Perustelut
Hallituksen esityksen tarkoituksena on panna täytäntöön
direktiivi puhtaiden ja energiatehokkaiden tieliikenteen moottoriajoneuvojen
käytön edistämisestä säätämällä uusi
laki ajoneuvojen energia- ja ympäristövaikutusten
huomioon ottamisesta julkisissa hankinnoissa. Valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tärkeänä kestävien valintojen
edistämiseksi julkisissa hankinnoissa.
Yleinen hankintalainsäädäntö ei
tällä hetkellä velvoita ympäristönäkökohtien
huomioon ottamiseen, vaan ainoastaan luo puitteet, joissa se on
hankintamenettelyssä mahdollista. Ajoneuvoja koskeva lakiesitys
on ensimmäinen julkisia hankintoja koskeva erityislaki,
joka suoraan velvoittaa ympäristönäkökulman
huomioon ottamiseen. Valiokunta toteaa, että valtioneuvosto
on vuonna 2009 tehnyt periaatepäätöksen
kestävien hankintojen edistämisestä julkisissa
hankinnoissa tavoitteena ympäristönäkökulman huomioon
ottaminen kaikissa valtion keskushallinnon hankinnoissa ja vähintään
puolessa kuntien ja valtion paikallishallinnon hankinnoista vuonna
2015. Julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntöä tulisi
siten kokonaisuutenakin kehittää velvoittavaan
suuntaan. Tärkeää olisi ulottaa vähimmäispäästövaatimusten
soveltaminen tulevaisuudessa myös olennaisesti julkisen
tuen varassa toimivaan joukkoliikenteeseen joukkoliikennelakia kehittämällä tai
esimerkiksi alueellisten rajoitusten keinoin.
Ympäristövaikutukset otetaan lakiehdotuksen
mukaan huomioon joko 4 §:n mukaan asetettuina
vähimmäisvaatimuksina tai 5 §:n
mukaisesti kokonaistaloudellisuuden perusteella. Huomioon on otettava
ainakin energiankulutus, hiilidioksidipäästöt
sekä typenoksidi-, hiilivety- ja hiukkaspäästöt.
Muiden päästöjen, kuten melun, huomioon
ottaminen on lisäksi sallittua ja kannatettavaa. Direktiiviin
perustuva ympäristövaikutusten laskentamalli on
kuitenkin vaikeaselkoinen, eikä se pohjaudu suoraan todellisiin
käytön vaikutuksiin. Järjestelmä on
luotu ajoneuvojen ominaisuuksien vertailuun hankintaa varten, eikä se
sovellu sellaisenaan ajoneuvolla tuotettujen liikennepalvelujen
ympäristövaikutusten vertailuun. Kun laskentamenetelmää sovelletaan
palveluihin, joudutaan määrittelemään
miten ajokilometrien määrä otetaan vertailussa huomioon.
On myös harkittava, lasketaanko polttoainekustannukset
edelleen mukaan, vaikka palveluntarjoaja ne aivan ilmeisesti ottaa olennaisina
kustannuksina huomioon tarjousta valmistellessaan.
Yleisesti on arvioitu, että käytännössä tullaan soveltamaan
päästöjen vähimmäisvaatimuksia kokonaistaloudellisen
edullisuuden sijaan, koska se on laskentatavaltaan monimutkainen,
työläs ja tulkinnanvarainenkin. Valiokunta korostaa,
että lähtökohtaisesti hankinnoissa tulisi
pyrkiä ympäristövaikutusten elinkaaren
aikaisten vaikutusten kokonaisarvioon. Jos hankintaperusteena käytetään
kokonaistaloudellista edullisuutta, tulisi ympäristönäkökohtien
painotuksen kuitenkin olla arvioinnissa riittävä ympäristötavoitteiden
mukaisen kehityksen aikaansaamiseksi. Kaiken kaikkiaan päästövaatimusten
ohella tulee muistaa, että toiminnan kokonaisympäristövaikutuksiin
voidaan olennaisesti vaikuttaa myös kiinnittämällä huomiota
tarkoituksenmukaiseen kalustokapasiteettiin ja reititykseen sekä tarpeettomien
siirtoajojen välttämiseen, ennakoivaan ajotapaan,
polttoaineratkaisuihin sekä oikea-aikaisiin huolto- ja
korjaustoimiin. Kokonaiselinkaarinäkökulman huomioon
ottaminen voi edistää myös pienten ja
keskisuurten yritysten mahdollisuuksia menestyä hankintakilpailuissa.
Ympäristötavoitteiden tehokas ja lakiehdotuksen
mukainen sisällyttäminen hankintaprosesseihin
vaatii osin uusia toimintatapoja ja osaamista. Hankintoja suorittavat
ammattimaisen hankinnan ohella etenkin pienemmissä kunnissa
myös muiden alojen toimijat oman työnsä ohella,
mikä on haasteellista riittävän osaamisen
kannalta. Sekä valtionhallinnon että kuntasektorin
toimijat tarvitsevat konkreettisia ja riittävän
yksinkertaisia työvälineitä ja neuvontaa hankintojen
ympäristövaikutusten huomioon ottamiseen. Osaamisen
lisäksi kysymys on myös hyvien käytäntöjen
omaksumisesta ja niiden tehokkaasta levittämisestä maanlaajuiseen
käyttöön. Valiokunta katsoo, että hankintojen
ympäristöosaamista tulee selkeästi pyrkiä keskittämään
valtion asiantuntijaorganisaatioon tavoitteena auttaa koko julkisen
sektorin työtä hankintojen ympäristövaikutusten
huomioon ottamisessa. Valiokunta katsoo, että tehokas neuvontapalvelu
konkreettisine hankintamalleineen ja esimerkkeineen on järjestettävä,
jotta lakiehdotuksen tavoitteet voidaan toteuttaa.