VALTIONEUVOSTON SELVITYS
Ehdotus
Hallitusohjelman linjausten pohjalta EU-asioiden komitea on syksyn 2023 aikana valmistellut avaintavoitteet Suomen ennakkovaikuttamiseksi kaudelle 2024—2029. Tavoitteet ovat keskeinen väline osallistuttaessa Eurooppa-neuvoston strategisen ohjelman laadintaan sekä ennakkovaikuttamisessa loppuvuodesta 2024 toimintansa aloittavan komission ohjelmaan.
Valtioneuvoston kanta
Euroopan unioni on Suomen tärkein poliittinen ja taloudellinen viitekehys ja arvoyhteisö.Suomi on aktiivinen, luotettava ja ratkaisuhakuinen jäsenmaa, joka toimii aloitteellisesti, rakentavasti ja ennakoivasti edistääkseen omia tavoitteitaan. Valtioneuvosto vaikuttaa aktiivisesti Eurooppa-neuvostossa kesällä 2024 hyväksyttävän unionin strategisen agendan sisältöön sekä ennakkovaikuttaa tulevan komission ohjelmaan alla olevien linjausten mukaisesti.
Valtioneuvoston tavoitteena on globaalisti vahva ja toimintakykyinen Euroopan unioni, joka edistää jäsenvaltioidensa ja kansalaistensa turvallisuutta, hyvinvointia ja taloudellisia etuja. Demokratia, oikeusvaltioperiaate sekä perus- ja ihmisoikeudet ovat unionin kaiken toiminnan perusta.
On tärkeää, että perusoikeus- ja demokratiapolitiikan pitkäjänteistä kehitystyötä EU:ssa jatketaan. Oikeusvaltiokysymyksissä valtioneuvosto jatkaa pitkäaikaisella toimintalinjallaan ja edistää oikeusvaltioperiaatteen toteutumista ja korruption torjuntaa EU:ssa. Erityisen tärkeää Suomelle on se, että unionin budjetista saatava rahoitus linkitetään tiiviisti oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen, varojen väärinkäytön vastaisiin toimiin ja korruption ehkäisemiseen.
Valtioneuvosto edistää pitkäjänteisesti sukupuolten tasa-arvoa EU:ssa. Valtioneuvosto tukee EU:n liittymistä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Liittyminen vahvistaisi unionin perustana olevia keskeisiä arvoja ja yhdenmukaistaisi perusoikeuksien suojaa Euroopassa.
Valtioneuvoston pääprioriteetit EU:n strategiseen agendaan ja tulevan komission ohjelmaan ovat Euroopan strategisen kilpailukyvyn vahvistaminen, Euroopan kokonaisturvallisuuden parantaminen ja puhtaan siirtymän sekä biotalouden ja kiertotalouden mahdollisuuksien edistäminen. Valtioneuvosto katsoo, että tulevalla EU:n monivuotisella rahoituskehyksellä tulisi osaltaan edistää näiden painopisteiden toteutumista. Rahoituskehyksen kokonaistasotaso tulee kuitenkin säilyttää kohtuullisena välttäen Suomen nettomaksuosuuden kasvua.
Strateginen kilpailukyky
Seuraavalle lainsäädäntökaudelle Suomen kannalta keskeisiä kilpailukykypolitiikan painotuksia ovat riippuvuuksien uudelleenarviointi sekä vastaaminen kovenevaan globaaliin kilpailuun investoinneista, osaavasta työvoimasta, teknologisesta johtajuudesta ja raaka-aineista.
Valtioneuvoston näkemyksen mukaan EU:n strateginen kilpailukyky perustuu unionin omien vahvuuksien edelleen kehittämiselle ja markkinaehtoisille ratkaisuille. Keskiössä ovat toimivat, vapaaseen liikkuvuuteen perustuvat sisämarkkinat sekä tehokas valtiontuki- ja kilpailupolitiikka, jotka osaltaan edistävät ennustettavuutta ja suotuisaa investointiympäristöä. Valtioneuvosto pitää tärkeänä konkreettisia toimia sisämarkkinoiden vahvistamiseksi erityisesti palveluiden, tavaroiden ja henkilöiden vapaan liikkuvuuden osalta ja korostaa kasvun hakemista mm. digitalisaatiosta. Kehittämällä kuluttajansuojaa EU:ssa lisätään kuluttajien luottamusta sisämarkkinoiden toimintaan.
Valtioneuvoston tavoitteena on, että nykyisistä, tilapäisistä valtiontukisääntöjen joustoista irtaudutaan mahdollisimman nopeasti eikä valtioneuvosto nykyisellään näe tarvetta uusille valtiontukijoustoille. Valtioneuvosto korostaa valtiontukikilpailun haitallisia vaikutuksia sekä riskejä Euroopan yhtenäisyydelle sekä sisämarkkinoiden toimivuudelle.
Valtioneuvosto korostaa avoimen, sääntöperustaisen ja vastuullisen kansainvälisen kaupan merkitystä Euroopan kilpailukyvylle. EU:n on aktiivisesti avattava uusia markkinoita kauppasopimuksia neuvottelemalla ja vahvistettava kansainvälisen kaupan sääntöpohjaa. Valtioneuvosto tukee jo käynnissä olevien EU:n kauppasopimusneuvotteluiden ripeää päätökseen saamista ja sopimusten voimaansaattamista. Valtioneuvosto korostaa EU:n tavoitteita irtautua haitallisista riippuvuuksista sekä tunnistaa EU:n haavoittuvuudet tietyillä strategisesti tärkeillä sektoreilla erityisesti Kiinan suhteen.
