Perustelut

Liikenne- ja viestintävaliokunta käsittelee tässä lausunnossaan valtion talousarvioesitystä 2013 toimialansa eli liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan näkökulmasta. Valiokunta keskittyy lausunnossaan lähinnä perusväylänpidon rahoitukseen, kuljetusten ja logistiikan kustannusten merkitykseen Suomen kilpailukyvyn kannalta sekä joukkoliikenteen rahoitukseen.

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalle esitetään määrärahana yhteensä 2 953 miljoonaa euroa vuodelle 2013. Valiokunta toteaa, että talousarvioesityksen yksityiskohtiin vaikuttaa kautta linjan nykyisen taloustilanteen pakottamat säästötoimenpiteet, jotka vaikuttavat välttämättä kaikkien hallinnonalojen rahoitukseen. Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan rahoitusta on pidettävä tasoltaan kokonaisuuden näkökulmasta hyväksyttävänä, erityisesti kun sitä verrataan monella muulla hallinnonalalla toteutettavien säästöjen määrään. Valiokunta korostaa, että liikennesektorilla on huomattava merkitys koko elinkeinoelämän toimivuudelle ja kilpailukyvylle sekä ihmisten arkiliikkumiselle, mikä tulee ottaa huomioon liikenteen rahoitustason määräytymisessä.

Perusväylänpito

Esityksessä liikenneverkolle on varattu 1 693 miljoonaa euroa, josta perusväylänpitoon esitetään 935,2 miljoonaa euroa. Perusväylänpidon määrärahasta rahoitetaan mm. olemassa olevan liikenneverkon kunnossapito, pienehköt investoinnit, liikenteen hallinta, liikenteen suunnittelu ja väylänpidon omaisuushallinta.

Perusväylänpidossa kunnossapitomenoihin esitetään 593 miljoonaa euroa, mikä on pari miljoonaa euroa kuluvaa vuotta enemmän. Tästä liikenteen ylläpitomenoihin arvioidaan käytettävän 200 miljoonaa euroa. Liikenteen hallintamenot taas olisivat 129 miljoonaa euroa, josta 79 miljoonaa euroa käytettäisiin väylien informaatio- ja ohjauspalveluihin. Korvausinvestointeihin arvioidaan käytettävän 147 miljoonaa euroa, mistä rataverkon korvausinvestointeihin osoitettaisiin 75 miljoonaa euroa.

Valiokunta pitää erittäin kannatettavana tie-, rata- ja vesiliikenteen ohjausjärjestelmien uusimista vuosina 2013—2018 osana perusväylänpitoa. Ohjausjärjestelmien uusimisella voidaan parantaa mm. junaliikenteen täsmällisyyttä ja toimintavarmuutta, mikä on erittäin tervetullutta.

Valiokunta toteaa, että perusväylänpidon rahoituksella on pystyttävä turvaamaan liikenneverkon säilyminen liikennöitävässä ja turvallisessa kunnossa. Euromääräisesti tasaisena pysyneen perusväylänpidon määrärahan ostovoima on kuitenkin mm. kustannustason noususta johtuen laskenut jo pidemmän aikaa. Perusväylänpidon määrärahaa ei ole sidottu indeksiin, mutta sen sijaan monivuotiset kunnossapito- ja hoitosopimukset ovat indeksisidonnaisia, mikä osaltaan vähentää rahoituksen reaalista tasoa.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan perusväylänpidossa on raideliikenteen osalta esitetty viiden miljoonan euron tasokorotusta edelliseen talousarvioon verrattuna. Valiokunta pitää raideliikenteeseen panostamista hyvänä ja erittäin kannatettavana. Samalla valiokunta kuitenkin toteaa, että mm. 66 % maan sisäisestä tavaraliikenteestä hoidetaan maantiekuljetuksina, ja myös tieverkon kunnosta tulee näin ollen pystyä pitämään huolta perusväylänpidon keinoin. Maantielain (503/2005) mukaan maantie on pidettävä yleistä liikennettä tyydyttävässä kunnossa.

