Perustelut
Keskustan valiokuntaryhmän mielestä hallituksen
harjoittama kuntapolitiikka sekä kehyspäätös
vuosille 2014—2017 ovat kuntien talouden ja kuntapalvelujen
kannalta tuhoisia. Hallitus jatkaa kuntapalvelujen rahoittamiseen
tarkoitettujen valtionosuuksien ennätyssuuria leikkauksia
joka vuosi kehyskauden loppuun saakka. Tästä huolimatta
kunnille sälytetään vuosittain uusia
lakisääteisiä velvoitteita. Hallitus
on jo kaksi vuotta epäselvinä velloneilla kunta-
ja sote-uudistuksillaan pysäyttänyt kunnissa käynnissä olleet
uudistamis- ja kehittämistyöt, romuttanut itsevaltaisilla
toimintatavoillaan luottamuksen kunta-valtiosuhteessa sekä ajanut
keskuskaupungit sekä kehys- ja maaseutukunnat vastakkain.
Hallitus ei ole kyennyt lainkaan perustelemaan jättikuntien
tuomia taloudellisia ja toiminnallisia hyötyjä.
Hallitus on surutta ajamassa alas yhdenvertaiset kunnalliset peruspalvelut
ja on tuhoamassa kunnallisen itsehallinnon.
Poliisihallinnon uudistamishanke, ns. PORA 3, on vaikuttavuustavoitteiltaan
ylioptimistinen eikä kasvata poliisin kenttätoiminnan
voimavaroja. Jo lyhyellä aikavälillä kenttäpoliisien
määrää joudutaan karsimaan nykyisellä rahoitustasolla.
Hallituksen säästötoimenpiteinä tekemät
ja vielä keskeneräiset uudistukset ovat hallituksen
kesäkuussa 2012 hyväksymän sisäisen turvallisuuden
ohjelman vastaisia. Rajavartiolaitoksen toimintaan kohdistuvat uudistukset
lakkauttavat virkoja pohjoisesta Suomesta ja estävät
viranomaisyhteistyötä erityisesti harvan asutuksen
alueilla. Hallituksen tulee mahdollisimman pian antaa eduskunnalle
selonteko sisäisestä turvallisuudesta.
Euroopan unionin aluekehitys- ja sosiaalirahastojen rahoitus
ohjelmakaudella 2014—2020 pitää jakaa
Suomessa alueiden kesken oikeudenmukaisesti ja ansaintaperiaatteen
mukaan.
Hallitus syventää rajusti kuntien välistä eriarvoistumista
Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmaan on
kirjattu lupaus "Avoimesta, oikeudenmukaisesta ja rohkeasta Suomesta".
Hallitus rikkoo lupaustaan räikeällä tavalla.
Se puhuu hyvinvointiyhteiskunnasta ymmärtämättä,
että sen ydin on kuntien järjestämisvastuulla
olevat hyvinvointipalvelut.
Hallituksen kuntapolitiikan seurauksena kuntakohtaiset taloudelliset
erot ovat voimakkaassa kasvussa. Sen sijaan että hallitus
olisi pyrkinyt kaventamaan kuntien eriarvoistumista, on se sitä tietoisesti
lisännyt valtionosuuksien tasasuuruisilla ja rajuilla leikkauksilla
sekä muuttamalla valtionosuusjärjestelmän
keskeistä elementtiä, verotuloihin perustuvaa
valtionosuuksien tasausjärjestelmää poistamalla
kiinteistöveron valtionosuuksien tasauksesta.
Tehtyjen muutosten vuoksi on kuntia, joilla kunnallisvero laskennallisesti
jopa kevenisi useilla prosenttiyksiköillä, mutta
vastaavasti on kuntia, jotka eivät voi välttyä rajuilta
kunnallisverojen korotuksilta. Tämä johtuu siitä,
että kuntien asukkaiden verotettavissa ansiotuloissa, kiinteistöjen
arvoissa ja määrissä sekä yhteisöveroa
maksavien yritysten määrissä on suuria kuntakohtaisia
vaihteluja. Erojen tasaamista varten on olemassa valtionosuusjärjestelmä keskimääräisten
verotulokertymien perusteella tehtävine valtionosuuksien
tasauksineen, jota hallitus on kuitenkin tietoisesti rapauttanut
verotulopohjaltaan vahvempien kuntien hyväksi.
