Perustelut
Valiokunta on tarkastellut selontekoa toimialansa mukaisesti
ympäristö- ja asuntopolitiikan näkökulmasta
ja kiinnittää valtiovarainvaliokunnan huomiota
seuraaviin asioihin.
Ympäristöministeriön hallinnonalan
määrärahakehys on vuosina 2011—2014
0,6—0,7 % valtiontalouden kokonaiskehyksestä.
Kehys on laskeva, vaikka huomioon ei otettaisi vuosien 2009 ja 2010
elvytystoimenpiteenä maksettavia suhdanneluonteisia korjaus-
ja energia-avustuksia, joiden maksatus lakkaa vuonna 2011. Laskeva
kehys herättää vakavaa huolta, koska
hallinnonalan tehtävät lisääntyvät
jatkuvasti.
Asuntopoliittiset menot korjaus- ja energia-avustuksia lukuun
ottamatta rahoitetaan valtion asuntorahastosta, eivätkä valtuudet
vaikuta kehyksen loppusummaan. Valiokunta toteaa, että valtion
asumista ja rakennuttamista koskevien tukitoimien tavoitteena on
asuntomarkkinoiden vakaannuttaminen, kohtuuhintaisen asuntotuotannon
rahoituksen turvaaminen, työllisyyden ylläpito
ja rakennuskapasiteetin sekä alan osaamisen säilyttäminen.
Toimenpiteiden laajuus on sidoksissa vapaarahoitteisen tuotannon
elpymiseen.
Selonteon mukaan valtakunnallisen kosteus- ja hometalkoot -toimintaohjelman
toteuttamista jatketaan tavoitteena kansanterveydellisten haittojen
vähentäminen ja uusien vaurioiden syntymisen estäminen
uudis- ja korjausrakentamisessa. Valiokunta korostaa toimintaohjelman
merkitystä, sillä kosteus- ja homevauriot ovat
tärkeimpiä syitä huonoon sisäilman
laatuun, joka on yksi maamme suurimmista ympäristöterveysongelmista.
Kosteus- ja homevauriot aiheuttavat satojen miljoonien eurojen suuruiset
vuotuiset terveydenhoitokustannukset ja vähintään
samaa tasoa olevan kiinteistöjen korjaustarpeen. Välillisten
vaikutusten vuoksi kansantaloudelliset kustannukset ovat vielä huomattavasti
tätä suuremmat.
Valiokunta korostaa, että talousnäkymien vaikeuksista
huolimatta erityisesti ilmastopolitiikan tulee olla yksi selkeistä painopisteistä.
Ilmasto- ja energiapolitiikan tutkimuksesta ja politiikan tehokkaasta
toteuttamisesta tinkiminen olisi lyhytnäköistä politiikkaa.
Valiokunta viitaten aikaisempiin kannanottoihinsa korostaa, että ilmastonmuutoksen
hillinnän haasteeseen vastaaminen edellyttää kokonaisvaltaista
näkemystä ja myös valtion talousarviolta
uudenlaista asioiden esitystapaa. Kokonaisvaltaiselle
tarkastelulle on tarvetta, ja talousarvioesityksen rakennetta ja
esitystapaa tulee kehittää vastaavasti.
Määrärahakehyksen niukkuus merkitsee
erityisesti toimintamenojen riittämättömyyttä.
Toimintamäärärahoilla on suuri merkitys
ministeriön ja hallinnonalan virastojen SYKEn
ja ARAn kannalta muun toiminnallisen rahoituksen niukkuuden vuoksi.
Suunnittelu- ja kehittämisvarojen supistaminen pahentaa
tilannetta entisestään. Valiokunta on huolissaan
hallinnonalan toimintakyvystä, jos esimerkiksi sähköisten
palvelujen kehittämiseen ei ole mahdollisuutta tai hallinto
ei voi hankkia tarpeellisia selvityksiä ja tutkimuksia
lainsäädäntöhankkeissa päätöksenteon
perustan muodostamiseksi. Valiokunta tähdentää,
että hankevalmisteluvarojen puuttuessa voidaan myös
menettää mahdollisuus EU-rahoituksen saamiseen
erilaisiin hallinnonalan tarkoituksiin, sillä EU-rahoituksen hankkimisessa
onnistuminen edellyttää varsin perusteellista
valmistelutyötä.
Aluehallintouudistuksen toteuttaminen vuoden 2010 alusta on
merkinnyt suurta muutosta ympäristöhallinnossa.
Uuden hallinnon toiminnan ja yhteistyön vakiinnuttaminen
on nyt tärkeää ympäristöhallinnon
tavoitteiden toimeenpanon kannalta. Riittävien voimavarojen
kohdentaminen tähän on keskeistä myös,
jotta aluehallintouudistuksen tavoitteet kansalais- ja asiakaslähtöisesti,
tehokkaasti ja tuloksellisesti toimivan aluehallinnon aikaansaamisesta
toteutuvat.
Valiokunta viitaten mietintöönsä Itämeri-politiikkaa
koskevasta selonteosta (YmVM 2/2010 vp — VNS 6/2009
vp) korostaa Itämeren suojelutoimien välttämättömyyttä ja
tarvetta käyttää laajaa toimenpidevalikoimaa.
Valiokunta korostaa, että päästövähennyksiä tarvitaan
koko Itämeren valuma-alueella ja kaikilla sektoreilla. Itämeren
suojelussa on tällä hetkellä suuri joukko
erilaisia toimijatahoja, mutta tehtävien ja toimenpiteiden
koordinointi on riittämätöntä.
