Suomen talous on nyt vahvassa kasvussa monen vuoden taantuman jälkeen, ja työllisyyskehitys on juuri nyt vahvaa. Kasvun taustalla ovat erityisesti maailmantalouden hyvä veto ja euroalueen kysynnän vahvistuminen, joiden myötä Suomen vienti on kasvanut tuntuvasti. Samoin investoinnit ovat hyvässä vedossa. Kuluttajien luottamus talouteen on pitänyt yllä kotimaista kysyntää. Positiivista virettä on tukenut Euroopan Keskuspankin poikkeuksellisen kevyt rahapolitiikka ja finanssipolitiikan asteittainen keveneminen Euroopassa.  
Useat ennustelaitokset kuitenkin ennakoivat kasvun jo lähes puolittuvan ensi vuonna. Hyvä suhdannetilanne on oikea aika tehdä kasvua ja työllisyyttä pitkällä aikavälillä vahvistavia uudistuksia. Hallituksen politiikan suurin heikkous on se, että talouspolitiikka laiminlyö kasvun edellytysten vahvistamisen ja samalla se syventää eriarvoisuutta. 
Koulutus on parasta työllisyyspolitiikkaa  
Koulutus ja korkea osaaminen ovat Suomen vahvuudet globaalissa kilpailussa. Tätä tosiseikkaa vasten hallituksen tekemät leikkaukset koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen näyttäytyvät entistä vastuuttomampina. Ensimmäistä kertaa olemme tilanteessa, jossa tulevien sukupolvien koulutustaso uhkaa jäädä aiempia matalammaksi. Suomessa oli maailman koulutetuin väestö, nyt koulutustason kasvu kasvaa muualla ja Suomi on putoamassa kelkasta. 
Hallituksen panostukset osaamiseen jäävät auttamattomasti näpertelyn tasolle, varsinkin kun otetaan huomioon hallituksen toimiin aiemmin kohdistamat leikkaukset. On ensiarvoisen tärkeää, että tulevaisuudessa pystymme turvaamaan koko ikäluokan koulutustason. Tästä syystä sosialidemokraatit ovat jo pitkään ajaneet oppivelvollisuusiän korottamista ja täysin maksuttoman toisen asteen koulutuksen toteuttamista. Sen ohella aikuiskoulutus on uudistettava, tavoitteena koko väestön osaamistason nousu ja turvalliset siirtymät työstä uuteen työhön ja ammatteihin. 
Edellisellä vaalikaudella hallitus panosti vahvasti peruskoulun tasa-arvoon ja varasi sitä varten vuosittain tuntuvan rahoituksen. On valitettavaa, että tällä kaudella rahoitus ensin poistettiin. Vasta myöhemmin rahoitusta on hieman paikattu.  
Aidosti aktiiviseen työllisyyspolitiikkaan 
Hyvää työllisyyspolitiikka ei tehdä kepillä vaan ihmisiä tukien ja heidän toimintaedellytyksiään vahvistaen. Kilpailukykysopimus, aktiivimalli ja viimeisimpänä nuorten työsopimusten määräaikaisuuksien lisääminen kertovat omaa kieltään hallituksen suhtautumisesta työttömiin ja työllisyyspolitiikkaan. Kestäviä tuloksia saadaan panostamalla aktiiviseen työvoimapolitiikkaan suuntaamalla määrärahoja työnhakupalveluiden kehittämiseen, palkkatuen turvaamiseen ja nuorisotakuun pelastamiseen. 
Työmarkkinoilla vallitsee tällä hetkellä myös työn kysynnän ja tarjonnan kohtaanto-ongelma. Toisaalta kyse on työssä vaadittavasta osaamisesta ja toisaalta taas maantieteellisestä sijainnista. Jotta hyvää työllisyyskehitystä voidaan edelleen vahvistaa, on työvoiman ammatilliseen ja alueelliseen liikkuvuuteen kiinnitettävä yhä enemmän huomiota. Tämä merkitsee nuorten ammatillisen koulutuksen ja täydennyskoulutuksen kehittämistä turvaamaan siltaa yli tilanteiden, joissa hankittu ammattitaito ei välttämättä vastaa työmarkkinoiden muuttunutta tilannetta.  
