Perustelut

Maatalous

Valiokunta pitää tärkeänä maatalouden ja maaseudun kilpailukyvyn ja rakennekehityksen edistämistä. Maatalouspolitiikalla tulee tukea aktiivitilojen toiminnan kannattavuutta, viljelijöiden nousevaa tulokehitystä ja kotimaisiin raaka-aineisiin perustuvan elintarviketuotannon säilyttämistä nykytasolla. Tärkeätä on kehittää perheviljelmiin perustuvaa maataloutta siten, että tavoitteena on sen tuottavuuden nostaminen ja kilpailukyvyn parantaminen.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että maatalous siirtyi nopeasti vuosien 2006—2007 aikaisempia paremman kannattavuuden ja maataloustulon vuosista alhaisen tulotason ja kannattavuuden vuosiin 2008—2011. Suunta ei ole muuttumassa lähivuosina, ellei selvää käännettä ja voimakasta nousua maataloustuotteiden hinnoissa tapahdu vuoden 2011 jälkeen. Viljelijöiden tulotason ylläpitäminen on lisäksi vaikeaa tilanteessa, jossa maatalouden tuottavuutta ja rakennetta tulee kehittää samaan aikaan, kun tässä suhteessa kriittisten tuotantopanosten hinnat pysyvät korkeina. Tarvitaan myönteistä kehitystä maatalouden rakenteeseen ja maatilojen tuottokustannussuhteeseen sekä maataloustuotteiden hintojen nousua kuin myös maatalouden kilpailukyvyn parantumista, jotta tukien osuus maatalouden kokonaistuotoista voi alentua.

Valiokunta toteaa, että laajentavien tilojen haasteena on jatkossakin se, että vieraan pääoman lisääminen ensi vaiheessa heikentää kannattavuutta ja vasta viiveellä parantaa sitä. Myönteisen rakennekehityksen takaamiseksi ja tulotason kehityksen turvaamiseksi maatalouden tukiin tarvitaan vakautta ja pitkäjänteisyyttä. Korostaen sitä, että niin tulo- kuin rakennetuet ovat tärkeitä maatalouden kehittämisen kannalta, valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että hallitus seuraa nuorten viljelijöiden tilojen ja aktiivitilojen kannattavuuden kehitystä kaikilla tuotannonaloilla ja ryhtyy tarvittaessa toimiin toimintaedellytysten turvaamiseksi. Valiokunta kiinnittää huomiota maidontuotannon kannattavuuden turvaamiseen ja lihantuotannon kannattavuuden parantamiseen. Alkutuotannon asemaa elintarvikeketjussa on parannettava edistämällä tuotteiden pääsyä jakeluun ja kauppaan jalostuksen ja kaupan määräävää roolia samalla uudelleen arvioiden. Tavoitteena tulee olla markkinoiden nykyistä tasapainoisempi toiminta alkutuotannon kannalta. Erittäin tärkeää on myös, että maataloustuotteiden vienninedistämistämistoimia tehostetaan.

Viitaten edellä esitettyyn valiokunta toteaa, että erityisesti tilakoon kasvu edellyttää rakennetukien riittävyyttä ja hyödyntämistä. Rakennetukien hyödyntämisestä huolimatta investointien kannattavuus jää näillä näkymin alhaiseksi korkeina pysyvien panoshintojen vuoksi. Rakennetukien tarvetta voivat lisäksi jatkossa kasvattaa erilaiset ympäristö- ja eläinten hyvinvointitavoitteet, koska niihin vaikuttavat asiat usein määritellään maatilan investointien yhteydessä.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan vuonna 2011 pääosin maa- ja porotalouden rakennetukiin myönnettävien rakennetukiavustusten myöntömäärät jäänevät selvästi pienemmiksi kuin vuoden 2011 käyttösuunnitelmassa niihin varattu 94 miljoonaa euroa. Tämä johtuu ennen kaikkea viljelijöiden investointiaktiivisuuden vähentymisestä, koska maatalouden kannattavuustilanne on vaikea. Tilanne on jatkunut jo pari viime vuotta. Tästä huolimatta investointien rahoittamisessa käytettävän Maatalouden kehittämisrahaston (Makeran) rahoitustilanteen heikkeneminen jatkuu lähivuosina, koska Makeralle ei kerry merkittäviä tuloja, jotka ylläpitäisivät sen tasetta, eikä siirtoja valtion talousarviosta ole myöskään tiedossa. Valtiontalouden viime kehyksiin ei sisältynyt lainkaan määrärahaa talousarviosta Makeraan. Nykytasoinen varojen käyttö Makerasta on alustavien laskelmien mukaan mahdollista vuoteen 2014 asti, jonka jälkeen vuosina 2015 ja 2016 varoja voidaan käyttää vain noin puolet nykyisestä. Seuraavan EU:n rahoituskauden on tarkoitus alkaa vuonna 2014, eikä rakennetukien tukikohtaisista määristä ja niihin saatavasta EU:n osarahoituksesta ole vielä tietoa.

