Yleistä
EU:n metsäkatoasetusta sovelletaan sen keskeisten velvoitteiden osalta 30.12.2025 alkaen, kun sen soveltamista lykättiin 12 kuukautta asetuksella (EU) 2024/3234. Komissio ehdottaa nyt, että asetuksen soveltaminen alkaisi nykyisen aikataulun mukaisesti 30.12.2025 suurten ja keskisuurten yritysten osalta, mutta mikro- ja pienille yrityksille siirtymäaikaa pidennetään nykyisen siirtymäajan lisäksi kuudella kuukaudella alkamaan 30.12.2026. Lisäksi komissio ehdottaa asetukseen tehtäväksi yksinkertaistavia sisältömuutoksia, joilla helpotetaan asetuksen toimeenpanoa, kevennetään hallinnollista taakkaa ja vähennetään komission metsäkatoa koskevaan EUDR -tietojärjestelmään (EUDR, Deforestation-Free Products Regulation) kohdistuvaa kuormitusta sen toimivuuden varmistamiseksi. Erityisesti metsäkadon osalta matalariskisiksi luokitelluissa maissa toimivien mikro- ja pienten alkutuottajien raportointivelvoitteita ehdotetaan kevennettäväksi siten, että kertaluonteinen ilmoitus metsäkatovapaasta tuotannosta tietojärjestelmään riittää. Lisäksi komissio ehdottaa kevennettyä valvontaa ja täytäntöönpanoa soveltamisen ensimmäisten kuuden kuukauden ajaksi.
Ympäristövaliokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan kannattaa komission ehdotusta asetuksen soveltamisen lykkäämisestä ja sen toimeenpanon yksinkertaistamisesta. Viitaten asiassa aikaisemmin antamaansa lausuntoon (YmVL 7/2022 vp—U 12/2022 vp) valiokunta korostaa, että asetuksen tarkoittama sääntely on tärkeä avaus globaalin metsäkadon torjumiseksi. Maailmanlaajuisen metsäkadon ehkäisemiseksi tarvitaan tehokkaita toimia, sillä se vaikuttaa voimakkaasti sekä ilmaston lämpenemiseen että luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen. Metsäkato aiheuttaa globaalisti fossiilisten polttoaineiden käytön jälkeen toiseksi suurimmat kasvihuonekaasupäästöt. Maailman maalla elävistä lajeista noin 80 % elää metsissä, ja siksi biodiversiteetin säilyminen on sidoksissa metsien säilymiseen. Metsäkadosta lähes 80 % johtuu soijan, naudanlihan, palmuöljyn, kahvin ja kaakaon tuotannosta. Suuri osa metsäkadosta kytkeytyy kansainväliseen kauppaan, joten EU-tason toimilla voidaan puuttua tehokkaasti kansainväliseen kauppaan liittyvään metsäkatoon sekä kannustaa kestävämpien raaka-aineiden käyttöön ja luotettavampien toimitusketjujen rakentamiseen. Pitkän aikavälin lopputuloksena tavoitteena on, että metsäkatoa aiheuttavien tuotteiden maahantuonti korvautuu kestävällä metsäkatovapaalla eurooppalaisella tuotannolla.
Jotta sääntelyllä saavutetaan mainitut tärkeät tavoitteet, sen tulee olla käytännössä toimeenpantavissa. Komission ehdotusten taustalla ovat nyt soveltamisen haasteet ja tietojärjestelmä, jonka toimivuuden varmistaminen on ratkaisevan tärkeää asetuksen toimeenpanon kannalta. Siten lisäaika järjestelmän viimeistelyyn on perusteltu ja tarpeellinen. Valiokunta korostaa valtioneuvoston tavoin tarvetta nopealle päätöksenteolle, jotta sääntely saadaan mahdollisimman pian toimeenpantavaksi tarvittavalla tavoin yksinkertaistettuna ja kevennettynä heikentämättä kuitenkaan merkittävästi asetuksen tavoitteita.