Työvoiman alueellista liikkuvuutta tulee myös edesauttaa vahvan asuntopolitiikan ja määrätietoisen liikennepolitiikan keinoin. Nyt asumisen hinnan kohoaminen kasvukeskuksissa toimii yhä useammalle esteenä työn perässä muuttamiselle. Asuntokaavoituksen lisääminen ja vahvempi kytkentä maankäytön, asuinrakentamisen ja liikenteen välillä edistäisi asuntotuotantoa ja poistaisi pullonkauloja. Uudet investoinnit liikenneverkkojen kehittämiseen laajentaisivat työssäkäyntialueita ja näin ollen parantaisivat myös työmarkkinoiden kohtaantoa.  
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 
Vastalauseen lausumaehdotus 1 
Eduskunta edellyttää, että hallitus muuttaa talouspolitiikan suuntaa ja tarkistaa linjansa eriarvoisuutta vähentäväksi ja kasvun pitkän aikavälin edellytyksiä tukevaksi. 
Vastalauseen lausumaehdotus 2 
Eduskunta edellyttää, että hallitus turvaa aktiivisen työvoimapolitiikan, nuorten aikuisten osaamisohjelman ja nuorisotakuun tehokkaan toteuttamisen edellyttämät määrärahat.  
Vastalauseen lausumaehdotus 3 
Eduskunta edellyttää, että hallitus nostaa oppivelvollisuusikää ja tekee toisen asteen koulutuksen aidosti maksuttomaksi. 
Vastalauseen lausumaehdotus 4 
Eduskunta edellyttää, että hallitus aloittaa välittömästi aikuiskoulutuksen uudistamisen. 
Yksityiskohtaiset perustelut 
MÄÄRÄRAHAT 
Pääluokka 24 
ULKOMINISTERIÖN HALLINNONALA 
30. Kansainvälinen kehitysyhteistyö 
66. Varsinainen kehitysyhteistyö (siirtomääräraha 3 v) 
YK:n Agenda 2030:n mukaisten kestävän kehityksen tavoitteiden kantavana teemana on, ettei ketään jätetä kehityksessä jälkeen. Keskinäisriippuvuuksien maailmassa haasteet edellyttävät valtioilta määrätietoista sitoutumista kansainväliseen yhteistyöhön ja yhteisesti laadittuihin sopimuksiin. Kasvattamalla tukeaan monenkeskiseen yhteistyöhön Suomi osallistuu aktiivisesti kansainvälisten sitoumusten toimeenpanoon sekä tukee sääntöperusteisen järjestelmän vakautta ja legitimiteettiä. Aktiivinen rooli kehitysyhteistyön toimijana on osa globaalia vastuunkantoa, jota kehitysyhteistyön määrärahaleikkaukset ovat horjuttaneet. 
Kestävän kehityksen tavoitteiden toteutuminen edellyttää, että Suomi ja muut maat osoittavat 0,7 prosenttia BKTL:sta kehitysyhteistyöhön. Ilman näitä satsauksia kestävän kehityksen Agenda 2030 uhkaa jäädä toteutumatta asetetussa aikataulussa. Hallituksen tuoreen esityksen mukaan varsinaisen kehitysyhteistyön osuus vuonna 2019 on 583,7 miljoonaa euroa merkiten vain 0,41 tasoa BKTL:sta. Suomen vähiten kehittyneille maille kohdennettu tuki tulee nostaa nykyisestä 0,13 %:n osuudesta Addis Abeban kehitysrahoituskokouksessa sovittuun 0,2 %:n tasoon kansantulosta. Yli hallituskausien ulottuvaa pitkäjänteistä työtä on jatkettava myös rahoituksen sukupuolisensitiivisyyden lisäämiseksi siten, että EU:n tavoitteiden mukaisesti 85 % kaikista uusista ohjelmista täyttää sukupuolten välistä tasa-arvoa edistävät tavoitteet. 
