Ehdotus

Ilmasto- ja energiapaketin jatkoneuvotteluissa keskeisiä kysymyksiä ovat muun muassa päästövähennysten toimeenpano kohti vuoden 2020 velvoitetta ja sanktiot, joustavuus ja hankemekanismien käyttö, siirtyminen 20 prosentin vähennystavoitteesta 30 prosentin vähennystavoitteeseen, päästöoikeuksien huutokauppa ja huutokaupattavien oikeuksien viitevuosi sekä hiilivuodolle alttiiden teollisuudenalojen kohtelu.

Valtioneuvoston kanta

Komission ehdotuksen mukaan jäsenmaiden huutokaupattavien päästöoikeuksien osuus perustuisi vuoden 2005 päästötietoihin. Tämä on Suomen kannalta erittäin ongelmallinen lähestymistapa, koska Suomen päästökauppasektorin päästöt olivat vuonna 2005 poikkeuksellisen alhaiset. Laskentaperusteena ei tulisi käyttää yksittäisen vuoden tietoja, vaan vähintään kahden vuoden keskiarvoa. Suomen kannalta kyse on valtion talouden kannalta merkittävästä asiasta, koska sovellettaessa laskentajaksoa huutokaupattavia päästöoikeuksia saadaan n. 20 prosenttia enemmän kuin yksittäisen vuoden (2005) perusteella. Hyväksyttävä kokonaisratkaisu ilmasto- ja energiapaketista Suomen osalta edellyttää, että perusvuosikysymyksessä vuoden 2005 poikkeuksellisuus otetaan sopivalla tavalla huomioon.

Komission ehdotus sisältää menettelyn, jonka mukaan ns. hiilivuodolle alttiit teollisuudenalat voivat tarvittaessa saada ilmaisia päästöoikeuksia muita teollisuuden aloja enemmän. Tarkoituksena on, että ensin määritellään ne toimialat, jotka olisivat tämän erityiskohtelun piirissä. Tältä osin komission valmistelutyö on jo käynnistynyt. Toisessa vaiheessa päätetään niistä toimista, jotka tarvitaan hiilivuodon estämiseksi. Jatkoneuvotteluissa tulee varmistua siitä, että Suomen ja hiilivuotokysymyksen kannalta keskeiset toimialat riittävän selkeällä tavalla sisältyvät päästöoikeuksien jaossa erityiskohtelua tarvitsevan teollisuuden määrittelyyn. Käytännössä tämä tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että direktiiviin tulee sisällyttää mahdollisimman selkeästi ne kriteerit, joiden perusteella hiilivuodolle alttiit toimialat määräytyvät. Hiilivuotoriskiä arvioitaessa tulisi ottaa huomioon myös päästökaupasta aiheutuvien kustannusten vaikutukset eri teollisuudenalojen kannattavuuteen ja sitä kautta kilpailukykyyn.

Komission ehdotus perustuu siihen, ettei millekään sähköntuotannolle jaeta ilmaisia päästöoikeuksia. Näin ollen yhteistuotantolaitosten tuottaman sähkön osalta ei olisi mahdollista jakaa ilmaisia päästöoikeuksia. Valtioneuvoston käsityksen mukaan teollisuuden yhteistuotantolaitosten tuottaman sähkön osalta tulisi olla mahdollista jakaa ilmaisia päästöoikeuksia samoilla periaatteilla kuin itse teollisuuslaitoksille jaetaan oikeuksia. Myös teollisuusprosessien prosessikaasuilla tuotetulle sähkölle tulisi olla mahdollista jakaa ilmaisia päästöoikeuksia. Molemmissa tapauksissa on kyse toiminnoista, jotka suoraan palvelevat teollisuuslaitoksia ja ovat allokaation kannalta verrattavissa niihin.

