Perustelut

Ilmasto- ja energiapaketti vahvistaa EU:n edelläkävijäasemaa

Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan suhtautuu myönteisesti komission ilmasto- ja energiapaketin tavoitteisiin katsoen, että ehdotukset vahvistavat EU:n edelläkävijän asemaa kansainvälisessä ilmastopolitiikassa. Valiokunta painottaa, että paketin keskeisistä ehdotuksista tulee saada ratkaisu mahdollisimman nopeasti, kuitenkin viimeistään ennen EU:n parlamenttivaaleja ja ennen kuin kansainvälisen ilmastosopimuksen jatkosta päätetään Kööpenhaminassa vuonna 2009. EU:lla on ollut edelläkävijän rooli kansainvälisessä ilmastopolitiikassa, ja sen tulee pystyä toimimaan uskottavasti omien sitoumustensa osalta myös vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevasta ilmastosopimuksesta päätettäessä. Edelläkävijän rooli tulee säilyttää, sillä teollisuusmaat ovat pääosin aiheuttaneet ilmastonmuutoksen käynnistymisen, vaikka esimerkiksi EU:n suhteellinen osuus globaaleista päästöistä koko ajan pieneneekin.

Valiokunta korostaa myös, että ilmastonmuutoksen haaste vaatii ehdotusta mittavampia päästövähennyksiä tulevina vuosikymmeninä. EU on sitoutunut joka tapauksessa 20 prosentin päästövähennykseen, mutta tavoite nousee 30 prosenttiin, jos saadaan aikaan kansainvälinen sopimus, jossa muut kehittyneet maat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin ja taloudellisesti edistyneemmät kehitysmaat sitoutuvat osallistumaan pyrkimyksiin riittävässä määrin vastuidensa ja valmiuksiensa mukaisesti. Siksi on tärkeää, että kehityksen suuntaa pystytään kääntämään mahdollisimman nopeasti. Esimerkiksi Sir Nicholas Sternin vuonna 2006 julkaiseman raportin mukaan ilmastonmuutoksen pysäyttäminen nyt maksaa noin prosentin maailman BKT:stä, mutta viivyttely aiheuttaa sen, että ilmastonmuutoksen hinta nousee jopa 5—20 prosenttiin BKT:stä.

Energiamarkkinoiden murros ja EU:n edelläkävijyys tulee nähdä voimavarana, joka luo merkittäviä mahdollisuuksia kestävän kehityksen vaatimukset täyttävän teknologian toimittajille ja energiantuottajille avaten uusia liiketoimintamahdollisuuksia myös suomalaisille yrityksille, joiden osaamisella on jo ennestään hyvä maine. Olennaista on myös energiansäästöön liittyvä uusi teknologia, joka energianhinnan noustessa muuttuu kannattavaksi. Systemaattinen panostus teknologian kehittämiseen alentaa pitkällä tähtäimellä varmimmin CO₂-päästöjen rajoittamisen kustannuksia sekä yritystasolla että koko kansantaloudessa. Myös hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologian (CCS) kehittäminen on perusteltua, koska fossiilisia polttoaineita joka tapauksessa käytetään tulevaisuudessakin maailmanlaajuisesti energiantuotantoon ja teknologialle on siten kysyntää. Teknologia on kuitenkin vasta kokeiluvaiheessa. Ilmasto- ja energiapakettiin kuuluu myös direktiiviehdotus hiilidioksidin talteenotosta. Valtioneuvosto valmistelee siitä erillisen kirjelmän, ja valiokunta ottaa siihen kantaa erikseen.

Tärkeää on myös toimenpiteiden ympäristövaikutusten arviointi kokonaisuutena. Kasvihuonekaasupäästöjen vähetessä myös muut päästöt, kuten happamoittavat päästöt ja hiukkaspäästöt vähenevät. Keskeistä on pyrkiä arvioimaan ilmasto- ja energiapaketin vaikutuksia kokonaisuutena, koska paketin osat vaikuttavat toisiinsa ja eri toteutustavoilla on erilaisia vaikutuksia.

Valiokunta viittaa tässä yhteydessä myös uusiutuvan energian direktiivin tarkistamisesta antamaansa lausuntoon YmVL 7/2008 vp ja päästökauppadirektiivin tarkistamisesta antamaansa lausuntoon YmVL 9/2008 vp.