Ilmastonmuutoksen seuraukset uhkaavat voimakkaimmin heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä ja maita, kuten esimerkiksi Afrikan maita, joista monet kamppailevat voimakkaan väestönkasvun sekä kasvavan nuorisopullistuman kanssa. Tulevalla puheenjohtajuuskaudella Suomella on mahdollisuus ottaa keskeinen rooli Euroopan unionin jäsenmaiden kehitysyhteistyön koordinoijana ja nostaa Afrikka keskeiseksi kehitysyhteistyön kohdealueeksi. Huolehtimalla kehityspolitiikan sosiaalisesta ulottuvuudesta työmarkkinoita, koulutusta ja sosiaaliturvarakenteita kehittämällä valetaan yhteiskunnille kestävämpää pohjaa sekä ehkäistään nuorten syrjäytymistä. Kestävän kehityksen toimet ovat tekoja myös naisten tasa-arvoisemman aseman puolesta. 
Viime vuosien kehitysyhteistyörahoitukseen tehdyt leikkaukset ovat kaventaneet merkittävästi kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuuksia. Järjestökentän kansainväliset verkostot ovat kuitenkin merkittävässä roolissa ruohonjuuritason vaikuttamistyössä, minkä vuoksi järjestöjen kehitysyhteistyötukea on nostettava 15 prosenttiin määrärahoista. Tarvitsemme myös uusia keinoja vapaaehtoisuuteen perustuvan pienimuotoisen kansalaisjärjestöyhteistyön tukemiseksi. Valtioiden rajat ylittävällä sekä yhteiskunnan eri tasoja läpäisevällä yhteistyöllä kasvatamme ymmärrystä kulttuureja kohtaan, joista on tullut osa arkeamme. Avoin dialogi purkaa ennakkoluuloja ja lisää ihmisten välistä luottamusta ehkäisten yhteiskunnallisen eriarvoistumisen kierrettä. 
Edellä olevan perusteella ehdotamme, 
että momentille 24.30.66 lisätään 130 000 000 euroa varsinaiseen kehitysyhteistyöhön ja että hyväksytään seuraava lausuma: 
Vastalauseen lausumaehdotus 5 
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy tarvittaviin toimiin varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahan korottamiseksi. 
Pääluokka 29 
OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN HALLINNONALA 
20. Ammatillinen koulutus 
30. Valtionosuus ja -avustus ammatilliseen koulutukseen (arviomääräraha) 
Toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformi on vaikutuksiltaan erittäin merkittävä uudistus. Perusopetuksen päättävästä ikäluokasta noin puolet jatkaa ammatillisessa koulutuksessa. Asiantuntijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että reformin valmistelussa ja lainsäädännössä olisi tullut katsoa ja arvioida enemmän koko toista astetta yhdessä. Nuorten koulutuksessa lukio- ja ammatillisen koulutuksen tulisi muodostaa perusopetuksen päättäneille saumaton jatkumo duaalimalli säilyttäen. Mm. Kuntaliitto kantoi huolta siitä, että mahdollinen koulutusjärjestelmärakenteen eriytyminen nuorten toisen aseen koulutuksessa saattaa pidemmällä aikavälillä heikentää perusopetuksen päättävien ikäluokan kouluttautumismahdollisuuksia. Koko toista astetta olisikin pitänyt käsitellä lainsäädännössä laajemmin ja syvällisemmin. 
SDP pitää toisen asteen ammatillisen koulutuksen uudistuksen tavoitteita pääosin kannatettavina, mutta niiden onnistunut toteuttaminen olisi edellyttänyt merkittävää kohennusta ammatillisen koulutuksen rahoitukseen. Nykyisessä rahoitustilanteessa reformin tavoitteiden toteutuminen on epävarmaa, ja siksi esitämme, että ammatillisen koulutuksen rahoituksen riittävyys tulisi ottaa uudelleen tarkasteluun.  