Valtioneuvosto korostaa, että osana sisämarkkinoiden ja teollisuuspolitiikan vahvistamista on välttämätöntä tehostaa resurssitehokkuutta, kiertotalouden toimivuutta ja hiilineutraalien materiaalien kehittämistä. Valtioneuvosto korostaa, että biotalous ja uusiutuvat luonnonvarat tarjoavat kestäviä ratkaisuja vähähiilisyyteen, haitallisista riippuvuuksista irtautumiseen sekä EU-alueen huoltovarmuuteen. Valtioneuvoston tavoitteena on, että biotalouden kasvun mahdollisuudet huomioidaan vahvasti erityisesti EU:n teollisuuspolitiikassa, ja että biotalouden tutkimuksen ja kehityksen panostukset realisoituvat myös investointeina Suomeen ja EU:iin. Valtioneuvosto pitää yhteisen maatalouspolitiikan valmistelussa esillä biotalouden rahoituksen jatkuvuuden merkitystä osana maaseudun kehittämistä ja arvonlisän kasvattamista.
Valtioneuvoston lähtökohtana on teknologianeutraali lähestymistapa, jossa puhdas siirtymä toteutetaan markkinaehtoisesti ja kustannustehokkaasti luoden EU:lle selkeää kilpailuetua.
Valtioneuvoston lähtökohtana on, että EU:n kilpailuun perustuvien rahoitusohjelmien, kuten tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman, tulee jatkossakin perustua korkeaan toiminnan laatuun, ei kiintiöihin tai aluekriteereihin. Rahoituksen tavoitteena tulee olla strategisen kilpailukyvyn ja osaamisen edistäminen julkisten ja yksityisten toimijoiden yhteistyöllä.
Valtioneuvoston tavoitteena on parempi ja vähäisempi EU-sääntely. Toissijaisuusperiaatetta tulee kunnioittaa ja päätökset tulisi tehdä mahdollisimman lähellä kansalaisia. Komission tulevassa ohjelmassa on erityisesti arvioitava tehdyn sääntelyn vaikutuksia yritysten kilpailukykyyn ja keskityttävä myönteisen investointiympäristön luomiseen sekä sääntelyn ennakoitavuuteen. Uuden sääntelyn valmistelussa erityistä huomiota tulee kiinnittää ennakoitavuuteen ja joustavuuteen, jolla pystytään tarvittaessa vastaamaan toimintaympäristön nopeisiin muutoksiin. EU-sääntelyn on oltava selkeää ja oikeusvarmuutta lisäävää, ja se tulee toimeenpanna tehokkaasti. Jäsenmaiden erityispiirteet on huomioitava valmistelussa nykyistä paremmin ja unionin sekä jäsenmaiden keskinäistä toimivallan jakoa on kunnioitettava. Säädösehdotusten tulee perustua riittävän kattaviin ja jäsenvaltioiden erot huomioiviin komission vaikutusarviointeihin sekä eri aloitteiden ja toimenpiteiden yhteisvaikutusten kokonaisarviointiin. Lainsäädäntöehdotuksissa tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, ettei niillä luoda tarpeetonta hallinnollista taakkaa tai liiallisen yksityiskohtaisia velvoitteita. Valtioneuvosto pyrkii vähentämään etenkin yritysten hallinnollista taakkaa lisäävää sääntelyä.
Valtioneuvosto korostaa, että liikkuvuuden edistäminen painottaen korkean tuottavuuden sektoreita on keskeistä laadukkaan ja saavutettavan koulutuksen ja strategisesti keskeisen osaamisen varmistamiseksi. Valtioneuvosto näkee osaavan koulutetun työvoiman saatavuuden parantamisen keskeisenä tekijänä Euroopan kilpailukyvylle.
Valtioneuvosto pitää Euroopan kilpailukyvyn ja menestyksen kannalta ratkaisevana, että jatkamme määrätietoisia ponnisteluja koulutustason nostamiseksi ja jatkuvan oppimisen vahvistamiseksi EU:n tasolla. Jatkuvat panostukset Erasmus+:n kaltaisiin ohjelmiin tukevat näitä tavoitteita. Maailmanlaajuisessa kilpailussa EU:n on oltava kilpailukykyinen alue sekä huippututkimukselle että opiskelijavaihdolle.
Talous ja rahoitus
Valtioneuvosto ajaa jäsenmaiden vastuuta julkisen taloutensa kestävyydestä eikä sitoudu toimiin, jotka muokkaavat Euroopan unionia epäsymmetrisen tulonsiirtounionin suuntaan. Valtioneuvosto tukee ratkaisuja, joiden tavoitteena on vahvistaa jäsenvaltioiden velkakestävyyttä.
Valtioneuvosto edistää pääomamarkkinaunionia ja pankkiunionin saattamista loppuun niin, ettei se lisää Suomen ja suomalaisen pankkijärjestelmän yhteisvastuuta.
EU-budjetin taso tulee säilyttää kohtuullisena välttäen Suomen nettomaksuosuuden kasvua. Valtioneuvosto on valmis ajamaan lisäpanostuksia EU:n budjetin kautta tärkeäksi katsomiinsa kohteisiin ensisijaisesti budjetin sisältä.
Valtioneuvoston näkemyksen mukaan seuraavalla rahoituskehyskaudella varoja tulisi suunnata entistä enemmän tutkimusta, innovaatioita ja osaamista sekä digitalisaatiota ja puhdasta siirtymää edistäviin toimiin. Lisäksi valtioneuvosto edistää rahoituksen kohdentamista kokonaisturvallisuutta ja EU:n ulkorajoja vahvistaviin toimiin. Valmistauduttaessa tuleviin rahoituskehysneuvotteluihin tulee kansallisia neuvottelutavoitteita asetettaessa tunnistaa myös mahdollisen EU:n laajenemisen budjettivaikutukset.
Valtioneuvosto suhtautuu kriittisesti uusien, elpymisvälineen kaltaisten EU:n lainanotolla rahoitettavien EU-tason rahoitusvälineiden luomiseen.
