Perustelut
Kuntataloudesta.
Kuntatalous vahvistui koko maan tasolla vuonna 2001. Vuosikate
parani kaikissa kuntaryhmissä lukuun ottamatta alle 2 000 ja
yli 100 000 asukkaan kuntaryhmiä. Kuluvana vuonna rahoitustilanne
säilyy kokonaisuutena tarkastellen hyvänä.
Valtion ja Suomen kuntaliiton yhteisen kehitysarvion mukaan
vuonna 2003 kuntien rahoitusasema heikkenee selvästi. Samanaikaisesti kuitenkin
negatiivisen vuosikatteen omaavien kuntien määrä vähenee
edelleen. Rahoitusaseman heikkeneminen johtuu ennen kaikkea verotulojen
alenemisesta, mutta myös kuntien tehtävien lisääntymisestä ja
kustannustason noususta. Mainitun kunnallistalouden ja hallinnon
neuvottelukunnan kehitysarvion perusteella kuntien vuosikate
putoaa 1,78 miljardista eurosta 0,98 miljardiin euroon. Kuntien
talous muuttuukin kokonaisuutena alijäämäiseksi,
koska vuosikate ei riitä kattamaan poistoja eikä nettoinvestointeja.
Kuntien talouden arvioidaan heikkenevän edelleen vuosina
2004—2006.
Vaikka suurella osalla kuntia talous on tasapainossa, vakavissa
taloudellisissa vaikeuksissa olevia kuntia on eri puolilla maata
ja erilaisissa kuntaryhmissä. On ilmeistä, ettei
merkittävä osa näistä kunnista
kykene osoittamaan riittävästi toimenpiteitä talouden
tasapainon saavuttamiseksi ja alijäämän
kattamiseksi. Myöskään lakisääteisistä tehtävistä ei
kyetä kaikissa kunnissa huolehtimaan asianmukaisesti.
Hallintovaliokunta katsoo, että taloudellisissa vaikeuksissa
olevien kuntien ja yleisesti heikkenevän kuntatalouden
tilan vuoksi valtion tulee toimillaan turvata kuntien edellytyksiä pitää yllä riittävät
peruspalvelut. Onhan valtio jo aiemminkin tasapainottanut omaa talouttaan
osaksi myös kuntasektorin kustannuksella (HaVL 25/2002
vp).
Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosentin korottaminen.
Valtion vuoden 2003 talousarvioesitykseen liittyy kuntatalouden
näkökulmasta esillä olevan esityksen
ohella hallituksen esitys verontilityslain 12 §:n ja tuloverolain 124 §:n
muuttamisesta (HE 123/2002 vp) sekä hallituksen
esitys opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 11
ja 43 §:n muuttamisesta (HE 140/2002
vp).
Esillä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan
sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten
valtion osuutta korotettavaksi yhteensä 1,51 prosenttiyksiköllä 26,87
prosenttiin laskennallisista kustannuksista. Tämä korotus muodostuu
kolmesta eri osiosta.
Hallituspuolueiden eduskuntaryhmien sopimuksen mukaisesti ehdotetaan
kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtion
osuutta lisättäväksi vuonna 2003 104 280 000
euroa. Esityksestä ilmenevien käyttötarkoitukseltaan
rajattujen erien jälkeen jää käytettäväksi
kuntien valtionosuusprosentin korottamiseen 0,92 prosenttiyksikköä.
Terveydenhuollon kansallisesta hankkeesta sekä sosiaalityön
ja lastensuojelun lisääntyvistä tarpeista
johtuen valtionosuusprosenttia ehdotetaan korotettavaksi 0,54 prosenttiyksiköllä.
Lisäksi eräät kertaluonteiset oikaisuerät
vaikuttavat 0,05 prosenttiyksiköllä korottavasti.
Valiokunta pitää hallituksen esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena sekä puoltaa valtion osuuden korottamista
esityksestä ilmenevällä tavalla.
Samalla valiokunta toteaa, että kuntien valtionosuusjärjestelmän
pääperiaate on kustannusvastuun säilyttäminen
suhteellisesti ennallaan kuntien ja valtion välillä.
Tästä periaatteesta poiketen valtionosuuksien
indeksitarkistukset on mahdollista tehdä — ja
on tehtykin — toteutunutta kustannustason nousua pienempinä.
Tämä on johtanut kuntasektorin taloudellisen rasituksen
kasvamiseen valtionosuustehtävissä. Valiokunta
on lähtenyt siitä tavoitteesta, että valtionosuuksien
indeksitarkistukset tulee suorittaa täysimääräisinä vuodelle
2003. Mikäli indeksitarkistukset tehdään
myös vuodelle 2003 talousarvioesityksen mukaisesti, merkitsee
tämä kuntien kustannusvastuun lisääntymistä kustannustason
nousun johdosta vuosina 2000—2003 yhteensä noin
200 miljoonalla eurolla.