Julkista taloutta pitää tasapainottaa, mutta oikeudenmukaisesti ja kasvua vaarantamatta. Sosialidemokraatit esittävät tuloveroasteikkolakiin muutoksia, jotka ovat oikeudenmukaisia ja tukevat työllisyyttä ja kasvua. Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamiseksi veropohjaa on laajennettava ja finanssialalta edellytettävä nykyistä merkittävämpää osuutta. On kestämätöntä, että hallitus ei pyri tasapainottamaan julkista taloutta sekä Suomen kansainvälisesti vertaillen vinoutunutta verorakennetta puuttumalla omistuksen verotukseen. 

Työn verotusta on syytä alentaa, jotta pieni- ja keskituloisten perheiden ostovoima lisääntyy. Palkkaveron alennus motivoi myös maltillisiin palkkaratkaisuihin, joita Suomi tarvitsee selvitäkseen hitaan kasvun ajasta. On vaikea ymmärtää, miksi hallitus haluaa yhä uusilla työelämän heikentämiseen tähtäävillä aloitteillaan ehdoin tahdoin vaarantaa työmarkkinasopua. 

Hallituksen veropolitiikka tuo eniten euroja käteen suurituloisimmille, samalla kun pienituloisimpien eläkeläisten ostovoima heikkenee. Kilpailukykysopimuksen vaikutuksia tasattiin eri tulotasoille, mutta kun kaikki saavat prosentuaalisesti saman veronalennuksen, ei tuloveron alennuksia ole nimenomaan suunnattu pieni- ja keskituloisille. On harhaanjohtavaa väittää, että veroratkaisu pyrkisi erityisesti madaltamaan työn vastaanottamisen kynnystä, kun työtulovähennys ulottuu jopa 127 000 euroa vuodessa ansaitseviin. Sosialidemokraattien malli takaa pieni- ja keskituloiselle palkansaajille enemmän käteen jäävää tuloa, mutta myös suurituloisia ja pääomatulojen saajia vaaditaan osallistumaan talkoisiin. 

Toisin kuin hallitus, sosialidemokraatit pitävät kiinni lupauksestaan, ettei eläkeläisiä veroteta kireämmin kuin palkansaajia. Kiky-sopimuksesta johtuvia veronalennuksia ulotettiin myös eläkeläisiin, mutta kyseessä on silmänkääntötemppu: vuonna 2016 aiheutettu veroero jäi yhä voimaan. Sosialidemokraattien tasapuolinen veromalli antaa eläkeläisille huomattavan hyödyn — keskituloisesta työeläkkeestä jää vuodessa 150 euroa enemmän käteen. 

Varakkaat hyötyvät aina eniten Sipilän hallituksen veropolitiikasta, joka lisää eriarvoisuutta. Tuloveroratkaisujen ohella hallitus tarjoilee kolme verohuojennusta, jotka paitsi ovat eriarvoistavia myös monimutkaistavat verojärjestelmää entisestään. Perintö- ja lahjaveron tuntuva alennus hyödyttää euromääräisesti eniten suuria perintöjä ja lahjoja saavia, mutta ei helpota väitetyllä tavalla yritysten jatkamista perheen sisällä. Yrittäjävähennys tuo pienyrittäjien käytettävissä oleviin tuloihin enintään kymppejä, mutta varakkaimmille ammatinharjoittajille jopa kymmenien tuhansien eurojen vastikkeettoman hyödyn. Metsälahjavähennys on lahjoitus metsänomistajille tilanteessa, jossa puun kysyntä on muutenkin korkealla. Nämä kolme lakiesitystä aiheuttavat yhteensä vuosittain lähes 200 miljoonan euron verotuottojen menetyksen, mutta niistä yhdenkään ei edes esitetä saavan aikaan työllisyyden ja kasvun havaittavaa lisäystä. 

Sosialidemokraattien vaihtoehto on oikeudenmukaisempi. Työn verotusta kevennetään pieni- ja keskituloisilta samaan aikaan, kun omistuksen verotusta nostetaan kohtuudella. Pienituloisilta ei leikata, vaan perusvähennystä korotetaan. Voittajina on 95 prosenttia suomalaisista, kun palkasta ja eläkkeestä jää enemmän käteen kuin hallituksen veroratkaisuissa. 

