Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Hallituksen esityksen tavoitteet

Lähestymiskiellosta annettu laki tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999. Käsitellessään lain säätämiseen johtanutta lakiehdotusta vuoden 1998 valtiopäivillä lakivaliokunta totesi, että kyseessä on Suomen oikeudessa uudentyyppinen lainsäädännöllinen keino, jolla pyritään antamaan ennalta turvaa mahdollisia oikeudenloukkauksia vastaan (LaVM 11/1998 vp — HE 41/1998 vp). Lähestymiskiellosta annettua lakia säädettäessä lakivaliokunta kiinnitti huomiota siihen, että kiellon käyttöala on ennen kaikkea pari- ja perhesuhteiden perusteella väkivallalle alttiiden henkilöiden keskinäisten väkivallantekojen ja rauhan häirinnän torjunta. Valiokunta huomautti kuitenkin, että kieltoa voidaan käyttää myös muun muassa lasten, iäkkäiden vanhempien sekä todistajien suojelemiseen.

Nyt esillä olevan hallituksen esityksen sisältämillä lakiehdotuksilla tähdätään niin ikään lähisuhdeväkivallan torjumiseen. Lakivaliokunnan mielestä lähisuhdeväkivalta on vakava ongelma, johon yhteiskunnan tulee eri keinoin pyrkiä puuttumaan. Myös uusia oikeudellisia keinoja on syytä ottaa käyttöön. Valiokunnan mielestä ehdotettu perheen sisäinen lähestymiskielto on käyttökelpoinen keino pyrittäessä estämään lähisuhdeväkivaltaa. On kuitenkin selvää, että yksinomaan nyt ehdotetun lain säätäminen ei ole riittävä sillä tavoiteltujen vaikutusten toteutumiseksi. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää käytännössä eri viranomaisten, etenkin poliisi- ja sosiaaliviranomaisten, tiivistä keskinäistä yhteistyötä. Keskinäisen yhteistyön lisäksi viranomaisten on lakivaliokunnan käsityksen mukaan tarkoituksenmukaista hyödyntää myös erilaisten järjestöjen tarjoamia palveluita. Lain tavoitteiden toteutumisen kannalta tärkeää olisi esimerkiksi se, että kieltoon määrättävää henkilöä kannustetaan osallistumaan väkivaltaisen käyttäytymisen tai päihdekierteen katkaisemiseen tähtäävään ohjelmaan tai toimintaan. Tämä puolestaan edellyttää, että asiantuntevasti toteutettuja ohjelmia on riittävästi tarjolla eri puolilla maata.

Perheen sisäisen lähestymiskiellon määräämisen edellytykset

Perheen sisäisellä lähestymiskiellolla suojataan perustuslain 7 §:ssä jokaiselle turvattuja oikeuksia elämään, henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Niin ikään ehdotetulla sääntelyllä suojataan perustuslain 10 §:ssä turvattua kotirauhaa. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että ehdotetulle sääntelylle on perusoikeusjärjestelmän näkökulmasta hyväksyttävät ja varsin painavat perusteet.

Perheen sisäisellä lähestymiskiellolla on suojaavan tarkoituksensa ja tehtävänsä lisäksi kuitenkin myös toinen puoli. Koska lähestymiskiellon olennaisena sisältönä on uhkaavasti käyttäytyvälle henkilölle annettava määräys poistua yhteisestä asunnosta ja kielto palata sinne, sääntelyllä puututaan perustuslain 10 §:ssä turvattuihin yksityiselämän ja perhe-elämän suojaan, 9 §:ssä suojattuun liikkumisvapauteen sekä 15 §:ssä turvattuun omaisuuden suojaan. Näistä lähtökohdista käsin perustuslakivaliokunta on lausunnossaan painottanut, että lähestymiskieltoa arvioitaessa tulee kiinnittää asianmukaisesti huomiota paitsi itsensä uhatuksi tuntevan henkilön perusoikeuksien suojaan myös niihin rajoituksiin, joita tällainen lähestymiskielto siihen määrättävälle henkilölle merkitsee. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyin tavoin lakivaliokunta korostaa tämän vuoksi, että perheen sisäisen lähestymiskiellon määräämisen edellytyksenä tulee olla perusteltuja syitä ja todennäköisyys sille, että kiellon määräämättä jättäminen johtaisi laissa tarkoitettuun rikokseen.

Perheen sisäisen lähestymiskiellon keskeinen seuraus on se, että väkivaltaa käyttävä tai sillä uhkaava henkilö joutuu poistumaan yhteisestä asunnosta. Tällaisessa nopeasti syntyvässä tilanteessa henkilöllä saattaa olla vaikeuksia järjestää itselleen tilapäistä asuntoa. Lakivaliokunta pitää tämän vuoksi tärkeänä, että seuratessaan uuden lain toimivuutta oikeusministeriö kiinnittää huomiota myös kieltoon määrättyjen henkilöiden asumisen järjestymiseen.

