Perustelut
Nyt käsiteltävänä olevan
asetusehdotuksen tavoitteena on kehittää lentoliikenteen
turvaamisessa sovellettavia yhteisiä sääntöjä siten,
että turvatoimet yhtenäistettäisiin Euroopan
unionin alueella, mutta samalla kyettäisiin nykyistä paremmin
sopeuttamaan ilmailun turvaamiseksi tarvittavat toimet kulloiseenkin
tilanteeseen. Säännöissä otettaisiin
huomioon kansainväliset normit ja käytännöt.
Ehdotetulla asetuksella korvattaisiin voimassa oleva samanniminen
asetus N:o 2302/2002.
Merkittävin ero voimassa olevan ja ehdotetun asetuksen
välillä olisi sääntelymekanismissa. Ehdotetussa
parlamentin ja neuvoston asetuksessa säädettäisiin
turvatoimista yleisellä tasolla lähinnä määrittäen
turvatoimien yleiset tavoitteet. Turvatoimien yksityiskohtia koskevat
säännökset käsiteltäisiin
komitologiamenettelyssä ja säädettäisiin
komission asetuksella. Valiokunta pitää ehdotettua
mekanismia kannatettavana. On tärkeää,
että turvatoimien tavoitteiden sääntelyn kautta
voidaan pitää yllä turvatoimien demokraattista
kontrollia. Samalla on tarkoituksenmukaista, että yksityiskohtien
sääntely on joustavaa ja että turvatoimia
voidaan tarvittaessa nopeastikin mukauttaa vastaamaan uhkakuvia
ja turvavälineistön teknistä kehitystä.
Asetusehdotuksen mukaan jäsenvaltiot voisivat tietyin
edellytyksin toteuttaa perustasoa perusteellisempiakin turvatoimia.
Lisäksi jäsenvaltiolla olisi aina oikeus reagoida
esimerkiksi tiettyä lentoa koskevaan tilapäiseen
turvallisuusuhkaan. Komission asetuksella voitaisiin myös säätää yhteistä perustasoa
kevyemmistä, mutta kuitenkin riittävän
turvaavista toimenpiteistä vähäliikenteisiä lentopaikkoja
sekä kevyellä kalustolla tapahtuvaa lentotoimintaa
varten.
Valiokunnan mielestä on tärkeää,
että varmistetaan sujuva ja häiriötön
lentoliikenne sekä matkustajien että lentoyhtiöiden
kannalta arvioituna. Valiokunta tähdentää asianmukaista
riskianalyysiä ja siihen nähden oikein suhteutettuja turvatoimia.
Asetusehdotuksen merkittävin sisällöllinen uutuus
nykyiseen asetukseen verrattuna olisivat lennonaikaisia turvatoimenpiteitä koskevat
määräykset, erityisesti määräykset
lennon turvahenkilöistä. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioilla
olisi kuitenkin oikeus olla antamatta lupaa lennon turvahenkilöiden
käyttöön niiden lentoliikenteen harjoittajien
lennoilla, joille ne ovat myöntäneet liikenneluvan.
Suomessa on lähtökohtana pidetty lentojen turvallisuuden
varmistamista ensisijaisesti jo lentoasemilla niin, ettei aseistettuihin
turvahenkilöihin ole suomalaisissa ilma-aluksissa tarvetta.
Yksittäisiä mahdollisesti häiriötä aiheuttavien
matkustajien saattoja Suomen poliisikin toki toteuttaa.
Valiokunnan näkemyksen mukaan lennolla olevien ilma-alusten
turvaamisen sisällyttämiseen asetuksen soveltamisalaan
voidaan valtioneuvoston kannan mukaisesti suhtautua hyväksyvästi.
Valiokunta korostaa erityisesti, että aseistettujen turvahenkilöiden
käytön salliminen lennoilla on jätettävä jäsenvaltioiden
omaan päätösvaltaan.
Parhaillaan on selvitettävänä Suomen
mahdollinen liittyminen rajat ylittävän yhteistyön syventämistä erityisesti
terrorismin, rajat ylittävän rikollisuuden ja
laittoman maahanmuuton vastustamiseksi koskevaan yleissopimukseen (Prümin
sopimus). Myös se sisältää määräyksiä lennon
turvahenkilöistä mukaan lukien määräykset
aseiden, ammusten ja välineiden kantamisesta sekä kansallisista
yhteys- ja yhteensovittamispisteistä. Myös Prümin
sopimuksen mukaan kukin sopimusvaltio voi päättää itse
oman kansallisen ilmaturvallisuuspolitiikkansa mukaisesti, ottaako
se lennon turvahenkilöitä kyseisessä sopimusvaltiossa
rekisteröityihin ilma-aluksiin.
Kansalliset säännökset lentoliikenteen
turvatoimista sisältyvät turvatarkastuksista lentoliikenteessä annettuun
lakiin (305/1994). Laki on tarkoitus
korvata uuteen ilmailulakiin ehdotettavilla säännöksillä (HE
139/2005 vp). Selvityksen mukaan asetusehdotuksella
ei olisi vaikutusta Suomen viranomaisten keskinäiseen toimivallanjakoon.
Selvityksen mukaan asetusehdotus ei muuttaisi turvatoimien välittömiä järjestelyjä
eikä siten
myöskään muuttaisi turvatoimista aiheutuvaa
kustannusrasitusta nykytilanteeseen verrattuna. Valiokunnan mielestä on
kuitenkin aiheellista, että mahdollisiin kustannus- ja
muihin vaikutuksiin kiinnitetään huomiota asetuksen
jatkokäsittelyn ja yksityiskohtaisten säännösten
valmistelun yhteydessä.