Jos rahoitusta halutaan vähentää, leikkaukset olisi pitänyt toteuttaa strategisemmin reformin yhteydessä ja useammalle vuodelle jaksottaen siten, että ne olisivat aiheuttaneet mahdollisimman vähän haittaa ammatillisen koulutuksen uudistamiselle. Nyt reformin synonyymiksi tulee helposti leikkaus, ja hyvätkin tavoitteet uhkaavat jäädä rahoitusleikkauksen varjoon. 
Ammatillisen koulutuksen reformin tärkein tavoite tulisi olla koulutuksellisen eriarvoisuuden vähentäminen — ei sen lisääminen luomalla eriarvoisuuden syntymiselle sokeita rakenteita. 
Oppivelvollisuutta on laajennettava 
Suomi oli koulutuksen mallimaa vielä 2000-luvun alussa. Nuorten oppimistulokset olivat erinomaisia, ja suomalaisten koulutustaso oli nousussa. Sen jälkeen menestys on hiipunut. Kansainvälisessä vertailussa suomalaisten nuorten koulutustaso on 2000-luvulla pudonnut maailman kärjestä kehittyneiden maiden keskikastiin. Koko työikäisen väestön koulutustason osalta vertailu on synkempi. Suomalaisen työvoiman koulutustason nousu tulee pysähtymään lähivuosina, 20 vuotta ennen muita kehittyneitä maita. Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että koulutustason putoamisen lisäksi oppimistulokset ovat heikentyneet Suomessa 2000-luvulla. Perusopetuksessa oppimistulosten ero heikoimmin ja parhaiten pärjäävän kymmenyksen välillä on kasvanut huimasti. Arviolta joka kymmenes perusasteen päättävistä ei saavuta sellaista lukutaidon tasoa, jota yhteiskunnassa pärjääminen edellyttää. Myös tyttöjen ja poikien väliset erot lukutaidossa ovat kansainvälisesti vertailtuna suuria. 
Suomalaisen koulutusjärjestelmän menestys on heikentynyt samanaikaisesti, kun yhteiskunnan ja työelämän muutos edellyttäisivät kaikilta suomalaisilta yhä enemmän ja yhä parempaa osaamista. Työelämässä tarvittavien taitojen merkitys korostuu entisestään. 
Jokainen nuori tarvitsee riittävät tiedot ja taidot muuttuvassa maailmassa pärjäämiseen. Kyse on ennen kaikkea mahdollisuudesta työelämässä menestymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen. Tällä hetkellä toisen asteen koulutuksesta syrjäytyminen ennustaa korkeasti koulutettuihin verrattuna heikompaa terveydentilaa, useampia työttömyysjaksoja sekä merkittävästi lyhempää työuraa. Tämä kehitys saattaa edelleen voimistua työelämän osaamisvaatimusten kasvun myötä. 
Opiskelun jatkaminen toisella asteella tulee olla kaikkien perusasteen päättävien nuorten oikeus. Myös erityistä tukea tarvitsevilla vammaisilla sekä muilla tuen tarpeessa olevilla on oikeus toisen asteen opintoihin. Opinto-ohjauksella on ratkaiseva rooli jatko-opintoihin hakeutumisessa. Nuoren on tärkeää saada ohjausta eri ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen vaihtoehdoista. On myös tärkeää tunnistaa ja tarjota moniammatillista tukea niille nuorille, joilla ei ole edellytyksiä siirtyä suoraan peruskoulusta toisen asteen tutkintoa suorittamaan. Erityisen tärkeää ohjaus on niille nuorille, joiden lähipiirillä ei ole opiskeluun liittyvää tietoa tai jotka eivät saa tukea kotoa koulutusvalintojen tekemiseen. 