Valiokunta toteaa, että Makeran toiminta- ja taloussuunnitelmaa vuosille 2013—2016 ollaan parhaillaan valmistelemassa. Makeran toimivuus, rakenne ja asema nykymuotoisena investointien rahoituskanavana tulee arvioida. Valiokunta katsoo, että maatalouden rakennetuen turvaaminen pitkällä aikavälillä on Suomen maatalouselinkeinon kehittämisen keskeisimpiä haasteita. Sen vuoksi Makeran pääoma on turvattava ja se on säilytettävä edelleen maatalouden rakenteen kehittämisen keskeisenä rahoitusvälineenä.

Metsätalous

Valiokunta toteaa, että vuonna 2011 on KEMERA-töihin budjetoitu valtiontukea 76 miljoonaa euroa. Tämän vuoden määrärahatarpeeksi maa- ja metsätalousministeriö on arvioinut 90—95 miljoonaa euroa, joten kuluvana vuonna tehtäviä töitä siirtyy rahoitettaviksi 10—15 miljoonaa euroa vuoden 2012 määrärahasta, kun otetaan huomioon myös lisätalousarvioesitys. Loppuvuoden 2011 määrärahatarpeeseen vaikuttavat olennaisesti vuoden 2010 myrskytuhojen jälkeisten metsäviljelytöiden toteutustilanne sekä vuonna 2010 korjatun energiapuun haketusmäärät. Valtion III lisätalousarvioesityksessä 2011 ehdotetaan momentilta 30.60.47 (Pienpuun energiatuki) siirrettäväksi 3,75 miljoonaa euroa momentille 30.60.44 (Tuki puun tuotannon kestävyyden turvaamiseen). Koska momentin 30.60.47 määräraha on siirtomääräraha, kyseisen momentin määrärahaa siirtyisi käytettäväksi 9,75 miljoonaa euroa vuoden 2012 aikana. Vuonna 2012 olisi momentilla siten yhteensä käytettävissä 17 miljoonaa euroa. Määrärahaa voidaan kuitenkin käyttää vasta pienpuun energiatukijärjestelmän tultua voimaan.

Kun kyseiset metsätalouden määrärahat ovat jo viime vuosien valtion talousarvioissa olleet edellä todetun mukaisesti riittämättömiä ja ovat sitä tänäkin vuonna, valiokunta kiinnittää huomiota määrärahavähennysten aiheuttamaan erittäin vaikeaan tilanteeseen. Valiokunta painottaa sitä, että ehdotettu alhainen määrärahataso edellyttää joko tukijärjestelmien uudelleen arviointia kokonaan tai metsänhoidollisista tavoitteista tinkimistä. Valiokunta korostaa metsälainsäädännön metsänhoidollisten tavoitteiden toteuttamista. Valiokunta korostaa myös sitä, että puuntuotanto on poikkeuksellisen pitkäjänteistä toimintaa, jossa metsien hoitoon ja perusparannukseen tehtyjen investointien tuoma hyöty realisoituu vasta vuosikymmenten päästä. Vaikuttavuuden saamiseksi nuoren metsän hoidon tukea tulee suunnata siten, että pääosa työstä suuntautuu taimikonhoitotöihin. Kansantalouden näkökulmasta on perusteltua edistää kestävää metsätaloutta ja varmistaa tulevaisuuden puuntuotanto.

Valiokunta toteaa, että kestävällä metsätaloudella hillitään myös ilmastonmuutosta ja parannetaan mahdollisuuksia uusiutuvan energian käyttöön. Talousarvioesityksen mukainen rahoitus onkin erittäin ongelmallinen paitsi puuntuotannon turvaamisen osalta myös pienpuun energiakäytön lisäämisen kannalta. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä erityistä huomiota siihen, että energiapuun käyttöä on kaavailtu nostettavan aiemmin Kansallinen metsäohjelma 2015:ssä (KMO) tavoitellusta 8—10 miljoonan kiintokuutiometrin vuotuisesta käytöstä 15 miljoonaan kiintokuutiometriin.

