2 c luku
Vankeudesta
Yleissäännökset
1 §
Vankeuden sisältö
Vankeusrangaistuksen sisältönä on
vapauden menetys tai rajoittaminen. Vankeusrangaistuksen täytäntöönpanosta
säädetään vankeuslaissa.
2 §
Vankeuden pituus
Vankeutta tuomitaan määräajaksi tai
elinkaudeksi.
Määräaikaista vankeusrangaistusta
tuomitaan vähintään neljätoista
päivää ja enintään kaksitoista
vuotta tai yhteistä rangaistusta 7 luvun mukaan määrättäessä viisitoista
vuotta.
3 §
Vankeusrangaistuksen aikayksiköt
Vankeuteen tuomittaessa ajan yksikköinä käytetään
vuosia, kuukausia ja päiviä. Kolmea kuukautta
lyhyempi rangaistus tuomitaan päivinä.
4 §
Vankeusrangaistusten yhteenlaskeminen
Jos tuomitun on samalla kertaa suoritettava useita määräaikaisia
vankeusrangaistuksia, joista ei muodosteta yhteistä vankeusrangaistusta, ne
on vankilassa laskettava yhteen.
Määräaikaisen vankeusrangaistuksen
yhteenlaskettu aika ei saa olla pitempi kuin kaksikymmentä vuotta.
Jos määräaikaista vankeusrangaistusta
suorittava vanki tai tutkintavanki syyllistyy 11 §:n 1 momentin
1 kohdassa tarkoitettuun rikokseen, tuomioistuin voi virallisen
syyttäjän vaatimuksesta määrätä,
että rangaistuksia yhteenlaskettaessa ei sovelleta
2 momenttia.
Elinkautinen vankeusrangaistus käsittää kaikki
vankeusrangaistukset, sakon muuntorangaistukset ja arestirangaistukset.
Ehdonalainen vapauttaminen
5 §
Ehdonalaisen vapauttamisen määritelmä ja määräytyminen
Ehdonalainen vapauttaminen tarkoittaa ehdottomaan vankeusrangaistukseen
tuomitun vangin päästämistä suorittamaan
loppuosa rangaistuksesta vapaudessa.
Määräaikaista vankeusrangaistusta
suorittava päästetään ehdonalaiseen
vapauteen, jollei 9 §:stä muuta johdu,
kun hän on suorittanut rangaistuksestaan kaksi kolmasosaa
tai kahtakymmentäyhtä vuotta nuorempana tehdyn
rikoksen perusteella tuomitusta rangaistuksesta puolet. Vanki, joka
rikosta edeltäneiden kolmen vuoden aikana ei ole suorittanut
vankeusrangaistusta vankilassa, päästetään
ehdonalaiseen vapauteen, kun rangaistuksesta on suoritettu puolet
tai kahtakymmentäyhtä vuotta nuorempana tehdyn rikoksen
perusteella tuomitusta rangaistuksesta yksi kolmasosa. Viimeksi
mainitun määräosan soveltamista ei estä se,
että henkilö on rikosta edeltäneiden
kolmen vuoden aikana suorittanut vankilassa sakon muuntorangaistusta
tai rangaistusta siviilipalveluslain (1723/1991) 26 §:ssä tarkoitetusta
siviilipalvelusrikoksesta. Tämän lain
6 luvun 13 §:n mukainen vapaudenmenetysaika vähennetään
edellä mainituista määräosista
ja 12 §:n 1 momentissa tarkoitetusta määräosasta.
Ehdonalaiseen vapauteen päästäminen
on mahdollista, kun vankeusrangaistuksesta on suoritettu 14 päivää.
6 §
Ehdonalainen vapauttaminen yhteisestä vankeusrangaistuksesta
Jos yhteistä vankeusrangaistusta suorittavan eri rikokset
johtaisivat 5 §:n 2 momentissa tarkoitettujen eri määräosien
soveltamiseen, hänet päästetään
ehdonalaiseen vapauteen niistä suuremman mukaan.
7 §
Ehdonalainen vapauttaminen yhteenlasketusta vankeusrangaistuksesta
Yhteenlaskettua vankeusrangaistusta suorittava päästetään
ehdonalaiseen vapauteen, kun hän on suorittanut rangaistuksesta
ajan, joka saadaan laskemalla yhteen kustakin yhteenlaskettavasta
rangaistuksesta suoritettava aika siihen vaikuttavan 5 §:n
2 momentissa, 11 §:n 1 momentissa tai 12 §:n 1
momentissa tarkoitetun määräosan mukaan.