Muutosehdotukset
Sääntely koskee sellaisia tuotteita, jotka sisältävät nautaeläintä, kaakaota, kahvia, öljypalmua, kumia, soijaa tai puuta. Velvoitteet kohdistuvat toimijoihin, jotka saattavat tuotteet ensimmäistä kertaa markkinoille tai vievät niitä sekä myös kauppaa käyviin tahoihin. Asetuksessa edellytetään, että hyödykkeet ja tuotteet ovat metsäkatoa aiheuttamattomia, ne on tuotettu tuotantomaan lainsäädännön mukaisesti ja niistä on annettu asetuksen liitteen II mukainen asianmukaista huolellisuutta koskeva vakuutus eli ns. due diligence -vakuutus.
Komissio ehdottaa toimeenpanon lykkäämistä mikro- ja pientuottajien osalta niille aiheutuvan hallinnollisen taakan helpottamiseksi. Tällä hetkellä erityisesti mikroyritysten joukossa arvioidaan olevan paljon sellaisia, jotka eivät edes tiedä kuuluvansa asetuksen soveltamisen piiriin. Asetuksen toimeenpanon lykkäämistä on pidetty perusteltuna, jotta saadaan lisäaikaa asetuksen tulkintojen selkiyttämiseen, tiedottamiseen ja toimijoiden riittävään neuvontaan. Toimeenpanon selkeyden ja järjestelmien toimivuuden kannalta voi kuitenkin olla tarkoituksenmukaisempaa, että kaikilla toimijoilla on sama aikataulu, sillä käytännössä asetuksen velvoitteet tulevat alihankintaketjussa myös pieniä toimijoita koskeviksi silloin, kun suuret ja keskisuuret yritykset alkavat niitä noudattaa. Komissio ehdottaa EU:n puutavara-asetuksen piirissä olevien mikro- ja pienten toimijoiden soveltamisen alkamisajankohdan yhtenäistämistä muiden hyödykeryhmien vastaavien toimijoiden soveltamisen alkamisen kanssa. Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin tärkeänä, että myös metsä- ja puutuotesektorin pienet toimijat saavat lisäaikaa toimeenpanoon.
Suomi on täytäntöönpanoasetuksessa määritelty alhaisen riskin maaksi, joten Suomessa tuotettujen tuotteiden osalta voidaan soveltaa asetuksen 13 artiklassa tarkoitettua yksinkertaistettua asianmukaisen huolellisuuden menettelyä. Sen mukaan toimijoilla on velvollisuus kerätä tietoja, jotka osoittavat, että hyödykkeet ja tuotteet ovat asetuksen vaatimusten mukaisia (9 artikla), mutta 10 artiklan mukaista riskien arviointia ja niiden vähentämistä (11 artikla) ei edellytetä, ellei erityistä tarvetta ilmene. Valiokunta pitää kannatettavana komission ehdottamaa hallinnollisen taakan keventämistä sääntelyn yksinkertaistamisella. Ehdotettu toimijan määritelmää koskeva muutos (artikla 2, uudet alakohdat 15 a ja 15 b) tarkoittaa sitä, että mikro- ja pienet yritykset toimiessaan alhaisen riskin maassa omilla maillaan ilmoittavat vain kertaluonteisesti tuotteidensa olevan metsäkatovapaita ja silloinkin yksinkertaistetussa muodossa. Yksinkertaistettua raportointikäytäntöä arvioidaan sovellettavan lähes kaikkiin maanviljelijöihin ja metsänomistajiin. Toisaalta pienten yritysten määritelmän mukaisesti soveltamisala kattaa melko isojakin yrityksiä, joilla tase on enintään 5 milj. euroa, liikevaihto enintään 10 milj. euroa ja työntekijöitä enintään 50. Olennaista on kuitenkin myös vaatimusten kohdentaminen tuotteen ensimmäiseen markkinoille saattamiseen, mikä keventää toimitusketjun loppupään velvoitteita.