Valiokunta huomauttaa, että EU:n säädöksiin perustuva uusiutuvan energian velvoitepaketti vuodelta 2010 edellyttää, että Suomi nostaa uusiutuvan energian osuuden 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Lisäystavoitteesta metsähakkeen osuus on yli puolet. Tällä hetkellä näyttää siltä, että esimerkiksi tuulivoimalle arvioitu lisäys uusiutuvaan energiaan ei toteudu ainakaan arvioidulla aikataululla erityisesti merituulivoiman korkean kustannustason vuoksi. Tämän vuoksi valiokunta katsoo, että uusiutuvan energian tukemisessa tulee voida joustavasti siirtää määrärahoja esimerkiksi energiapuun käytön edistämiseen, jotta haastavat uusiutuvan energian tavoitteet voidaan saavuttaa. Samalla tulee kuitenkin huolehtia siitä, että uusiutuvan energian tukipolitiikka säilyy ennakoitavana ja johdonmukaisena.

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma (METSO-ohjelma) on kokonaisuus, jota on tähän saakka toteutettu tasapainoisesti sekä maa- ja metsätalousministeriön että ympäristöministeriön määrärahoilla. Asenneilmapiiri metsien suojelua kohtaan on ohjelman avulla saatu muuttumaan merkittävästi myönteisemmäksi. Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamat toimenpiteet kohdistuvat talousmetsiin ja ympäristöministeriön toimenpiteet suojelualueille. Kun lähes 90 prosenttia Suomen metsistä on talousmetsiä, talousmetsien käsittely on keskeisessä asemassa monimuotoisuuden turvaamisessa. Tähän saakka ohjelman rahoituksesta on maa- ja metsätalousministeriön osuus ollut noin 40 prosenttia ja ympäristöministeriön osuus noin 60 prosenttia. Valiokunta toteaa, että valtion talousarvioesitys huomioon ottaen ohjelman tasapainoinen toteuttaminen vaikeutuu, koska maa- ja metsätalousministeriön määrärahaa supistetaan, kun taas ympäristöministeriön METSO-rahoitusta esitetään lisättäväksi hallitusohjelman mukaisesti. Määrärahan supistumisen seurauksena maa- ja metsätalousministeriön käytettävissä oleva määräraha menee kehyskauden lopussa lähes kokonaisuudessaan vanhojen ympäristötukisopimusten uusimiseen, eikä uusia METSO-kohteista tehtäviä sopimuksia juurikaan voida solmia. Kokonaistavoitteiden saavuttamisen kannalta valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että myös maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla METSO-ohjelman toteutus turvataan.

Metsäntutkimuksen edellytyksiin kehyskaudella vaikuttaa keskeisesti resurssien väheneminen. Metsäntutkimuksen resurssit vähenevät maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle ja eri hallinnonaloille yhteisesti kohdistettavilla säästöillä. Valiokunta toteaa, että resurssien leikkaaminen on erittäin ongelmallista, koska metsäalalla tutkimustiedon tarve kasvaa koko ajan.

Tutkimuksen ja maaseudun neuvonnan rahoitus

Valiokunta toteaa, että maa- ja elintarviketalouden kilpailukyky Suomen olosuhteissa perustuu tulevaisuudessa entistä enemmän kaikkien elintarvikeketjun toimijoiden vahvaan osaamiseen ja uusien innovaatioiden, kuten uudet tuotteet, jotka sisältävät bioenergian, uudet tuotantoteknologiat ja uudet ympäristöystävälliset tuotantotavat, kehittämiseen ja nopeaan käyttöönottoon.

Valiokunta pitääkin tärkeänä, että maaseutumaisilla seutukunnilla on tarjolla kattavat, maaseutuyritysten tarpeita vastaavat neuvontapalvelut, jotka luovat maaseudun kehittämiselle vankan osaamispohjan. Näiden pitkäjänteinen tarjonta ja kehittäminen on turvattava sekä kansallisin että EU:n osarahoittamin toimin. Neuvontajärjestöjen yritysneuvonnalla kehitetään maaseudun yrittäjyyttä, lisätään liiketoimintaosaamista sekä sukupolven- ja muita omistajanvaihdoksia. Neuvontajärjestöt ovat yhteistyössä maaseudun muiden toimijoiden kanssa edistäneet elinkeinotoiminnan kehitystä ja yritystoiminnan monipuolistumista maaseudulla. Maaseutukeskusten palveluista ovat vuosittain hyötyneet yli 30 000 tilaa ja maaseutuyritystä.

