Ehdotus
Pohjoinen ulottuvuus on Suomen vuonna 1997 tekemä aloite
Euroopan unionin ulkosuhteiden ja alueellisen yhteistyön
kehittämiseksi unionin pohjoisilla lähialueilla.
Suomi halusi kiinnittää EU:n huomiota alueen haasteisiin
ja mahdollisuuksiin korostaen Venäjän, Itämeren
alueen ja Euroopan unionin keskinäisriippuvuutta. Käytännön
tasolla tavoitteena oli saada EU mukaan yhteistyöhankkeisiin
alueen vakauden ja hyvinvoinnin lisäämiseksi.
Pohjoisen ulottuvuuden saavutuksia tulee katsoa sekä poliittiselta
tasolta että käytännön toiminnan
tasolta. Sittemmin pohjoiselle ulottuvuudelle on laadittu kaksi
toimintaohjelmaa, joista nykyinen kattaa vuodet 2004—2006.
Käytännön toiminnan keskeisiä saavutuksia
ovat pohjoisen ulottuvuuden kumppanuudet, joissa kiinnostuneet valtiot,
kansainväliset järjestöt ja rahoituslaitokset
toimivat yhteisvoimin ja tasavertaiselta pohjalta alueen ongelmien
ratkaisemiseksi. Vuonna 2000 perustetun ympäristökumppanuuden
tavoitteena on vastata alueen ydinturva- ja muihin ympäristöhaasteisiin. Vuonna
2003 perustetun sosiaali- ja terveyskumppanuuden avulla pyritään
koordinoimaan ja tehostamaan tarttuvien tautien ja elintasosairauksien
vastaista taistelua sekä vähentämään sosiaalisten
ongelmien aiheuttamia uhkia lähialueillamme.
Rahoitus
Pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelman mukaista hanketoimintaa
on unionin puitteissa toteutettu olemassaolevien ohjelmien ja rahoitusinstrumenttien
avulla (mm. Tacis, Interreg, Phare). Suomessa on aika ajoin nostettu
esiin kysymys erillisen pohjoisen ulottuvuuden budjettilinjan tavoittelusta.
PU:n omaa budjettilinjaa on perusteltu selkeyden, näkyvyyden
ja toiminnan jäntevöittämisen lisäämisellä sekä poliittisen
tavoitetason ja hanketoimintatason yhdistämisellä.
Kaikki tavoitteet ovat perusteltuja ja niiden toteutuminen on toivottavaa.
PU:n erillinen budjettilinja ei kuitenkaan ainakaan tässä vaiheessa ole
toiminnallisesti tai poliittisesti tarkoituksenmukainen vaihtoehto.
Unioni uudistaa ulkosuhderahoitusinstrumenttinsa osana Agenda
2007 -prosessia. Ulkosuhderahoituksen uudistuksen sekä seuraavan rahoituskehyskauden
valmisteluissa on tärkeintä taata EU-Venäjä-yhteistyölle,
ml. pohjoinen ulottuvuus, tarkoituksenmukaiset toiminnalliset kehykset
sekä riittävä rahoitus hyödyntäen
unionin eri rahoituslähteitä.
Tulevaisuuden haasteet
Baltian maiden ja Puolan liityttyä Euroopan unioniin
pohjoisen ulottuvuuden toimintaympäristö on muuttunut.
Pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelman erityisongelmana on ollut
Venäjän heikko sitoutuminen.
EU:n komissio pohtii parhaillaan pohjoisen ulottuvuuden tulevaisuutta
ja on valmis aloittamaan alkuvuodesta 2005 pohjoisen ulottuvuuden
tulevien suuntaviivojen luonnostelun. Suuntaviivoja on tilaisuus
käsitellä seuraavassa PU-ministerikokouksessa,
joka järjestetään todennäköisesti
Iso-Britannian EU-puheenjohtajuuskaudella syksyllä 2005.
Mikäli ministerikokous niin suosittelee, suuntaviivojen
perusteella ryhdytään laatimaan kumppanuusmaita
konsultoiden seuraavaa poliittista asiakirjaa, joka astuisi voimaan
vuoden 2007 alusta. Asiakirjan viimeistely jäisi todennäköisesti
Suomen puheenjohtajuuskaudelle syksyllä 2006.
EU-puheenjohtajuus syksyllä 2006 velvoittaa Suomen
huolehtimaan siitä, että pohjoisen ulottuvuuden
tulevaisuustyö saadaan asianmukaiseen päätökseen.
Pohjoisen ulottuvuuden aloitteentekijänä Suomelta
odotetaan aktiivista panosta PU:n tulevaisuuskeskusteluun. Tämä edellyttää pohjoisen
ulottuvuuden tulevaisuutta koskevien kansallisten tavoitteiden selkiyttämistä.
