Yleistä

U-jatkokirjeellä linjataan Suomen kantoja kestävyysraportointidirektiiviä ja yritysvastuudirektiiviä koskeviin kolmikantaneuvotteluihin siltä osin kuin aiemmin hyväksyttyä kantaa on tarpeen täydentää uusien muutosehdotusten johdosta. Valtioneuvoston kantaan yhtyen valiokunta korostaa sen merkitystä, että neuvottelutulos saavutetaan mahdollisimman nopeasti. Valiokunta nostaa toimialansa kannalta esiin erityisesti seuraavat näkökohdat. 

Tavoitteena on keventää hallinnollista taakkaa tinkimättä vastuullisuustavoitteiden toteuttamisesta. Valiokunta pitää sääntelyn yksinkertaistamista perusteltuna ja kannatettavana hallinnollisen taakan vähentämiseksi. Velvoitteiden harkittu yksinkertaistaminen voi onnistuessaan helpottaa yritysten keskeisten kestävyysvaikutusten tunnistamista ja siten tukea kestävän liiketoiminnan kehittämistyötä. Valiokunta korostaa myös, että yritysten oma vastuullisuustyö ja omaehtoinen kehittäminen ovat sääntelyn rinnalla merkityksellisiä, eikä niiden merkitystä tule aliarvioida. Sääntelykokonaisuuden tulisi tukea yritysten kestävyystyön jatkamista asettamatta niille kohtuutonta hallinnollista taakkaa. 

Valiokunta kantaa huolta siitä, että jo vastuullisesti toimivien suomalaisten yritysten mahdollisuus saada kilpailuetua saattaa heiketä, kun ne ovat jo linjanneet toimintatapojaan vapaaehtoisen kansainvälisen kehyksen ja voimassa olevan direktiivin mukaiseksi ja ehdotus helpottaa hitaammin toimineiden yritysten asemaa. Yleisemminkin komission Omnibus I-sääntelyehdotus on valmisteltu hyvin nopealla aikataululla ja ilman vaikutusarviointeja, joten yritysten on vaikea ennakoida tulevia vaatimuksia. Jos muutokset nyt kuitenkin toteutetaan nopealla aikataululla, on tärkeää seurata niiden vaikutuksia huolellisesti ja arvioida niiden käytännön toteutettavuutta, tarvetta ohjeistaa ja yhdenmukaistaa tulkintoja ja varmistua siitä, että sääntely tukee osaltaan käytännössä kestävän kasvun edellytyksiä. Valiokunta korostaa, että yritysvastuusääntelyn harmonisoitu toteutus EU-tasolla on lähtökohtaisesti tärkeää yritysten yhdenmukaisen toimintaympäristön takaamiseksi. Kansalliset poikkeamat johtaisivat yhtenäisen sääntelyn pirstoutumiseen ja siitä seuraavaan hallinnollisen taakan kasvuun. Mahdollisten direktiivin rikkomisesta aiheutuvien seuraamusten määräytymisen tulisi perustua kokonaisarvioon, jossa huomioidaan yrityksen toiminnan laajuus, rikkomuksen vakavuus ja muut olennaiset seikat. 

Soveltamisalan rajaukset

Kestävyysraportointi- ja yritysvastuudirektiivien soveltamisalan rajaamisesta suurempiin yrityksiin on esitetty erilaisia ehdotuksia niiden työntekijämäärän ja liikevaihdon suhteen, joten neuvottelukannan tulee olla riittävän joustava soveltuakseen muuttuviin tilanteisiin. Valiokunta katsoo siten valtioneuvoston tavoin, että soveltamisalan rajojen tarkastelu edistää hallinnollisen taakan vähentämistä ja sääntelyn yksinkertaistamista ja siten neuvottelutuloksen saavuttamiseksi myös soveltamisalarajausten korottamista voidaan tukea.  

