Yksityiskohtaiset perustelut

Johtolause.

Johtolauseessa ehdotetaan 39 pykälään lisättäväksi uusi 5 ja 6 momentti. Voimassa olevassa ilmailulain 39 §:ssä on viisi momenttia ja tämän vuoksi lisättävien momenttien tulee olla 6 ja 7 momentti. Virhe ehdotetaan korjattavaksi johtolausetta muuttamalla.

Alla 41 §:n kohdalla esitetyistä syistä kyseiseen pykälään ei esitetä muutosta, minkä vuoksi valiokunta ehdottaa johtolausetta muutettavaksi siten, että 41 §:ää ei mainita siinä. Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset johtolauseen muotoiluihin.

39 §. Määritelmät.

  Johtolauseessa ehdotetaan 39 pykälään lisättäväksi uusi 5 ja 6 momentti. Voimassa olevassa ilmailulain 39 §:ssä on viisi momenttia ja tämän vuoksi lisättävien momenttien tulee olla 6 ja 7 momentti. Virhe ehdotetaan korjattavaksi johtolausetta muuttamalla.

41 §. Käyttöoikeuden rajoittaminen.

  Asiantuntijakuulemisessa oikeusministeriö on kiinnittänyt huomiota siihen, että Ilmailulaitoksen toimivalta jää esityksessä eräiltä osin epäselväksi. Esityksen kohdassa 2.3 Nykytilan arviointi todetaan, että ilmailulain 41 § on ajalta ennen uutta perustuslakia, joten siihen sisältyvät valtuutussäännökset tarkempien määräysten antamisesta eivät kaikilta osin ole niin yksityiskohtaisia ja tarkkarajaisia kuin mitä perustuslain 80 §:n 2 momentin nyttemmin muotoutunut tulkinta edellyttäisi.

Asiantuntijakuulemisessa oikeusministeriö on todennut, että direktiivi edellyttää kansallisesti nimenomaisesti Ilmailulaitokselle laissa määriteltyjä toimivaltuuksia tehdä hallintopäätöksiä. Eräiden säännösten osalta on erittäin epäselvää, tarkoittavatko säännökset normipäätöksen antamista vai toimivaltaa hallintopäätöksen tekemiseen.

Direktiivissä itsessään on säännös jäsenvaltion velvoitteesta järjestää muutoksenhakumahdollisuus direktiivissä tarkoitetuista eräistä päätöksistä. Suomalaisessa oikeussuojajärjestelmässä normipäätöksen käyttö ei sinänsä merkitse sitä, etteikö selkeästi tiettyyn henkilöryhmään tai muuhun kohderyhmään kohdistuvasta päätöksestä voitaisi tehdä hallintovalitusta.

Ilmailulain muutoksessa on kysymys EY:n sekundäärilainsäädännön täytäntöönpanosta. Sinänsä sovellettaessa kansallisessa tuomioistuimessa yhteisön oikeutta oikeudenkäyntimenettelyä ja oikeussuojakeinoja koskevat säännökset määräytyvät pääsääntöisesti kansallisen oikeusjärjestyksen mukaan. Yhteisön oikeus rajoittaa kansallista prosessisääntelyä kahden EY-tuomioistuimen oikeuskäytännössä kehitetyn perusperiaatteen mukaisesti, joista toinen on tehokkuusperiaate ja toinen vastaavuusperiaate. Vastaavuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltion prosessisäännökset eivät saa johtaa siihen, että yhteisön oikeuden turvaamien oikeuksien toteuttaminen on epäedullisempaa kuin samankaltaisten jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen perustuvien vaatimusten toteuttaminen. Kansallisen prosessisääntelyn on siten kohdeltava EY-oikeutta vähintään kuin kansallista oikeutta vastaavissa tilanteissa. Yhteisön oikeuden tehokkuus- ja vastaavuusnäkökulmasta oikeusministeriö on pitänyt parempana, että ilmailulakiin lisättävät säännökset tarkoittaisivat kaikilta osin Ilmailulaitoksen toimivaltasäännöksiä tehdä viime kädessä valituskelpoisia hallintopäätöksiä.