Puhdas ja digitaalinen siirtymä
Valtioneuvosto korostaa, että unionissa on jatkettava johdonmukaisesti ilmastonmuutoksen vastaisia ja luonnon monimuotoisuutta vahvistavia politiikkatoimia huomioiden kestävän kehityksen periaatteet. Samalla on huomioitava näiden toimien vaikutukset Euroopan talouden kestävyydelle ja kilpailukyvylle. EU:n 2040 ilmastotavoitteen tason tulee johdonmukaisesti ja uskottavasti tukea EU-tason ilmastoneutraaliuden saavuttamista vuoteen 2050 mennessä. Valtioneuvosto katsoo, että 2040 ilmastotavoitteen saavuttamisen keinojen pääpainon tulee olla päästövähennyksissä.
Valtioneuvoston näkemyksen mukaan metsiä ja maankäyttöä koskevassa säätelyssä on otettava huomioon jäsenvaltioiden toisistaan poikkeavat olosuhteet ja mahdollisuudet kustannustehokkaisiin kansallisiin toimiin ja tunnistettava myös metsiin liittyvät elinkeinomahdollisuudet. Metsäluonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen on tärkeä osa ilmastonmuutoksen torjuntaa, jossa tulee kuitenkin riittävällä tavalla huomioida jäsenvaltioiden keskinäiset eroavaisuudet ja olosuhteiden muutokset. Metsäpolitiikka kuuluu jatkossakin jäsenvaltioiden kansalliseen päätösvaltaan.
Valtioneuvosto katsoo, että puhtaan energian investointeja tulee edelleen edistää. Uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden toimien prioriteettina tulee olla fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen. Fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämisen tavoitteena on vähentää myös EU:n riippuvuutta kolmansista maista ja vahvistaa EU:n strategista autonomiaa. Valtioneuvoston näkemyksen mukaan energiatehokkuustavoitteiden tulisi ensisijaisesti palvella päästöjen vähentämistä kulutuksen rajoittamisen sijaan. Lisäksi tulee tasavertaisesti huomioida jäsenvaltiokohtaiset puhtaaseen siirtymään tarvittavat teknologiat. Valtioneuvosto edistää vahvasti ydinenergian roolia hiilidioksidipäästöttömänä energiamuotona puhtaan siirtymän mahdollistamisessa.
Valtioneuvosto katsoo, että digitaalisilla ratkaisuilla ja niiden varhaisella käyttöönotolla edistetään myös puhdasta siirtymää. Digitaalisten ratkaisujen mahdollisuudet energiatehokkuuden parantamisessa sekä kasvihuonekaasupäästöjen ja muun ympäristökuormituksen vähentämisessä tulee ottaa täysimääräisesti käyttöön. Digitaalisten ratkaisujen tulee olla myös itsessään ekologisia.
Puhtaan siirtymän kannalta avainasemassa olevat teknologiat ja innovaatiot, kuten tekoäly ja päästöseuranta, ovat riippuvaisia datan saatavuudesta, vapaasta liikkumisesta ja hyödyntämisestä. EU:ssa tulee jatkaa työtä datatalouden ja digitalisaation edistämiseksi niin horisontaalisti kuin tarvittaessa sektorikohtaisesti.
Innovaatioiden, osaamisen ja puhtaan siirtymän edistämisessä valtioneuvosto tunnistaa kaupunkien kasvavan roolin keskeisenä toimintaympäristönä.
Valtioneuvosto korostaa, että EU:n digitaalinen johtajuus edellyttää investointeja erityisesti murrosteknologioihin, kuten tekoälyratkaisut, suurteho- ja kvanttilaskenta, siruteknologia sekä 6G. Valtioneuvosto korostaa EU:n globaalin vaikuttavuuden parantamista erityisesti murrosteknologioiden standardointiin liittyen.
Euroopan strateginen kilpailukyky sekä häiriönsietokyvyn vahvistaminen vaativat tehostettujen riskinhallintatoimien lisäksi lisäpanostuksia kriittiseen digitaaliseen infrastruktuuriin, kuten mobiiliverkkoihin, merikaapeleihin, satelliitteihin, datakeskuksiin, tulevaisuuden teknologiaratkaisuihin ja kriittisiin teknologioihin sekä eurooppalaisten arvoketjujen kehittämiseen. Osana tätä kokonaisuutta tulee tunnistaa korkean kyberturvallisuuden tason ja osaamisen merkitys Euroopan kilpailukyvylle.
Kokonaisturvallisuus ja vahvempi Eurooppa
Valtioneuvoston näkemyksen mukaan EU:n tulee olla vahvempi geopoliittinen toimija, sillä Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa yhdistettynä kiristyvään suurvaltakilpailuun on muuttanut Euroopan turvallisuusympäristöä nopeasti, merkittävästi ja pitkäkestoisesti. EU:n globaalia toimintakykyä tulee tarkastella kokonaisvaltaisesti ja kehittää johdonmukaisesti. Valtioneuvosto tukee EU:n kumppanuuksien edistämistä EU:n globaalin roolin vahvistamiseksi sekä unionin intressien ja arvojen edistämiseksi.
Määräenemmistöpäätösten lisääminen EU:ssa on mahdollista vain rajatuilla ulko- ja turvallisuuspolitiikan osa-alueilla. Valtioneuvosto korostaa perussopimuksien tarjoamia mahdollisuuksia hyödyntää rakentavaa pidättäytymistä.
EU:n tulee jatkaa vahvaa poliittista, taloudellista ja sotilaallista tukeaan Ukrainalle, niin kauan kuin on tarpeen. Valtioneuvosto tukee Ukrainaa sen eurooppalaisella polulla. Jälleenrakennukseen sekä kestävän rauhan rakentamiseen tulee valmistautua.
Valtioneuvosto korostaa tarvetta vahvistaa unionin kriisinsietokykyä eli kokonaisvaltaista ja laajaalaista varautumista mahdollisiin tuleviin kriiseihin ja hybridiuhkiin.