Käytettävissä olevalla perusväylänpidon rahoitustasolla voidaan valiokunnan näkemyksen mukaan turvata pääväylien kohtuullinen kunto, mutta erityisesti tienpidon rahoitustilanne on valiokunnan arvion mukaan pitkällä tähtäimellä erittäin huolestuttava tieverkoston kunnon kehityssuunnasta ja kertyneen korjausvelan määrästä johtuen. Esityksen mukaan tieverkon hoitomenojen arvioidaan kasvavan 33 miljoonaa euroa vuodesta 2012 mm. kustannustason nousun vuoksi. Vuosittain päällystettävien maantiekilometrien määrä on ollut laskussa. Vilkkaammat tiet todennäköisesti kyetään päällystämään ajoissa, mutta alemman tiestön päällysteiden uusimiskierto on varsin pitkä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen maanteillä on yli 14 000 siltaa, joista huonokuntoisia on noin 800. Huonokuntoisten siltojen määrä tulisi esityksen mukaisella rahoitustasolla pysymään ennallaan. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että tien päällysteen tai sillan korjaamisen kustannukset saattavat nousta moninkertaisiksi, mikäli korjaus tehdään vasta sitten, kun korjattavan kohteen kunto on jo ehtinyt heikentyä erittäin huomattavasti. Kokonaisuutena arvioituna korjaaminen tulisi siten kaikkein edullisimmaksi, kun se voitaisiin tehdä ajoissa.

Perusväylänpidon rahoituksen kannalta valiokunta pitää tärkeänä liikennepoliittiseen selontekoon sisältynyttä periaatelinjausta, jonka mukaan liikenteen rahoituksessa suunnataan painopistettä liikenneverkkojen kehittämisinvestoinneista perusväylänpidon pieniin investointiohjelmiin ja ylläpitoon. Linjauksen mukaan väyläinvestoinneista siirretään 100 miljoonaa euroa vuodessa näihin kohteisiin vuodesta 2016 alkaen. Valiokunta kuitenkin toteaa, että perusväylänpidon rahoituksen lisäämiseen on tarvetta valtiontalouden niin salliessa jo ennen edellä mainittua määrärahasiirtoa. Tarvittaessa tulee pystyä reagoimaan nopeassakin aikataulussa myös mahdollisiin yllättäviin korjaustarpeisiin, kuten esimerkiksi paikallisiin tulvien aiheuttamiin ongelmiin.

Valiokunta pitää tärkeänä, että myös vesiväylien kunnossapitoon, meri- ja sisävesiväylien peruskorjauksiin ja turvalaitteiden kuntoon kiinnitetään huomiota erityisesti elinkeinoelämälle tärkeiden merikuljetusten varmistamiseksi. Valiokunta katsoo, että liikennejärjestelmän kehittämisessä tulee huomioida myös kävelyn ja pyöräilyn edistäminen. Kevyen liikenteen väyliä ja niiden kuntoa voitaneen pyrkiä kehittämään perusväylänpidon pienillä investointiohjelmilla vuodesta 2016 alkaen, mutta kehittämistarve on olemassa jo tätä aikaisemmin.

Perusväylänpidon lisärahoituksen tarpeesta on joissakin asiantuntijakuulemisissa esitetty erilaisia arvioita, eräinä arvioina jopa 130—150 miljoonaa euroa. Valiokunta ei pidä realistisena tämän suuruisten tasokorotusten toteuttamista, mutta toteaa, että perusväylänpitoon tulisi pyrkiä panostamaan selkeästi nykyistä enemmän. Yhtenä arvioitavana keinona saattaisi olla painopisteen siirtäminen jatkossa vielä nykyistä enemmän liikenteen investointihankkeista tienpidon rahoitukseen, esimerkiksi arvioimalla joidenkin investointihankkeiden aikatauluja joiltain osin uudelleen.

Valiokunta korostaa, että perusväylänpitoon olisi tärkeää suunnata lisärahoitusta valtiontalouden tilan niin salliessa. Erityisen tärkeää olisi keskittyä edellä kuvatun perustienpidon kehityssuunnan kääntämiseen sekä pieniin liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta edistäviin hankkeisiin. Valiokunta katsoo, että huomattavaksi kasvaneen korjausvelan osalta olisi pyrittävä pitkäjänteiseen suunnitteluun niistä konkreettisista toimista, joilla korjausvelkaa saataisiin pienennettyä.

