Liikenteen ilmastotavoitteet
Hallituksen esityksen tarkoituksena on panna osaltaan täytäntöön muutettu rakennusten energiatehokkuutta koskeva direktiivi ((EU) 2018/844, jäljempänä EPBD 2018 -direktiivi), joka sisältää velvoitteita liittyen sähköautojen latausinfrastruktuuriin sekä rakennusten automaatio- ja ohjausjärjestelmiin. Esitys perustuu pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmaan, jossa todetaan tavoitteena olevan vähimmäismäärän asettaminen sähköautojen latausinfrastruktuurin rakentamiselle kiinteistöissä laajamittaisten remonttien yhteydessä sekä sähköautojen latausinfrastruktuurin rakentamisen hallinnollisten esteiden poistaminen erityisesti taloyhtiöissä. Direktiivin toimeenpanon toteuttamistavaksi ehdotetaan pääosin direktiivin perusvaatimusten mukaista tasoa, mutta eräiltä osin ehdotetaan direktiiviä kunnianhimoisempia vaatimuksia.
Suomen keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman mukaan päästökaupan ulkopuolisen sektorin eli ns. taakanjakosektorin merkittävin päästövähennyspotentiaali on liikenteessä. Tämän vuoksi tavoitteena on vähentää liikenteen päästöjä noin puolella vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tilanteeseen ja saavuttaa fossiiliton liikenne vuoteen 2045 mennessä. Tämä tavoite edellyttää monipuolisesti erilaisia toimia, joista yksi on kiinteistöjen latausvalmiuksien ja latauspisteiden määrän merkittävä lisäys.
Valiokunta pitää kannatettavana lähtökohtana direktiivin täytäntöönpanoa sellaisella tavalla, joka tukee Suomen ilmastotavoitteiden mukaista kehitystä kustannustehokkaalla tavalla. Koska sähköautojen määrä on vielä vähäinen, ei latauspistevalmiuksien rakentamista tule ylimitoittaa eikä investoida sellaisiin ratkaisuihin, jotka saattavat nopeasti vanhentua teknisesti. Tarpeettoman laaja varautuminen voi viedä resursseja muilta ilmastotavoitteiden saavuttamista edistäviltä investoinneilta. Alimitoitettu varautuminen voi puolestaan hidastaa ennakoitua ajoneuvokannan siirtymää sähköisen kaluston suuntaan. Valiokunta katsoo, että latauspistevalmiuksien rakentaminen on uudisrakentamisen ja laajojen peruskorjaushankkeiden yhteydessä jälkikäteen tehtäviin asennuksiin verrattuna huomattavasti edullisempaa, joten näissä tilanteissa on järkevää varautua latauspisteisiin valmiuksia rakentamalla. Esimerkiksi työpaikoilla oleva latausmahdollisuus voi myös olla edellytys sähköauton hankinnalle, jotta voidaan varmistua latauksen riittävyydestä.
Myös talousvaliokunta katsoo lausunnossaan, että henkilöautokannan sähköistymisen edistäminen on edellytys hallitusohjelman tavoitteille hiilineutraalisuudesta ja liikenteen päästöjen puolittamisesta.
Ympäristövaliokunta korostaa, että hallituksen esitys ei muuta johdonmukaista teknologianeutraalia ilmastopolitiikkaa, vaan esimerkiksi biopolttoaineiden ja biokaasun käytön lisäämisen tavoitteita toteutetaan osaltaan entiseen tapaan muualla lainsäädännössä. Valiokunta korostaa, että kaikkia toimia liikenteen päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan ja niitä tulee toteuttaa mahdollisimman pian. Myös talousvaliokunta on lausunnossaan korostanut, että lain soveltamisohjeistuksessa tulee kiinnittää huomiota ratkaisu- ja teknologianeutraaliuden varmistamiseen. Talousvaliokunnan tavoin ympäristövaliokunta korostaa, että sääntelyn tulisi tukea myös sähköpyörien edellyttämän infrastruktuurin yleistymistä, vaikka se ei varsinaisesti kuulukaan latauspistevelvoitteita koskevan EU-sääntelyn soveltamisalaan.