Kunnallisveron korotuspaineena mitattuna kuilua ääripäiden
välillä on jopa noin kuusi prosenttiyksikköä johtuen
yksinomaan hallituksen valtionosuusjärjestelmään
tekemistä päätöksistä.
Kuntien kantamien tosiasiallisten kunnallisveroprosenttien ääripäiden
välinen ero uhkaa revetä jopa noin kahdeksaan
prosenttiin kuluvalla vaalikaudella. Se kertoo karulla tavalla hallituksen
kuntapolitiikan vastuuttomuudesta.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi lokakuussa 2011 lausunnossaan
valtionosuuslain muutoksesta, jolla toteutettiin ensimmäiset
leikkaukset sekä poistettiin kiinteistövero valtionosuuksien
tasauksesta, seuraavaa: "hallintovaliokunnan on syytä ottaa
mietintöönsä valtiovarainministeriölle
asetettava velvoite tarkoin seurata uudistusten tosiasiallisia vaikutuksia
eri kuntien asemaan ja kuntalaisten palveluiden saatavuuteen. Tarvittaessa
hallituksen on tehtävä alueellisen yhdenvertaisuuden
vakavien vääristymien korjaamiseksi tarvittavat
ehdotukset".
Tuoreessa kehyspäätöksessään
hallitus leikkaa jo kolmannen kerran kuntien valtionosuuksia. Vuosi
sitten päätettyä ja tämän
vuoden alussa toteutettua toista leikkauserää ei
saatu perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi hallituspuolueiden
tyrmätessä keskustan tekemän esityksen.
Keskustan valiokuntaryhmä vaatii, että kuntapalvelujen
rahoituksesta päätetyt valtionosuusleikkaukset
on saatettava perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi.
Hallitus vaarantaa yhdenvertaiset peruspalvelut
Kuluvalla vaalikaudella hallitus leikkaa kunnilta lakisääteisten
peruspalvelujen järjestämiseen tarkoitettuja valtionosuuksia
ainakin yhteensä 3 811 miljoonalla eurolla. Sen
lisäksi opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuksiin vuosina 2013—2014
kohdistetut indeksijäädytykset leikkaavat valtionosuuksien
ostovoimaa yhteensä n. 100 miljoonalla eurolla. Hallitusohjelmaan
ei ole kirjattuna ylärajaa valtionosuuksien leikkauksille.
Päinvastoin, ne ovat nimenomaisesti mainittu lisäleikkauskohteena.
Hallituksen päätösten seurauksena
suurin osa kunnista on joutunut sopeuttamaan toimintojaan joko korottamalla
kunnallisveroprosenttia, karsimalla palveluverkostoa tai ottamalla
lainaa. Ahdinko on leviämässä lähivuosina
jokaiseen kuntaan. Yhä useampi kunta on joutumassa lomauttamaan
henkilöstöään.
Hallituksen toimista johtuen kunnat joutuvat miettimään,
mistä löytää varat n. 35 000
palvelutyöntekijän palkkamenoille, kuten lääkärit, sairaanhoitajat,
sosiaalityöntekijät, opettajat, siivoojat, keittäjät
jne.
Lääkkeeksi hallitus tarjoaa kuntaliitoksia
ymmärtämättä, ettei verotulopohjaltaan,
väestörakenteeltaan sekä palvelutarpeiltaan
samanlaisia kuntia yhdistämällä tilanne
helpotu. Kuntien tehtävämäärä suhteessa
rahoitukseen on vakavassa epätasapainossa. Valtiovallan
on kannettava jatkossakin vastuuta peruspalvelujen rahoittamisesta.
Valtionosuusleikkauksia ei voida perustella pelkästään
valtiontalouden heikolla tilanteella. Valtiontalous ja kuntatalous
ovat molemmat samaa julkista taloutta, jota kansainväliset
luottoluokittajat seuraavat. Julkisen talouden tila ei kohene, jos
valtiontalouden alijäämiä yritetään piilottaa
kuntatalouteen, kuten hallitus näyttää tekevän.