Yksityistiet

Yksityisteitä on Suomessa yhteensä 358 000 km, ja niiden keskipituus on noin 3 km. Yksityisteiden valtionavustukseen oikeutettuja teitä on noin 55 000 km, ja niiden hoitamista varten on perustettu noin 17 000 tiekuntaa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan vuonna 2013 arvioidaan avustettavia kohteita olevan noin 320 kappaletta.

Liikennepoliittisessa selonteossa todetaan, että päivittäinen liikennöitävyys ja hoito varmistetaan koko verkolla, mutta alemmanasteisen verkon kunto joustaa rahoituksen mukaan. Talousarvioesityksessä on varattu yksityisteiden kunnossapitoon ja parantamiseen 8 miljoonaa euroa vuodelle 2013. Vuonna 2011 kyseinen määräraha oli 23 miljoonaa euroa ja 13 miljoonaa euroa vuonna 2012. Määrärahan laskua selittää osin se, että vuosina 2009—2011 yksityisteiden määrärahaa nostettiin 10 miljoonalla eurolla puukuljetuksiin käytettävien yksityisteiden parantamiseksi. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kyseisten teiden kuntoa saatiinkin tuolloin olennaisesti parannettua. Vuonna 2014 yksityisteiden valtionavustus olisi enää 5 miljoonaa euroa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kunnat ovat viime vuosina avustaneet yksityisteiden perusparannuksia vuosittain yhteensä 24—28 miljoonalla eurolla.

Valiokunta pitää yksityisteiden rahoituksen kehityssuuntaa huolestuttavana. Valiokunta katsoo, että rahoituksen kohdentaminen pääväylien kunnon varmistamiseen on tärkeää, mutta tämä ei saisi kuitenkaan johtaa alemman asteisen tieverkon ja erityisesti yksityisteiden kunnon huomattavaan heikkenemiseen. Yksityistiet ovat haja-asutusalueille elintärkeä infrastruktuuri, joka palvelee metsäteollisuutta, matkailua, maataloutta, asukkaita, paikallisia yrityksiä jne. Yksityisteitä käyttää suuri osa kansalaisista ja yrityksistä.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan yksityisteiden kunto on monin paikoin jo tällä hetkellä riittämätön raskaiden kuljetusten tarpeisiin, ja vähenevä rahoitustaso tulee laskemaan yksityisteiden kuntoa entisestään. Valiokunta pitää erityisenä huolenaiheena sitä, että yksityisteiden rahoituksen vähenemiskehitys saattaa jatkossa kasvattaa yksityisteiden tienhoitokuntien roolia selkeästi nykyisestä ja johtaa kasvavaan yksityisteiden määrään. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille näkemys siitä, että yksityisteiden kunnostaminen voitaisiin nähdä myös eräänlaisena valtion maksamana vastikkeena yksityisteiden käytöstä. Valiokunta korostaa yksityisteiden merkitystä erityisesti maaseudun ja haja-asutusalueiden elinvoimaisuuden kannalta ja toteaa, että mikäli yksityisteiden kunto halutaan pyrkiä pitämään edes nykytasolla, myös rahoitus tulee säilyttää vähintään nykyisellä tasolla.

Logistiikan kustannukset ja kilpailukyky

Liikennejärjestelmällä on hyvin keskeinen merkitys koko yhteiskunnan toimivuuden ja mm. elinkeinoelämän kilpailukyvyn sekä alueiden kehittymisen ja työllisyyden kannalta. Väylien kehittämiseen kohdistetuilla määrärahoilla pystytään saavuttamaan hyvin monipuolista yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Joidenkin arvioiden mukaan suomalaisyritysten kokonaiskilpailukyvystä kaupan alalla noin kolmannes ja teollisuudessa noin viidennes syntyy logistiikan hallinnasta. Kuljetusten hinnalla on huomattava merkitys teollisuuden kustannusrakenteeseen. Logistiikkakustannukset ovat vuonna 2012 arviolta noin 12 % yritysten liikevaihdosta, josta varsinaiset kuljetuskustannukset muodostavat arviolta kolmanneksen.

