Perustelut

Maatalous

Valiokunta pitää tärkeänä maatalouden ja maaseudun kilpailukyvyn ja rakennekehityksen edistämistä. Harjoitettavalla maatalouspolitiikalla tulee tukea aktiivitilojen toiminnan kannattavuutta, viljelijöiden nousevaa tulokehitystä ja kotimaisiin raaka-aineisiin perustuvan elintarviketuotannon säilyttämistä nykytasolla. Tärkeää on kehittää perheviljelmiin perustuvaa maataloutta siten, että tavoitteena on sen tuottavuuden nostaminen ja kilpailukyvyn parantaminen.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että liittymissopimuksen 141 artiklaan perustuvan neuvottelutuloksen toimeenpano sellaisenaan merkitsee sopimuskaudella Etelä-Suomen viljelijöille huomattavia tulonmenetyksiä. Tulotukien maksuvaltuus alenee tukikaudella 2008—2013 asteittain vuoden 2008 enintään 93,9 miljoonasta eurosta enintään 62,93 miljoonaan euroon vuonna 2013. Vuoden 2007 tuotannolle tukea voitiin maksaa enintään 94 miljoonaa euroa. Sianliha- ja siipikarjatuotannon tukimenetykset ovat sopimuskaudella yli 60 prosenttia. Mikäli rakennekehitykseen ei kohdenneta riittävästi varoja, elintarviketeollisuuden kotimaisen raaka-aineen saanti vähenee.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että rakennetukien vuosittainen rahoitustarve on noin 140—150 miljoonaa euroa. Kehyskaudella maatilatalouden kehittämisrahaston (Makeran) rahoitusmahdollisuudet jäävät kuitenkin vuositasolla noin 95 miljoonaan euroon. Liittymissopimuksen 141 artiklaan liittyvässä komission päätöksessä vaaditaan, että kotieläintuotantoaloille maksetaan aloitus- ja investointituet korotettujen tukitasojen mukaan. Koska tavoitteena on maksaa yhtäläiset aloitustuet koko maassa, rahoitusvarojen niukkuus kohdentuu erityisesti C-tukialueelle. Valiokunta pitääkin välttämättömänä, että Makeran rahoitusvaroja lisätään.

Tärkeää on myös edistää viljelijöiden tulokehitystä verotuksen keinoin. Verotukseen tehtävillä muutoksilla voidaan helpottaa erityisesti Etelä-Suomen maatilojen sopeutumista 141-ratkaisun seurauksiin ja tuotantoaan jatkavien viljelijöiden tilannetta. Hallitusohjelman mukaan hallitus varautuu alentamaan maatalouden tuotantokustannuksia siirtämällä maatalous samaan sähköveroluokkaan teollisuuden kanssa ja kasvattamalla polttoöljyn kokonaisveropalautusta. Lisäksi ohjelman mukaan perintö- ja lahjaverotus poistetaan kokonaan maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksilta.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kehyspäätöksessä edellytetään maatalouden tutkimustoiminnan henkilöstömäärää vähennettäväksi. Valiokunta pitää kuitenkin erittäin tärkeänä, että maatalouden ja maaseudun tutkimustoimintaan osoitetaan sen tason turvaava rahoitus ja että maaseutumaisille seutukunnille taataan kattavat, maaseutuyritysten tarpeita vastaavat koulutus- ja neuvontapalvelut, jotka luovat maaseudun kehittämiselle vankan osaamispohjan.