8 §
Valvottu koevapaus
Vangin yhteiskuntaan sijoittumisen edistämiseksi hänet
voidaan sijoittaa vankilan ulkopuolelle teknisin välinein
tai muulla tavoin erityisesti valvottuun koevapauteen enintään
kuusi kuukautta ennen ehdonalaista vapauttamista.
Valvotun koevapauden edellytyksenä on, että:
1) koevapaus edistää vankeuslain
4 luvun 6 §:n mukaisen rangaistusajan suunnitelman
toteutumista;
2) vangin rangaistusaikaisesta käyttäytymisestä,
hänen henkilöstään ja rikollisuudestaan saatujen
tietojen perusteella koevapauden ehtojen noudattamista voidaan pitää todennäköisenä;
3) vanki sitoutuu olemaan käyttämättä päihdyttäviä aineita
ja rikoslain 44 luvun 16 §:ssä tarkoitettuja
dopingaineita ja sitoutuu vankeuslain 16 luvun 7 §:n
3 momentissa tarkoitettuun päihteettömyyden valvontaan;
4) vanki sitoutuu noudattamaan yhteydenpitovelvoitetta
ja muita laitoksen ulkopuolella liikkumiseen ja toimintaan osallistumiseen
liittyviä välttämättömiä kirjallisia
ehtoja;
5) koevapauden ehtojen noudattamista voidaan soveltuvin
tavoin valvoa; ja
6) vanki suostuu siihen, että vankeinhoitoviranomaiset
ovat tarpeellisessa määrin yhteydessä viranomaisiin,
yksityisiin yhteisöihin ja henkilöihin koevapauden
edellytysten selvittämistä taikka ehtojen noudattamista
koskevissa asioissa.
Jos valvotun koevapauden edellytykset eivät enää päätöksen
tekemisen jälkeen täyty, koevapaus peruutetaan.
Jos vanki rikkoo 2 momentin 3 tai 4 kohdan ehtoja, vangille
annetaan varoitus tai koevapaus peruutetaan enintään
kuukauden määräajaksi taikka kokonaan.
Näin menetellään myös 5 momentissa
tarkoitetussa tilanteessa.
Rangaistusajaksi ei lueta aikaa sen vuorokauden alusta, jolloin
vanki rikkoo 2 momentin 4 kohdan perusteella asetettua
yhteydenpitovelvoitetta, sen vuorokauden loppuun, jolloin yhteydenpito
jatkuu tai hänet otetaan kiinni vankilaan palauttamista
varten.
Jos vanki tekee vankilan ulkopuolella rikoksen, noudatetaan,
mitä 2 luvun 13 §:n 2 momentissa säädetään.
Muutoksenhausta 3 momentissa tarkoitettuun päätökseen
säädetään vankeuslain 20 luvussa
ja valvottua koevapautta koskevasta päätösvallasta
mainitun lain 21 luvussa.
9 §
Ehdonalaisen vapauttamisen lykkääminen
Vangin ehdonalaista vapauttamista voidaan vangin suostumuksella
lykätä, jos täytäntöönpantavaksi
on tulossa uusia vankeusrangaistuksia tai sakon muuntorangaistuksia
taikka vanki haluaa muusta perustellusta syystä vapauttamisensa
lykkäämistä.
Ehdonalaista vapauttamista voidaan lykätä ilman
vangin suostumusta, jos vangin käyttäytymisen
tai hänen esittämiensä uhkausten johdosta
on olemassa ilmeinen vaara, että vanki vapauduttuaan syyllistyy
henkeä, terveyttä tai vapautta törkeästi
loukkaavaan rikokseen ja vapauttamisen lykkääminen
on tarpeen rikoksen estämiseksi.
Lykkäämistä koskeva 2 momentin mukainen päätös
on otettava uudelleen harkittavaksi väliajoin, joiden pituus
on enintään kuusi kuukautta.
Muutoksenhausta ehdonalaisen vapauttamisen lykkäämistä koskevaan
päätökseen säädetään
vankeuslain 20 luvussa ja lykkäämistä koskevasta
päätösvallasta mainitun lain 21 luvussa.
10 §
Ehdonalainen vapauttaminen elinkautisesta vankeudesta
Elinkautiseen vankeuteen tuomittu voidaan päästää ehdonalaiseen
vapauteen aikaisintaan, kun vankilassaoloaikaa on kertynyt kaksitoista vuotta.
Kahtakymmentäyhtä vuotta nuorempana tehdystä rikoksesta
elinkautiseen vankeuteen tuomittu vanki voidaan päästää ehdonalaiseen vapauteen
aikaisintaan, kun vankilassaoloaikaa on kertynyt kymmenen vuotta.