Lakivaliokunnan käsityksen mukaan ehdotetussa 2 §:n 2 momentissa perheen sisäisen lähestymiskiellon edellytykset on ilmaistu tasapainoisella ja edellä mainitut näkökohdat huomioon ottavalla tavalla. Säännöksen mukaanhan kiellon määräämisen edellytyksenä on yhtäältä kieltoon määrättävän henkilön uhkausten, aiempien rikosten tai muun käyttäytymisen perusteella tehtävä päätelmä, että hän todennäköisesti tulee tekemään itsensä uhatuksi tuntevan henkilön henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan rikoksen. Tämän todennäköisyysarvion vastapainona säännöksessä kiellon määräämisen edellytykseksi asetetaan myös se, ettei kiellon määrääminen ole kohtuutonta ottaen huomioon uhkaavan rikoksen vakavuus, samassa asunnossa asuvien henkilöiden olosuhteet ja muut asiassa ilmenneet seikat. Lakivaliokunnan mielestä kohtuusarvioinnissa huomioon otettavia seikkoja ovat myös esimerkiksi kieltoon määrättäväksi aiotun henkilön osallistuminen väkivallan katkaisuohjelmaan tai sellainen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämän muun avun piiriin hakeutuminen, joka osoittaa aitoa pyrkimystä lähisuhdeväkivallasta irti pääsemiseen. Valiokunta katsoo, että ehdotettu sääntely ohjaa ratkaisun tekijää oikealla tavalla kiinnittämään huomiota kulloinkin kyseessä olevan tilanteen kokonaisuuteen ja sitä kautta ratkaisun oikeasuhtaisuuteen. Tähän liittyen lakivaliokunta perustuslakivaliokunnan tavoin korostaa myös perheen sisäistä lähestymiskieltoa koskevien ratkaisujen huolellisen perustelemisen tärkeyttä.

Perheen sisäinen lähestymiskielto ja lasten asema

Perheen sisäisen lähestymiskiellon määräämisellä ei ehdotuksen mukaan ole oikeudellisia vaikutuksia kiellolla suojattavan ja kieltoon määrätyn henkilön yhteisten lasten huoltoon tai tapaamisoikeuteen. Lähestymiskiellon peruslähtökohdan mukaisesti yhteydenpitokielto koskee vain sitä henkilöä, jonka suojaksi lähestymiskielto on määrätty. Jos rikoksen uhka kohdistuu myös lapseen, lähestymiskielto voidaan määrätä myös hänen suojakseen. Lasten huollon ja tapaamisoikeuden ensisijaisena tavoitteena on lapsen edun mukaisten järjestelyjen aikaansaaminen. Tämä edellyttää sellaisia perusteellisia selvityksiä, joita kiireellisesti ratkaistavan perheen sisäisen lähestymiskiellon määräämisen yhteydessä ei voida tehdä. Tästä syystä lakivaliokunta hyväksyy edellä mainitun, hallituksen esityksessä omaksutun peruslinjauksen.

Lakivaliokunta huomauttaa, että silloinkin kun lähestymiskieltoa ei ole tarpeen antaa myös lasten suojaksi, voimassa oleva lainsäädäntö tarjoaa monia muita keinoja lasten aseman turvaamiseksi. Tältä osin valiokunta viittaa hallituksen esityksen perusteluihin (s. 21). Valiokunta pitää tärkeänä, että mahdollisuuksia esimerkiksi valvottujen tapaamisten järjestämiseen on riittävässä määrin käytettävissä. Valiokunta huomauttaa myös siitä, että jo voimassa olevan lain mukaan lähestymiskiellon määräämisen sisältävässä päätöksessä on ilmoitettava lain 3 §:n 3 momentissa ja 8 §:n 2 momentissa tarkoitetut, tarpeelliset poikkeukset kiellosta. Lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä tällaisista poikkeuksista mainitaan nimenomaisesti esimerkkinä määräykset lapsen tapaamisoikeuden toteuttamisesta tarkkoine ehtoineen (HE 41/1998 vp, s. 22/II).