Liikennepolitiikan yhtenä keskeisenä tavoitteena tulee olla huolehtia Suomen kilpailukykyä ja kestävää talouskasvua tukevien kotimaisten ja kansainvälisten liikenneyhteyksien toimivuudesta ja kehittämisestä. Mikäli liikenneväylän kunnossa tai välityskyvyssä on ongelmia, liikenne ei etene sujuvasti, mikä lisää kustannuksia, eivätkä liikenteen ympäristövaikutuksetkaan ole tällöin optimaalisia. Tämä asettaa haasteita erityisesti perusväylänpidolle ja sen rahoituksen riittävyydelle. Valiokunta korostaa, että myöskin rautatieliikenteen kapasiteetin riittävyys on olennainen kansallinen kilpailukykyedellytys.

Suomi on maantieteellisestä sijainnista johtuen ulkomaankaupan osalta käytännössä täysin riippuvainen toimivista merikuljetuksista ja satamien sekä merenkulun logistiikan toimivuudesta. Merikuljetusten toimivuudella on siten ratkaiseva merkitys Suomen elinkeinoelämälle ja kilpailukyvylle.

Meriliikenteessä käytettävien alusten kilpailukyvyn parantamiseen esitetään 81 miljoonaa euroa, joka on noin 5,4 miljoonaa euroa edellisvuotta vähemmän. Suomen vientiteollisuudella on jo tällä hetkellä pitkistä kuljetusetäisyyksistä johtuen monia kilpailijoita korkeammat kuljetuskustannukset mm. keskeisille markkina-alueille Euroopassa. Merikuljetusten kustannukset ovat olleet myös kasvussa. Talousarvioesityksen mukaan alusinvestointien ympäristötuen momentille esitetään 38 miljoonaa euroa, josta osa voidaan esityksen mukaan käyttää mm. laivojen rikkipesureiden hankinnan tukemiseen. Valiokunta pitää ehdotusta periaatteellisesti erittäin hyvänä ja kannatettavana. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan parhaillaan pohditaan työryhmässä mm. lisäkeinoja rikkidirektiivin kilpailukykyä heikentävien vaikutusten lieventämiseksi. Valiokunta toivoo, että kyseisessä työryhmässä pohditaan mahdollisia keinoja ennakkoluulottomasti ja pyritään laajalla keinovalikoimalla kuljetuskustannusten nousun hillitsemiseen, jotta perusteollisuuden kilpailukyky voidaan turvata myös jatkossa. Myöskin tulevassa meriliikennestrategiassa on tarpeen pohtia, miten merikuljetusten kustannuksia saataisiin alennettua.

Vesiväylien on välttämätöntä olla sujuvasti liikennöitävässä kunnossa ympärivuotisesti, mikä on tärkeää erityisesti meriteitse toteutettavien vientikuljetusten kannalta. Valiokunta korostaa jäänmurron toimintaedellytysten turvaamisen merkitystä meriliikenteen määrän kasvaessa. Satamien osalta tulisi huolehtia erityisesti ulkomaankaupan kannalta keskeisiin satamiin johtavien tie- sekä raideliikenneyhteyksien ja niihin liittyvän logistiikan toimivuudesta ja ottaa tämä mahdollisuuksien mukaan huomioon myöskin rahoituksen kohdentamisessa.

Suomen elinkeinoelämällä tulee olla edellytykset globaalisti kilpailukykyiseen toimintaan. Valiokunta korostaa erityisesti, että kuljetusten ja muun logistiikan korkeita kustannuksia tulisi saada alennettua siten, että Suomen maantieteellisestä sijainnista johtuvaa kustannusten osalta epäedullisempaa asemaa suhteessa esimerkiksi Keski-Euroopan maihin saataisiin vähennettyä. Valiokunta katsoo, että tähän voitaisiin osaltaan pyrkiä mm. älyliikenteen tarjoamin keinoin. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että älyliikenteen kehittäminen ja hyödyntäminen ei juurikaan ole esillä talousarvioesityksessä.

Joukkoliikenne

Valiokunta pitää toimivaa joukkoliikennettä sekä kansalaisten tasapuolisten liikkumismahdollisuuksien että liikenteen ympäristötavoitteiden saavuttamisen kannalta erittäin tärkeänä yhteiskunnan peruspalveluna. Valiokunta katsoo, että selkeänä tavoitteena tulee olla joukkoliikenteen käytön lisääminen.