Harkittaessa kysymystä ehdonalaisesta vapauttamisesta
kiinnitetään huomiota elinkautiseen vankeusrangaistukseen
johtaneen rikoksen tai rikosten laatuun, tuomitun mahdolliseen myöhempään
rikollisuuteen sekä 9 §:n 2 momentissa
tarkoitettuihin seikkoihin. Vapauttamisharkinnassa tulee
ottaa huomioon vankeuslain 4 luvun 6 §:ssä tarkoitetun
rangaistusajan suunnitelman toteutuminen ja vankila-aikainen käyttäytyminen
muutenkin.
Ennen kuin elinkautiseen vankeuteen tuomittu päästetään
ehdonalaiseen vapauteen, hänet voidaan määrätä valvottuun
koevapauteen. Jos Rikosseuraamusvirasto katsoo, että koevapauden
aikana tapahtuneen rikoksen vuoksi 2 momentissa tarkoitettua vapauttamista
on harkittava uudelleen, sen on saatettava asia Helsingin hovioikeuden
uudelleen käsiteltäväksi.
Asian käsittelystä Helsingin hovioikeudessa säädetään
pitkäaikaisvankien vapauttamismenettelystä annetussa
laissa ( / ).
11 §
Koko rangaistuksen suorittaminen vankilassa
Tuomioistuin voi rangaistukseen tuomitessaan syyttäjän
vaatimuksesta päättää, että tuomittu
vapautuu vankilasta vasta hänen suoritettuaan tuomitun
rangaistusajan kokonaan, jos:
1) rikoksentekijä tuomitaan määräaikaiseen, vähintään
kolmen vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen murhasta, taposta,
surmasta, törkeästä pahoinpitelystä,
törkeästä raiskauksesta, törkeästä lapsen
seksuaalisesta hyväksikäytöstä,
törkeästä ryöstöstä,
törkeästä tuhotyöstä,
törkeästä sodankäyntirikoksesta,
törkeästä ihmisoikeuksien loukkaamisesta
poikkeuksellisissa oloissa, joukkotuhonnasta, törkeästä ihmiskaupasta,
panttivangin ottamisesta, törkeästä terveyden
vaarantamisesta, ydinräjähderikoksesta, kaappauksesta,
terroristisessa tarkoituksessa tehdystä rikoksesta taikka
sellaisen rikoksen yrityksestä tai osallisuudesta sellaiseen
rikokseen;
2) rikoksentekijä on rikosta edeltäneiden kymmenen
vuoden aikana syyllistynyt 1 kohdassa mainittuun rikokseen taikka
1 kohdassa nimetty rikos on tehty kolmen vuoden kuluessa siitä,
kun hän on vapautunut suorittamasta koko rangaistusaikaa
vankilassa tai elinkautista vankeutta tai hänet on päästetty
ehdonalaiseen vapauteen 12 §:n 1 momentissa tarkoitetulla
tavalla; ja
3) rikoksentekijää on rikoksista
ilmenevien seikkojen ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 45 §:n
3 momentin mukaisen selvityksen perusteella pidettävä erittäin
vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle.
Milloin kahdesta tai useammasta rikoksesta tuomitaan määräaikainen
yhteinen vankeusrangaistus, 1 momentissa tarkoitetun päätöksen edellytyksenä on,
että ainakin yksi rikoksista on sanotussa momentissa mainittu
rikos ja että siitä rikoksesta erikseen tuomittaessa
seuraisi määräaikainen, vähintään
kolmen vuoden pituinen vankeusrangaistus.
12 §
Uusi käsittely tuomioistuimessa
Koko rangaistusaikaa suorittamaan määrätty päästetään
ehdonalaiseen vapauteen hänen suoritettuaan rangaistuksesta
viisi kuudesosaa, jos häntä ei enää ole
pidettävä erittäin vaarallisena toisen
hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Ehdonalainen vapauttaminen
voi tämän momentin mukaan tapahtua aikaisintaan,
kun vankilassaoloaikaa on kertynyt kolme vuotta.
Ennen ehdonalaista vapauttamista vanki voidaan määrätä valvottuun
koevapauteen. Jos Rikosseuraamusvirasto katsoo, että koevapauden aikana
tapahtuneen rikoksen vuoksi 1 momentissa tarkoitettua vapauttamista
on harkittava uudelleen, sen on saatettava asia Helsingin hovioikeuden
uudelleen käsiteltäväksi.
Jollei koko rangaistusaikaa suorittamaan määrättyä päästetä ehdonalaiseen
vapauteen, hänet sijoitetaan valvottuun koevapauteen kolme kuukautta
ennen vapauttamista.
Asian käsittelystä Helsingin hovioikeudessa säädetään
pitkäaikaisvankien vapauttamismenettelystä annetussa
laissa.