Maa- ja elintarviketutkimus tuottaa ja välittää yhteistyössä neuvonnan kanssa tutkimukseen perustuvaa tietoa maa-, puutarha- ja elintarviketalouden sekä näihin liittyvän maaseudun yritystoiminnan kehittämiseksi. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskukseen (MTT) on koottu maa-, puutarha- ja elintarviketalouden biologinen, taloudellinen ja teknologinen tutkimus. MTT:n tutkimus rakentaa keskeistä tietopohjaa koko elintarvikeketjulle tuotantopanosten ja raaka-aineiden tuotannosta samoin kuin jalostuksesta elintarvikemarkkinoiden ja kuluttajien valintoihin.

Valiokunta pitää tärkeänä, että momentilla 30.10.50 osoitetaan maatilatalouden ja muiden maaseutuelinkeinojen kehittämiseen samoin kuin momentilla 30.20.01 MTT:n toimintamenoihin riittävä rahoitus.

Kotimaisen ruoan- ja luomutuotannon edistäminen

Esityksen mukaan momenttien 30.20.46 ja 30.20.47 varoin tuetaan laajoja markkinoinnin valtakunnallisia ohjelmia ja tuotannon kehittämisohjelmia sekä edistetään lähi- ja luomuruoan käyttöä. On toteutettava hallitusohjelman mukainen luomualan ja lähiruoan kehittämisohjelma, jonka avulla tuotantoa monipuolistetaan ja lisätään kysyntää vastaavaksi, kehitetään luomuketjua ja nostetaan lähiruoan jalostusastetta. Luomu- ja lähiruoan osuuden kääntäminen vahvaan nousuun on otettava Suomen maatalouspolitiikan strategiseksi tavoitteeksi. Poikkihallinnollista yhteistyötä jalostuksen ja markkinoinnin edistämisessä tulee lisätä maa- ja metsätalousministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön välillä. Valiokunta pitää tärkeänä kehittää luomu- ja lähiruoan edistämisessä sellaisia konkreettisia toimenpiteitä, joilla menekkiä voidaan lisätä, elintarvikkeiden kuljetusmatkoja lyhentää ja lähellä tapahtuvaa jatkojalostusta edistää. Valiokunta pitää myös tärkeänä ammattimaisen sisävesikalastuksen edistämistä ja lähikalan markkinoillepääsyn helpottamista. Lisäksi kaupan ja teollisuuden asemaa lähiruoan elintarvikeketjussa tulee yhä tarkemmin seurata ja selvittää konkreettiset mahdollisuudet parantaa tuottajien asemaa.

Kasvihuonetuotanto

Viitaten lausuntoonsa hallituksen esityksestä energiaverotusta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi (MmVL 20/2010 vp — HE 147/2010 vp) valiokunta toteaa, että energiaintensiivisten yritysten veronpalautusjärjestelmää tulee uudistaa siten, että myös pienet kasvihuoneyritykset pääsevät palautuksen piiriin. Tällä hetkellä energiaveroja leikataan vain siltä osin kuin ne ylittävät 50 000 euroa.

Poistokalastus

Särkikalojen tehostetun ammattipyynnin avulla on mahdollista tehokkaasti poistaa Itämerestä ja muista rehevöityneistä vesistöistä fosforia. Tänä vuonna on käynnistetty valtakunnallinen ohjelma ammattikalastajien poistokalastuksen tukemiseksi merialueella sekä Lokka-Porttipahdan alueella, Säkylän Pyhäjärvessä ja Onkamonjärvessä. Elinkeinokalatalouden ja markkinoinnin sekä rakennepolitiikan edistämistä koskevan siirtomäärärahan yhteydessä mainitaan, että määrärahaa voidaan käyttää merikalastuksen poistokalastuksen edistämisestä aiheutuvien menojen maksamiseen. Valiokunta pitää tärkeänä, että tämän määrärahan käyttö on mahdollista myös sisävesillä. Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että poistokalastusjärjestelmän vakiinnuttamiseksi tarvitaan 3—5 vuoden ohjelma, jolla tuetaan ammattikalastusjärjestelmän rakentumista sekä sisävesillä että merialueella.