1.1 Ansiotulojen verotus 

1.1.1 Ansiotulojen veroasteikko 

Hallituksen vuoden 2016 progressiivista ansiotulon tuloveroasteikkoa lievennettiin korottamalla asteikon tulorajoja 1,2 prosentilla vuoteen 2015 verrattuna. Lisäksi asteikkoa kiristettiin alentamalla ylimmän tuloluokan tulorajaa 90 000 eurosta 72 300 euroon. Tämä tarkoitti kahden ylimmän tuloluokan yhdistämistä. 

Sosialidemokraatit pitävät vuoden 2015 ylimmät veroluokat voimassa, jolloin yli 90 000 euroa ansaitsevien ns. solidaarisuusvero on edelleen kaksi prosenttiyksikköä korkeampi kuin edellisen tuloluokan (31,75 % alkaen 72 300 euron vuosituloista). Yli 90 0000 euroa vuodessa ansaitsevien veroprosentti olisi 33,75. 

1.1.2 Kunnallisverotuksen perusvähennys 

Kunnallisverotuksen perusvähennyksestä säädetään tuloverolain 106 §:ssä. Sosialidemokraatit katsovat, että verotuksen oikeudenmukaisen kohdistuman kannalta perusvähennyksen on oltava nykyistä tasoa ja hallituksen esitystä korkeampi. 

Esitämme vuoden 2017 perusvähennyksen suuruudeksi 3 260 euroa. Jos puhtaan ansiotulon määrä muiden vähennysten jälkeen ylittää täyden perusvähennyksen määrän, vähennystä pienennetään 18 prosentilla yli menevän tulon määrästä. Perusvähennyksen 200 euron ylärajan korotuksella parannetaan kaikkein pienituloisimpien ostovoimaa. 

Pienituloisten kansalaisten asemaa parantaa myös se, että SDP peruisi kaikki Kela-indeksiin sidottujen etuuksien leikkaukset työttömyyspäivärahoihin, toimeentulotukeen, vähimmäispäivärahoihin ja asumistukiin. Indeksileikkausten peruutusten kustannus on 88 miljoonaa euroa, mutta samalla vähennetään toimeentulotuen tarvetta peräti 34 miljoonalla eurolla. 

Perusvähennyksen vaikutus ulottuu päivärahatulonsaajalla noin 21 371 euron vuosituloille, palkkatulonsaajalla noin 27 576 euron vuosituloille ja eläketulonsaajalla noin 23 510 euron vuosituloille asti. Näin tehtynä perusvähennys lisää kaikkein pienituloisimpien, mm. työttömien, käteen jäävää tuloa enemmän kuin hallituksen esitys. Kun samaan aikaan peruutetaan vähäosaisiin suunnattuja leikkauksia, varmistetaan, että ketään ei syrjäytetä ehdoin tahdoin yhteiskunnan ulkopuolelle. 

1.1.3 Työtulovähennys 

Työn verottaminen on Suomessa verraten kireää, joten sen huojentaminen työtulovähennystä korottamalla on perusteltua.  

Sosialidemokraattien työtulovähennysmalli huomioi hallituksen esitystä paremmin keskituloisia suomalaisia, kun vähennyksen tulojen yläraja nousee 40 000 euroon. Vastaavasti vaihtoehtomme ei ole yhtä edullinen suurituloisille kuin hallituksen malli, koska poistumisprosentti on 2,4 prosenttia. Kun puhdas ansiotulo ylittää 99 916 euroa vuodessa, työtulovähennystä ei enää myönnetä. Hallituksen mallissa työtulovähennys vaikuttaa lähes 120 000 euron vuosituloihin saakka. 

Sosialidemokraatit toteuttavat työtulovähennyksen oikeudenmukaisemmin kuin hallitus. Kun mukaan lasketaan TyEL-maksun alennus, pieni- ja keskituloisen palkansaajan käteen jää 100—200 euroa enemmän kuin hallituksen esityksessä. Pienituloinen työntekijä hyötyisi prosentuaalisesti eniten, keskipalkkaiselle työntekijälle jää käteen eniten euroja. Yli 70 000 euroa ansaitsevalle SDP:n malli ei ole enää yhtä avokätinen kuin hallituksen esitys. Vaikka 95 prosenttia palkansaajista hyötyy, SDP:n työtulovähennysmalli säästää valtion ja kuntien verotuloja 8 miljoonaa euroa. 