Kokonaisturvallisuusajattelua ja suomalaista huoltovarmuuskonseptia on edistettävä myös EU-tasolla. Valtioneuvosto edistää EU-tasolla toimintatapaa, joka huomioi koordinoidusti kaikki politiikkasektorit varautumisen vahvistamisessa. Valtioneuvoston tavoitteena on, että kokonaisturvallisuuden vahvistamiseksi määriteltäisiin konkreettisia EU-tason tavoitteita sekä unionille että jäsenmaille. EU:n kriisinkestävyyden vahvistaminen on tärkeä osa strategista autonomiaa ja unionin kykyä toimia itsenäisesti. Valtioneuvosto tavoittelee EU:n teknologiakyvykkyyden vahvistamista osana strategista autonomiaa. Luotettavien teknologiakumppaneiden merkitys korostuu nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa.
Suomen etu on, että EU on turvallisuudessa ja puolustuksessa mahdollisimman vahva ja toimintakykyinen. Valtioneuvosto tukee EU:n puolustusyhteistyön syventämistä, jota on jatkettava laaja-alaisesti ja konkreettisesti. Kehittämisessä tulee huomioida sekä EU:n kyky globaalina toimijana että oman puolustuksen vahvistaminen. Tällä tarkoitetaan mm. suorituskykyjen kehittämistä pysyvän rakenteellisen yhteistyön sitoumusten mukaisesti, sotilaallista liikkuvuutta, nopean toiminnan kyvyn vahvistamista ja EU:n kriisinhallinnan mukauttamista toimintaympäristön muutoksiin sekä EU:n ja Naton välistä yhteistyötä. Valtioneuvosto tukee Euroopan puolustuksen huoltovarmuuden vahvistamista myös oikeudellisesti sitovin järjestelyin.
Eurooppalaisten suorituskykyjen kehittäminen ja tehokas käyttö edellyttävät kilpailukykyistä puolustuksen teollista ja teknologista perustaa. Valtioneuvoston tavoitteena on, että unioniin luotaisiin puolustustarvikkeiden yhteismarkkinat. Valtioneuvosto kannattaa EU:n puolustusteollisuuden sisällyttämistä kestävän rahoituksen taksonomiaan.
Osana valtioneuvoston pyrkimystä vahvistaa EU:n päätöksentekokykyä erillisen puolustusministerineuvostokokoonpanon perustaminen voisi olla tarkoituksenmukaista. Tämä tukisi EU:n vahvempaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista roolia.
Valtioneuvoston tavoitteena on EU:n ja Naton yhteistyön syventämisen ohella EU:n ja Yhdysvaltojen mahdollisimman tiivis ja strateginen yhteistyösuhde. Lisäksi valtioneuvosto tukee Kiinapolitiikan vahvempaa koordinaatiota EU:n ja Yhdysvaltojen välillä.
Hallitus torjuu voimakkaasti järjestäytynyttä rikollisuutta. EU:n sisäisen turvallisuuden kannalta on olennaista, että oikeus- ja lainvalvontaviranomaisten toimintaedellytyksiä ja rajat ylittävää yhteistyötä kehitetään vastaamaan merkittävästi muuttunutta turvallisuusympäristöä. Tältä osin keskeistä on mm. viranomaisten tiedonsaanti ja tietoturvan edistäminen. Lisäksi valtioneuvoston tavoitteena on, että viranomaisten keskinäistä tietojenvaihtoa jäsenmaiden välillä lisätään terrorismin ja muun rikollisuuden torjumiseksi. Nykyistä enemmän huomiota tulee kiinnittää myös rikosten ennaltaehkäisyyn.
Valtioneuvosto pitää kokonaisturvallisuuden kannalta tärkeänä, että maataloutta voidaan harjoittaa tuottavasti kaikilla EU-alueilla. Valtioneuvosto korostaa ruoantuotantoa maatalouden tärkeimpänä tehtävänä. Viimeaikaiset kriisit ovat korostaneet elinvoimaisen maaseudun merkitystä omavaraisuuden, huoltovarmuuden ja turvallisuuden näkökulmasta. Kestävyyden eri ulottuvuuksien (taloudellinen, sosiaalinen, ympäristöllinen) välillä on löydettävä ruoantuotannon jatkuvuutta tukeva tasapaino. Valtioneuvosto edistää suurpetoja, erityisesti sutta, koskevan sääntelyn kehittämistä vastaamaan paremmin kantojen nykyistä tilaa.
Muuttoliikkeen hallinta
Suomelle on tärkeää, että kukin jäsenvaltio hoitaa normaaliaikoina omat muuttoliikepolitiikkaan liittyvät velvoitteensa ja huolehtii ulkorajansa turvallisuudesta kaikissa tilanteissa. Tehokas ulkorajavalvonta on hallitun muuttoliikepolitiikan keskeinen osa-alue. Valtioneuvosto korostaa EU:n muuttoliikekysymyksissä kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa toimia edistetään niin EU:n sisällä kuin suhteissa kolmansiin maihin. Muuttoliikepolitiikassa tulee panostaa vahvoihin ja toimiviin kumppanuuksiin lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa hyödyntäen EU-virastojen kyvykkyydet täysimääräisesti. Valtioneuvosto edistää EU-tasolla yhteistyötä kolmansien maiden kanssa. Tavoitteena on muuttoliikepaineen hillintä sekä ihmissalakuljetuksen ehkäisy. Valtioneuvosto edistää rakentavasti EU-tason toimia, joilla kehitetään mahdollisuuksia toteuttaa turvapaikkaprosessi ja kansainvälisen suojelun tarjoaminen turvallisissa kolmansissa maissa. Hallitusohjelman mukaan valtioneuvosto noudattaa muuttoliikepolitiikassa ihmisoikeus- ja muita kansainvälisiä sopimuksia, EU-lainsäädännön velvoitteita ja oikeusvaltioperiaatetta. EU:n yhteisen palautuspolitiikan tehostaminen ml. eri politiikkasektorien työkaluja hyödyntäen yhteistyössä EU-paluukoordinaattorin kanssa on keskeistä. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että palautuspolitiikkaa EU:ssa kehitetään ja vahvistetaan. Valtioneuvosto edistää ja tukee EU-tason aloitteita mm. turvallisten kolmansien maiden määrittämiseksi sekä turvapaikkaprosessissa että palautuksissa.