Hallituksen esityksessä pyritään teknologianeutraaliin säätelyyn ja rakennuksen omistajalle annettaviin valintamahdollisuuksiin kuitenkin niin, että EU-säädöksissä latauspisteille asetetut tekniset vaatimukset toteutetaan. Lakiehdotuksen 9 §:ssä säädetään, että latauspisteiden tulee olla teknisiltä ominaisuuksiltaan vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/94/EU liitteen II teknisten eritelmien mukaisia normaalitehoisia tai suuritehoisia latauspisteitä. Direktiivissä 2014/94/EU määritelty normaalitehoinen latauspiste on teholtaan 3,7—22 kW ja suuritehoinen latauspiste teholtaan yli 22 kW. Kyseisissä teknisissä eritelmissä kuvataan tarkemmin latauspisteiden teknisten ominaisuuksien vähimmäistaso. Rakennuksen latauspisteisiin on aina mahdollista asentaa teknisiltä ominaisuuksiltaan edistyneempiä laitteita.
Direktiivin täytäntöönpanon tapa
EPBD 2018 -direktiivi velvoittaa säätämään vaatimuksia sähköautojen latauspisteiden ja latauspistevalmiuksien rakentamisesta asuinkiinteistöjen ja muiden kiinteistöjen yhteydessä oleville pysäköintipaikoille. Pysäköintipaikat voivat sijaita rakennuksessa itsessään tai rakennuksen yhteydessä, mutta sen ulkopuolella. Suomessa pysäköintialueet sijaitsevat pääosin rakennuksen välittömässä läheisyydessä, eivätkä itse rakennuksessa. Velvoitteet koskevat vain uusia tai laajasti korjattavia rakennuksia sillä poikkeuksella, että sellaisten muiden kuin asuinrakennusten, joiden yhteydessä on yli 20 pysäköintipaikkaa, on kuitenkin toteutettava lakiehdotukseen sisältyvät asennusvaatimukset viimeistään 1.1.2025.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan uusien ja laajamittaisesti korjattavien asuinrakennusten osalta direktiivin perustason ylittävää säätämistapaa siten, että velvoite koskisi taloja, joissa on vähintään 5 pysäköintipaikkaa, kun direktiivin asettama raja on yli 10 pysäköintipaikkaa.
EPBD 2018 -direktiivin mukaan muiden kuin sellaisten uusien tai laajamittaisesti korjattavien asuinrakennusten osalta, joissa on yli 10 pysäköintipaikkaa, riittävää olisi asentaa yksi latauspiste ja latauspistevalmius siten, että joka viidenteen pysäköintipaikkaan voidaan myöhemmin asentaa latauspiste. Hallituksen esityksessä perustason mukainen vaatimus on esitetty latauspisteisiin liittyen silloin, kun pysäköintipaikkoja on alle 50. EPBD 2018 -direktiivin perustaso ylittyy vasta sellaisissa rakennuksissa, joissa on yli 50 pysäköintipaikkaa, ja tällöinkin maksimivaatimus on kolme normaalitehoista latauspistettä tai yksi suuritehoinen latauspiste. Latauspistevalmiuden vaatimus ehdotetaan suuremmaksi kuin EPBD 2018 -direktiivin perustaso, jos pysäköintipaikkoja on 11—30. Tällöin on asennettava latauspistevalmius vähintään 50 prosenttiin pysäköintipaikoista. Hallituksen esityksen latauspistevalmius on EPBD 2018 -direktiivin perustason mukainen, jos taas pysäköintipaikkoja on yli 75 tai enemmän. Esityksen mukaan, jos pysäköintipaikkoja on yli 30, on asennettava latauspistevalmius vähintään 20 prosenttiin pysäköintipaikoista kuitenkin niin, että latauspistevalmius on vähintään 15 pysäköintipaikassa. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että kaikkiin olemassa oleviin muihin kuin asuinrakennuksiin, joissa on enemmän kuin 20 pysäköintipaikkaa, asennetaan vähintään yksi latauspiste viimeistään 31.12.2024. Tämä vaatimus vastaa EPBD 2018 -direktiivin perustasoa.