Valiokunta korostaa, että metsäkatoasetus liittyy Suomessa vain naudanlihan tuotantoon ja luonnonmetsien hakkuisiin. Asetus ei rajoita muuta maankäyttöä Suomessa. Tavalliset nautatilalliset eivät ole asetuksessa tarkoitettuja hyödykkeitä markkinoille saattavia toimijoita, mutta tilamyyntiä harjoittaville nautatiloille voi koitua hallinnollista rasitetta erityisesti edellä mainittujen vakuutusten toimittamisesta komission tietojärjestelmään. Naudanlihan suoramyyntiä eli tilamyyntiä harjoittavia nautakarjatiloja on Suomessa Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan 300—500.
Metsäkadon määrittely
Yleisellä tasolla metsäkadolla tarkoitetaan maankäytön muutosta muuhun käyttöön eli metsän raivaamista pysyvästi esimerkiksi rakentamiseen, infrastruktuuriin tai maatalouskäyttöön. Suomessa vuosittainen metsäkato on vaihdellut noin 10 000—14 000 hehtaarin välillä. Yli puolet metsäkadosta on rakentamisesta johtuvaa ja noin kolmannes maatalouteen liittyvää. Esimerkiksi vuosina 2021—2023 metsiä on raivattu maatalouskäyttöön yhteensä hieman alle 3 000 hehtaaria vuodessa, josta 60 % on nautakarjatalouden tuotantosuuntien tarpeisiin.
Metsäkatoasetuksessa metsäkato on määritelty suppeammin ja se tarkoittaa vain metsän muuntamista maatalouskäyttöön. Asetuksen mukaista metsäkatoa ei sen sijaan ole metsän muuntaminen rakentamisen, teollisuuden, energiantuotannon, teiden tai muiden yhteiskunnan teknisten perusrakenteiden käyttöön. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan asetuksen ohjausvaikutus maataloudesta aiheutuvaan metsäkatoon jää Suomessa vähäiseksi, koska velvoite asianmukaisesta huolellisuudesta koskee vain asetuksen piirissä olevaa seitsemää hyödykettä, eikä se siten estä raivatun pellon muuta maatalouskäyttöä. Riski asetuksen vaatimusten vastaiselle metsäkadolle on Suomessa pieni. Metsän raivaamista maatalouskäyttöön on viime vuosina Suomessa ollut vuosittain muutamia tuhansia hehtaareita. Näiltä maatalouskäyttöön siirtyneiltä kohteilta korjattua puutavaraa ei asetuksen määritelmien perusteella välttämättä voisi saattaa markkinoille, mikäli on perusteltua olettaa ennen markkinoille saattamista, että alue olisi siirtymässä asetuksen tarkoittamaan maatalouskäyttöön. Näiltä kohteilta saatava raakapuu ei määrällisesti ole merkittävä metsäteollisuuden puunhankinnan näkökulmasta, mutta maanomistajille tällaisista kohteista aiheutuisi mahdollisesti puukauppatulojen menetys. Omaan käyttöön tällaisilta kohteilta tulevaa puuta olisi edelleen mahdollista käyttää.