Jotta oikeudet ja velvollisuudet ovat tasapainossa, tulee meidän yhteiskuntana pystyä vaatimaan nuorilta panostamista omaan osaamiseensa ja tarjota tukea tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tämän vuoksi oppivelvollisuus tulee pidentää kattamaan toisen asteen koulutusta. Oppivelvollisuuden pidentyessä toisen asteen koulutuksen maksuttomuus toteutuu. 
Edellä olevan perusteella ehdotamme, 
että momentille 29.20.30 lisätään valtionavustuksena 190 000 000 euroa ammatilliseen koulutukseen,  
että momentille 29.20.30 lisätään 20 000 000 euroa oppivelvollisuusiän pidentämiseen ja maksuttomaan toiseen asteeseen ja että hyväksytään seuraava lausuma: 
Vastalauseen lausumaehdotus 6 
Eduskunta edellyttää, että ammatillisen koulutuksen leikkaukset perutaan ja kunnille varataan riittävät valtionosuudet laadukkaan ammatillisen koulutuksen järjestämiseen.  
Pääluokka 31 
LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖN HALLINNONALA 
10. Liikenneverkko 
20. Perusväylänpito 
Kärkihankerahoituksen poistuessa perusväylänpidolta hallitusohjelman mukaisesti kääntyy väyläverkon 2,5 miljardin euron korjausvelka taas kasvuun. Hallitus luopuu viime kaudella työnsä päättäneen parlamentaarisen korjausvelkatyöryhmän tavoitteesta ja jättää korjausvelan seuraavan hallituksen huoleksi rahoituksen romahtaessa ensi vuonna. Korjausvelkaohjelman jatkamiseen tulisi varautua jo kuluvan vuoden talousarviossa.  
Väyläverkon toiminta- ja palvelukyvyn kannalta tärkeän korjausvelkatyön jatkamiseksi esitämme 100 000 000 euron lisäystä korjausvelan torjumiseksi. 
Edellä olevan perusteella ehdotamme, 
että momentille 31.10.20 lisätään 100 000 000 euroa perusväylänpitoon. 
77. Väyläverkon kehittäminen (siirtomääräraha 3 v) 
Hallitusohjelma on panostanut perusväylänpitoon korjausvelan taittamiseksi, ja rahoitus otetaan valtiontalouden kehyksistä uusilta, nimeämättömiltä liikennehankkeilta. Hallituksen valinta kasvattaa osaltaan investointivelkaamme väyläverkkoihin, moni liikenteen, asumisen ja elinkeinopolitiikan kehityksen vaatima väyläinvestointi jää tulevien hallituksien tehtäväksi. Myös investointien hyödyt yhteiskunnalle lykkääntyvät, tai ne menetetään kansainvälisessä kilpailussa kokonaan. 
Edellä olevan perusteella ehdotamme, 
että momentille 31.10.77 lisätään 100 000 000 euroa väyläverkon kehittämiseen. 
Pääluokka 32 
TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖN HALLINNONALA 
30. Työllisyys- ja yrittäjyyspolitiikka 
01. Työ- ja elinkeinotoimistojen toimintamenot (siirtomääräraha 2 v) 
Työllisyyden kuntakokeilut päättyvät, vaikka lain valmistelun yhteydessä jo tiedettiin kokeiluajan olevan lyhyt sekä näköpiirissä oli jo, että mahdollinen maakuntauudistukseen voimaantulon aikataulu oli ylioptimistinen. Nyt tiedetään, että maakunnan ovat toiminnassa aikaisintaan 1.1.2020. Aikaväli on siis pitkä ennen kuin maakunnat toimivat. Kuntakokeiluissa on saavutettu rohkaisevia tuloksia — etenkin Pirkanmaalla, johon pelkästään Tampereen kaupunki investoi 10 miljoonaa euroa. 
