Yleisperustelut

Yleistä

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Vesihuoltolain uudistamista koskevan esityksen yleisenä tavoitteena on turvallisten ja kohtuuhintaisten vesihuoltopalvelujen saatavuuden varmistaminen sekä sade- ja sulamisvesien eli hulevesien hallinnan parantaminen. Ehdotettu uusi sääntely on suurelta osin nykyistä vesihuoltolakia tarkentavaa tai täydentävää. Lain perusteet ja vesihuollon kehittämiseen, järjestämiseen ja huolehtimiseen liittyvät periaatteet ja vastuut säilyvät ennallaan.

Lakiehdotuksen keskeiset muutokset liittyvät vesihuoltoverkostojen asianmukaisen ylläpidon kehittämiseen ja hulevesien hallinnan tehostamiseen sekä vesihuollon häiriötilanteiden nykyistä parempaan hallintaan. Vesihuoltolain uudistuksella pyritään myös vähentämään käsittelemättömien jätevesien vuotoja ja ohijuoksutuksia jätevedenpuhdistamoilla. Valiokunta pitää tärkeänä hulevesien kokonaishallinnan parantamista sään ja vesiolojen äärevöityessä ilmastonmuutoksen myötä.

Valiokunta toteaa, että nykyinen vesihuoltolaki (119/2001) tuli voimaan vuonna 2001. Sen jälkeen siihen on tehty vain hyvin vähäisiä muutoksia. Laissa säädetään vesihuollon kehittämisestä, vesihuoltopalvelujen järjestämisestä, niistä huolehtimisesta sekä vesihuoltolaitoksen ja sen asiakkaan välisestä suhteesta. Vesihuollolla tarkoitetaan veden johtamista, käsittelyä ja toimittamista talousvetenä käytettäväksi sekä jäteveden, huleveden ja perustusten kuivatusveden poisjohtamista ja käsittelyä. Keskeisiä vesihuollon toimijoita ovat kunta, vesihuoltolaitos ja kiinteistön omistaja tai haltija.

Vesihuoltolain mukaisesti kunnan tulee kehittää vesihuoltoa alueellaan ja järjestää vesihuoltopalvelut, jos suurehkon asukasjoukon tarve tai terveydelliset taikka ympäristönsuojelulliset syyt sitä vaativat. Kunta tekee päätöksen vesihuoltolaitoksen toiminta-alueesta, jolla vesihuoltolaitos huolehtii vesihuollosta. Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella oleva kiinteistö tulee liittää laitoksen vesijohtoon ja jätevesiviemäriin sekä huleveden ja perustusten kuivatusveden poisjohtamista varten tarkoitettuun viemäriin, ellei kunnan ympäristönsuojeluviranomainen myönnä päätöksellään liittämisvelvollisuudesta erillistä vapautusta.

Nykyisen vesihuoltolain mukaan vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella olevan kiinteistön on pääsääntöisesti liityttävä laitoksen vesijohtoon ja viemäriin. Valiokunta toteaa, että liittymisvelvollisuudesta vapauttamista koskevissa tulkinnoissa on ollut suurta vaihtelua. Erityisesti esille on noussut liittymisvelvollisuuden kohtuuttomuus niissä tilanteissa, joissa haja-asutusalueella sijaitsevan kiinteistön vesihuolto on toteutettu asianmukaisin kiinteistökohtaisin ratkaisuin ennen vesihuoltoverkoston rakentamista alueelle. Valiokunta pitää hyvänä, että lakiehdotuksessa liittymisvelvollisuuden selkeää epäkohtaa esitetään korjattavaksi uudistamalla vapauttamista koskevaa sääntelyä.

Valiokunta toteaa, että nykyinen vesihuoltolaki on perusteiltaan osoittautunut toimivaksi järjestelmäksi. Suomessa on kaikkiaan noin 1 500 vesihuoltolaissa tarkoitettua vesihuoltolaitosta. Vesihuoltolaitosten vesijohtoverkostojen piirissä on tällä hetkellä yli 90 prosenttia ja viemäriverkostojen piirissä runsaat 80 prosenttia Suomen talouksista. Lisäksi Suomessa toimii noin 1 400 vesiosuuskuntaa, joiden osalta kyseessä on merkittävä kylien yleishyödyllisen liiketoiminnan muoto.