Joukkoliikenteen palveluiden ostoihin ja kehittämiseen koko maassa käytettävät määrärahat pysyisivät esityksen mukaan euromääräisesti ennallaan edelliseen talousarvioon verrattuna eli noin 99 miljoonassa eurossa. Esitetty määräraha jakautuisi siten, että junien kaukoliikenteen ostoihin ja Kemijärven yöjunaliikenteen ostoihin osoitetaan 33,6 miljoonaa euroa. Junien lähiliikenteen palveluiden ostoon taas osoitettaisiin 9,7 miljoonaa euroa. Alueellisen ja paikallisen liikenteen ostoihin, hintavelvoitteisiin ja kehittämiseen esitetään 31,6 miljoonaa euroa. Lentoliikenteen ostoihin ja merenkurkun liikenteeseen sekä kehittämishankkeisiin ja liikkumisen ohjaukseen osoitetaan yhteensä 4,1 miljoonaa euroa. Kokonaismääräraha sisältää myös ns. suurten kaupunkiseutujen joukkoliikenteen tukemiseen varattavat 10,25 miljoonaa euroa sekä keskisuurten kaupunkiseutujen joukkoliikennetukeen varattavat 10 miljoonaa euroa.

Neljällä suurimmalla kaupunkiseudulla (Helsinki, Tampere, Turku ja Oulu) joukkoliikenteen yleisenä tavoitteena on esityksen mukaan saada aikaan yksityisautoilun kanssa kilpailukykyinen joukkoliikenne erityisesti työmatkoilla. Keskisuurilla kaupunkiseuduilla taas pyritään houkuttelevaan joukkoliikenteen tarjontaan ja muilla alueilla pyritään joukkoliikenteen peruspalvelutasoon. Valiokunta pitää näitä yleisiä tavoitteita hyvinä. Valiokunta kuitenkin toteaa, että tavoitteiden saavuttaminen ehdotetulla rahoitustasolla voi osoittautua haasteelliseksi. Joukkoliikennemäärärahat ovat reaalisesti vähentyneet jo useita vuosia, johtuen mm. siitä, että alan kustannuskehitys on ollut jopa yleistä kustannuskehitystä nopeampaa. Siksi valiokunta katsoo, että määrärahaa joukkoliikenteen palveluiden ostoihin tulee pyrkiä nostamaan.

Valiokunta korostaa hallitusohjelman tavoin suurten kaupunkiseutujen joukkoliikenteen tuen merkitystä. Suurten kaupunkien joukkoliikennetueksi esitetään 10,25 miljoonaa euroa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esitetty määräraha on suurten kaupunkien julkisen rahoituksen kokonaismäärästä arviolta noin 1—3 prosenttia, kun suurten kaupunkien oma nettomääräinen joukkoliikenteen tuki on noin 300 miljoonaa euroa. Valiokunta katsoo, että joukkoliikenteen käytön lisäämiseen on eniten mahdollisuuksia suurilla ja keskisuurilla kaupunkiseuduilla, joilla on eniten työssäkäyntiliikennettä. Näillä alueilla on mahdollista saavuttaa myös eniten vaikuttavuutta asetettujen ympäristötavoitteiden kannalta. Valiokunta pitää suurten kaupunkien joukkoliikennetukea periaatteellisesti tärkeänä, mutta toteaa, että tähän osoitettu määräraha on varsin pieni kuntien omiin panostuksiin ja liikenteen määriin nähden. Joukkoliikennemäärärahoista 10 miljoonaa euroa osoitetaan käytettäväksi keskisuurten kaupunkien joukkoliikennetukeen. Valiokunta pitää hyvänä esityksen lähtökohtaa, jonka mukaan kaupungeille tarkoitettuja tukia saadakseen tulee myös sitoutua joukkoliikenteen kehittämiseen.