Valtioneuvosto korostaa vahvojen ulkorajojen merkitystä ja Schengen-säännöstön kehittämistä muuttoliikkeen hallitsemiseksi. Unionin muuttoliikepolitiikkaa kehitettäessä huomiota tulee kiinnittää asemaamme ulkorajavaltiona sekä jäsenvaltiona, joka on kohdemaa ja väylä edelleen liikkumiseen. Lisäksi valtioneuvosto edistää määrätietoisesti ratkaisuja, joilla estettäisiin ulkoisten toimijoiden mahdollisuuksia käyttää muuttoliikettä unioniin kohdistuvan vaikuttamisen välineenä. Valtioneuvosto edistää rakentavasti sellaisen EU-tason mekanismin käyttöönottoa, jolla laajamittaisen laittoman tai välineellistetyn maahanmuuton tilanteessa yksilöllisten turvapaikkahakemusten käsittely voidaan väliaikaisesti keskeyttää tilanteessa, jossa valtion suvereniteetti vaarantuu esimerkiksi vieraan valtion vihamielisten toimenpiteiden johdosta.
EU:n laajentuminen
Valtioneuvosto pitää unionin laajentumispolitiikassa ensisijaisen tärkeänä, että laajentuminen vahvistaa Euroopan unionia ja vakauttaa Euroopan turvallisuutta. Valtioneuvosto katsoo, että hakijamaiden jäsenyysperspektiivi ja tuki niiden jäsenyysprosessille edistävät näitä tavoitteita. Valtioneuvosto katsoo, että hakijamaiden omiin ansioihin ja jäsenyyskriteerien täyttämiseen perustuva laajentuminen vahvistaa unionin omaa turvallisuutta, globaalia asemaa sekä taloudellista hyvinvointia ja edistää demokratiaa, oikeusvaltiokehitystä ja perusoikeuksien toteutumista. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että jatkossakin laajentumisen keskeisiä uudistuksia käsitellään jäsenyysneuvottelujen aluksi, sekä viimeiseksi ennen neuvottelujen sulkemista, jotta niiden toteutumista ja muutosten juurtumista ennen jäsenyyttä voidaan parhaalla tavalla tukea.
Unionin tulee jatkaa tukea hakijamaille lähentymisen vauhdittamiseksi ja jäsenyyskriteerien täyttämiseksi. Valtioneuvosto korostaa, että asteittaisen lähentymisen tavoitteena tulee säilyä täysjäsenyys ja otettujen askelten tulee perustua kunkin hakijamaan meriitteihin ja olla tarpeen mukaan peruttavissa.
Liittymisprosessin rinnalla unionin tulee edetä tarvittavassa sisäisessä pohjatyössä. Valtioneuvoston näkemyksen mukaan perussopimusmuutokset eivät ole ennakkoehto uusien jäsenvaltioiden hyväksymiselle unioniin, vaan EU:n toimintaa on uudistettava ja tehostettava ensisijaisesti nykyisten perussopimusten puitteissa. Samalla EU:n on oltava sitoutunut ja luotettava neuvottelukumppani.
Laajentumisella tulee olemaan merkittäviä vaikutuksia EU:n politiikanaloille, erityisesti EU-rahoitukseen. Vaikka mikään ehdokasmaista ei vielä liittyisikään unioniin vuoden 2027 jälkeisellä rahoituskehyskaudella, tulevaan kehykseen kuitenkin odotetaan sisältyväni nykyistä huomattavasti merkittävämpää rahoitustukea ehdokasmaille. Lisäksi on odotettavissa, että mahdollinen laajentuminen luo jo ennakollisesti painetta uudistaa ja modernisoida EU:n tulevaa rahoituskehystä. Valtioneuvosto korostaa, että vasta uusien jäsenvaltioiden liittymisen myötä osasta nykyisiä nettosaajamaita tulisi nettomaksajia ja nykyisten nettomaksajien nettomaksuasema entisestään kasvaisi.
Valtioneuvosto tunnistaa tulevan laajentumisen erityisen merkityksen EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa. Valtioneuvosto korostaa, että tasapainoisen ja globaalia ruokaturvaa tukevan ratkaisun löytäminen nykyarvion mukaan edellyttäisi riittävän pitkiä siirtymäaikoja sekä maataloustukijärjestelmän uudistamista vastaamaan uutta tilannetta.
Valtioneuvosto tunnistaa lisäksi, että mahdollisten uusien jäsenmaiden myötä unioniin tulisi joukko nykyiseen verrattuna huomattavasti vähemmän vauraita jäsenvaltioita ja koheesiopolitiikan maantieteellinen painopiste siirtyisi entistä enemmän itäiseen Eurooppaan. Valtioneuvosto katsoo, että modernisoitaessa koheesiopolitiikkaa ja sen varojenjakokriteerejä tulisi entisestään painottaa Euroopan unionin ulkoraja-alueiden merkitystä ja niiden tulevaisuuden toimintaedellytyksiä sekä koheesiopolitiikan varojen jakautumista vaikuttavasti. Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa valtioneuvosto korostaa etenkin Itä- ja PohjoisSuomen merkitystä koko Euroopan turvallisuudelle.
Valtioneuvosto korostaa, että unionin laajentuminen tarkoittaisi nykyistä suurempia sisämarkkinoita ja uusia kasvumahdollisuuksia suomalaisille yrityksille.