1.1.4 Eläketulovähennykset 

Sosialidemokraattien esittämä eläketulovähennys on hallituksen esitystä oikeudenmukaisempi samalla periaatteella kuin palkansaajien osalta: 95 prosenttia eläkkeensaajista saa 100—200 euroa enemmän käteen vuodessa. Keskimääräisen työeläkkeen saaja (1 600 euroa/kk) hyötyy 160 euroa vuodessa. 

Parantaisimme erityisesti pienituloisten eläkeläisten asemaa peruuttamalla kaikki hallituksen indeksileikkaukset kansaneläkkeeseen ja takuueläkkeeseen sekä Kela-indeksiin sidottuihin muihin etuuksiin, ml. eläkeläisten asumistukeen. Eläkkeisiin tehdään lainmukainen korotus. Kun huolehditaan eläkeläisten ostovoimasta, merkittävä osa tuosta summasta palautuu palveluiden lisääntyvänä kulutuksena kansantalouden hyväksi. 

Valtionverotuksessa eläketulovähennyksen alenemiskerroin on meidän mallissamme 42 prosenttia ja laskentakerroin 3,9 prosenttia. Kunnallisverotuksessa alenemiskerroin on 48 prosenttia ja laskentakerroin 1,38 prosenttia. Kaikkein pienituloisimpien ostovoimaa parannetaan nostamalla perusvähennyksen ylärajaa 200 eurolla.  

Eläkekorotusten ja veronalennusten yhteisvaikutus valtion ja kuntien menoihin on yhteensä 102 miljoonaa euroa. 

1.2 Kotitalousvähennys 

Hallitus esittää kotitalousvähennykseen entistä edullisempia ehtoja, jotka maksavat valtiolle 33 miljoonaa euroa, mutta eivät lisää työn määrää. Suurempi korvaus samasta työstä valuu palvelun hintaan. Me tarjoamme hallitusta paremman vaihtoehdon kotitalousvähennyksen kehittämiseksi. 

Koska kotitalousvähennyksen kokonaisuudessa myös TVL 127 a § kuuluu valiokunnan harkintavaltaan, esitämme hallituksen esityksen sijaan 100 euron omavastuun poistoa, jota Veronmaksajien Keskusliitto on esittänyt. Se hyödyttää jokaista nykyistä vähennyksen saajaa ja antaa nykyistä pienituloisemmille ihmisille mahdollisuuden käyttää vähennystä. 

Veronmaksajien Keskusliitto arvioi, että omavastuun poiston kustannus ja uusien käyttäjien mukaantulo lisäisi kotitalousvähennyksen kustannuksia 50 miljoonaa euroa vuodessa. Kun enimmäisvähennystä lasketaan samat 100 euroa, jotta nykyisten käyttäjien edut säilyvät ennallaan, voidaan Verohallinnon ja VATT:n aineistojen pohjalta arvioida säästettävän kolmasosa omavastuun poiston kustannuksista. 

Näin ollen TVL 127 a §:n muutoksilla korvataan 127 b §:n muutos. Kotitalousvähennyksen muutoksella ei ole vaikutusta hallituksen esityksen loppusummaan. Verohallinnon kehittyneet tekniset edellytykset eivät aseta estettä entistä reilummalle kotitalousvähennykselle. 

Esitämme valmisteltavaksi myös kotitalousvähennyksen ulottamista kerrostalo- ja rivitaloasukkaisiin nykyistä oikeudenmukaisemmin. Kotitalousvähennystä pitää voida saada asunto-osakeyhtiön osakkaan rahoitusvastuulla toteutettaviin remontteihin. Yksinkertainen malli perustuu siihen. että asunto-osakeyhtiö antaa todistuksen, että osakas on maksanut rahoitusvastuullaan olevan toteutuneen remontin. 

1.3 Pääomatulovero  

Omaisuuden verotus on Suomessa kansainvälisesti vertailtuna keveää. Toisaalta nykyisessä taloustilanteessa vaaditaan kaikkia kantamaan vastuuta. Hallitus ei kuitenkaan edellytä hyvässä asemassa olevilta kansalaisilta läheskään samanlaista panosta kuin heikoimmassa asemassa olevilta. Oikeudenmukaisuussyistä myös pääomatulojen saajien on syytä osallistua talkoisiin kohtuullisessa määrin, kunnes taloudellinen tilanne antaa myöten verotuksen mahdolliselle huojentamiselle. 