Kuntapalvelujen leikkaukset johtavat vääjäämättä kunnallisverojen
nostoon ja veroasteen kiristymiseen, joka taas syö kansalaisten ostovoimaa
ja on poissa yleisestä kulutuksesta. Vientiteollisuuden
ongelmien vuoksi Suomen kansantalouden kasvu on yhä enemmän
kotimaisen kulutuksen varassa.
Käytännössä hallitus on
sysäämässä talous- ja työllisyyspolitiikkansa
epäonnistumiset kuntatalouden kautta palveluja tarvitsevien
kuntalaisten maksettavaksi. Siitä kärsivät
eniten perheet, lapset, nuoret, sairaat, vanhukset ja työttömät. Siis
ihmiset, joilla ei ole käytössä mm. työterveyshuollon
palveluja tai varaa hankkia yksityisiä terveyspalveluja.
Keskustan valiokuntaryhmän mielestä hallitus
vähintäänkin koettelee, ellei se jopa
jo riko perustuslaista johdettua ns. rahoitusvastuun periaatetta.
Sen nojalla valtiovallan tulee osaltaan kantaa vastuuta siitä,
että kunnilla on tosiasialliset mahdollisuudet huolehtia
lakisääteisistä palvelutehtävistään,
erityisesti perustuslailla turvatuista riittävistä sosiaali-
ja terveydenhuollon palveluista sekä sivistyspalveluista.
Murentamalla kuntapalvelujen rahoittamiseen tarkoitettua sekä kuntien
välisiä eroja tasaavaa valtionosuusjärjestelmää hallitus
vaarantaa kuntalaisten tarvitsemat palvelut koko maassa.
Kehysselonteon talousluvuissa on kaunistelua
Kehysselontekoon on kirjattu lukuisia kuntia koskevia asioita,
joiden todenmukaisuutta voidaan kyseenalaistaa.
Kehysselonteon mukaan "Kuntauudistusta tuetaan rahoittamalla
yhdistymisavustukset ja -selvitykset. Lisäksi
valtionosuusmenetykset kompensoidaan kokonaan valtion varoista." Suomen
Kuntaliiton hallintovaliokunnalle antaman lausunnon mukaan sillä on
käsitys, ettei kuntien valtionosuuksia käytetä kuntaliitosten yhdistymisavustusten
rahoittamisessa. Kuitenkin eduskunnalle annetussa kuntauudistusta
ohjaavassa kuntarakennelakiesityksessä todetaan, että yhdistymisavustusten
erillisrahoitukselle on asetettu vuosille 2012—2015 ja
2016—2019 200 miljoonan euron euromääräinen
katto, jonka ylittyessä yhdistymisavustusten maksamiseen
käytetään kuntapalvelujen rahoitukseen
tarkoitettuja valtionosuuksia. Lisäksi valtionosuusmenetysten
kompensoinnille on asetettu aikaraja 3—6 vuotta riippuen
kuntaliitoksen toimeenpanovuodesta. Kaikissa tapauksissa kompensaatio
lakkaa vuonna 2019.
Kehysselonteossa kuntien verotulojen ja valtionosuuksien kasvuksi
ennustetaan kehyskaudella keskimäärin yhteensä noin
kolme prosenttiyksikköä vuotta kohti laskettuna.
Ennuste vaikuttaa ylioptimistiselta. Kuntien yhteenlasketut verotulot
ovat pari viimeistä vuotta käytännössä polkeneet
paikoillaan. Lisäksi hallitus leikkaa vuosittain rankalla
kädellä kuntien valtionosuuksia. Ensi vuonna talouskasvu
on todella pientä ja työttömyyden ennustetaan
kasvavan, mikä vaikuttaa negatiivisesti kuntien verotulokertymään.
Kuntien toimintamenojen kasvuksi arvioidaan keskimäärin
vain 3,6 prosenttiyksikköä vuodessa. Kehysselonteossa
ei ole perusteltu, mihin arvio perustuu. Näin alhaiseen
toimintamenojen kasvuvolyymiin ei ole ylletty kertaakaan 2000-luvulla.
Esimerkiksi viime vuoden tilinpäätösennakot
osoittavat 5,3 prosenttiyksikön menokasvua. Hallitus on
vieläpä lisäämässä kunnille
uusia velvoitteita. Lisäpaineita aiheuttaa syksyn palkkaratkaisu
ja kuntaliitosten yhteyteen annettu viiden vuoden työsuhdeturva.