Perheen sisäisen lähestymiskiellon hakeminen

Perheen sisäisen lähestymiskiellon määräämistä koskevan hakemuksen käsittelyä varten hallituksen esityksessä ei ehdoteta mitään uusia oikeudellista apua koskevia säädännäisiä järjestelyjä. Kiellolla suojattava henkilö saattaa kuitenkin olla niin vaikeassa tilanteessa, että se vaikuttaa hänen kykyynsä toimia omassa asiassaan. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 2 luvun 1 a §:n mukaan tuomioistuin voi määrätä esimerkiksi raiskauksen uhrille oikeudenkäyntiavustajan esitutkintaa ja, silloin kun asianomistajalla on vaatimuksia virallisen syyttäjän ajamassa asiassa, myös oikeudenkäyntiä varten, jollei sitä erityisestä syystä pidetä tarpeettomana. Lakivaliokunta on harkinnut erillissääntelyn tarpeellisuutta mutta ei tässä vaiheessa ole päätynyt sellaista ehdottamaan. Valiokunta kuitenkin katsoo, että oikeusministeriön tulee selvittää tarve oikeudenkäyntiavustajan määräämistä vastaavan järjestelyn käyttöön ottamiseen lähestymiskieltoasioissa siinä vaiheessa, kun perheen sisäisen lähestymiskiellon soveltamisesta on saatu riittävästi kokemuksia.

Lakivaliokunta pitää erittäin tärkeänä, että jo olemassa olevia keinoja oikeudellisen avun saamiseen käytetään täysimääräisesti ja että mahdollisuudesta saada tällaista apua myös lähestymiskieltoasioissa tiedotetaan tehokkaasti. Perheen sisäistä lähestymiskieltoa koskevissa asioissa sekä kiellolla suojattavalla henkilöllä että hänen vastapuolellaan on mahdollisuus saada oikeusapulaissa (257/2002) säädetyin edellytyksin siinä tarkoitettua oikeusapua sekä tuomioistuimessa asiaa käsiteltäessä että poliisiviranomaisen luona. Perheen sisäisen lähestymiskiellon hakeminen on lisäksi yksinkertaista. Pyynnön esittämistä varten on laadittu erityiset lomakkeet. Kiellon määräämistä koskevan pyynnön voi voimassa olevan lain mukaan toisaalta esittää myös suullisesti.

Merkittävimmin oikeudellisen avun tarpeeseen vaikuttava tekijä on kuitenkin lähestymiskiellosta annetun lain keskeisenä piirteenä oleva virallistoimintoisuus, joka ulottuu myös perheen sisäisen lähestymiskiellon käsittelyyn. Lähestymiskiellosta annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaan kieltoa voi pyytää määrättäväksi paitsi itsensä uhatuksi tunteva henkilö myös syyttäjä-, poliisi- tai sosiaaliviranomainen. Tämä järjestely säilyy ennallaan. Lisäksi myös perheen sisäinen lähestymiskielto voidaan ehdotuksen mukaan määrätä väliaikaisena viran puolesta. Käräjäoikeuden on puolestaan lähestymiskiellosta annetun lain 6 §:n 3 momentin mukaan huolehdittava siitä, että asia tulee perusteellisesti käsitellyksi. Lakivaliokunta kiinnittää niin ikään huomiota siihen lähestymiskiellosta annetun lain säätämisen yhteydessä esittämäänsä kantaan, jonka mukaan lähestymiskielto voidaan määrätä myös vastoin suojattavan henkilön tahtoa silloin, kun suojattava henkilö ei itse uskalla sitä pyytää (LaVM 11/1998 vp, s. 5/I — HE 41/1998 vp).

Muita seikkoja

Lakiehdotuksessa lähestymiskiellon uuden muodon nimeksi on valittu "perheen sisäinen lähestymiskielto". Kuten esityksen perusteluissakin (s. 17/I) mainitaan, nimitys ei ole täysin onnistunut, koska uuden sääntelyn soveltamisalan on tarkoitus kattaa kaikki tapaukset, joissa itsensä uhatuksi tunteva henkilö ja kieltoon määrättäväksi aiottu henkilö asuvat vakituisesti samassa asunnossa. Ratkaisevaa on siten samaan talouteen eikä niinkään samaan perheeseen kuuluminen. Lakivaliokunta pitää kuitenkin ilmeisenä, että uuden lain soveltamisen tyyppitapauksia ovat juuri ne tilanteet, joissa lähestymiskieltoasian osapuolet muodostavat perheen myös yleisen kielenkäytön mukaan. Koska ehdotettu nimitys on myös kielellisesti iskevämpi kuin muut ajateltavissa olevat vaihtoehdot, lakivaliokunta puoltaa ehdotuksessa valitun lakiteknisen termin käyttöön ottamista.

Perheen sisäistä lähestymiskieltoa koskevalla sääntelyllä tavoiteltujen myönteisten vaikutusten saavuttaminen edellyttää, että lain voimaantuloon valmistaudutaan huolellisesti. Lakivaliokunta pitää tämän vuoksi tärkeänä, että lain sisältöä ja soveltamista koskevaan koulutukseen varataan riittävä aika ja että laki tämän vuoksi määrätään tulemaan voimaan aikaisintaan esimerkiksi noin puolen vuoden kuluttua siitä, kun se on vahvistettu.