On otettava huomioon, että pääomatulot ovat merkittävä osa yrittäjien tuloa ja vaikuttavat siksi myös yritystoiminnan edellytyksiin. Alennetulla yhteisöverolla pyritään kannustamaan yrityksiä investointeihin, jotka ovat kansantaloudelle nyt elintärkeitä. Investoinnin on oltava aina houkuttelevampaa kuin yritystulon nostamisen osinkona. 

Sosialidemokraatit esittävät pääomatulojen alemman verokannan nostamista 30 prosentista 32 prosenttiin ja ylemmän verokannan nostamista nykyisestä 34 prosentista 35 prosenttiin. Ylemmän verokannan tuloraja säilyisi nykyisessä 30 000 eurossa. Uudistus lisäisi valtion ja kuntien verotuloja noin 130 miljoonaa euroa. 

1.4 Osinkoverotus 

Sosialidemokraatit katsovat, että osana esitettävää pääomatulojen verotuksen muutosta myös listaamattomien yhtiöiden osinkoverotusta on perusteltua muuttaa.  

Martti Hetemäen verotyöryhmä arvioi vuonna 2010, että listaamattomien yhtiöiden osinkoverotus ohjaa yritysten resursseja varmatuottoiseen sijoitusvarallisuuteen sen sijaan, että ne sijoitettaisiin perusliiketoimintaan kuuluviin reaali-investointeihin. Työryhmä piti tätä keskeisenä perusteena alentaa yhteisöverotusta ja vastaavasti nostaa pääomaveroa ja luopua verottomista osingoista. 

Esitämme, että listaamattoman yhtiön osinkotulon raja, josta veroa tulee maksaa, laskee maltillisesti kahdeksasta kuuteen prosenttiin yhtiön nettovarallisuudesta. Tämä niin sanottu normaalistuottoraja jäisi silti monin verroin korkeammaksi kuin vaihtoehtoinen riskitön tuotto nykyisissä lähes nollakoron oloissa ja korkeammaksi kuin Hetemäen työryhmä aikoinaan esitti. 

Valtiovarainministeriössä on laskettu malleja, joissa normaalituottoraja laskettaisiin yhteen prosenttiin. Hidas eteneminen olisi kuitenkin perusteltua, koska asiasta tehtyjen selvitysten mukaan osinkoja jakavista yrityksistä jopa puolet noudattaa kulloistakin verottomuuden rajaa. Uudistuksen jälkeen samasta osinkosummasta maksettaisiin veroa kaksi prosenttia. Vaikutus valtion ja kuntien verotuottoihin on noin 90 miljoonaa euroa. 

1.5 Omaisuuden luovutustappio 

Hallituksen esityksen pohjalta luovutustappioiden verovähennysoikeutta laajennettiin vuoden 2016 alusta. Vuonna 2016 ja sen jälkeen syntynyt luonnollisen henkilön ja kotimaisen kuolinpesän verotuksessa vähennyskelpoinen luovutustappio, joka jää vähentämättä omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta, vähennetään puhtaasta pääomatulosta ennen muita pääomatuloista tehtäviä vähennyksiä. Näin myös arvopapereiden luovutustappioita voi vähentää paitsi luovutusvoitoista myös esimerkiksi osinkotuloista ja vuokratuloista. 

Luovutustappioiden vähennysoikeuden laajentamiselle ei ollut kunnollisia perusteita. Arvopaperisijoittamisen riskejä ei ole syytä siirtää sijoittajalta yhteiskunnalle. SDP esittää verovähennysoikeuden laajentamista peruutettavaksi, jolloin lisätään valtion verotuottoja 20 miljoonaa euroa. 

1.6 Kiinteistösijoitusyhtiöiden korkovähennyksen rajaaminen 

Hallitus on tuonut eduskuntaan useita muutoksia tuloverotuksen lainsäädäntöön. Kuitenkaan tiedettyjä epäkohtia, joihin jopa päähallituspuolue Keskusta on aiemmin edellyttänyt puututtavaksi, ei ole korjattu. 