Uusien jäsenmaiden taholta on esitetty, että vuoden 1990 jälkeinen päästökehitys on otettava huomioon huutokaupattavien oikeuksien jaossa. Tämä voisi tapahtua siten, että 10 % huutokaupattavista päästöoikeuksista jaetaan jäsenmaiden kesken vuoden 1990 jälkeen tapahtuneen päästökehityksen perusteella. Tämä suosisi uusia jäsenmaita sen vuoksi, että niiden päästöt ovat selvästi alemmalla tasolla kuin vuonna 1990. Valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti tähän ehdotukseen, koska komission esittämä ilmasto- ja energiapaketti ottaa hyvin huomioon uusien jäsenmaiden tilanteen ja sisältää jäsenmaiden solidaarisuutta vahvistavia elementtejä. Lisäksi päästökauppasektorin päästöistä ei ole tarkkoja tietoja ajanjaksolta ennen vuotta 2005. Komission direktiiviehdotuksen mukaan sähköntuotannolle ei jaeta enää ilmaisia päästöoikeuksia, vaan se on täyden huutokaupan piirissä vuodesta 2013 lähtien. Teollisuuden osalta ilmaisjaon osuus pienenee asteittain. Sama koskee lämmöntuotantoa, sekä yhteistuotannon yhteydessä tuotettua lämpöä että erillistä kaukolämpöä. Uudet jäsenmaat ovat esittäneet, että myös sähköntuotanto siirtyisi asteittain huutokaupan piiriin. Valtioneuvosto pitää kuitenkin tärkeänä, että sähköntuotannon osalta siirrytään (poikkeuksena teollisuuden CHP-sähkö ja prosessikaasuista tuotettu sähkö) täyteen huutokauppaan heti 2013 lähtien.

Valtioneuvosto hyväksyy yleisellä tasolla komission lähestymistavan, jonka mukaan mekanismien hyödyntämismahdollisuudet kasvavat, kun siirrytään EU:n riippumattomasta päästövähennysvelvoitteesta kansainvälisen sopimuksen mukaiseen velvoitteeseen. Mekanismipolitiikan jatkuvuus tulisi turvata myös siinä tilanteessa, ettei ole vielä syntynyt uutta kansainvälistä ilmastosopimusta. Määrällisen tavoitteen määrittelyssä on toisaalta huolehdittava siitä, että päästökaupan yrityksille varataan aito mahdollisuus mekanismien käyttöön ja kustannustehokkuuteen. Toisaalta on syytä pitää kiinni siitä, että mekanismien rooli on muita toimia täydentävä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että korkeintaan puolet vähennysvelvoitteesta voidaan saavuttaa mekanismeilla. Sen sijaan valtioneuvosto pitää ongelmallisena komission ehdotuksen mukaista vaatimusta hanketyyppien hyväksyttävyydestä. Komissio ehdottaa, että käytettävissä olisivat ainoastaan sellaiset hankkeet, jotka ovat kaikkien jäsenmaiden hyväksymiä. Valtioneuvosto katsoo, että vaatimus johtaa huomattavaan epävarmuuteen sen suhteen, mitkä hanketyypit olisivat hyödynnettävissä. Kaudella 2008—2012 hyväksytyille hankkeille ei tulisi taannehtivasti luoda uusia rajoitteita.

Päästökaupan osalta siirtyminen tiukempaan velvoitteeseen tapahtuu komission ehdotuksen artiklan 28 perusteella siten, että uuden sopimuksen ratifiointipäätös EU:n osalta toimii laukaisumekanismina, jonka perusteella siirrytään myös päästökauppajärjestelmän puitteissa tiukempaan tavoitteeseen. Valtioneuvosto lähtee siitä, että EU ja sen jäsenmaat arvioivat uuden sopimuksen riittävyyttä ja kattavuutta ratifiointiprosessin yhteydessä. Valtioneuvosto voi hyväksyä, että siirtyminen tiukempaan velvoitteeseen voi tapahtua komission ehdottamalla tavalla.