Metsätalous

Valiokunta toteaa, että maa- ja metsätalousministeriön kehykseen vuosille 2009—2012 varattavaksi esitetty 41,7 miljoonan euron suuruinen lisämääräraha kattaisi pääasiassa metsäkeskuksille ja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiolle metsänomistajien neuvonnan lisääntymisestä aiheutuvia menoja, Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman 2008—2016 (METSO) toteuttamiseen talousmetsissä tarkoitettuja menoja ja metsäautoteiden perusparannustyökustannuksia. Metsäkeskusten ja kehittämiskeskuksen rahoituskehyksiä lisättiin 14,5 miljoonalla eurolla verrattuna aikaisempiin kehyspäätöksiin. Lisäys kohdennetaan metsänomistajien neuvonnan lisäämiseen ja tietojärjestelmien uudistamiseen, joihin molempiin panostaminen on tärkeää, kun pyritään nostamaan maamme metsien käyttöastetta. Teollisuuden puuhuollon turvaamiseksi tarvitaan erityisesti panostusta toimiin, joilla voidaan nopeasti lisätä metsiemme hakkuita, kun puuhuoltoa uhkaa tuontipuun saatavuuden nopea tyrehtyminen. Metsäkeskukset ovat keskeinen toimija, kun pyritään nopeasti tehostamaan metsävaratietojen hyödyntämistä, lisäämään metsänomistajille suunnattua neuvontaa ja nopeuttamaan palvelumarkkinoiden kehittymistä metsätaloudessa.

Valiokunta kiinnittää metsäkeskusten osalta myös huomiota siihen, että valtioneuvoston kanslian asettama metsäteollisuuden ja metsäsektorin toimintaedellytystyöryhmä esitti väliraportissaan 15.2.2008 viiden miljoonan euron lisäpanostusta metsäkeskuksille jo tämän vuoden lisätalousarvioon. Väliraporttiin viitaten valiokunta korostaa sitä, että nykytilanteessa on perusteltua suunnata metsäkeskusten voimavaroja maastotiedon keruun ohella nopeavaikutteiseen neuvontaan ja markkinointiin. Puun markkinoilletulon parantaminen on asetettava metsäkeskusten tärkeimmäksi tulostavoitteeksi kestävää metsätaloutta edistävien toimenpiteiden ohella. Metsänhoitotoimenpiteitä tulee tehostaa, jotta metsätalouden edellä todetut tavoitteet voidaan saavuttaa. Kansallinen metsäohjelma 2015:ta (kansallinen metsäohjelma) koskevassa valtioneuvoston periaatepäätöksessä 27.3.2008 esitetään metsäkeskusten valtionavun tasoksi 55 miljoonaa euroa vuodessa.

Valiokunta toteaa, että kestävän metsätalouden rahoitukseen, ns. KEMERA-varoihin, uudet kehykset tuovat lisäystä viisi miljoonaa euroa, jotka suunnataan vain metsäteiden perusparannuksiin. Päätökset parantavat hieman rahoitustilannetta, mutta keskimääräinen vuotuinen rahoitus, noin 72 miljoonaa euroa, ei vastaa kansallisessa metsäohjelmassa määritettyä 85 miljoonan euron vuotuista tarvetta. Valiokunta kiinnittääkin huomiota siihen, että riittämätön rahoitus saattaa kasvattaa edelleen metsänhoidon (taimikot ja nuoret metsät) ja metsänparannuksen (ojitusalueiden ja metsäteiden kunnostus) tekemättömien töiden määrää. Nämä pienentäisivät tulevaa puuntuotosta tilanteessa, jossa puuntuotosta tulisi kasvattaa kaikin keinoin, jotta turvataan tulevaisuuden puuraaka-aineen saatavuus ja metsähakkeen kasvava tarve energian tuotantoon. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on tuotu myös esiin, että viime ja kuluva vuosi ovat osoittaneet, että metsänomistajilla on halukkuutta panostaa aiempia vuosia selvästi enemmän metsiensä hoitotöihin. Kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisten töiden lisääntyminen viime vuonna johti näihin töihin tarkoitettujen valtion määrärahojen loppumiseen jo hyvissä ajoin ennen vuoden vaihdetta. Tänä vuonna ollaan näillä näkymin vastaavassa tilanteessa jo loka-marraskuun vaihteessa. Edellä esitetyn perusteella valiokunta korostaa sitä, että valtiontalouden kehyksissä metsäalan eri toimenpiteisiin osoitettavien määrärahojen tasoa tulee vuosittaisissa valtion talousarvioesityksissä harkita uudelleen toimenpiteiden kohdentamistarpeiden muuttuessa. Samalla valiokunta korostaa sitä, että valtiontalouden yleisessä suunnittelussa tulee pyrkimyksenä olla, että jo vuosittaisissa talousarvioesityksissä eri rahoitustarpeet voidaan ottaa huomioon, jotta valtion lisätalousarvioesitysten antamista voidaan välttää.