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Kerran vaalikaudessa annettavan EU-selonteon sijaan valtioneuvosto on siirtynyt jatkuvaan strategisten prioriteettien määrittämiseen, vaikuttamiseen ja seurantaan. Valiokunta pitää kannatettavana, että Suomen EU-vaikuttamista kehitetään oikea-aikaiseen, ennakoivampaan ja aloitteellisempaan suuntaan. Ympäristöä koskevan lainsäädännön osalta on viime vuosina ollut nähtävissä, että jäsenmaiden erilaisia olosuhteita ei ole aina otettu komission ehdotuksissa riittävästi huomioon. Pienenä jäsenmaana Suomi voi saada tavoitteitaan läpi ainoastaan toimimalla ennakoivasti ja rakentavasti, tiiviissä yhteistyössä samanmielisten jäsenmaiden kanssa.
Valiokunta pitää kirjelmässä esitettyjä Suomen pääprioriteetteja EU:n strategiseen agendaan ja tulevan komission ohjelmaan olennaisina, tiiviisti esitettyinä ja hyvin perusteltuina. Keskeiset tavoitteet ovat Euroopan strategisen kilpailukyvyn vahvistaminen, Euroopan kokonaisturvallisuuden parantaminen ja puhtaan siirtymän sekä biotalouden ja kiertotalouden mahdollisuuksien edistäminen. Valiokunta tukee valtioneuvoston kantaa kiinnittäen oman toimialansa näkökulmasta huomiota erityisesti seuraaviin näkökohtiin.
Puhtaan siirtymän sekä biotalouden ja kiertotalouden edistäminen
Valiokunta pitää erittäin hyvänä sitä, että valtioneuvosto on nostanut ilmastonmuutoksen hillinnän ja puhtaan siirtymän yhdeksi olennaisimmaksi painopisteeksi. On keskeisen tärkeää, että EU jatkaa johdonmukaista ilmastonmuutoksen vastaisten ja luonnon monimuotoisuutta vahvistavien politiikkatoimien tekemistä ottaen samalla huomioon kestävän kehityksen periaatteet. Johdonmukainen ja pitkäjänteinen EU:n ilmastopolitiikka luo pohjan tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavalle välttämättömälle energiamurrokselle eli yritysten merkittäville ja oikea-aikaisille käytännön investoinneille sekä teknologioiden kehittämiselle. Kunnianhimoinen EU:n ilmastopolitiikka myös tasaa kilpailuolosuhteita Suomen EU:ta kireämpien tavoitteiden kanssa.
Ilmastopolitiikassa on huomioitava toimien vaikutukset Euroopan talouden kestävyydelle ja kilpailukyvylle. Huomioon on otettava myös toimimattomuuden kustannukset, kun ilmastonmuutoksen aiheuttamien sään ääri-ilmiöiden arvioidaan aiheuttavan jo mittavia vahinkoja ja siten aineellisia menetyksiä. Ilmastopolitiikka on siten osa kestävää kilpailukyvyn parantamista, kun sillä voidaan estää ja vähentää ilmaston muuttumisesta aiheutuvia menetyksiä. Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka on omiaan lisäämään myös yhteiskunnan kriisinsietokykyä, resilienssiä. Muuttuneessa geopoliittisessa tilanteessa irtautuminen Venäjän fossiilisesta energiasta on ollut helpompaa niille jäsenmaille, jotka jo olivat tehneet määrätietoisia toimia uusiutuvan energian lisäämiseksi. Uusiutuvan energian lisärakentaminen mahdollistaa myös paremmin häiriöitä sietävän hajautetun energiajärjestelmän.
Valiokunta korostaa, että kustannustehokkuus on olennainen ilmastopolitiikan edellytys ja siten päästökauppajärjestelmän keskeinen asema tulee säilyttää ja sitä tulee vahvistaa. Sääntelyn pääpaino tulee pitää päästövähennyksissä, päästökaupan kehittämisessä sekä puhtaiden teknologioiden kehitys- ja innovaatiotoimien edistämisessä. Teknologianeutraaliuden tulee säilyä keskeisenä periaatteena ja EU-sääntelyn tulee mahdollistaa kaikkien uusien ilmastoteknologioiden kehitys ja käyttöönotto. Näitä ovat esimerkiksi tekninen hiilensidonta ja nielut eli hiilidioksidin talteenotto, varastointi ja uudelleenkäyttö. Päästövähennysten lisäksi on tärkeää luoda riittäviä EU-tason kannustimia hiilinielujen aikaansaamien poistumien kasvattamiseksi ja teknisten nielujen käyttöönoton vauhdittamiseksi.
Lähtökohtana tulee edelleen olla puhdas siirtymä talouden perustana. EU:n tulee panostaa kasvihuonekaasupäästöjä vähentäviin teknologioihin, investointeihin ja ohjauskeinoihin, jotka edistävät kiertotaloutta, luonnon monimuotoisuutta ja kasvattavat talouden perustana olevaa luontopääomaa sekä turvaavat samalla hyvinvointia, huoltovarmuutta ja kriisinsietokykyä. Vetytalouden tukeminen sisältyy EU:n strategisen kilpailukyvyn kärkitavoitteisiin ja tarjoaa Suomellekin mahdollisuuden saada myös investointeja, ei pelkästään vedyn tuotantoon päästöttömällä sähköllä, vaan myös vetyä käyttävään teolliseen tuotantoon. Tavoitteena tulee olla myös vedyn jatkojalostus Suomessa, eikä tyytyminen pelkästään tuottajan rooliin. On tärkeää edistää molempien arvoketjujen, sekä varastoinnin että hyötykäytön, syntymistä. Valiokunta pitää tärkeänä edistää politiikkatoimin myös sitä, että Suomeen rakentuu merkittävä biopohjaista hiilidioksidia hyödyntävä klusteri. Biogeenisen hiilidioksidin talteenoton ja hyödyntämisen mahdollisuuksia voidaan edistää osana EU:n ilmastopolitiikkaa.