Päästökauppasektorin ulkopuolisten päästöjen vähentäminen

Komissio esittää ehdotuksessaan, että jäsenmaille asetetaan velvoite vähentää myös päästökauppasektorin ulkopuolisia, kuten liikenteestä, rakentamisesta, maataloudesta ja jätehuollosta aiheutuvia, kasvihuonekaasupäästöjä. Valiokunta korostaa, että tavoite on huomattavasti helpommin saavutettavissa, jos samanaikaisesti energian käytön kasvu pystytään taittamaan laskuun. Suomessa on monilla aloilla erittäin merkittäviä energiansäästömahdollisuuksia, jotka tulee saada toteutumaan käytännössä.

Valiokunta katsoo, että ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on olennaista kaikkien päästökaupan ulkopuolisten sektoreiden osallistuminen päästöjen vähentämiseen kustannustehokkaalla tavalla. Kustannustehokkuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon aikajänne, monet uudet keinot voivat olla aluksi perinteisiä keinoja kalliimpia, mutta kymmenen vuoden kuluttua tilanne on todennäköisesti erilainen.

Suomen osuus taakanjaosta on -16 prosenttia, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että vuonna 2020 päästökaupan ulkopuolisten sektoreiden kasvihuonepäästöjen tulee olla noin kuusi miljoonaa hiilidioksiditonnia pienemmät kuin vertailutilanteessa. Valiokunta painottaa, että kasvihuonepäästöjen vähentämisen merkitystä korostavat viimeaikaiset tiedot siitä, että päästöt kasvavat maailmanlaajuisesti selvästi ennakoitua nopeammin. Valiokunta pitää tärkeänä, että kansallisessa valmistelussa valmistaudutaan jo nyt siihen, että Suomenkin tavoite tulee jatkossa tiukentumaan esitetystä -16 prosentista.

Valiokunta katsoo, että kaikilla keskeisillä päästöjä tuottavilla sektoreilla tulee saada aikaan pysyvästi laskeva päästökehitys. Päästöjen vähentämistoimenpiteillä voidaan pitkällä tähtäimellä vähentää sopeutumistarvetta ilmastonmuutokseen ja vähentää niitä suuria kustannuksia, joita ilmastonmuutos tulevaisuudessa aiheuttaa. Valiokunta korostaa ilmastonmuutoksen hillinnän kiireellisyyttä, sillä nopeasti tehtyjen toimien vaikutusten merkitys kasvihuoneilmiön hillinnässä on suurempi kuin myöhemmin tulevaisuudessa aikaan saatavien päästövähennysten.

Päästöjen vähentämisessä tarvittavista toimenpiteistä, samoin kuin painopisteiksi valittavista sektoreista, jäsenvaltiot voivat ehdotuksen mukaan päättää itsenäisesti. Hallitus valmistelee kansallista ilmasto- ja energiastrategiaa, joka sisältää tarkemmat ehdotukset myös päästökaupan ulkopuolisten sektoreiden päästöjen vähentämisestä. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että strategian valmistelun yhteydessä selvitetään ja tuodaan esiin kaikkien toimenpiteiden elinkaarivaikutukset päästövähennyksineen sekä muut ympäristövaikutukset.

Rakentaminen ja asuminen

Valiokunta toteaa, että rakentaminen ja asuminen kuuluvat päästökauppasektorin ulkopuolisiin keskeisiin sektoreihin, joilla kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä tulee nopeasti tehostaa. Asumisesta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt ovat noin 30 prosenttia Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Rakennusten ja asumisen osalta energiatehokkuutta lisäävien vaikuttamiskeinojen tulee kohdentua sekä uudisrakentamiseen että nykyiseen rakennuskantaan.

Valiokunta toteaa, että olemassa olevalla rakennuskannalla on ratkaiseva merkitys energiatehokkuuden parantamisessa, kun rakennuskanta uusiutuu noin 1 prosentin vuodessa ja siten ennen vuotta 2020 ehditään rakentaa korkeintaan 15 prosenttia tulevasta rakennuskannasta. Merkittävä osa rakennuskannasta on tulossa elinkaarensa siihen vaiheeseen, jossa energiatehokkuustoimenpiteitä on järkevää ja mahdollista tehdä peruskorjausten yhteydessä. Valiokunta korostaa, että olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen edellyttää julkisia ohjaustoimenpiteitä.

Valiokunta katsoo, että olemassa olevien rakennusten energialuokittelun kehittäminen antaa pohjaa viranomaisten ohjaaville toimenpiteille. Nykyisiä laskentamenetelmiä tulee kehittää pikaisesti, jotta energiatodistusten luotettavuutta voidaan parantaa. Energialuokittelun kehittäminen helpottaisi rakennuskannan energiakorjausten priorisointia, jolloin energiataloudellisesti heikoimmat rakennukset voitaisiin peruskorjata ensin. Tulee myös selvittää mahdollisuudet laajentaa kotitalousvähennys kattamaan korjauspalvelut.