METSOn rahoitukseen on kehyskaudella varattu rahoitusta sekä maa- ja metsätalousministeriön että ympäristöministeriön hallinnonaloille. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että maa- ja metsätalousministeriön toimenpiteisiin varattu vuotuinen rahoitus 11,7 miljoonaa euroa kattaa noin puolet ohjelmassa esitetystä 21 miljoonan euron tarpeesta. Ympäristöministeriön toimenpiteisiin varattu vuotuinen rahoitus, 28 miljoonaa euroa kattaa noin 40 prosenttia ohjelmassa esitetystä 66 miljoonan euron tarpeesta. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä onkin todettu, että määrärahat ovat riittävät METSOn käynnistämiseen ja etenkin niiden valmiuksien luomiseen, jotta ohjelmaa voidaan ryhtyä vuoden 2010 alussa toteuttamaan täydellä teholla. Kehyspäätös on kuitenkin METSO-ohjelman toteuttamisen kannalta riittämätön.

Liikenneväylien rahoituksen osalta hallituksen kehyspäätöksessä on metsätalouden kannalta myönteistä puuhuollon turvaamiseen kohdistettu lisärahoitus sekä perustienpidossa että perusradanpidossa. Myös yksityistieavustusten merkittävä lisäys on puukuljetusten kannalta oikean suuntainen. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että perusväylänpidon rahoituksen taso pysyy lähes entisellään, huolimatta esimerkiksi kansallisessa metsäohjelmassa todetusta lisäystarpeesta. Valiokunta pitääkin erittäin tärkeänä niin maaseudun asukkaiden kuin maaseudun yritystoiminnan kannalta yleisestikin, että liikenneväylien yleistä kuntoa ja palvelutasoa voidaan nostaa. Erityisesti alempiasteisen tieverkoston taso on laskenut ja vaatii kohentamista.

Valiokunta korostaa tässäkin yhteydessä metsätalouden ammattihenkilöstön koulutuksen merkitystä. Välttämätöntä on, että ammattitaitoisen työvoiman saatavuus turvataan. Kotimaisen puun käytön lisäämiseksi tarvitaan tuhansia puuntuotannon ja puunkorjuun ammattilaisia, joiden kouluttaminen on saatava käyntiin välittömästi. Metsäkoneiden ja puutavara-autojen kuljettajapula rajoittaa jo nyt puunhankintaa.

Metsäntutkimuslaitos (Metla) osallistuu kansallisen metsäohjelman toteuttamiseen ministeriön kanssa sovittavalla tavalla. Lisäksi Metla osallistuu maamme metsäklusteria koskevan tutkimusohjelman toteuttamiseen. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kehyspäätöksessä edellytetään Metlan henkilöstöä vähennettäväksi 12 prosentilla vuosina 2008—2011. Valiokunta toteaa, että maamme metsäklusterin kansainvälisen kilpailukyvyn turvaaminen on erittäin tärkeää maamme kansantalouden näkökulmasta. Ottaen erityisesti huomioon maamme metsätalouden edellä selostetut haasteet teollisuuden puuhuollon turvaamisessa metsäntutkimuksen ja metsäteknologiaan liittyvän osaamisen merkitys korostuu entisestään. Puuntuotantomme merkitys koko yhteiskunnalle on erittäin merkittävä, mikä edellyttääkin, että metsäalan tutkimus- ja kehitystyötä lisätään ja että nykyisten alueellisten tutkimusasemien toimintaedellytykset turvataan.