Suomen tavoitteet
Suomen perustavoite PU-yhteydessä on Luoteis-Venäjän
vakaa ja kestävä kehitys. Tämän
tavoitteen saavuttamiseksi Suomi on pyrkinyt saamaan EU:n komission
ja jäsenmaat, Venäjän ja muut kiinnostuneet
maat mukaan alueelliseen yhteistyöhön. Pohjoinen
ulottuvuus on ollut keino näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
Pohjoisen ulottuvuuden saaminen osaksi EU:n ulkosuhde- ja rajatylittävää politiikkaa
on Suomen EU-politiikassa näkyvä saavutus, josta
ei ole syytä luopua.
Pohjoisen ulottuvuuden keskeiset erityispiirteet, kuten PU-alueen
joustava määritelmä, alueellinen fokus
sekä kumppanimaiden ja alueellisten järjestöjen
aktiivinen osallistuminen toiminnan suunnitteluun ja toimeenpanoon, tulee
säilyttää. Kumppani- ja tarkkailijamaiden kiinnostuksen
säilyttämiseksi pohjoisen ulottuvuuden toiminta-alue
tulee jatkossakin määritellä laajasti
kattamaan Luoteis-Venäjän lisäksi Itämeren
ja arktiset alueet. Pohjoiset alueelliset järjestöt
kytkevät Venäjän ja eräät
muut EU:n ulkopuoliset maat yhteistyöhön alueen
EU-maiden kanssa tasa-arvoiselta pohjalta.
EU:n pohjoisten lähialueiden politiikan keskeiset tavoitteet
tulee määritellä pohjoisen ulottuvuuden
puitteissa. Pohjoisen ulottuvuuden nykyistä toimintaohjelmaa
tulisi seurata uusi poliittinen asiakirja, joka täsmentää pohjoisen ulottuvuuden
tehtävät, tavoitteet ja prioriteetit. Kyse ei
olisi uudesta toimintaohjelmasta yksityiskohtaisine projektiluetteloineen,
vaan lyhyestä poliittisesta kehysasiakirjasta, joka ilmentäisi
EU:n sitoutumista pohjoisten alueiden yhteistyöhön
ja edesauttaisi omalta osaltaan rahoituksen kanavoimista lähialueillemme.
Kehysasiakirja tulisi valmistella yhteistyössä EU:n, Venäjän
ja muiden kumppanimaiden kanssa näiden kaikkien poliittisen
sitoutumisen varmistamiseksi. Alueellisten järjestöjen
asiantuntemusta tulee hyödyntää.
Valtioneuvoston kanta
Suomen lähtökohtana pohjoisen ulottuvuuden tulevaisuutta
käsittelevässä työssä on
- pohjoisen ulottuvuuden säilyttäminen
osana EU:n pohjoisten alueiden politiikkaa, erityisesti EU:n ulkosuhde-
ja rajatylittävää politiikkaa;
- pohjoisen ulottuvuuden määritteleminen jatkossakin
laajasti käsittämään Luoteis-Venäjän
lisäksi Itämeren ja arktiset alueet;
- käytännön Luoteis-Venäjä-yhteistyön
kytkeminen osaksi EU:n Venäjä-yhteistyötä ja kehitteillä olevia
yhteisiä alueita;
- pyrkimys saada Venäjä kiinteästi
mukaan keskusteluun pohjoisen ulottuvuuden jatkokonseptista;
- pyrkimys vahvistaa EU:n ja pohjoisten alueellisten järjestöjen
välistä yhteistyötä;
- tunnustelujen käyminen komission, tulevien puheenjohtajamaiden
ja muiden keskeisten PU-toimijoiden kanssa pohjoisen ulottuvuuden
kehittämisestä kohti kehysasiakirjamallia nykyisen
toimintaohjelmakauden päättyessä vuonna
2006.
Hallituksen jäsenet johdonmukaisesti ottavat esille
pohjoisen ulottuvuuden kehittämisen tapaamisissaan muiden
EU-maiden, PU-kumppanimaiden ja -tarkkailijamaiden sekä komission edustajien
kanssa.
Pohjoisen ulottuvuuden rahoitus pyritään turvaamaan
ENPI:n, kansainvälisten rahoituslaitosten ja muiden toimijoiden
rahoituksen muodostaman kokonaisuuden puitteissa niin, että Suomi
ei tässä vaiheessa tavoittele PU:lle omaa budjettilinjaa.
Mikäli nyt suunnitteilla olevat uudistukset Agenda 2007
prosessin ja ulkosuhderahoituksen uudistamisen yhteydessä eivät
käytännössä osoittaudukaan pohjoisen
ulottuvuuden tavoitteiden kannalta tehokkaiksi, rahoituskysymyksiin
on syytä palata myöhemmin uudelleen.