Itämeri-työn tehostamiseksi tulee selvittää mahdollisuuksia
koordinoida Itämeri-asiantuntemusta nykyistä tehokkaammin.
Ympäristöministeriölle tulee turvata
riittävä rahoitus Itämeren tilan parantamiseen
tähtäävien toimintaohjelmien ja strategioiden
valmistelemiseksi ja muiden päätösten
toimeenpanon tehostamiseksi.
Jatkossa tulee pyrkiä myös talousarvion laadinnassa
vahvistamaan Itämeren suojelun näkökulmaa
siten, että kustannuksia voidaan tarkastella kokonaisuutena.
Täten voidaan kohdentaa ja arvioida paremmin toimenpiteiden
suuntaamista ja Itämeren suojelun kustannuksia. Itämeren
suojelupolitiikan tueksi tarvitaan uudenlaista yhteiskunnallista
ja taloudellista arviointia, jotta voidaan valita kustannustehokkaimmat
tavat Itämeren suojelun parantamiseksi ja tavoitteiden
saavuttamiseksi sekä arvioida kustannuksia, jotka syntyvät,
ellei toimiin ryhdytä.
Selonteon mukaan öljyntorjuntavalmiuden parantamista
jatketaan. Valiokunta pitää tätä hyvänä painottaen,
että öljyntorjunnan kansallisista resursseista
on huolehdittava ja että jatkossa tulee kiinnittää erityistä huomiota
myös kansainvälisen öljyntorjunnan kehittämiseen.
Myös EU:n Itämeren alueen strategian kautta voidaan vahvistaa
Itämeren alueen öljyntorjuntayhteistyötä.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että lähialueyhteistyön
määrärahoja on pyritty karsimaan, mutta
Itämeren tarpeiden takia lähialueyhteistyön
vähentäminen ei ole perusteltua. Hallitusohjelman
mukaan lähialueyhteistyötä keskitetään
ympäristö-, ydinturva- ja sosiaali- ja terveyssektorille.
Toteutettu lähialueyhteistyö on ollut tuloksekasta
ja sitä on edelleen tehostettava. Valiokunta pitää tärkeänä,
että Suomen lähialueyhteistyö kohdentuu
jatkossakin ympäristöhankkeisiin tai vaihtoehtoisesti
ympäristöhankkeisiin osoitetaan riittävä rahoitus
muista lähteistä.
Ympäristötyö-määrärahan
aleneminen on kestämätöntä pohjaveden
suojelun, haja-asutusalueiden jätevesiratkaisujen tehostamisen
sekä siirtoviemärien rakentamisen edistämisen
ja siten välillisesti myös Itämeren suojelun
kannalta. Haja-asutuksen talousjätevesien käsittelystä annetulla
asetuksella (542/2003) pyritään tehostamaan
näiden jätevesien käsittelyä vuoteen 2014
mennessä. Itämeri-politiikasta antamassaan mietinnössä valiokunta
edellyttää, että haja-asutusalueiden
jätevesien käsittelyyn liittyvää joustoa
lisätään siten, että asetuksen
toimeenpanoa voidaan selventää uudella toimeenpanoasetuksella
vesiensuojelutavoitteista kuitenkaan tinkimättä.
Valiokunta korostaa, että tämä voidaan
toteuttaa vain turvaamalla riittävä, valtakunnallinen
neuvonta ja ohjeistus asetuksen toimeenpanoon. Tähän
tulee turvata riittävä rahoitus.
METSO II -ohjelman tavoitteena on pysäyttää metsäisten
luontotyyppien ja metsälajien taantuminen ja vakiinnuttaa
luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys vuoteen 2016 mennessä.
YK on julistanut vuoden 2010 kansainväliseksi biodiversiteettivuodeksi,
jonka tavoitteena on kiinnittää maailmanlaajuista
huomiota biodiversiteetin suojeluun. Tavoitetta ei ole saavutettu.
Valiokunta toteaa, että biodiversiteettitavoitteiden saavuttamista
palvelee osaltaan METSO-ohjelma, jonka rahoitus näyttää toteutuvan
suunnilleen aiemmin hyväksyttyjen suunnitelmien mukaisesti
aiempien suojeluohjelmien tultua pääosin
toteutetuksi, mitä on pidettävä myönteisenä asiana.
Koska vapaaehtoisten suojelutarjousten määrä on
kasvussa, METSO-ohjelman toteuttamiseen tulevaisuudessa tulee turvata
riittävä rahoitus.
Valiokunta korostaa myös VELMUn lisärahoituksen
turvaamista, sillä riittävän vedenalaista
luontoa koskevan tietopohjan hankkiminen on välttämätöntä,
jotta Itämeren monimuotoisuus voidaan säilyttää ja
erilaisten meren hyödyntämistä koskevien
hankkeiden haittavaikutukset ehkäistä.
Valiokunta kiinnittää huomiota kansallispuistojen
ja muiden luonnonsuojelualueiden palvelurakenteisiin investoimisen
ja kunnossapitorahoituksen tarpeen kasvuun. Suojelualueiden ja kansallispuistojen
kävijämäärät ovat kasvaneet, ja
alueiden suojeluarvojen säilyttäminen edellyttää kulumista
estävien rakenteiden rakentamista liikkumisen ohjaamiseksi.
Kansallispuistojen kunnossapito ja yleisöpalveluiden rakentaminen edistävät
sijaintipaikan tunnettavuutta ja matkailun vetovoimaisuutta ja siten
suoraan tai välillisesti uusien työpaikkojen syntyä alueelle.
Biodiversiteetin suojelua edistävien eri hankkeiden
rahoitus tulee jatkossa edellyttämään
lisäresursseja, mihin tulee varautua.