Pienillä kaupunkiseuduilla, haja-asutusalueilla ja maaseudulla pyritään esityksen mukaan joukkoliikenteen peruspalvelutasoon. Esityksen mukaan peruspalvelutasoa tarkastellaan liikennejärjestelmätasolla, joten palvelutason täyttymiseksi riittää, että määränpäähän päästään yhtäkin liikennemuotoa käyttäen. Valiokunta toteaa, että maaseudun ja haja-asutusalueiden ongelmana on väestömäärän pieneneminen, mikä tekee kannattavan joukkoliikenteen järjestämisen haasteelliseksi. Valiokunta korostaa, että mikäli riittävät joukkoliikennepalvelut eivät synny markkinaehtoisesti, peruspalvelutaso tulee pystyä turvaamaan erilaisin palveluostoin ja tähän tarvittavin resurssein. Esimerkiksi kutsujoukkoliikenteen ja kyytitakuun hyödyntämismahdollisuuksia tulee kehittää haja-asutusalueiden ja maaseudun liikennetarpeisiin. Valiokunta toteaa, että haja-asutusalueille tulisi etsiä keinoja, joilla tavoitteeksi asetettu peruspalvelutasoinen joukkoliikenne voitaisiin järjestää eri toimijoiden välisellä yhteistyöllä kustannustehokkaasti. Valiokunta kiinnittää erityisesti huomiota kuntien ja maakuntakeskusten välisen joukkoliikenneverkoston toimivuuden varmistamiseen. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi tulee kehittää yhteistä lippujärjestelmää ja eri joukkoliikennemuotojen yhteen toimivuutta.

Lentoliikenne on olennainen osa maan sisäistä liikennejärjestelmää ja Suomen henkilöliikenteen yhteyksiä ulkomaille. Esityksen mukaan lentoliikennettä voidaan ostaa paikkakunnille, joille matka-aika Helsingistä junalla on yli 3 tuntia. Valiokunta korostaa, että myös pienemmillä lentoasemilla voi olla alueellisesti huomattavan tärkeä merkitys ja mm. paikallisten yritysten toiminnan kannalta myös kansainvälisten yhteyksien säilyminen maakuntakentillä voi olla ratkaisevaa.

Saariston yhteysalusliikenteen osalta valiokunta pitää positiivisena, että saaristossa asuvien ja työskentelevien kannalta elintärkeän liikenteen tarpeet pystyttäneen valiokunnan saaman selvityksen mukaan hoitamaan esitetyllä 12,7 miljoonan euron rahoitustasolla.

Valiokunta pitää valtion ja suurten kaupunkiseutujen välisten MAL-sopimusten merkitystä tärkeänä alueiden pitkäjänteiselle ja tehokkaalle liikennesuunnittelulle ja -rakentamiselle. Valiokunta katsoo, että MAL-sopimusten tavoitteiden toteutumisen tehostamiseksi olisi kuitenkin paikallaan etsiä keinoja, joilla sopimusten sitovuutta voitaisiin vahvistaa nykyisestä.

Valiokunta muistuttaa siitä, että liikennepoliittisen selonteon mukaan joukkoliikenteen rahoituksen ostovoima turvataan hallituskauden taitteessa tehtävällä kustannustason nousua vastaavalla tasokorotuksella. Valiokunta pitää tätä selkeänä parannuksena aiempaan tilanteeseen, jossa joukkoliikenteen rahoituksen ostovoima on jatkuvasti laskenut toiminnan kustannusten noustessa.

Valiokunta toteaa, että parhaillaan on käynnissä työryhmätyö, jonka tarkoituksena on arvioida, miten joukkoliikenteen julkinen rahoitus tulisi kohdentaa alueen, liikennemuodon ja palvelutason mukaan. Valiokunta pitää erittäin hyvänä, että työryhmän tehtävänä on lisäksi etsiä ratkaisuja joukkoliikenteen kustannustenjakoon valtion ja kuntien välillä.

Polttoaineveron palautus ammattiliikenteelle

Valiokunta pitää ensisijaisen tärkeänä, että Suomen elinkeinoelämän kilpailukykyä pyritään parantamaan kilpailijamaihin verrattuna alentamalla kuljetusten ja logistiikan kustannuksia. Valiokunta kiinnittää yleisesti huomiota liikenteen verotuksen ohjaavuuteen sekä erityisesti veroratkaisujen ja muiden taloudellisten ohjauskeinojen vaikutuksiin maamme elintärkeälle kuljetuselinkeinolle. Kuljetusalan toimintaympäristön ongelmina ovat tänä päivänä mm. kustannustason nousu ja harmaan talouden lisääntyminen sekä tietyiltä osin koti- ja ulkomaisen kuljetusalan epätasa-arvoinen asema.