Hallituksen esityksen perustelujen mukaan arviolta 90 % latauksesta suoritetaan kotona tai työpaikoilla, joten yksityisten latauspisteiden edistäminen julkisen latausverkoston kehittämisen lisäksi on keskeistä. Valiokunta toteaa, että esityksen perusteluissa esitetyn arvion mukaan todennäköisesti valtaosa Suomen noin 292 000 yrityksestä jää kokonaan lain velvoitteiden ulkopuolelle, koska velvoitteet kohdistuvat yli 10 pysäköintipaikan ei-asuinrakennuksille.
Valiokunta pitää perusteltuna mikroyritysten omistuksessa ja käytössä olevien rakennusten jättämistä lain ulkopuolelle niin uusia ja laajamittaisesti korjattavia rakennuksia koskevien latauspistevelvoitteiden osalta kuin 7 §:ssä tarkoitettujen olemassa olevia rakennuksia koskevien velvoitteiden osalta. Valiokunta ehdottaa siksi lakiehdotuksen 10 §:n muuttamista siten kuin yksityiskohtaisista perusteluista ilmenee. Valiokunta katsoo, että mikroyrityksiä koskevan helpotuksen tulee ulottua myös lain 7 §:n mukaisiin olemassa oleviin muihin rakennuksiin kuin asuinrakennuksiin.
Avustukset
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA on myöntänyt avustusta sähköautojen latausinfrastruktuurin rakentamiseen syksystä 2018 alkaen, jolloin tuen määrä oli 1,5 milj. euroa vuodessa. Vuonna 2020 käytössä on 5,3 milj. euroa, joka mahdollistaa ARA:n arvion mukaan tuen myöntämisen yli 5 000 latauspisteelle. Avustus on 35 % toteutuneista kustannuksista, kuitenkin enintään 90 000 euroa. Jos puolet latauspaikoista on teholtaan vähintään 11 kW, tuki voi kuitenkin olla jopa 50 %. Edellytyksenä avustukselle on, että yhteisö rakentaa valmiuden vähintään viidelle latauspisteelle. Avustusta voi saada myös latauslaitteiden hankintaan. Avustusta voivat hakea asuinrakennuksen omistavat yhteisöt (esim. taloyhtiöt, vuokrataloyhteisöt) sekä niiden omistamat pysäköintiyhtiöt. Avustukseen sovelletaan de minimis -asetusta, jolloin yhden tuensaajan kumulatiivinen tuki voisi olla 3 vuoden aikana enintään 200 000 euroa.
Lainsäädännön velvoitteiden täyttämiseen ei myönnetä tukea. Siten, kun uusi sääntely tulee voimaan, ei tukea myönnetä esimerkiksi asuinrakennusten osalta uudisrakentamisessa tai laajamittaisissa korjauksissa putkitusten asentamiseen. Sen sijaan olemassa olevien asuinrakennusten osalta ARA voi myöntää avustusta asuinrakennuksen omistaville yhteisöille sähköautojen latauspisteiden edellyttämiin kiinteistöjen sähköjärjestelmiin kohdistuviin muutoksiin.