Kehysselonteon mukaan kuntien lakisääteisistä tehtävistä aiheutuvia
velvoitteita karsittaisiin yhdellä miljardilla eurolla
toimintaohjelmalla vuosina 2014—2017. Tavoite on kannatettava,
mutta täysin epäuskottava. Käytännössä se tarkoittaisi
vain palvelujen järjestämistapoihin liittyviä norminpurkutalkoita
ilman, että kuntien tehtäväkuormaa
tosiasiallisesti kevennettäisiin. Aikataulullisesti hanke
on kehysriihessä päätetty sellaiseksi,
että sen toteuttaminen jää seuraavan
hallituksen vastuulle.
Kuntien suurin menoerä on palvelutyöntekijöiden
palkkakustannukset. Kehysselonteossa todetaan, että "Kuntasektorin
henkilöstömäärän oletetaan
pysyvän vuoden 2011 tasolla, ja laskennallisen väestötekijöistä johdetun
palvelutarpeen kasvun oletetaan toteutuvan palvelujen oston kautta".
Näin ollen kuntien henkilöstömäärä ei
ole ainakaan laskussa.
Varmuudella ainakin voidaan sanoa, että siirtämällä vuoden
2015 alusta lukien pitkäaikaistyöttömät
kuntien vastuulle hallitus lisää kuntien
tehtäväkuormaa asiantuntija-arvioiden perusteella
jopa 300 miljoonalla eurolla. Se on merkittävä tehtäväsiirto
valtiolta kunnille kuntien entuudestaan raskaaseen kivirekeen.
Keskustan valiokuntaryhmä vaatii, että kehysselontekoon
liitetty kuntien peruspalveluohjelma tulee jatkossa ehdottomasti
rakentaa luotettavalle pohjalle, ei toiveiden varaan. Maalailemalla
liian ruusuisia tulevaisuudenkuvia hallitus antaa itselleen oikeutuksen
käyttää kuntien rahoitusleikkauksia ja
valtion tehtäväsiirtoja kunnille jatkossakin valtiontalouden
säästöautomaattina sekä kuntaliitoksiin
pakottamisen välineenä.
Hallituksen kuntauudistus on suuri harhautus
Hallituksen sekavan kuntapolitiikan surullinen huipentuma on
yli 200 kunnan lakkauttamiseen tähtäävä kuntauudistus.
Siinä hallituspuolueiden ideologialle oikeaoppinen kuntarakennetavoite
on syrjäyttänyt kaikkein olennaisimman, ihmiset
ja heidän tarvitsemansa palvelut.
Hallitus keskeytti edellisen uudistuksen, Paras-hankkeen. Uudistamistyö kunnissa
on ollut pysähdyksissä jo kaksi vuotta. Sekava
tilanne näkyy kuntien toimintamenojen voimakkaana kasvuna
sekä palvelujen rapautumisena.
Pääministeri- ja kuntaministeripuolue kokoomus
lupasi eduskuntavaalikampanjassaan 2011 vähentävänsä kuntien
lukumäärää noin sataan kuntaan,
jolla kurottaisiin umpeen neljä miljardia euroa julkisen
talouden kestävyysvajetta. Kaikki asiantuntijat ovat pitäneet
väitettä perusteettomana. Varsin pian hallitus,
myös kokoomus, joutui myöntämään,
ettei kuntarakenneuudistuksessa säästöjä synny.
Mihin suurkuntauudistus enää perustuu? Miksi
Euroopan harvimmin asuttuun Suomeen ollaan ajamassa väkisin
Euroopan suurimpia kuntia? Näihin kysymyksiin hallitus
ei ole osannut antaa vastauksia. Eduskunnalle annettu kuntauudistusta
ohjaava kuntarakennelakiesitys ei sisällä taloudellisia
eikä muitakaan vaikuttavuusarvioita. Se on ainoastaan
kopio hallitusohjelman ylevistä tavoitteista mainoslauseineen.
Hallitus on sulkenut opposition ja kunnallisalan johtavat
asiantuntijat kuntauudistuksen ulkopuolelle. Kuntien enemmistön
antamille lausunnoille uusista kuntakartoista sekä kuntarakennelakiluonnoksesta
hallitus ei antanut mitään merkitystä.
