaa kuitenkin on, että osakeyhtiömuoto yleistyy maataloudessa, kun verokustannus poistuu. Vaikutukset yksityisiin liikkeen- ja ammatinharjoittajiin arvioidaan sen sijaan vähäisiksi. — Eri asia on, miten tulolähdejaon poistoa koskevat mahdolliset muutokset vaikuttavat aikanaan arviointiin.
Vaikutukset julkiseen talouteen näyttäisivät nekin jäävän vähäisiksi ainakin aluksi. Varainsiirtoverokertymä alenisi noin miljoona euroa vuositasolla.
Esityksessä todetaan toisaalta, että vaikutukset julkiseen talouteen tulevat muodostumaan jatkossa pääosin tuloverokertymän kautta. Tämä selittyy nykyisen yhteisö-, osinko- ja ansiotuloverotuksen rakenteesta aiheutuvilla merkittävillä veroaste-eroilla. Jos yhtiömuotoinen toiminta yleistyy, se kasvattaa yhteisöverotuottoja. Samalla pääomatulojen kertymä oletettavasti pienenee. Näin käynee erityisesti silloin, kun yhtiöitettävät maatilat ovat hyvin kannattavia tai sivutoimisia.
Hyvän verojärjestelmän yksi keskeinen piirre on neutraalisuus. Järjestelmä itsessään ei silloin ohjaa valintoja. Vaikka hallituksen esitys on perusteltu puhtaasti verojärjestelmän johdonmukaisuuteen liittyvistä syistä, se kuvaa osaltaan järjestelmän sisällä olevia jännitteitä. Valiokunta haluaa ilmaista sen vuoksi myös tässä yhteydessä tukensa valtiovarainministeriössä käynnistettävälle hankkeelle, jonka tarkoituksena on arvioida laajasti verojärjestelmän yleisiä kehittämistarpeita.