Valtion talousarvion määrärahasta on tuettu myös täyssähköautojen hankintaa sekä kaasu- tai etanolikonversion tekemistä vanhoihin autoihin ja romutuspalkkiota on kokeiltu autokannan nuorentumisen edistämiseksi. Valiokunta on keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmasta antamassaan mietinnössä YmVM 1/2018 vp korostanut, että henkilöautoliikenteen laajemman sähköistämistavoitteen ja kaasukäyttöisten autojen lisäämisen kannalta on välttämätöntä, että kehitystä vauhditetaan uusilla kannustuskeinoilla, sillä sähköautojen hankintatuen määrän ei ole arvioitu riittävän pitämään sähköajoneuvokannan kasvua edelläkävijämaiden tasolla. Valiokunta korosti myös tuolloin, että esimerkiksi biopolttoaineiden ja liikenteen sähköistymisen (ja kaasuistumisen) kehittämistä ei pidä nähdä toisilleen vastakkaisina tavoitteina, vaan että biopolttoaineet ovat tärkeä ylimenokauden keino päästöjen vähentämiseksi.
Rakennuksen varustaminen latauspistevalmiudella tai latauspisteellä
Hallituksen esityksen soveltamisalaa koskevan 2 §:n mukaan lakia sovelletaan vain rakennuksiin, joissa käytetään energiaa sisäilman ylläpitämiseen, ja muut jäävät soveltamisalan ulkopuolelle, pysäköintitaloja koskevalla poikkeuksella. Velvoitteet koskevat rakennushankkeeseen ryhtyvää, ja ehdotus tukeutuu muutoinkin maankäyttö- ja rakennuslain rakenteisiin. Tästä syystä lain ehdotettu nimi on laki sähköajoneuvojen latauspisteistä ja latauspistevalmiuksista "rakennuksissa". Pysäköintipaikat eivät kuitenkaan yleensä sijaitse rakennuksessa, vaan sen ulkopuolella, mistä syystä pykäläehdotusten otsikoissa esiintyy myös otsikoita, joissa muoto on "uuden rakennuksen varustaminen" latauspisteillä tai latauspistevalmiuksilla. Valiokunta pitää parempana sitä, että laissa käytetyt sanamuodot vastaisivat mahdollisimman hyvin asioiden tosiasiallista tilaa siinä, että latauspistevalmiudet ja latauspisteet sijaitsevat paremminkin rakennusten yhteydessä kuin rakennuksissa itsessään. Tästä syystä valiokunta ehdottaa muutamia, pieniä muutoksia tehtäväksi pykäläehdotusten sanamuotoihin siten kuin yksityiskohtaisista perusteluista lähemmin ilmenee.
Direktiivin lähtökohta on, että pysäköintipaikat sijaitsevat joko rakennuksessa tai kiinteistöllä, jolla rakennus sijaitsee. Rakennuksessa sijainti tarkoittaa esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan sekä kellarissa, kerros- että kattotasolla ulkona sijaitsevia pysäköintipaikkoja. Kiinteistön osalta olennaista on sen fyysinen läheisyys rakennukseen. Jäsenvaltiot voivat täytäntöönpanossa ottaa huomioon täydentävät perusteet siitä, onko pysäköintialueen ja rakennuksen välillä fyysinen/tekninen yhteys, onko pysäköintialue ainoastaan tai pääasiassa rakennuksen käyttäjien käytössä sekä ovatko pysäköintialue ja rakennus yhteisessä omistuksessa. Komissio on esimerkiksi korostanut, että vaikka pysäköintialue ei sijaitse fyysisesti rakennuksen välittömässä yhteydessä, vaan sen ja rakennuksen välissä on viheralue, mutta sen ja rakennuksen välillä on selvä yhteys, joka liittyy esimerkiksi omistajuuteen ja/tai käyttöön, olisi velvoitteiden soveltaminen asianmukaista. Valiokunta korostaa edellä mainitun näkemyksen tulkinnallista suurta merkitystä siksi, että kysymys on direktiivin täytäntöönpanosta.