Dieselpolttoaineen hinta on noussut viime vuosina huomattavasti, ja vuoden 2012 alussa voimaan tullut polttoaineveron korotus toi joidenkin arvioiden mukaan jopa 100 miljoonan euron lisäkustannukset kuljetusyrityksille ja viime kädessä kaupalle ja teollisuudelle. Tavarankuljetusten lisäksi polttoaineen hinnan nousu on rasittanut huomattavasti myös muun ammattiliikenteen, kuten joukkoliikenteen, kilpailukykyä.

Pitkistä etäisyyksistä johtuen polttoaineen hinnalla on Suomessa keskeinen merkitys ammattiliikenteelle. Tästä syystä muodollisesti pienilläkin polttoaineen hinnan muutoksilla on kokonaisuutena huomattavia vaikutuksia kuljetuskustannuksiin ja elinkeinoelämän kilpailukykyyn. Sama koskee myös joukkoliikenteen kustannuksia. Valiokunta katsoo, että keskeinen logistiikkakustannusten vähentämisen ja kannattavuuden edistämisen väline voisi olla verotilimenettely tai muu vastaava ammattiliikenteen dieselveron palautusjärjestelmä, jonka käyttöönoton mahdollisuudet tulisi arvioida pikaisesti.

Eräitä muita näkökohtia

Valiokunta korostaa yleisesti, että liikennehankkeiden rahoituksen jakamisessa tarvitaan pitkän aikavälin suunnitelmallisuutta ja jatkuvuutta hankkeiden käytännön toteutuksen kokonaiskustannustehokkuuden varmistamiseksi. Valiokunta pitää Seinäjoki—Oulu-perusparannushankkeen valmistumisaikataulua vuonna 2017 edelleenkin liikennetarpeiden kannalta liian pitkänä. Valiokunta toteaa, että paikallaan olisi arvioida, onko käytettävissä keinoja kyseisen koko maan kannalta erittäin tärkeän hankkeen valmistumisen nopeuttamiseen.

Valiokunta pitää erittäin hyvänä, että Yleisradion toimintaa, rahoitusta ja valvontaa koskeva kokonaisratkaisu saatiin aikaan pitkän valmistelun ja neuvottelujen jälkeen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan uuteen rahoitusjärjestelmään siirtyminen aiheuttaa sen, että Yleisradio saa vuonna 2012 käyttöönsä aiempiin vuosiin verrattuna noin 100—120 miljoonaa euroa vähemmän tuloja. Yleisradio kattaa tätä rahoitusvajetta lähtökohtaisesti ottamallaan lainalla. Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että televisio- ja radiorahastoon jätettäväksi suunnitellun 11,4 miljoonan euron osalta olisi tarpeen arvioida, voitaisiinko osa tästä summasta tilittää Yleisradiolle yhtiön rahoitusvajeen pienentämiseksi.

Liikenne- ja viestintäministeriö on asettanut liikennepoliittisen selonteon linjausten mukaisesti työryhmän selvittämään liikennemuotojen hinnoittelun kehittämistä. Työryhmän tehtävänä on laatia kaikkia liikennemuotoja koskeva maksujen ja verojen kokonaistarkastelu ja määritellä pitkän aikavälin strategia liikenteen hinnoittelulle. Lisäksi erillinen työryhmä pohtii merenkulun väylämaksujen uudistamista. Valiokunta viittaa aiempaan mietintöönsä väylämaksulain muuttamisesta LiVM 7/2011 vp — HE 65/2011 vp ja toteaa, että väylämaksulainsäädäntöä tulee uudistaa siten, että huomioidaan alusten ympäristöominaisuudet, jäänmurtopalvelujen tosiasiallinen käyttö ja alalle kohdistuvat kustannuspaineet. Valiokunta pitää näiden työryhmien työtä ja työn tuloksia hyvin keskeisinä liikenteen tulevaisuuden rahoituksen ja kehittämisen kannalta.