Kuntien välinen yhteistyö ja sen kehittäminen
ovat lähtökohtaisestikin kiellettyjä.
Oikeuskansleri on huomauttanut jo kahteen kertaan hallitusta kuntauudistuksen
menettelytapojen lainmukaisuudesta. Monet oikeusoppineet pitävät
kuntauudistuksen linjauksia jopa perustuslain vastaisena, kuten
valtionosuusleikkausten käyttämistä kuntaliitoksiin
pakottavana peukaloruuvina sekä sosiaali- ja terveydenhuollon
järjestämistä ns. vastuukuntamallilla.
Tulevalle uudistustyölle — liittyipä se
kuntarakenteisiin, kuntien yhteistyöhön tai sosiaali-
ja terveydenhuollon uudistamiseen — antaa mahdollisimman
huonot lähtökohdat keskinäisen luottamuksen
murentuminen niin valtio-kuntasuhteessa kuin kuntienkin välillä erityisesti
suhteessa keskuskaupungit-kehyskunnat/maaseutukunnat. Tästä on
vastuussa vain ja ainoastaan pääministeri Jyrki
Kataisen johtama hallitus, jonka toimintatavat ovat kaikessa ylimielisyydessään
vertaansa vailla. On ennenkuulumatonta, että kaikkia kuntiin
kohdistuvia käynnissä olevia uudistuksia, jopa
sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta, käytetään
ensisijaisesti vipuvälineenä ohjata kuntaliitoksiin.
Asiantuntijoiden mielestä hallituksen kuntauudistuslinjan
seuraukset ovat kielteisiä. Sen seurauksena asuminen, palvelut
ja päätöksenteko keskittyvät.
Lähipalvelut kehyskunnissa rapautuvat ja kauempana ne lakkaavat
kokonaan. Hallitus rikkoo surutta Euroopan itsehallinnollista peruskirjaa
ja kyseenalaistaa Suomen perustuslaissa ihmisille turvatut oikeudet
riittäviin sosiaali-, terveys- ja sivistyspalveluihin.
On todennäköistä, että hallituksen
kuntauudistus on pelkkä savuverho, jolla hallituspuolueet
pyrkivät muuttamaan yhdyskuntarakennetta, joka muodostuu
noin 10—15 keskuskaupunkiin. Hallitus käyttää uudistusta
myös valtapolitiikan välineenä.
Suurkuntauudistus koskettaisi erittäin rajulla tavalla
lähes kahta miljoonaa taajamissa, maaseudulla ja harvan
asutuksen alueilla asuvaa. Tätä keskusta ei hyväksy.
Paitsi että se on epäinhimillistä, on
se myös kansantaloudellista tuhlausta, jos samaan aikaan
yhtäällä tietoisesti tyhjennetään
toimivaa infrastruktuuria ja toisaalla rakennetaan tilalle uutta.
Keskustan valiokuntaryhmän mielestä hallituksen
kuntauudistus on ajautunut umpikujaan. Sillä ei ole yleistä hyväksyntää eikä asiantuntijoiden
tukea. Uudistusta, joka ei tuo tullessaan mitään
hyvää ja on enemmän omiaan syventämään
kansan kahtiajakoa, ei kannata jatkaa. Keskusta on esittänyt
oman vaihtoehtonsa uudistaa, kotikunta-maakuntamallin, joka on saanut kannatusta
kunnallishallinnon sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoilta
ja oikeusoppineilta. Siinä ensisijaisena on ihminen ja
hänen palvelutarpeensa. Kunnallishallinnon rakenteiden
sijasta uudistaminen keskittyy palvelurakenteiden uudistamiseen
ja palveluprosesseihin. Sillä saadaan aikaan toiminnallista
tehokkuutta, joka on avainasia kuntatalouden kestävyyden kannalta.
Keskustan valiokuntaryhmän mielestä hallituksen
kuntauudistus, sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus sekä valtionosuusjärjestelmään
tehdyt leikkaukset ja muutokset koettelevat perustuslaissa turvattua
yhdenvertaisuusperiaatetta, rahoitusvastuun periaatetta sekä ihmisten
oikeutta riittäviin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin
ja sivistyspalveluihin. Siksi Kataisen hallituksen kuntapolitiikan
kokonaisuudesta — kunta- sekä sosiaali- ja terveydenhuollon
uudistuksista sekä kuntien rahoituksesta — on
tehtävä mahdollisimman pian perusteellinen arvio
perustuslain näkökulmasta.