Lakiehdotuksen 7 §:stä ilmenee, että sääntely koskee vain käytössä olevia rakennuksia. Säännöksen perustelujen mukaan velvollisuutta latauspisteen asentamiseen ei olisi myöskään, jos rakennuksen purku on suunnitteilla. Valiokunta toteaa, että käytännössä sellaiset rakennukset, jotka on tarkoitus purkaa, eivät pääsääntöisesti ole enää käytössä. Näin ollen rakennuksen käytössä olemista koskeva edellytys kattaa myös tilanteet, joissa rakennuksen purkulupaa on haettu tai ilmoitus tehty. Valiokunta korostaa rakennuksen käytössä olemiseen perustuvan rajauksen suurta merkitystä. Erityisesti pienillä paikkakunnilla voi olla laajoilla pysäköintialueilla varustettuja, tyhjillään olevia rakennuksia, joissa ei ole enää mitään toimintaa, mutta niitä ei ole myöskään saatu myytyä uudelle toimijalle. Sääntelyn velvoitteet eivät koske näitä tilanteita, koska rakennukset eivät ole käytössä.
Laajamittaisen korjauksen käsite
Lakiehdotuksen mukaiset velvollisuudet laukeavat pääasiassa uudisrakentamisessa ja rakennuksen laajamittaisessa korjaustyössä, johon on haettava maankäyttö- ja rakennuslain mukainen rakennuslupa. Rakennusluvanvaraisuutta olennaisempi määrittävä tekijä on korjaustyön laajuus. Lakiehdotuksen 3 §:n 3 kohdan mukaan laajamittaisella korjauksella tarkoitetaan korjausta, jossa rakennuksen vaippaan tai rakennuksen teknisiin järjestelmiin liittyvien korjausten jälleenrakentamiskustannuksiin perustuvat kokonaiskustannukset ovat yli 25 % rakennuksen arvosta, rakennusmaan arvo pois lukien. Olennaista on, että laajamittaisen korjauksen yhteydessä korjataan myös pysäköintipaikat tai pysäköintipaikkojen tai rakennuksen sähköjärjestelmä.
EPBD 2010 -direktiivi mahdollistaa laajamittaisen korjauksen määrittämisen kahdella eri tavalla. Jäsenvaltio voi päättää, kumpaa tapaa käyttää, joko käyttäen prosenttiosuutta (25 %) rakennuksen vaipan pinta-alasta tai rakennuksen arvoa. Ympäristöministeriön asetuksessa (2/17) määritelmän perusteena on rakennuksen jälleenrakentamiskustannuksiin perustuva arvo, ja samaa perustetta ehdotetaan käytettäväksi ehdotetussa laissa. Mainittu asetus on notifioitu Euroopan komissiolle osana rakennusten energiatehokkuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (uudelleenlaadittu) 2010/31/EU toimeenpanoa. Asetus on ollut voimassa jo kolme vuotta, eikä sen soveltamiseen ole liittynyt ongelmia. Määritelmän mukaan korjaus on laajamittainen, kun rakennuksen vaippaan tai rakennuksen teknisiin järjestelmiin liittyvien korjausten jälleenrakentamiskustannuksiin perustuvat kokonaiskustannukset ovat yli 25 % rakennuksen arvosta, rakennusmaan arvo pois lukien. Mainittuun prosenttiosuuteen ei lasketa mukaan muun muassa rakennuksen runkoa ja perustuksia, sisätilojen rakenteita ja pintamateriaaleja, sähköasennuksia eikä esimerkiksi asuinkerrostaloissa hissejä ja parvekkeita.