Valtioneuvoston näkemyksen mukaan seuraavalla rahoituskehyskaudella varoja tulisi suunnata entistä enemmän tutkimusta, innovaatioita ja osaamista sekä digitalisaatiota ja puhdasta siirtymää edistäviin toimiin. Lähtökohtana on, että EU:n kilpailuun perustuvien rahoitusohjelmien, kuten tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman, tulee jatkossakin perustua korkeaan toiminnan laatuun, ei kiintiöihin tai aluekriteereihin. Valiokunta pitää myös olennaisena, että rahoituksella edistetään korkealaatuisimpia, parhaita hankkeita.
Euroopan tulee olla kehityksen kärjessä niin korkean teknologian, puhtaiden innovaatioiden ja puhtaan siirtymän kuin uuden datatalouden aloilla. Tämän ns. kaksoissiirtymän edistämiseen on yhdistettävä vielä aiempaa vahvemmin ekologisen kestävyyden tavoitteet, sillä ICT-sektorin merkitys sähkönkulutuksessa kasvaa huomattavasti. Datan hyödyntäminen ympäristö- ja ilmastoratkaisujen kehittämisessä on kuitenkin keskeistä, joten sen kestävyydestä on varmistuttava.
Valiokunta pitää erittäin tärkeänä myös sitä, että kiertotalouden edistäminen on valtioneuvoston pääprioriteeteissa ja että sisämarkkinoiden ja teollisuuspolitiikan vahvistamisessa korostetaan resurssitehokkuutta, kiertotalouden ratkaisuja ja hiilineutraalien materiaalien kehittämistä. Kiertotalous on tärkeä työkalu ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunnassa. Luonnon arvo pitää tehdä näkyväksi ja se tulee huomioida taloudellisessa päätöksenteossa. Euroopan kiertotalous- ja uusioraaka-ainemarkkinoiden syntymisen vauhdittaminen edellyttää kannusteiden luomista, koheesiorahaston ja jäsenmaiden tukea sekä toimia kiertotalouden mukaiseen tuotesuunnitteluun ja investointeihin.
Valiokunta kannattaa valtioneuvoston linjauksia myös siltä osin kuin se korostaa tavoitteita irtautua haitallisista riippuvuuksista ja tunnistaa EU:n haavoittuvuudet tietyillä strategisesti tärkeillä sektoreilla erityisesti Kiinan suhteen. Biotalous ja uusiutuvat luonnonvarat tarjoavat kestäviä ratkaisuja vähähiilisyyteen, haitallisista riippuvuuksista irtautumiseen sekä EU-alueen huoltovarmuuteen. Muuttunut geopoliittinen tilanne edellyttää, että huoltovarmuus, omavaraisuus, kriisinkestävyys ja strategiset investoinnit on nostettava eurooppalaisen talouspolitiikan ytimeen.
Metsiä ja maankäyttöä koskeva sääntely
Luonnon tilaa parantavia toimia tulee vahvistaa luontokadon pysäyttämiseksi ja luonnon tilan heikkenevän kehityssuunnan kääntämiseksi. Ilmastonmuutos ja luontokato ovat monin tavoin kytköksissä toisiinsa ja siksi niiden keskinäiset riippuvuudet tulee tunnistaa ja ratkaista yhdessä. Näkyväksi tekeminen edistää riittävän rahoituksen turvaamista läpileikkaavasti eri politiikkasektoreilla ja varmistaa sen, ettei politiikkatoimilla aiheuteta vahinkoa toisaalla.Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin olennaisena sitä, että metsiä ja maankäyttöä koskevassa säätelyssä otetaan huomioon jäsenvaltioiden toisistaan poikkeavat olosuhteet ja mahdollisuudet kustannustehokkaisiin kansallisiin toimiin sekä tunnistetaan myös metsiin liittyvät elinkeinomahdollisuudet. Valiokunta korostaa, että metsäluonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen on tärkeä osa paitsi luontokadon pysäyttämistä, myös ilmastonmuutoksen torjuntaa, jossa tulee riittävällä tavalla huomioida jäsenvaltioiden keskinäiset eroavaisuudet ja olosuhteiden muutokset.
Metsäluonnon monimuotoisuuden ja yleisesti biodiversiteetin suojelun tavoitteita on tuotava aktiivisesti esille EU:n toimijoille, jotta ymmärrystä jäsenvaltioiden erilaisuudesta ja metsä- ja ympäristöosaamisen tasosta Suomessa voidaan lisätä. Valiokunta korostaa, että metsäpolitiikan tulee olla jatkossakin kansallisen päätäntävallan piirissä, vaikka EU vaikuttaakin välillisesti metsäpolitiikan sisältöön muun muassa ilmasto-, ympäristö- ja energiapolitiikan kautta. Metsiä ja metsäsektoria koskevan kokonaisvaltainen strategian avulla voidaan parantaa metsiin ja metsäsektoriin vaikuttavien aloitteiden politiikkajohdonmukaisuutta. Sen tulisi kattaa koko metsäsektorin arvoketju metsien kestävän hoidon ja käytön edistämisestä aina tuotteisiin asti. Metsien hakkuiden lisäämisen sijaan on nostettava metsäteolllisuuden tuotteiden jalostusarvoa. Pitkäikäiset ja kierrätettävät puupohjaiset tuotteet kasvattavat hiilensidontaa ja torjuvat ilmastonmuutosta. Pitkällä tähtäimellä uudet innovaatiot tuovat arvonlisää.