Kestävyysraportointivelvoitteen tarkoituksena on tuottaa harmonisoitua ja kattavaa tietoa yritysten kestävyysvaikutuksista, lisätä läpinäkyvyyttä ja luotettavuutta sekä edistää kestävää yritystoimintaa. Raportointivelvollisten yritysten rajaaminen vähentää rahoittajille ja sijoittajille saatavilla olevia tietoja yritysten kestävyydestä ja kestävyysseikkoihin liittyvistä taloudellisista riskeistä. Raportointivelvoitteet ohjaavat parhaimmillaan myös toiminnan kehittämistä ja ovat tärkeä elementti vihreän siirtymän edistämisessä. Valiokunta korostaa, että yritysten rahoittajat ja sijoittajat tulevat soveltamisalarajauksesta riippumatta tarvitsemaan tietoa yrityksen kestävyysvaikutuksista omien raportointivelvoitteidensa täyttämiseksi, asettamiensa rahoitustoiminnan kestävyystavoitteiden saavuttamiseksi ja tarjotakseen kestävän rahoituksen tuotteita. Kyky todentaa luotettavasti yrityksen toiminnan ja sen tuotteiden ilmasto- ja luontovaikutukset on siten joka tapauksessa muodostumassa ja jo muodostunut merkittäväksi kilpailutekijäksi. Jatkossa on tarpeen varmistaa, ettei mahdollisista epäyhtenäisistä tietovaateista aiheudu yrityksille kokonaisuutena liiallista hallinnollista taakkaa ja että sääntelyn tavoite toteutuu eli että rahoitusala voi ohjata pääomavirtoja kestävän kehityksen mukaisiin kohteisiin. 

Haitallisten vaikutusten tunnistamisvelvollisuuden rajaaminen

Valtioneuvosto tukee neuvoston yleisnäkemyksen mukaista riskiperusteisen lähestymistavan huomioimista ja voi tukea muutoksia sääntelyn riskiperusteisuuden lisäämiseksi. Yleinen selvitystyö rajataan sen mukaan suoriin liikekumppaneihin, mutta perusteellinen arvio on tehtävä koko arvoketjussa, jos objektiivisia ja todennettavissa olevia tietoja haitallisista vaikutuksista on. Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan korostaa riskiperusteisuuden lisäämisen tärkeyttä ja sitä, että huolellisuusvelvoitteen keskittämisen suoriin liikekumppaneihin arvioidaan vähentävän hallinnollista rasitetta ja vaikutuksia liikekumppaneihin, erityisesti pk-yrityksiin ja keskikokoisiin yrityksiin sekä EU:ssa että sen ulkopuolella. Muutoksen mahdollisia negatiivisia vaikutuksia lieventää se seikka, että yrityksellä tulee jatkossakin olla prosessit vaikutusten arvioimiseksi ja velvollisuus perustelluissa tapauksissa ulottaa tarkastelu laajemmin toimintaketjuunsa.  

Ilmastonmuutoksen torjunnan siirtymäsuunnitelmat

Valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että ilmastonmuutoksen siirtymäsuunnitelmat ovat tärkeä elementti yritysvastuusääntelyssä ja velvoite on tärkeää säilyttää. Ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevan suunnitelman muutoksissa komission ehdotus lähtee siitä, että yrityksiltä vaaditaan toimenpiteiden kuvaaminen osana suunnitelmaa ja käytännössä toimet odotetaan toteutettavan, vaikka toimeenpanovelvoite poistettaisiin. Osana kokonaisratkaisua voidaan hyväksyä myös velvoitteiden lieventäminen ja koko artiklan poistaminen.  

Valiokunta pitää tärkeänä, että yritykset jatkavat määrätietoista työtään ilmastotavoitteisiin pääsemiseksi kehittäen liiketoimintaansa vähäpäästöisemmäksi ja vähemmän luonnonvaroja kuluttavaksi. Siirtymää kestävään talouteen ilmastotavoitteineen ei saavuteta ilman yritysten toimia. Hallinnollisen taakan harkittu keventäminen ja sääntelyn selkeys helpottavat yritysten kestävyystyön tekemistä käytännössä.