Valiokunta korostaa, että keskenään samanlaisten rakennusten tekninen arvo on sijainnista ja suhdanteista riippumaton. Sijainnista johtuva hintajousto on sidottu maapohjaan, ja se jätetään pois laskettaessa teknistä arvoa. Suhdannevaikutus puolestaan kertoo urakoitsijoiden tai materiaaliteollisuuden halukkuudesta osallistua hankkeen toteutukseen, eikä tällä halukkuudella ole vaikutusta tekniseen arvoon, joten sitäkään ei oteta huomioon teknisen arvon määrittelyssä. Ympäristöministeriön asetuksen (2/17) valmistelun yhteydessä tehdyn tarkastelun esimerkkitapauksessa asuinkerrostalon ulkoseinien, ikkunoiden, ulko-ovien ja vesikatteen saneeraus yhdessä lämmön tuotanto-, jako- ja luovutusjärjestelmän täydellisen korjauksen kanssa ei vielä ylitä 25 %:n kynnystä. Sen sijaan, kun edellä mainittuun ulkovaipan kaikkien osien korjaukseen lisätään käyttövesiverkoston, viemäriverkoston ja vesi- ja viemärikalustuksen täydellinen korjaus, 25 %:n kynnys ylittyy.
Edellä mainitun ympäristöministeriön asetuksen valmistelun yhteydessä on tehty Excel-pohjainen laskuri, jolla voi arvioida, ylittääkö aiottujen korjausten prosenttimäärä kyseessä olevan 25 %:n rajan. Laskuria voivat hyödyntää niin rakennushankkeeseen ryhtyvät kuin kunnan rakennusvalvontaviranomaiset. Valiokunta pitää tärkeänä, että määritelmän tulkinta on yhtenäistä eri puolilla maata. Riittävä koulutus ja neuvonta ja laskurin hyödyntäminen ovat tärkeitä tämän tavoitteen toteuttamiseksi.
Päätöksenteko asunto-osakeyhtiöissä
Hallituksen esitys ei vaikuta millään tavoin siihen, miten latauspisteen asentamisen kustannukset jaetaan taloyhtiössä.
Valiokunta toteaa, että latauspistevalmiuden (putkitus) ja latauspisteiden asentamista koskevaan taloyhtiön päätöksentekomenettelyyn vaikuttaa se, onko uudistus asunto-osakeyhtiölaissa tarkoitetulla tavalla tavanomainen, toteutetaanko se osakkeiden perusteella hallituilla autopaikoilla vai yhtiön hallinnassa olevilla autopaikoilla, onko sen vastikevaikutus kohtuullinen ja onko sen toteutus muuten asunto-osakeyhtiölain yhdenvertaisuusperiaatteen mukainen. Tavanomaisuuden käsite on olennainen, sillä siitä lähtien, kun uudistusta voidaan pitää tavanomaisena, sen toteuttamisesta yhtiön hallinnassa olevilla autopaikoilla voitaneen yleensä päättää enemmistöpäätöksellä (AOYL 6 luvun 31 §:n 1 momentti). Tavanomaista on se, mitä voidaan pitää asumisessa tavallisena ja normaalina, mutta käsite muuttuu ja elää ajassa. Jos yhtiön päätöksellä toteutetaan latauspisteitä koskeva uudistus osakkeiden perusteella hallituilla autopaikoilla eikä kaikilla osakkailla ole tällaista autopaikkaa, päätökseen on saatava myös autopaikkoja hallitsevien osakkeenomistajien annettujen äänten enemmistö ja kulut voidaan periä vastikkeina vain autopaikkoja hallitsevilta osakkailta (AOYL 6 luvun 32 §:n 5 momentti). Valiokunta korostaa, että jos laissa säädetyt edellytykset työn tavanomaisuudesta ja osakkeenomistajan maksuvelvollisuudesta eivät täyty, latauspisteen asentamisesta voidaan päättää niin, että kulujen kattamiseksi peritään vastiketta vain siihen suostuneilta, palvelua käyttäviltä osakkailta ja näiden osakkeiden uusilta omistajilta (AOYL 6 luvun 33 §:n 1 momentti). Hallituksen esityksessä ehdotettava laki ei myöskään tuota osakkeenomistajalle oikeutta tehdä latauspisteen asentamiseksi tarvittavaa muutostyötä huoneistonsa ulkopuolella, joten tällaiseen muutostyöhön tarvitaan edelleen aina yhtiön suostumus (AOYL 5 luvun 8 §).