Maankäyttösektorin nielujen vahvistaminen tukee osaltaan ilmastonmuutoksen hillintää. Oikein toteutettuna kasvava ja kestävämmäksi muuttuva biotalous tukee EU:n ilmastoneutraaliuden saavuttamista. EU:ssa tulee myös ymmärtää, että biotalous ja uusiutuvat luonnonvarat tarjoavat osaltaan kestäviä ratkaisuja vähähiilisyyteen ja haitallisista riippuvuuksista irtautumiseen. Ilmastonmuutos ja luontokato edellyttävät kaikkien hyvien ratkaisujen käyttöönottoa, eikä ole järkevää pyrkiä rajoittamaan politiikkaa vain yhdenlaisen mallin varaan. Monimuotoisuuden edistäminen ja metsien talouskäyttö eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan monimuotoisuuden ja metsien kasvun edistäminen toteutetaan parhaiten osana aktiivista ja oikea-aikaista kestävää metsätaloutta. Aktiivinen metsätalous ja maatalous ovat uudessa geopoliittisessa tilanteessa osa kokonaisturvallisuutta omavaraisuus- ja huoltovarmuusnäkökulmasta.
Valiokunta korostaa, että kaikkien sektoreiden tulee osallistua päästövähennyksiin, mutta kustannustehokkuuden varmistaminen on aina olennaista. Ilmastopolitiikan tulee pyrkiä aktiivisesti edistämään uusiutuvien luonnonvarojen kestävää käyttöä ottamalla samalla huomioon niin ilmastoa ja luonnon monimuotoisuutta koskevat tavoitteet kuin teollisuuden puun saatavuuskin.
Sosiaalisesti kestävää ilmasto- ja luontopolitiikkaa
Kestävän kehityksen mukainen ilmasto- ja luontopolitiikka on kestävää niin ympäristöllisestä, taloudellisesta kuin sosiaalisesta näkökulmasta. Muuttunut geopoliittinen tilanne ja viimeaikaiset kriisit haastavat ottamaan myös kaikissa politiikkatoimissa nämä ulottuvuudet uudella tavalla huomioon.
EU:n vihreän siirtymän strategia sisältää olennaisena osana siirtymän oikeudenmukaisuuden myös yksilöllisten siirtymien kautta. Onnistunut puhdas siirtymä edellyttää parempia digitaalisia taitoja, ja erityisesti kuihtuvien alojen työllisille on tarjottava mahdollisuuksia uudelleen- ja täydennyskouluttautumiseen. Kuten teollisuudessa ja energiantuotannossa, myös maankäyttösektorin työpaikkojen osalta on tärkeää ennakoida päästövähennyskeinojen sosioekonomiset vaikutukset ja ennakoida murrosta helpottavia toimia alan kaikkien toimijoiden kannalta.
Maatalouden osuus EU:n budjetista on kolmannes ja yhteisen maatalouspolitiikan sisäisin keinoin on tärkeää vahvistaa alan ympäristötoimia, mutta löytää myös ruoantuotannon jatkuvuutta tukeva tasapaino kestävän kehityksen eri ulottuvuuksien välillä. Viimeaikaiset kriisit ovat korostaneet ruoantuotantoa maatalouden tärkeimpänä tehtävänä ja siten elinvoimaisen maaseudun merkitystä omavaraisuuden, huoltovarmuuden ja turvallisuuden näkökulmasta. Koetun oikeudenmukaisuuden parantaminen vaatii huomiota menettelytapojen oikeudenmukaisuuteen politiikkatoimien suunnittelussa niin, että viljelijät otetaan tasavertaisemmin mukaan päästövähennys- ja politiikkakeinojen suunnitteluun.
Valtioneuvoston avaintavoitteiden mukaan nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa tulee korostaa etenkin Itä- ja Pohjois-Suomen merkitystä koko Euroopan turvallisuudelle. Valiokunta yhtyen tähän näkemykseen korostaa tarvetta pitää esillä koko arktisen alueen haasteita muuttuvassa ilmastossa. Muuttuneessa geopoliittisessa tilanteessa arktinen politiikka on määriteltävä uudelleen.
Huomiota parempaan lainsäädäntöön ja lainsäädännön täytäntöönpanoon
Valiokunta toteaa, että nykyisen komission toimikaudella on uudistettu merkittävä osa ympäristö- ja ilmastoalan lainsäädäntöä ja annettu myös uutta sääntelyä näillä aloilla EU:n ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi vuonna 2050. Tulevan komission toimikaudella on tärkeää panostaa annetun sääntelyn toimeenpanoon. Valiokunta painotti ilmastotoimien 55-valmiuspakettia koskevissa lukuisissa lausunnoissaan, että kokonaistavoite laajan lainsäädäntöpaketin keinoin tulee saavuttaa sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävästi tavalla, joka on myös kustannustehokas ja ottaa huomioon niin siirtymän oikeudenmukaisuuden kuin luontokadon ehkäisemiseen liittyvät näkökohdat. Kun tämä sääntelykokonaisuus alkaa pian olla valmis, on tärkeää arvioida tätä ja keskittyä paitsi sen toimeenpanon varmistamiseen, myös eri säädösten yhteensovittamista koskevien rajapintaongelmien ratkaisemiseen erityisesti kiertotalouden esteiden poistamiseksi.
Valtioneuvosto korostaa tavoitetta paremmasta ja vähemmästä EU-sääntelystä. Valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että jäsenmaiden erityispiirteet on huomioitava valmistelussa nykyistä paremmin ja unionin sekä jäsenmaiden keskinäistä toimivallan jakoa on kunnioitettava. Säädösehdotusten tulee perustua riittävän kattaviin ja jäsenvaltioiden erot huomioiviin vaikutusarviointeihin sekä eri aloitteiden ja toimenpiteiden yhteisvaikutusten kokonaisarviointiin. Lainsäädäntöehdotuksissa tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, ettei niillä luoda tarpeetonta hallinnollista taakkaa yleisesti tai liiallisen yksityiskohtaisia velvoitteita eikä sääntelyvaltaa tule delegoida komissiolle tarpeettomasti.