Uudisrakentamisen osalta keskeisintä on lisätä energiatehokkuutta esimerkiksi rakennusten ulkovaippaa paksuntamalla ja siirtymällä ripeästi rakentamaan passiivitaloja. Rakennusten ulkovaipan osuus on noin 40 prosenttia kokonaisenergian kulutuksessa, joten olennaista on keskittyä myös lämmityksen, käyttöveden ja ilmanvaihdon laitteistojen energiankulutuksen pienentämiseen. Merkittävä osa asumisen energiasta kulutetaan myös valaistukseen. Sen vuoksi energiaa säästävien lamppujen teknologian kehittämistä ja käyttöä tulisi edistää.

Valiokunta pitää tärkeänä, että rakennusalan normiohjausta tehostetaan rakennusmääräyskokoelman energiatehokkuuden minimivaatimustasoa nostamalla. Rakennusalan normiohjaus on osoittautunut toimivaksi keinoksi, jonka avulla voidaan kustannustehokkaasti ja tasapuoliset kilpailumahdollisuudet ylläpitäen edistää energiatehokkuutta. Valiokunta katsoo, että rakentamismääräyksiä tulee harkitusti tiukentaa, jotta energiankulutusta voidaan uusissa rakennuksissa pienentää.

Yhdyskuntarakenne vaikuttaa keskeisesti sekä liikenteen että asumisen ja rakentamisen aiheuttamiin päästöihin. Tavoitteellisuutta ja osaamista on lisättävä myös maankäytön suunnittelussa, jotta yhdyskuntarakennetta saadaan eheytettyä. Kaavamääräyksin voidaan ohjata lämmitystapamuutoksia kestävämpään suuntaan. Valiokunta arvioi, että tehokas keino on lämmitystapamuutosten ja energiatalouden parantamisen taloudellinen tukeminen. Lisäksi tarvitaan kokonaisvaltaista sääntelyotetta; esimerkiksi tulee selvittää mahdollisuudet rakentaa korjausrakentamisen yhteydessä rakennusoikeudesta riippumatta pellettilämmityksen tai muun bioenergian vaatima varastointitila vanhoihin omakotitaloihin. Bioenergialämmityksen saaminen lisälämmönlähteeksi leikkaisi kustannustehokkaasti kylmien vuodenaikojen sähkönkulutushuippuja.

Valiokunta pitää tärkeänä, että energiatehokkuuden lisäämisen ja energian säästämisen lisäksi kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään luomalla edellytyksiä uusiutuvien energialähteiden käytölle asumisessa muun muassa uusien taloudellisten ohjaustoimien avulla. Paikallisiin uusiutuviin energialähteisiin perustuvia energiaratkaisuja tulee tukea ja energiaratkaisujen kehittämisen lainsäädännöllisiä esteitä poistaa. Biomassasta tuotetulle paikalliselle sähköenergialle ja sen paikalliselle käytölle tulee luoda hyvät edellytykset. Maa- ja metsäbiomassasta saadaan suurimmat kasvihuonekaasuvähennyshyödyt ohjaamalla se sähkön- ja lämmöntuotantoon.

Liikenteen päästöjen vähentäminen

Komissio on tehnyt ilmasto- ja energiapaketin rinnalla useita liikenteen energia- ja ilmastosäädösehdotuksia. Valiokunta toteaa, että liikenteen osuus Suomen hiilidioksidipäästöistä on noin neljännes ja kaikista kasvihuonepäästöistä noin viidennes. Esitetty vähennys on erittäin haasteellinen, koska -16 prosentin tavoite liikenteessä tarkoittaisi 2,16 miljoonan hiilidioksiditonnin päästövähennystä verrattuna vuoden 2005 tasoon. Tavoitteeseen pääseminen vaatii erittäin laajan keinovalikoiman käyttöönottoa.