Lakiin elinkeinotulon verottamisesta lisättiin vuoden 2013 alusta uusi 18 a § (HE 146/2012 vp, laki 28.12.2012/983), joka rajoittaa yritysten suorittamien korkomenojen vähennysoikeutta. Näiden rajoitusten ulkopuolelle jäävät yhteisöt, joita verotetaan tuloverolain mukaan. Ennen kaikkea kiinteistösijoitusyhtiöt hyötyvät kansainvälisesti poikkeuksellisesta veroedusta, joka mahdollistaa aggressiivisen, rajat ylittävän verosuunnittelun ja aiheuttaa Suomelle suuren veronmenetyksen. 

Ulkomaalaiset kiinteistösijoitusyhtiöt omistavat Suomessa miljardien eurojen edestä kiinteistöjä, joista arvokkaimpia ovat kauppakeskukset. Ulkomaalainen tai ulkomaille perustettu kiinteistösijoitusyhtiö voi pitää omistamansa suomalaisen yhtiön pysyvästi velkaisena, niin että kauppakiinteistön tuotto siirtyy kokonaan korkomenona omistajayhteisölle. Suomalainen yhtiö vähentää menot omasta verotettavasta tuloksestaan, eikä edullisen verotuksen maassa sijaitseva omistajayhteisö maksa korkotuotostaan veroa. Tämä porsaanreikä kannustaa myös suomalaisia kiinteistösijoittajia perustamaan yhtiöitä edullisen verotuksen maahan. 

Epäsuhta on ollut mahdollinen ajastaan jälkeen jääneen tulolähdejaottelun takia. Valtiovarainministeriö valmistelee tulolähdejaon poistamista, ja myös EU:n veronkiertodirektiivin korkorajoitussäännökset koskevat kaikkia tulolähteitä. Koska verotuksen porsaanreiän tukkiminen on kuitenkin kiireellinen asia, esitämme, että hallitus tuo viivyttelemättä eduskuntaan tuloverolain lisäyksen, jolla myös kiinteistösijoitusyhtiöiden ja muiden elinkeinotuloverolain ulkopuolelle jäävien merkittävien liiketoimintayhteisöjen korkovähennysoikeutta rajoitetaan EVL:n vastaavien säädösten mukaisesti. 

Hallitus keventää tuloveroja kilpailukykysopimuksen tueksi kaikissa tuloluokissa yhteensä 515 miljoonalla eurolla. Suuri osa veronkevennyksestä kohdistuu suuri- ja keskituloisille. Työmarkkinoiden keskusjärjestöt hyväksyivät kilpailukykysopimuksen, ja neuvotteluiden tukemiseksi hallitus ilmoitti keventävänsä tuloverotusta.  

Hallituksen veronkevennyksistä suuri osa kohdentuu suuri- ja keskituloisille, eivätkä veronkevennykset kompensoi kilpailukykysopimuksen vaikutuksia riittävästi pieni- ja keskituloisille. 

Kilpailukykysopimus edellyttäisi rinnalleen veronkevennyksiä, jotka kohdentuisivat voimakkaammin pieni- ja keskituloisille. Tämä edellyttää työtulovähennyksen sekä kunnallisveron perusvähennyksen kasvattamista. 

Kunnallisveron perusvähennyksen enimmäismäärä on tällä hetkellä 3 060 euroa. Vähennys tehdään muiden vähennysten jälkeen, ja se kohdistuu palkkatulojen lisäksi etuuksiin ja eläkkeisiin. 

Perusvähennyksen korottaminen lisäisi käteen jääviä tuloja muillakin kuin palkansaajilla eli myös eläkeläisillä ja etuuksien saajilla. 

Ehdotan, että vähennystä korotetaan 340 eurolla 3 400 euroon ja vähenemisastetta lasketaan 15 prosenttiin. Muutokset auttaisivat vähentämään köyhyyttä ja vaikuttaisivat osaltaan myös tuloeroihin. 

Oikeudenmukainen verotus edellyttää, että kukin osallistuu veronmaksuun maksukykynsä mukaisesti ja että verotuksella tasataan tuloeroja. Hallituksen esitys vuoden 2017 tuloveroasteikoksi, yhdistettynä muihin hallituksen esityksiin, kasvattaa suomalaisten tuloeroja. Verotus kevenee kautta linjan, mutta suurimmat hyödyt tästä menevät suurituloisille. Kaikista pienituloisimpia kevennykset eivät hyödytä. 