13 §
Ehdonalaisen vapauden koeaika
Kun tuomittu päästetään
ehdonalaiseen vapauteen, alkaa koeaika, joka on vapauttamishetkellä jäljellä olevan
jäännösrangaistuksen pituinen. Koeajan
pituus on kuitenkin enintään kolme vuotta.
Elinkautiseen vankeuteen tuomitun ehdonalaisen vapauden koeaika
ja jäännösrangaistus ovat kolme vuotta.
Jos koko rangaistuksen vankilassa suorittanut tekee 14 §:n
1 momentissa tarkoitetun rikoksen kolmen vuoden aikana siitä,
kun hän on vapautunut suorittamasta koko rangaistusaikaa
vankilassa, tämä on rangaistuksen koventamisperuste.
Ehdonalaisen vapauden valvonnan täytäntöönpanosta
säädetään ehdonalaisen vapauden valvonnasta
annetussa laissa (
/
).
14 §
Jäännösrangaistuksen määrääminen
täytäntöön pantavaksi
Tuomioistuin voi syyttäjän vaatimuksesta määrätä jäännösrangaistuksen
pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu
tekee koeaikana rikoksen, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan
hänet olisi tuomittava ehdottomaan vankeuteen ja josta
syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.
Tällöin täytäntöön
pantavasta jäännösrangaistuksesta ja
koeajalla tehdystä rikoksesta tuomittavasta rangaistuksesta
määrätään yhteinen
ehdoton vankeusrangaistus muista rikoksista samalla kertaa tuomittavien
vankeusrangaistusten kanssa noudattamalla, mitä 7 luvussa
säädetään. Jäännösrangaistusta
ei kuitenkaan ole pidettävä mainitun luvun 5 §:n
2 momentissa tarkoitettuna ankarimpana rangaistuksena. Täytäntöönpantavan
jäännösrangaistuksen pituutta määrätessään
tuomioistuimen tulee ottaa huomioon, mitä 2 momentissa
säädetään.
Jäännösrangaistus voidaan
jättää määräämättä täytäntöön
pantavaksi erityisesti silloin, jos:
1) suuri osa koeajasta on suoritettu ennen kuin 1 momentissa
tarkoitettu rikos on tapahtunut;
2) jäännösrangaistus on
lyhyt;
3) koeajalla tehdystä rikoksesta tuomittava rangaistus
on lyhyt; tai
4) tekijälle koeajalla tehdystä rikoksesta
johtuvan tai tuomiosta aiheutuvan muun seurauksen vuoksi yhteinen
rangaistus johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.
Tuomioistuin voi myös määrätä jäännösrangaistuksen
täytäntöönpantavaksi vain osaksi, jolloin
ehdonalainen vapaus jatkuu entisin koeajoin.
Kun tuomioistuin määrää jäännösrangaistuksen
pantavaksi täytäntöön, sen on
ilmoitettava täytäntöön pantavan
jäännösrangaistuksen tai sen osan pituus.
Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta 20 .
Ennen lain voimaantuloa täytäntöönpantavaksi
määrätty jäännösrangaistus,
joka tulee täytäntöönpantavaksi
tämän lain voimaantulon jälkeen, on jäännösrangaistuksen
pituinen, kuitenkin enintään yksi kuukausi. Pakkolaitokseen eristetty
vanki suorittaa koko jäännösrangaistuksen.
Vankiin, joka lain voimaan tullessa on tuomittu kahtakymmentäyhtä vuotta
nuorempana tehdystä rikoksesta, sovelletaan tämän
lain säännöksiä. Vanki, joka
on määrätty suorittamaan rangaistustaan
nuorisovankilassa, voi kuitenkin vapautua ehdonalaisesti suoritettuaan
rangaistuksestaan yhden kolmanneksen.
Elinkautiseen vankeuteen tuomittuihin sovelletaan tämän
lain säännöksiä.
Vankiin, joka tämän lain voimaan tullessa
on eristettynä pakkolaitokseen, sovelletaan 2 c luvun 12 §:n
säännöksiä. Määräosa
5/6 lasketaan täytäntöön
pantavasta rangaistuksesta ja jäännösrangaistuksesta.
Jos yleinen tuomioistuin on päättänyt,
että rikoksentekijä voidaan eristää pakkolaitokseen
ja vankilaoikeuden ratkaistavana on kysymys pakkolaitokseen eristämisestä,
asian käsittelyä jatkaa sitä viimeksi
käsitellyt yleinen tuomioistuin, jos vankilaoikeus ei ole
tehnyt päätöstä lain tullessa
voimaan.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon
edellyttämiin toimiin.