Metsien tilan heikkenemisellä tarkoitetaan asetuksessa metsän rakenteellista muutosta, jossa ikimetsä tai luontaisesti uudistuva metsä muuttuu plantaasiksi tai muuksi puustoiseksi maaksi. Vastaavasti metsien tilan heikkeneminen tapahtuu, mikäli ikimetsä muuttuu viljelymetsäksi. IkimetsälläMetsien luokittelu ikimetsiksi, viljelymetsiksi, plantaaseiksi ja muuksi puustoiseksi maaksi perustuu metsäkatoasetuksessa FAO:n metsien luokitteluun. Näitä käsitteitä ei käytetä perinteisesti suomalaisessa metsänhoidossa. Ikimetsän kaltaisista metsistä käytetään Suomessa rinnasteisesti myös termejä luonnontilainen metsä ja primäärimetsä (primary forest) asetuksessa tarkoitetaan luontaisesti uudistunutta, luontaisista puulajeista koostuvaa metsää, jossa ei näy selviä merkkejä ihmisen toiminnasta ja jossa ekologiset prosessit eivät ole merkittävästi häiriytyneet. Metsäkatoasetukseen sisältyvä metsien tilan heikkenemistä koskevan määritelmän ei ennakoida rajoittavan merkittävästi metsien käyttömahdollisuuksia nykyisin puuntuotannon käytössä olevilla alueilla Suomessa. Merkittävin tarkasteltava muutos on ikimetsien, eli luonnontilaisten metsien, muuttuminen viljelymetsiksi, mikä on asetuksen mukaan metsien tilan heikentämistä. Näiden pinta-ala puuntuotannon alueella on kuitenkin varsin pieni, noin 49 000 hehtaaria.
Pystypuu ei ole asetuksen tarkoittama tuote, joka saatetaan markkinoille. Puukaupassa asetuksen tarkoittama toimija olisi käytännössä se taho, joka ensimmäistä kertaa saattaa markkinoille puuhyödykkeestä valmistetun tuotteen, esimerkiksi raakapuun tai polttoon menevän puun. Markkinoille saattava taho voi kauppatavasta riippuen vaihdella. Suomessa puukauppaa tehdään sekä pystykauppana, jossa ostaja vastaa pääsääntöisesti hakkuuseen ja tuotteen toimitukseen liittyvistä käytännön kysymyksistä että hankintakauppana, jossa metsänomistaja itse vastaa hakkuista ja puutavaran toimituksesta tienvarteenPystykaupassa myyjä luovuttaa metsänhakkuusopimuksella ostajalle oikeuden hakata ja kuljettaa kaupan kohteena olevat puut pois metsästä sovitun ajan kuluessa. Hankintakaupassa myyjä sitoutuu omalla kustannuksellaan toimittamaan sovitun määrän mitta- ja laatuvaatimusten mukaista puuta sovittuihin varastopaikkoihin sovittuna aikana.. Asetuksen tulkintaa tarkentavan komission julkaiseman ohjeistuksen perusteella on arvioitu, että pääsääntöisesti Suomessa pystykaupassa raakapuun markkinoille saattaja on puun ostaja.
Komission ohjeistuksen perusteella on myös arvioitu, että Suomen olosuhteissa nautakarjan pitoa varten rakennettava navetta ja sen yhteyteen rakennettava jaloittelutarha sekä tuotannon edellyttämät muut välttämättömät rakennukset tai rakennelmat, kuten lanta- ja rehuvarasto, voidaan sijoittaa metsämaalle ilman, että sitä katsotaan muuntamiseksi maatalouskäyttöön ja näin ollen aiheuttavan asetuksen mukaista metsäkatoa. Rakentamisessa tulee huomioida ohjeen viittaus välttämättömään vähimmäispinta-alaan sekä se, että metsän luokittelu ei muutu, eli että jäljelle jäävä ala edelleen täyttää metsän määritelmän.HE 77/2025 vp laiksi EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteiden valvonnasta ja seuraamuksista sekä siihen liittyviksi laeiksi s. 42
Lopuksi
Valiokunta kiirehtii valtioneuvoston tavoin päätöksentekoa asiassa. Komission muutosehdotukset asetukseen vähentävät toimijoiden hallinnollista taakkaa heikentämättä asetuksen tärkeitä ilmasto- ja luontotavoitteita. Trooppinen metsäkato pahentaa ilmastonmuutosta, joten on tärkeää, ettei EU:n kysyntä osaltaan kiihdytä sitä.