Poliisihallinnon ja rajavartiolaitoksen uudistukset nakertavat
sisäistä turvallisuutta
Käynnissä oleva poliisihallinnon uudistus,
ns. PORA 3 -hanke, on jo kolmas poliisin hallinnonuudistus muutaman
vuoden sisällä. PORA 3:lle on asetettu epärealistiset
säästötavoitteet, 25—30 miljoonaa
euroa. Sillä on tarkoitus ohjata voimavaroja poliisin kenttätoimintaan.
Hallituksen tekemien linjausten seurauksena Poliisihallitusta kuitenkin
kasvatetaan mm. uudella liikenteen ohjauskeskuksella sekä poliisitoimen
voimavarojen siirrolla aluehallintovirastoista.
Poliisin voimavarojen pitkäaikainen aliresursointi
johtuu merkittävässä määrin
sisäasiainministeriön ja poliisin omista suunnittelu-
ja seurantajärjestelmien sekä taloushallinnon
puutteista. Rahapula on ollut jatkuvaa, vaikka vuosittain sisäasiainministeriön
ja poliisihallinnon johdon taholta on vakuutettu, että rahoitusongelmat ovat
ohimeneviä. Poliisin talousongelmia ei ratkaista liikkuvan
poliisin, poliisipiirien ja poliisin toimipaikkojen lakkauttamisella.
Sen sijaan on määriteltävä,
millainen määrä kenttäpoliiseja tarvitaan,
ja sen jälkeen osoitettava siihen tarvittavat voimavarat.
PORA 3:n tavoitteissa epäonnistuminen merkitsee jo
hyvin lyhyellä aikavälillä poliisin palvelujen
voimakasta keskittämistä, poliisipalvelujen tasapuolisen
saatavuuden heikkenemistä maan eri osissa sekä kenttäpoliisin
määrän vähentymistä noin
300—400 henkilötyövuodella. Kenttäpoliisin
näkyvyys ja palvelutaso heikkenisivät koko Suomessa
ja erityisesti harvemman asutuksen alueilla, mitä ei kyetä korvaamaan millään
korvaavilla ratkaisuilla.
Lisäksi hallituksen päätös
lakkauttaa rajavartioasemia pohjoisessa heikentää mahdollisuuksia
tehdä viranomaisyhteistyötä. Se rapauttaa
sisäistä turvallisuutta erityisesti pohjoisen
harvan asutuksen alueilla.
Keskustan valiokuntaryhmän mielestä PORA 3
-hanketta ei tule saattaa loppuun ennen kuin edellisten PORA 1-
ja PORA 2 -hankkeiden vaikutukset on perusteellisesti arvioitu.
Koska kuluvalla vaalikaudella hallitus on tehnyt säästötoimenpiteinä asioita,
jotka ovat vastoin hallituksen kesäkuussa 2012 hyväksymää sisäisen turvallisuuden
ohjelmaa, katsoo keskustan valiokuntaryhmä, että hallituksen
tulee antaa eduskunnalle mahdollisimman pian sisäistä turvallisuutta
koskeva selonteko.
EU-aluekehittämisraha on jaettava ansaintaperiaatteella
Euroopan unionin aluekehitys- ja sosiaalirahastojen rahoitus
pitää jakaa Suomessa alueiden kesken ansaintaperiaatteen
mukaan. Koska Suomi saa valtaosan EU-ohjelmarahoituksestaan Itä-
ja Pohjois-Suomen olosuhteiden perusteella, tämän
alueen pitää saada käyttöönsä myös
rahoitusta samassa suhteessa.
Koska EU-ohjelmarahoituksen määrä alenee neljänneksen
ja kehyspäätöksen mukaan kansallisen
vastinrahan osuus on sama kuin EU-rahoitusosuus, on erittäin
tärkeää, että se kohdennetaan
vain ja ainoastaan maakuntien omien prioriteettien mukaan, jotta
toimenpiteiden osuvuus ja vaikuttavuus olisi mahdollisimman suuri.