Valiokunta katsoo, että sähköautojen latauspistevalmiuksien ja latauspisteiden asentamista koskevaan päätöksentekoon ja kustannustenjakoon asunto-osakeyhtiössä liittyy rajanvetoja, joita on syytä arvioida perusteellisesti. Oikeusministeriössä on aloitettu asunto-osakeyhtiölain muutostarpeiden kartoittaminen. Tavoitteena on ottaa huomioon ympäristö- ja ilmastotavoitteet, osakkeenomistajien asumistarpeet ja -kustannukset sekä taloyhtiöiden hallinnon hoitoon ja kiinteistönpitoon liittyvät tarpeet. Myös sähköautojen latausteknologian nopea kehittyminen on tarpeen ottaa huomioon. Valiokunta pitää tätä erittäin tärkeänä kiirehtien selvityksen ja tarpeellisten muutosesitysten valmistelua, jotta epäselvyydet taloyhtiöiden sisäisessä päätöksenteossa eivät muodostu esteeksi sähköautojen hankinnalle.
Valvonta
Lakiehdotuksen 17 §:n mukaan lain valvontatehtävät jakautuvat liikenne- ja viestintäviraston ja kunnan rakennusvalvontaviranomaisen kesken. Liikenne- ja viestintävirasto valvoo ehdotuksen mukaan, että olemassa oleviin, muussa kuin asuinkäytössä oleviin rakennuksiin asennetaan latauspisteet lain velvoitteiden mukaisesti. Sen sijaan latauspisteiden ja latauspistevalmiuden asentamista uusiin ja laajasti korjattaviin rakennuksiin valvoisi kunnan rakennuslupaviranomainen rakennusluvan käsittelyn yhteydessä.
Olemassa olevien muiden kuin asuinrakennusten latauspisteiden valvonta ei ole yhteydessä maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen lupamenettelyyn, sillä näiden kohdalla velvoitteen laukaisee pelkästään ajan kuluminen. Olemassa olevien rakennusten valvonta on siten uudentyyppinen valvontatehtävä, joka ei luontevasti sovellu kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle. Liikenne- ja viestintävirasto toimii tällä hetkellä jakeluinfralain mukaisena valvontaviranomaisena valvoen julkisia latauspisteitä koko maassa, joten tehtävä vahvistaa Liikenne- ja viestintäviraston asemaa latauspisteiden valvovana viranomaisena.
Valiokunta pitää esitettyjä perusteluja hyväksyttävinä varsinkin siksi, että kunnat ovat suhtautuneet kielteisesti niille annettavien tehtävien lisäämiseen. Valiokunta katsoo, että valvontatoimivallanjaon toimivuutta on kuitenkin syytä tarkastella lain toimivuusseurannassa.
Perustuslakivaliokunnan lausunto
Perustuslakivaliokunta on antamassa lausunnossaan katsonut, että lait voidaan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Sääntelyssä on kyse rakennuksen omistajaan ja rakennus- tai korjaamishankkeeseen ryhtyvään kohdistuvista velvollisuuksista, joilla pyritään rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen ja ilmastonmuutoksen hillintään. Sääntelyllä on painavia, perustuslain 20 §:ään kiinnittyviä hyväksyttäviä perusteita. Perustuslakivaliokunta katsoo, että sääntely ei tarkoituksensa ja sisältönsä vuoksi muodostu myöskään oikeasuhtaisuusvaatimuksen vastaiseksi. Merkityksellisiä tältä kannalta ovat muun muassa säännökset velvollisuuksien rajauksista ja siirtymäajoista. Merkitystä on myös sillä, että velvollisuudet koskevat ennen muuta oikeushenkilöitä ja mikroyritysten omistamat ja käytössä olevat rakennukset on lisäksi rajattu pois joidenkin velvollisuuksien soveltamisalasta.