Valiokunta pitää myös erittäin tarpeellisena lakiehdotuksen aiempaa laajempia säännöksiä siitä, että vesihuollosta perittävillä maksuilla tulee kattaa jatkossa sekä vesihuoltolaitoksen uus- että korvausinvestoinnit. Muutostarpeita vesihuoltolakiin aiheuttaa myös tarve parantaa vesihuoltopalvelujen toimintavarmuutta vesihuoltoverkostojen kunto ja sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen huomioon ottaen. Lisäksi vesihuoltolaitoksen toiminta ja talous luonnollisessa monopoliasemassa tulee saattaa huomattavasti läpinäkyvämmäksi riippumatta laitoksen organisaatiomuodosta. Valiokunta pitää myös erittäin tarpeellisena vesihuoltolaitosten tiedotuksen ja avoimuuden lisäämistä kiinteistönomistajien ja -haltijoiden suuntaan.

Vesihuoltoverkoston kunnossapito on vesihuollon kasvava riski ja uhkatekijä. Valiokunta korostaa sitä, että vesihuoltoverkostojen puutteellinen ylläpito ja riittämätön peruskorjaus ovat muodostuneet viime vuosikymmenien aikana vähitellen vakavaksi ongelmaksi. Keskeisenä puutteena on kuntien riittämätön panostus verkoston saneerauksiin ja sitä kautta kasvava saneerausvelka. Valiokunta pitää syntynyttä korjausvelkaa erittäin suurena piilevänä ongelmana, johon tulee puuttua laajalla keinovalikoimalla. Valiokunta palaa asiaan jäljempänä mietinnössä.

Vesihuollon kehittäminen ja järjestäminen

Lakiehdotuksessa kunnan yleisiä velvoitteita vesihuollon kehittämiseen ja järjestämiseen muutetaan lisäämällä vesihuollon kehittämiseen yhteistyövelvoitteita. Esityksen mukaan kuitenkin pakollisesta erillisestä kehittämissuunnitelmasta luovuttaisiin. Kunta voi valita, päivittääkö se vesihuollon kehittämissuunnitelman vai suunnitteleeko se kehittämistä muulla tavalla. Valiokunta painottaa vesihuollon systemaattisen suunnittelun tarvetta, mutta korostaa sitä, että erillisen kehittämissuunnitelmavelvoitteen poistaminen antaa kunnille mahdollisuuksia nykyistä joustavampaan suunnitteluun.

Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueiden rajausperusteissa viitataan toteutuneeseen tai suunniteltuun yhdyskuntakehitykseen ja laissa tarkoitettu tavoitteellinen aikataulu toiminta-alueen osien saattamiseksi vesihuoltolaitoksen verkostojen piiriin sidotaan selkeämmin yhdyskuntakehityksen tarpeisiin. Valiokunta toteaa, että myös sääntelyä toiminta-alueen hyväksymisestä tarkennetaan ja siinä kiinnitetään nykyistä selkeämmin huomiota asiasta tiedottamiseen ja vesihuollon maksujen kohtuullisuuteen. Lisäksi esityksessä mahdollistetaan vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen supistaminen tietyin edellytyksin, jos kunnan velvollisuus vesihuoltolaitoksen palvelujen järjestämiseen on poistunut. Valiokunta katsoo, että vesihuoltolain toiminta-alueen supistamista koskevien säännösten selkeyttäminen on tarpeen, jotta vesihuolto voidaan muuttuneissa olosuhteissa järjestää kiinteistönomistajien ja haltijoiden kannalta järkevästi.

Liittymispakko

Nykyiseen vesihuoltolain 10 §:ään sisältyvä kiinteistön liittämisvelvollisuus laitoksen verkostoon on usein koettu epäoikeudenmukaiseksi tilanteessa, jossa haja-asutusalueella kiinteistökohtainen vesihuolto jo täyttää asianmukaisesti lainsäädännössä esitetyt vaatimukset. Valiokunta painottaa sitä, että nykyisen vesihuoltolain soveltamisessa on esiintynyt tietyissä yksittäistapauksissa liittymispakkoa koskevia selkeitä ylilyöntejä ja kiinteistönomistajien kannalta kohtuuttomia lopputuloksia.