Valiokunta ehdottaa, että lainsäädäntöteknisesti selvennys toteutetaan siten, että ilmailulain 41 §:ää ei muuteta lainkaan. Ilmailulain 41 §:ään ehdotetut kaksi uutta momenttia voidaan sen sijaan muodostaa omaksi uudeksi pykäläkseen 41 a, jolloin vastaavasti 41 a § muuttuisi 41 b §:ksi jne.

Tässä mallissa uusi 41 a ja 41 c § hahmottuvat lähinnä säännöksiksi Ilmailulaitokselle kuuluvasta toimivallasta tehdä alustava periaatteellinen päätös niistä edellytyksistä, joilla konkreettisessa soveltamistilanteessa voidaan myöhemmin rajoittaa lentoliikennettä. Tämä alustava kannanotto voi olla sekin valituskelpoinen päätös, sillä KHO:n oikeuskäytännössä erilaisia periaatepäätöksiä on voitu myös pitää valituskelpoisina, mikäli periaatepäätöksillä on myöhempään päätöksentekoon ulottuvia oikeusvaikutuksia.

Oikeusministeriön arvion mukaan hahmotus, jossa osaa ehdotettuja säännöksiä pidettäisiin toimivaltasäännöksinä periaatepäätöksille eikä toimivaltasäännöksinä normipäätöksille ja muita säännöksiä konkreettisesti hallintopäätöksen tekemiseen toimivallan antavina säännöksinä, toteuttaa oikeussuojan saatavuutta huomattavasti paremmin kuin päätöksenteon luokittelu kokonaisuudessaan tai osaksi normipäätökseksi. Normipäätöksenteon osalta huomioon on lisäksi otettava se, että perustuslain 80 §:n 2 momentin nojalla keskushallintoviranomaisen määräystenantovaltuus edellyttää vielä tarkempaa ja täsmällisempää toimivallan määrittelyä kuin valtioneuvostolle ja ministeriöille kuuluvien asetuksenantotoimivaltuuksien määrittely.

Muutoksen seurauksena valiokunta on vastaavasti tarkistanut pykälänumeroinnin ja pykäläviittaukset kaikissa 41 §:n jäljessä olevissa pykälissä sekä voimaantulo- ja siirtymäsäännöksessä.

41 a §. Meluhaittojen rajoittaminen.

  Valiokunta ehdottaa yllä olevan johdosta 41 §:ssä ollutta kahta momenttia uuteen 41 a §:ään, jonka otsikkona on "Meluhaittojen rajoittaminen". Valiokunta on myös tarkistanut pykäläviittaukset koskemaan 41 b—41 e §:ää.

41 d (c). Vaatimukset niukasti täyttävien suihkukoneiden erityiset toimintarajoitukset.

  Valiokunta ehdottaa pykälään uutta 4 momenttia, jolla varmistetaan, että direktiivi tulee täsmällisesti implementoiduksi myös rajoitusten ilmoittamisvelvollisuuden osalta niin, ettei pykälien lukija joudu päättelemään asiaa muiden säännösten kautta.

Valiokunta on myös tarkistanut pykäläviittauksen koskemaan 41 c §:ää.

Voimaantulo- ja siirtymäsäännös.

  Säännöksessä on virhe 41 d (c) §:n soveltamisajankohdan osalta. Kehitysmaiden ilma-aluksia varten direktiivissä annettu siirtymäaika on 10 vuotta asetuksen voimaantulosta, eli määräpäivä on 28 maaliskuuta 2012, kuten ehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu. Valiokunta on myös tarkistanut pykäläviittauksen koskemaan 41 d §:ää. Valiokunta on tehnyt vastaavat korjaukset säännöksen muotoiluihin.