Hallituksen esityksen seurauksena yli 7 500 euroa kuukaudessa ansaitsevien ostovoima kasvaisi eniten paitsi absoluuttisesti myös suhteellisesti. Tämä ei ole perusteltua oikeudenmukaisuuden eikä kotimaisen kysynnän kehityksen kannalta — pienituloisimpien lisäeuro muuttuu suoraan yksityiseksi kulutukseksi, joka on tällä hetkellä keskeisin Suomen vaisua talouskasvua ylläpitävä voima. 

Vasemmistoliitto ehdottaa hallituksen esitykseen seuraavia muutoksia: 

Hallituksen esityksessä tulorajoja korotettaisiin noin 1,1 prosentilla. Lisäksi alimman tuloluokan marginaaliveroprosenttia alennettaisiin 6,5 prosentista 6,25 prosenttiin ja ylimmän tuloluokan marginaaliveroprosenttia alennettaisiin 31,75 prosentista 31,5 prosenttiin. Vasemmistoliitto esittää tuloveroasteikkoa muutettavaksi siten, että niin sanotun solidaarisuusveron alaraja lasketaan 70 700 euroon ja lisäksi otetaan käyttöön uusi, yli 100 000 euroa tienaavien veroluokka (vero alarajan ylittävästä osasta 34 %). 

Nykyisellään tuloverotuksessa kohdellaan ansio- ja eläketuloja toisistaan eriävin tavoin. Noin 1 500—2 500 euron kuukausituloilla eläkeläisten veroprosentti on korkeampi kuin palkansaajien vastaavalla tulotasolla. Tämä on ongelma kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta. Toinen tuloverotukseen liittyvä keskeinen yhdenvertaisuuteen ja verotuksen oikeudenmukaisuuteen liittyvä ongelma on, että suuriakin pääomatuloja on mahdollista nostaa verrattain matalalla veroprosentilla. Verojärjestelmää tulisi jatkossa uudistaa niin, että eläkeläisten verotus olisi yhtenäistä palkansaajien verotuksen kanssa ja että pääomatuloihin säädettäisiin nykyistä voimakkaampi progressio. 

Hallituksen esityksessä tuloverolain 106 §:ssä säädettyä kunnallisverotuksen perusvähennyksen enimmäismäärää ehdotetaan korotettavaksi 3 020 eurosta 3 060 euroon. Kunnallisverotuksen perusvähennys tehdään kaikkien muiden vähennysten jälkeen, ja se kasvattaa pienituloisten osto-voimaa. Vasemmistoliitto ehdottaa, että perusvähennystä korotetaan 3 750 euroon hallituksen esittämän 3 060 euron sijaan. Verrattuna hallituksen esitykseen vasemmistoliiton esittämä perusvähennysmalli lisäisi pienituloisten palkansaajien, eläkeläisten ja päivärahatulon saajien käteen jääviä tuloja selvästi, enimmillään yli 160 euroa vuodessa. 

Hallituksen esityksessä kotitalousvähennystä koskevaa tuloverolain 127 b §:ää esitetään muutettavaksi siten, että työkorvausprosentteja korotettaisiin viidellä prosenttiyksiköllä sekä maksetun työkorvauksen että palkan osalta. Hallituksen esityksen kirjattu tavoite hoivapalveluiden edistämisestä kotitalousvähennyksen avulla on kannatettava, mutta pääasiallinen hyöty esityksen mukaisista korvausprosenttien nostoista menisi verrattain hyvätuloisten ihmisten kotien ja vapaa-ajan kiinteistöjen remontointikuluihin, mitä ei voi pitää perusteltuna. Kotitalousvähennysjärjestelmää tulisi jatkossa kehittää enemmän suuntaan, jossa se edistäisi hoivapalveluita. Yhdenvertaisuuden ja ympäristökestävyyden kannalta perusteltua olisi laajentaa vähennyksen käyttöalaa myös niin, että sitä voitaisiin maksaa esimerkiksi asunto-osakeyhtiöiden ja -osuuskuntien energiakestävyyshankkeisiin (vrt. edustaja Sarkkisen lakialoite LA 2/2015 vp). Huomioiden, että pienituloisimmat eivät pysty hyödyntämään kotitalousvähennystä lainkaan, tulisi vähennyksen rinnalle kehittää vastaava kotitalousavustusjärjestämä. 

Kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun kannalta tuloverolain 54 d §:ssä määritelty yksityisten eläkevakuutusjärjestelyiden ja pitkäaikaissäästämissopimusten maksujen verovähennysoikeus ei ole perusteltu. Kyseinen verotuki vähentää valtion verokertymää noin 110 miljoonalla eurolla vuodessa ja suosii etupäässä hyvätuloisia.  

Tuloverotus

Mielestämme verotuksemme tavoitteena tulee olla kerätä riittävästi varoja, jotta voimme ylläpitää pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaamme. Veroja tulee kerätä tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti, ja keräämisen tulee perustua maksukykyyn. Verotuksen on myös kannustettava ihmisiä työntekoon ja yrittämiseen, ja sen tulee edistää taloudellista kasvua ja työllisyyttä. Vain kestävän kasvun ja verotuloja tuottavan korkean työllisyysasteen avulla voidaan taata hyvinvointiyhteiskunta myös pitkällä aikavälillä. 

Suomen asema World Economic Forumin listalla maailman kilpailukykyisimpien maiden joukossa on viime aikoina laskenut kymmenennelle sijalle. Kilpailukykymme ei ole riittävän hyvä, mikä näkyy muun muassa siinä, että Suomen Yrittäjien mukaan vientimme kasvu on hitaampaa kuin kasvu vientimarkkinoilla. Näin ollen taloutemme uudistamiseen on hyviä perusteita. Yksi perusedellytys on, että aina on oltava kannattavaa ottaa työtä vastaan ja tehdä työtä. Tämän tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan useita eri toimenpiteitä. Yksi niistä on työn verotuksen alentaminen. Verotuksen keventäminen pienentää erilaisten kannustinloukkujen riskiä ja alentaa työn vastaanottamisen kynnystä. Haluamme siirtää verotuksen painopistettä niin, että työn verotus kevenee ja vastaavasti kulutuksen verotus kasvaa. Tämän teemme korottamalla kaikkia kolmea arvonlisäverokantaa 0,5 prosenttiyksiköllä. Arvonlisäverotuksen korotuksen kokonaissumman on vastattava tuloveron alennuksen summaa. 

Suurimman osan arvonlisäveropohjasta muodostaa kotitalouksien kulutus, joka vastaa lähes 70:tä prosenttia arvonlisäverotuloista. Siksi meistä on täysin välttämätöntä, että arvonlisäverotuksen korotus tapahtuu esityksemme mukaisesti käsi kädessä tuloveron alentamisen kanssa. 

Kotitalousvähennys

Suomen työmarkkinat muuttuvat koko ajan. Vakituisessa työ- tai virkasuhteessa olevien palkansaajien osuus pienenee samanaikaisesti, kun freelancereiden ja yksinyrittäjien määrä kasvaa. 

Maamme yrittäjien parissa yksinyrittäjien ja ammatinharjoittajien osuus on noussut kahteen kolmasosaan. Tämä osoittaa sen, että yksityisyrittäjät ja freelancerit tekevät suuremman osan siitä työstä, jonka aiemmin hoitivat palkansaajat. 

Nykyisellään verojärjestelmässämme on monenlaisia verovähennyksiä. Osa vähennyksistä edistää yrittäjyyttä ja työllisyyttä, osa vähentää pimeää työtä ja osa edistää yhteiskunnassa vaikeassa asemassa olevien ryhmien tilannetta. Kaikkia verovähennyksiä on tarkasteltava niiden arvioidun työllistävän vaikutuksen kannalta. Uusien vähennysten käyttöönotto on perusteltua, jos niiden arvioidaan elvyttävän työllisyyttä ja siten edistävän verotulojen muodostumista. 

Kotitalousvähennys on hyvä esimerkki vähennysmuodosta, joka vaikuttaa verotulojen muodostumiseen, edistää yrittäjyyttä ja parantaa työllisyysastetta. Kotitalousvähennys auttaa lisäksi harmaan talouden torjunnassa. Aiemmat arviot ovat osoittaneet, että verotulojen väheneminen kotitalousvähennyksen vuoksi on maksanut itsensä takaisin, koska työllisyys ja näin ollen verotulot ovat kasvaneet. Tämän vuoksi haluamme korottaa kotitalousvähennyksen enimmäismäärän 2 400 eurosta 3 000 euroon. Tämän lisäksi haluamme nostaa vähennyskelpoisen osuuden työkorvauksesta 45 prosentista 60 prosenttiin ja vähennyskelpoisen osuuden maksetusta palkasta 15 prosentista 30 prosenttiin. 

