Vuosisataisen tavan mukaan Suomessa on vuosittain annettu julistus neljästä kiitos-, katumus- ja rukouspäivästä eli ns. rukouspäiväjulistus. Vuoteen 1931 saakka julistuksen antoi valtioneuvosto ja sen jälkeen sen on antanut tasavallan presidentti. Julistus on luettu kirkoissa uudenvuodenpäivänä jumalanpalveluksen jälkeen.

Uusi perustuslaki tuli voimaan 1.3.2000. Perustuslain 57 §:n mukaan tasavallan presidentin tehtävistä on säädettävä lailla. Hallitus katsoi kuitenkin uskonnonvapauslakiesityksen (HE 170/2002 vp) perusteluissa, että tasavallan presidentti voi antaa ns. rukouspäiväjulistuksen entiseen tapaan perustuslain 57 §:ään rinnastettavaan tapaoikeuteen perustuen. Tällaiseen kantaan valtioneuvosto oli päätynyt oikeuskanslerin tulkinnan mukaisesti.

Perustuslakivaliokunta totesi kuitenkin em. lakia koskeneessa mietinnössään (PeVM 10/2002 vp), että "Valiokunta pitää kestämättömänä käsitystä, että vuonna 2000 voimaan tulleen perustuslain 57 §:n yksiselitteisestä sanamuodosta huolimatta voisi olla vuosisatoja vanhaan käytäntöön pohjautuvaa lain veroista tapaoikeutta". Näin perustuslakivaliokunta ilman laajempia perusteluja ahtaasti tyrmäsi perinteisen käytännön eikä pitänyt ikivanhaa tapaoikeutta tässäkään poikkeuksellisessa erityistapauksessa lakiin verrattavana.

Rukouspäiväjulistus lienee lähes ainoa menettely, joka perustuisi vanhaan tapaoikeuteen. Sekään ei rajoita kenenkään oikeuksia eikä pakota ketään mihinkään. Se on puhtaasti osa suomalaista hengellistä ja kansallista perinnettä. Vaikka olisi ollut vahvat perusteet jatkaa perinnettä ilman erillistä lainsäädäntöä, on perustuslakivaliokunnan kanta merkityksellinen. Tämän johdosta on tarpeen säätää erillinen laki, jolla tasavallan presidentille annetaan oikeus antaa vuosittain julistus neljästä kiitos-, katumus- ja rukouspäivästä pitkän perinteen mukaisesti. Suomen kansalla on edelleen syytä sekä kiitokseen että katumukseen rukouksen ohella. Lakiehdotuksessa lähdetään siitä, että julistuksen laatimista varten voitaisiin asettaa toimielin, jossa olisi edustettuina kuten tähänkin asti opetusministeriön lisäksi evankelisluterilainen kirkko, ortodoksinen kirkko, Suomen Vapaan Kristillisyyden Neuvosto ja Suomen ekumeeninen neuvosto. Julistus voisi edelleen sisältää asialliset kehotukset ja Raamatun tekstit mainittuja päiviä koskien. Julistuksen tulisi sisällöltään edistää lähimmäisenrakkautta ja oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa ja maailmassa. Se julkaistaisiin edelleen Suomen säädöskokoelmassa.

Julistuksen antaisi tasavallan presidentti perustuslain 58 §:n 3 momentin mukaista menettelyä noudattaen eli ilman valtioneuvoston ratkaisuehdotusta, koska sen voidaan katsoa soveltuvan hyvin mainitun momentin 3 kohdan mukaisiin ratkaisuihin. Pykälät vastaavat lain julkisesta arvonannon osoituksista (1215/1999) sisältämien säädösten mukaisia menettelyjä.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan siten, että tasavallan presidentti voi antaa julistuksen vuodelle 2004, jolloin vanhaan hienoon perinteeseen ei tule tarpeetonta katkosta. Siirtymäsäännöksellä mahdollistetaan myös se, että vuoden 2004 julistuksen valmistelu voidaan toteuttaa aiempaan tapaan.