Tiet

Valiokunta kiinnittää tässäkin yhteydessä huomiota siihen, että toimivalla tieverkostolla on keskeinen merkitys maaseudun kaikkien toimintojen kannalta. Se on myös puuntuotannon ja puunhankinnan perusedellytys. Tieverkoston puutteet, erityisesti kelirikkokausina, aiheuttavat alalle voimakkaan kausivaihtelun, josta aiheutuu lisäkustannuksia. Myös yksityisteiden kunto on tärkeää maaseutuelinkeinoille ja teiden varsilla asuville. Valiokunta pitää välttämättömänä, että teiden kunnostamisen suoritemääristä huolehditaan. Lisäksi alempiasteisen tieverkoston taso on laskenut ja vaatii kohentamista.

Vesitalous

Sää- ja vesiolojen ääri-ilmiöiden yleistyessä kasvaa tarve varautua tulvariskeihin, kuivuuteen sekä vesihuollon erityistilanteisiin. Myös vesistörakenteiden perusparannustoimenpiteiden tarve ja vesistöjen vesienhoitosuunnitelmien mukainen kunnostamistarve kasvavat. Luvun määrärahoilla edistetään myös vesihuollon alueellista yhteistyötä, erityistilanteisiin varautumista sekä maaseudun vesihuoltoa.

Momentin 30.50.31 (Vesihuollon ja tulvasuojelun tukeminen) määrärahalla tuetaan vesistö- ja vesihuoltotoimenpiteitä avustuksena tai erityisistä syistä myös valtion työnä. Momentille kohdistetaan 3 miljoonan euron hallitusohjelman mukainen säästö vuonna 2012. Vesihuoltotoimenpiteiden avustamiseen tarkoitettu määräraha on tarkoitus suunnata viime vuosien tapaan ensisijaisesti viemäriverkostojen laajentamiseen haja-asutusalueilla. Suuresta kysynnästä huolimatta määrärahasta ei ole mahdollista myöntää tukea muille uusille vesihuoltohankkeille. Valiokunta kiinnittääkin huomiota määrärahan alhaiseen tasoon.

4H-toiminta

4H-toiminta edistää maaseudun elinvoimaisuutta ja vetovoimaisuutta asuinympäristönä tarjoamalla monipuolista harrastus- ja palvelutoimintaa, työllistämällä nuoria ja tarjoamalla heille mahdollisuuksia yrittäjyyden kokeilemiseen omalla kotiseudullaan. Valiokunta painottaakin toiminnan merkitystä nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamisessa. Erilaiset käytännön taitoja edellyttävät metsä-, luonto- ja ympäristöasiat ovat myös toiminnan painopistealueita. Kerhoja on 2 900 kappaletta ja toiminnan piirissä noin 70 000 lasta ja nuorta.

Esityksessä momentille 30.10.55 (Valtionapu 4H-toimintaan) ehdotetaan määrärahojen tason alentamista kuluvan vuoden talousarvioon verrattuna. Edellä esitettyyn viitaten valiokunta pitää tärkeänä, että 4H-toimintaan osoitetaan riittävä määräraha.

Hevostalous

Hevostalous ja siihen liittyvät toiminnot (mm. hevoskasvatus, valmennustoiminta ja muut toimintoja tukevat palvelut) ovat sosioekonomisessa mielessä merkittävä toimiala Suomessa. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että hevoskasvatusta ja hevosurheilua edistetään.

Porotalous

Porotaloudella on merkittävä rooli pohjoisen harvaanasutun maaseudun elinkeinona. Se luo toimeentulomahdollisuuksia, se on merkittävä imagollinen sidostoimiala matkailulle ja sillä on myös huomattava kulttuurinen merkitys. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että porotalouden edistämiseen varataan riittävä määräraha.

Riistavahingot

Riistavahinkolain (105/2009) 9 §:n 2 momentin mukaan riistaeläinten (mm. suurpedot) aiheuttamien vahinkojen korvaaminen on mahdollista vain valtion talousarvion asettamissa rajoissa. Valiokunta korostaa sitä, että korvausten keskeytymättömän maksamisen turvaamiseksi tulee tarkoitukseen varata määräraha, jonka voidaan arvioida kattavan vahingot.