Hallituksen esityksessä (HE 135/2016 vp) ehdotetaan säädettäväksi vuoden 2017 tuloveroasteikkolaki. Lakiesityksen mukaan tulorajoja korotettaisiin noin 1,1 prosentilla. Lisäksi alimman tuloluokan marginaaliveroprosenttia alennettaisiin 6,5 prosentista 6,25 prosenttiin ja ylimmän tuloluokan marginaaliveroprosenttia alennettaisiin 31,75 prosentista 31,5 prosenttiin. Hallituksen esityksen perusteluista käy ilmi, että verotus kevenee kaikissa tulodesiileissä hieman. Vaikutus on euromääräisesti suurin tulodesiileissä 6—10 eli keski- ja suurituloisilla kotitalouksilla. 

Hallituksen esityksen mukaisesta veronkevennyksestä hyötyvät siis eniten suurituloiset, kun taas vaikutukset pienituloisille ovat käytännössä lähinnä marginaalisia. Pienituloisten ostovoiman lisääminen olisi tehokkain piristysruiske kotimaisille markkinoille. Pienituloiset ovat myös kärsineet eniten hallituksen säästötalkoista, joten olisi oikeudenmukaista, että heidät huomioitaisiin veronkevennyksissä. Siksi kd-eduskuntaryhmä on esittänyt ansiotuloverotuksen kevennysten jakamista oikeudenmukaisemmin. Esitys on kustannusneutraali. 

Prosenttimääräiset veronkevennykset kohdistuvat aina euromääräisesti suurimpina ylimpiin tu-loluokkiin. Tuloverokevennysten kohdistaminen pientä työtuloa saaville on haastavaa, mutta mahdollista esimerkiksi tulonhankkimisvähennystä nostamalla. Kd-eduskuntaryhmä esittää tulonhankkimisvähennyksen nostamista 750 eurosta 810 euroon vuodessa. Tämä toimenpide lisäisi ostovoimaa, kotimaisten tuotteiden ja palvelujen kysyntää sekä työn kannustavuutta. 

Tulonhankkimisvähennyksen korottamiseen tarvittava summa on 50 miljoonaa euroa, mikä voitaisiin kerätä alentamalla ylimmän tuloluokan rajaa 70 000 euron vuosituloon sekä jättämällä te-kemättä tälle tuloluokalle esitetyt veronkevennykset. Valtion tuloveroasteikon ylin rajaveroaste olisi siten 31,75 %. Esitys on laskettu eduskunnan tietopalvelussa SISU-mikrosimulointimallilla, ja se sisältyy kd-eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettiin. 

Pääomatulojen verotus on edelleen merkittävästi alhaisemmalla tasolla kuin saman suuruisten palkkatulojen verotus. Jotta eroa saataisiin kurotuksi umpeen ja valtion velkaantumiskehitystä taitetuksi, olisi pääomatuloveroille asetettava uusi korkeampi maksuluokka. Eduskunnan tietopalvelun laskelmien perusteella yli 70 000 euron pääomatuloilla pääomatuloveron kahden prosenttiyksikön korotus eli 36 %:n verotus tuottaisi vuosittain 52 miljoonaa euroa lisää verotuloja valtiolle. Tällainen uusi maksuluokka pienentäisi tuloeroja oikeudenmukaisella tavalla tuomalla suurituloiset aiempaa suuremmalla osuudella mukaan pitkittyneen talouslaman kustannusten maksamiseen.  

Pääomatuloon tulisi lisätä uusi porras siten, että pääomatulojen ylittäessä 70 000 euroa vero nousisi 36 prosenttiin. Korotuksen vuoksi muutettaviksi tulevat tuloverolaki ja rajoitetusti verovel-vollisen tulon verottamisesta annettu laki. Pääomaverotuksen muutokseen liittyvä esitys sisältyy kd-eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettiin vuodelle 2017.