Perustelut
Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.
Esitys on osa hallituksen rakennepoliittisen ohjelman täytäntöönpanoa
ja sitä seurannutta yritystukien uudelleentarkastelua.
Yritystukia on ollut tarkoitus uudistaa mm. niin, että ne
edistävät kestävää talouskasvua
ja vähentävät ympäristöhaittoja.
Nestekaasu on fossiilinen polttoaine, eikä sen nykyiselle
verottomuudelle ole ympäristöpoliittisia perusteita.
Se on tarkoitus muuttaa sen vuoksi verolliseksi samoin perustein
kuin muutkin lämmityspolttoaineet. Sama verokanta
koskisi myös nestekaasun käyttöä työkoneiden
polttoaineena. Muutoksen ehdotetaan tulevan voimaan vuoden 2016
alusta. — Koska Suomessa ei ole nestekaasun jakeluverkkoa
liikennekäyttöön, esitys ei sisällä erillistä liikennepolttoaineen verokantaa.
Verotuksessa noudatettaisiin kaikkiaan niitä yleisiä periaatteita
ja perusteita, joille vuoden 2011 ympäristöperusteinen
ja kattava energiaverouudistus rakentuu. Vero määräytyisi
siten nestekaasun energiasisällön (energiasisältövero)
ja hiilidioksidin ominaispäästöjen (hiilidioksidivero)
perusteella, ja laskennassa käytettäisiin samoja
lähtöarvoja ja lähteitä kuin
muiden lämmityspolttoaineiden verotuksessa. Lisäksi
nestekaasusta perittäisiin muiden tuotteiden tavoin huoltovarmuusmaksuaNestekaasun energiasisältöveroksi tulisi
8,50 snt/kg, hiilidioksidiveroksi 13,30 snt/kg
ja huoltovarmuusmaksuksi 0,11 snt/kg. Jos kaasu
on bioperäistä ja se täyttää vaadittavat
ympäristökriteerit, hiilidioksidivero puolittuu
tai poistuu kokonaan, kuten yleisesti. Kokonaisverotaso on siten
tuotteen ominaisuuksien perusteella 21,91 snt/kg, 15,25
snt/kg tai 8,61 snt/kg.. Verotusmenettelyssä sovellettaisiin
vastaavasti samoja perusteita kuin muussa valmisteverotuksessa.
Valiokunta pitää esitystä lähtökohtaisesti
perusteltuna ja linjakkaana, koska se asettaa nestekaasun yhdenvertaiseen
asemaan muiden fossiilisten polttoaineiden kanssa. Se lisää näin
verojärjestelmän johdonmukaisuutta ja saattaa
nestekaasun verotuksellisesti samaan kilpailuasemaan muiden fossiilisten
tuontipolttoaineiden kanssa. Tällä on merkitystä etenkin
nyt, kun Suomeen tehdään merkittäviä investointeja
nesteytettyyn maakaasuun, joka kilpailee samoilla markkinoilla nestekaasun
kanssa. Tähän näkökohtaan on
viitattu myös valiokunnan asiantuntijakuulemisessa.
Asiantuntijakuulemisessa on huomautettu toisaalta siitä,
ettei esitykseen sisälly minkäänlaista
siirtymäaikaa yritysten tekemien investointien
suojaksi. Lain voimaantuloa ensi vuoden alusta on pidetty sen vuoksi
liian pikaisena. Esitys tulee kuitenkin nostamaan nestekaasun hintaa
10—40 prosenttia sen mukaan, miten kaasun veroton hinta
vaihtelee markkinoilla. Käytännön merkitystä on
myös sillä, että nestekaasua on vaikea
korvata muilla polttoaineilla. Muutosta on pidetty näistä syistä suurena
nestekaasua paljon käyttäville yrityksille, vaikka
sen fiskaalinen merkitys valtiolle on melko vähäinen,
noin 10 milj. euroa vuodessa. Tästä arviolta 8,5
milj. euroa kohdistuu esityksen perustelujen mukaan yrityksille
ja loppuosa 1,5 milj. euroa kotitalouksille.
Valiokunta ei pidä erityistä siirtymäkauden järjestelyä kuitenkaan
aiheellisena, vaikka esityksellä saattaa olla joillekin
yksittäisille yrityksille keskimääräistä isompi
merkitys.
Huomattavaa on, että pääosa, noin
80 prosenttia yritysten käyttämästä nestekaasusta
jäisi edelleen verottoman käytön piiriin
energiaverotuksen yleisten säännösten
nojalla. Verotonta olisi siten edelleen mm. nestekaasun käyttö teollisessa
tuotannossa raaka- tai apuaineena taikka välittömästi
ensikäytössä tavaran valmistuksessa.
Vero kohdistuisi siten vain pieneen osaan nestekaasun yrityskäytöstä,
kuten käyttöön erilaisten tilojen lämmityksessä tai
työkoneiden polttoaineena. Yritykset olisivat lisäksi
oikeutettuja energiaintensiivisen teollisuuden veronhuojennukseen,
sikäli kuin sitä koskevat edellytykset täyttyisivät.
Esityksessä on arvioitu, että Suomessa on noin
700—800 nestekaasua paljon käyttävää yritystä.
Näistä noin 150 käyttää arviolta
80 prosenttia kaikesta yritysten käyttämästä nestekaasusta.
Koska käyttötarkoitukset vaihtelevat merkittävästi,
jakautumista verollisen ja verottoman käytön kesken
ei ole voitu arvioida täysin luotettavasti. Yksittäisiä yrityksiä koskevia
vaikutusarvioita on näistä syistä vaikea
tehdä, eikä sellaisia ole esitetty myöskään
valiokunnan asiantuntijakuulemisessa.
Valiokunta huomauttaa lisäksi siitä, että nestekaasun
verottomuus on ollut poikkeus energiaverotuksessa. Pyrkimys
yhdenmukaiseen verokohteluun muiden fossiilisten polttoaineiden kanssa
on ollut sen vuoksi kohtuudella ennakoitavissa, etenkin, kun siihen
liittyy ympäristöpoliittisten syiden lisäksi
myös kilpailuneutraalisuuden vaatimus. Lisäksi
lain voimaantulolle varattu vuoden aika lieventää hieman
veromuutoksen vaikutuksia ja antaa yrityksille mahdollisuuden varautua
tulevaan.
Valiokunta pitää myös muutoin perusteltuna sitä,
että lain voimaantulolle on varattu ylipäänsä aikaa.
Se on tarpeen kaikille osapuolille valmisteverotusmenettelyyn liittyvien
käytännön järjestelyiden vuoksi.
Menettely aiheuttaa väistämättä hallinnollisia
kustannuksia mm. lupa-, palautus- ja valvontamenettelyiden vuoksi.
Se on kuitenkin osin tuttua sille yritysjoukolle, joka kuuluu jo
entuudestaan valmisteverotuksen piiriin. Hallinnollista taakkaa
pienentää lisäksi ratkaisevasti se, että enintään
1 000 gramman vähittäismyyntipakkauksissa
olevat nestekaasutuotteet on rajattu verotuksen ulkopuolelle.