Työttömien haastattelut kasvokkain, ilman ryhmähaastatteluja ovat avainasemassa onnistuneessa polussa takaisin työelämään. Etenkin kun hallituksen lupaamat haastattelut näyttävät kuihtuneen usein työttömän itse itselleen nettiyhteydellä laatimaksi työllistymissuunnitelmaksi. Tämä ei ole oikeaa työvoimapolitiikkaa, etenkään vähänkään vaikeammin työllistyvien kohdalla — saati henkilöillä, joilla ei ole mahdollisuutta nettiyhteyden käyttöön. 
Eduskunnassa käsittelyssä olevat sote- ja maakuntalait eivät mitenkään takaa, että nykyinen, noin yhden miljardin euron kuntien panostus työllisyyden hoitoon säilyisi uudessa hallituksen ajamassa valtion aluehallinnon uudistuksessa, eli rahoitus työllisyyteen tulee vähenemään. 
Asiaa ei helpota mitenkään tuon rahoitusvajeen lisäksi pitkä siirtymäaika alueilla, joilla kokeilut ovat saavuttaneet hyviä tuloksia. Selvä tarve on niiden jatkamiselle, ettei alueilla jouduta esimerkiksi irtisanomaan kokeiluihin siirtyneitä kokeneita TE-toimistojen työntekijöitä. Siksi määrärahan lisäys tulee kohdistaa kuntien ja TE-toimistojen toimintamenoihin. Kokeilukulttuuria ei pidä käyttää työntekijöiden piilosaneerauksena itse työttömiksi tai alan palveluja tarjoaviksi pakkoyrittäjiksi. 
Edellä olevan perusteella ehdotamme, 
että momentille 32.30.01 lisätään 5 000 000 euroa kuntakokeilun jatkamiseen. 
51. Julkiset työvoima- ja yrityspalvelut (siirtomääräraha 2 v) 
Järjestöjen palkkatuen haitalliset rajoitukset on poistettava 
Vuoden 2018 talousarvioesityksessä hallitus esitti ja vei eduskunnassa läpi järjestöille maksettavan palkkatuen 3 000 henkilön enimmäismäärän.  
Tämä lähinnä järjestöjen työllistämiseen tähdätty leikkaussäännös vaikeutti ja tulee vaikeuttamaan juuri vaikeimmassa työmarkkina-asemassa olevien työllistymistä. Kolmannen sektorin toimijoiden 100 %:n palkkatuen 3 000 hengen kiintiö on johtanut siihen, että järjestöt eivät enää työllistä yhtä paljon vaikeimmassa asemassa olevia kuin ennen. Se, että palkkatuettua työtä ohjataan enemmän yrityksiin, on positiivista, koska niillä on parhaat tulokset jatkotyöllistymisestä. Mutta se, että samaan aikaan ajetaan alas järjestöjen työllistämistä, johtaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien työttömien palkkatyön tekemismahdollisuuksien kaventumiseen ja merkittävää yhteiskunnallista hyvinvointia lisäävän järjestötyön alasajoon. Rajoitus esimerkiksi vaikeuttaa palvelujen järjestämistä yksin asuville eläkeläisille arjen askareiden sujumiseen. 
Esimerkiksi työpajojen kautta osatyökykyisten tai pitkään työttömänä olleiden paluu työelämään on palkkatuetulla työllä yksi reitti avoimille työmarkkinoille. 
Edellä olevan perusteella ehdotamme, 
että momentin perusteluiden toisen kappaleen 3 kohdan päätösosaa muutetaan siten, että järjestöihin työllistettävien enimmäisraja 3 000 henkilöä sekä palkkakatto poistetaan ja että hyväksytään seuraava lausuma: 
Vastalauseen lausumaehdotus 7 
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy pikaisesti toimenpiteisiin poistaakseen momentin 32.30.51 päätösosassa mainitun 3 000 henkilötyövuotta koskevan rajoituksen kolmannen sektorin toimijoille maksettavasta palkkatuesta.