Valiokunta pitää tärkeänä, että koko liikennesektoria tarkastellaan kokonaisvaltaisesti liikkumisen ohjauksen näkökulmasta. Ajoneuvoteknologian käyttöönotto on pitkällä aikavälillä tärkein ja vaikuttavin keino liikenteen päästöjen vähentämisessä, mutta samalla liikennesuoritteen kasvu tulee kääntää laskuun taloudellisten ohjauskeinojen ja informaatio-ohjauksen avulla. Keskeistä on kannustaa kestävään liikkumiseen vaikuttamalla liikkumistarpeeseen, liikkumistapaan ja parhaisiin käytäntöihin. Parhailla käytännöillä tarkoitetaan esimerkiksi ihmisten käyttötarpeeseen parhaiten sopivan auton valintaa. Autoveron muutosten myötä auton ostajille tulee tarjota helposti saatavilla olevaa puolueetonta tietoa auton valintaa varten.

Raide- ja joukkoliikenteen investointiohjelma tarkoittaa suuria pääkaupunkiseudun raide- ja joukkoliikenteen investointeja. Valiokunta toteaa, että raide- ja joukkoliikenteen investointien vaikutukset näkyvät usein vasta pitkällä aikavälillä. Toinen pitkällä aikavälillä vaikuttava tekijä on yhdyskuntarakenteen eheyttäminen ja sitä kautta palvelujen parempi saavutettavuus joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen avulla. Muita kehitettäviä toimia ovat pysäköintipolitiikka, liityntäliikenteen kehittäminen, liikennesektorin energiatehokkuussopimukset, työmatkaliikenteen ohjaustoimenpiteet, kevyen liikenteen verkoston parantaminen, liikenteen hinnoittelun kehittäminen sekä älykkään liikenteen ratkaisut.

Valiokunta korostaa, että ollakseen tehokasta ohjauksen tulisi olla kokonaisuutena sellaista, että ihmisillä on toimivia vaihtoehtoja yksityisautoilulle. Jos auton käyttämisestä tehdään tulevaisuudessa olennaisesti nykyistä kalliimpaa, tulee sille olla todellinen vaihtoehto eli lähinnä joukkoliikennettä on kehitettävä samanaikaisesti. Joukkoliikenteessä pitää panostaa täsmällisyyteen, luotettavuuteen ja kilpailukykyiseen hinnoitteluun. Joukkoliikenteen parantamisen ja kevyen liikenteen edistämisen tulee tapahtua samaan aikaan kuin uudet maksut tai veronkorotukset otetaan käyttöön, sillä alueelliset tasa-arvo- ja oikeudenmukaisuuskysymykset ovat sääntelyn hyväksyttävyyden kannalta keskeisiä.

Maatalous

Valiokunta toteaa, että maatalouden kasvihuonekaasupäästölaskelmiin sisältyy huomattavia epävarmuuksia, minkä vuoksi tarvitaan lisää tutkimustietoja maatalouden päästöistä sekä myös mahdollisista hiilinieluista. Yleisesti arvioituna 16 prosentin päästövähennystavoitteen saavuttaminen vaatii merkittäviä toimia maataloudessa, jos maataloustuotannon kokonaismäärä ei alene. Maataloudessa hajautettu energian tuotanto, energiatehokkuus ja biojätteiden hyödyntäminen sekä viljely- ja lannoituskäytäntöjen kehittäminen ovat keskeisimpiä toimenpiteitä päätösehdotusten tavoitteiden saavuttamisessa.

Valiokunta arvioi, että biokaasutuotannon lisääminen on lupaavin keino lisätä bioenergian tuotantoa maataloudessa. Biokaasun tuotannon lisääminen olisi perusteltua energiatuotannon lisäksi myös muiden hyötyjen takia. Lannan mädättäminen vähentää hajuhaittoja ja edistää typen käyttökelpoisuutta kasveille ja vähentää väkilannoitteen käytön tarvetta. Myös lannan polttomahdollisuuksia tulee selvittää. Erityisesti puukuivikkeisen hevosenlannan energiakäytön esteet tulee poistaa.

Jätehuolto

Valiokunta korostaa jätehierarkian merkitystä jätepolitiikan ohjaavana periaatteena. Keskeisenä tavoitteena tulee siten olla ensisijaisesti jätteen synnyn ehkäisy, sitten uudelleen käyttö, hyödyntäminen materiaalina, hyödyntäminen energiana ja viimekädessä loppukäsittely. Valiokunta korostaa, että kaikessa toiminnassa materiaalitehokkaat ratkaisut vähentävät kasvihuonepäästöjä. Jätteistä aiheutuu noin 3 prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Jätteistä tuotettujen biopolttoaineiden, kuten biokaasun, kasvihuonekaasutase on hyvä verrattuna useimpiin muihin biopolttoaineen tuotantoketjuihin.

Valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteena on, että vuonna 2016 yhdyskuntajätteistä kierrätetään materiaalina 50 prosenttia ja hyödynnetään energiana 30 prosenttia.Valtioneuvoston 10.4.2008 hyväksymä valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2016 Loppusijoitettavaksi kaatopaikoille päätyisi enintään 20 prosenttia yhdyskuntajätteistä. Kaatopaikoista annetussa neuvoston direktiivissä (1999/31/EY) muun ohella edellytetään, että jäsenvaltiot ehkäisevät kaatopaikkojen metaanipäästöjä vähentämällä kaatopaikoille sijoitettavan biohajoavan yhdyskuntajätteen määrää siten, että vuonna 2016 biohajoavaa yhdyskuntajätettä sijoitetaan kaatopaikalle enintään 35 prosenttia laskettuna vuoden 1994 syntyneestä jätemäärästä (2,1 milj. tonnia). Metaanipäästöjen vähentäminen on tärkeää, koska metaani on voimakas kasvihuonekaasu.

Valiokunta painottaa, että jätehuollon käyttämätön potentiaali kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi tulee hyödyntää nykyistä tehokkaammin. Yhdyskuntajätteen kompostointi- ja mädätyslaitosten kapasiteetti pitäisi nostaa yli kaksinkertaiseksi nykyisestä vuoteen 2016 mennessä. Lisäksi kiinteistökohtaista kompostointia tulee lisätä. Kaatopaikkakapasiteettia tarvittaisiin vain kolmannes nykyisestä. Valtakunnallisen jätesuunnitelman mukaan jätteen energiahyödyntämistä lisätään. Jätteen polton hiilidioksidin ominaispäästöt ovat vain noin kolmasosa kivihiilen päästöistä. Valiokunta korostaa, että samalla tulee kuitenkin huolehtia siitä, että polttoon ei merkittävässä määrin ohjaudu kierrätykseen soveltuvaa jätettä. Biohajoavien jätteiden sijoittamista kaatopaikalle tulee rajoittaa ja biokaasulaitosten rakentamista lannan sekä jätteiden hyödyntämiseksi tulee edistää. Tavoitteena tulee olla myös kaiken maaseudun elinkeinotoiminnassa syntyvän lannan hyödyntäminen.

Energiansäästö ja informaatio-ohjaus

Valiokunta pitää välttämättömänä viestinnän ja olemassa olevan tiedon jakamisen resurssien pikaista kasvattamista. Suomessa on suuri tarve lisätä huomattavasti osaamista ja saatavilla olevaa tietoa uusiutuvasta energiasta ja energiatehokkuudesta. Tällä hetkellä puolueettomalle tiedolle on kasvavaa kysyntää, johon ei ole pystytty vastaamaan niukkojen resurssien takia. Hyvänä esimerkkinä on Motivan ja ympäristöministeriön hiljattain avaama neuvontapalvelu, joka vastaa kuluttajien kysymyksiin rakennusten energiatodistuksista.

Suomessa on panostettu energiatehokkaan teknologian kehittämiseen, mutta sitä ei ole vielä riittävästi saatu otettua käyttöön. Korkeatasoista osaamista on erityisesti metsä- ja metalliteollisuuden prosessitekniikassa sekä prosessiautomaatiossa (taajuusmuuttajat). Hyvä esimerkki kannattavasta energiansäästöstä on sähkömoottorien taajuusmuuttajat. Taajuusmuuttajilla voidaan säätää moottorin nopeutta ja vähentää siten sähkönkulutus jopa puoleen. Taajuusmuuttajien asentamisella myös olemassa oleviin moottoreihin voidaan vähentää oleellisesti sähkön kokonaiskulutusta. Vaikka taajuusmuuttajien asennus olemassa oleviin moottoreihin on usein hyvin kannattavaa, eivät yritykset ole toistaiseksi riittävästi panostaneet energiansäästösuunnitteluun.

Kuluttajat, teollisuus ja päättäjät tarvitsevat luotettavaa ja puolueetonta tietoa tarpeellisista käytännön toimenpiteistä energian säästämiseksi ja energiatehokkuuden lisäämiseksi. Tiedon kysyntä kasvaa nopeasti monilla sektoreilla. Jäteneuvonnan organisointia ja vastuita tulee selkiyttää sekä selvittää mahdollista kuntien vastuuta laajemmasta kestävän kulutuksen neuvonnasta nykyisen jäteneuvonnan lisäksi. Puolueettomalla energia- ja ilmastoasioihin suunnatulla neuvonnalla voitaisiin myös edesauttaa kuntien ja muun julkisen sektorin työtä päästöjen vähentämisessä.