Valiokunta katsoo, että hallituksen esityksessä liittymispakkoon liittyviä epäkohtia on onnistuneesti korjattu. Lakiehdotuksen 10 §:n 2 momentin mukaan taajaman ulkopuolista kiinteistöä ei tarvitse liittää vesihuoltolaitoksen vesijohtoon, jos momentissa tarkoitetut edellytykset täyttyvät. Poikkeuksen myöntämisen perusedellytyksenä on esityksen mukaan se, että kiinteistön vesihuoltolaitteisto on rakennettu ennen vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen hyväksymistä. Toinen edellytys on se, että kiinteistöllä on käytettävissä riittävästi terveydensuojelulain mukaiset laatuvaatimukset täyttävää talousvettä.

Taajaman ulkopuolella kiinteistöä ei tarvitse liittää vesihuoltolaitoksen jätevesiviemäriin, jos kiinteistön vesihuoltolaitteisto on rakennettu ennen vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen hyväksymistä ja jätevesien johtamisessa sekä käsittelyssä noudatetaan, mitä ympäristönsuojelulaissa (86/2000) säädetään. Valiokunta toteaa myös, että taajaman ulkopuolella sijaitsevaa kiinteistöä ei tarvitse liittää lakiehdotuksen 10 §:n mukaan jätevesiviemäriin silloinkaan, jos kiinteistöllä ei ole vesikäymälää ja sen jätevedet käsitellään ympäristönsuojelulain mukaisesti. Lisäksi liittämisvelvollisuudesta vapauttamisen perusteita tarkennetaan siten, että vapautus voidaan myöntää toistaiseksi voimassa olevana tai määräaikaisena ja että liittämisen kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon kiinteistön vesihuoltolaitteiston rakentamisesta aiheutuneet kustannukset.

Valiokunta toteaa lisäksi, että liittymispakosta vapauttamiseen sisältyy erillinen siirtymäsäännös. Ennen lain voimaantuloa hyväksytyllä vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella, jossa laitos on jo ryhtynyt toimenpiteisiin vesihuollosta huolehtimiseksi, kiinteistön liittämisvelvollisuus vesihuoltolaitoksen vesijohtoon ja viemäriin määräytyy 31 päivään joulukuuta 2018 asti nykyisen vesihuoltolain 10 §:n mukaisesti. Valiokunta toteaa, että edellä mainittu siirtymäsäännös on tarpeen jo pitkällä suunnittelussa olevien hankkeiden loppuun saattamiseksi ja aloitettujen vesihuoltohankkeiden loppuunsaattamisen turvaamiseksi. Hallituksen esityksen siirtymäsäännöksiä koskevissa perusteluissa todetaan, että vesihuollosta huolehtimisen toimenpiteillä tarkoitettaisiin verkoston rakentamistoimenpiteitä tai niiden aktiivista suunnittelua tai valmistelua. Valiokunta toteaa, että rakentamistoimenpiteet muodostavat selväpiirteisen rajan siirtymäsääntelyn soveltamiselle, mutta valmistelussa ei ole aina osoitettavissa täysin selväpiirteistä rajakohtaa, jossa suunnittelu tai valmistelu olisi muotoutunut aktiiviseksi. Valiokunta katsoo, että siirtymäsääntely tulee suunnittelun osalta sovellettavaksi silloin, kun suunnnittelu on jo edennyt pitkälle ja rakentaminen on alkamassa. Rakentamistoimenpiteiden aloittamiseen voidaan rinnastaa se, että asiasta on tehty rakennusurakoitsijan kanssa sopimus tai sopimukset. Käytännössä raha- ja maksuliikennettä koskevan velvoitteen olisi tullut tavalla tai toisella alkaa tai se olisi sopimuksen perusteella tullut mahdollistaa.

Vesihuollon riskien hallinta

Vesihuoltopalvelujen toimintavarmuutta on tarpeen parantaa erityisesti vesihuoltoverkostojen kunnon huononemisen ja sään ääri-ilmiöiden lisääntymisen takia. Esityksen mukaan vesihuoltolakiin sisällytetään varsin kattavat säännökset vesihuoltolaitosten velvollisuuksista varautua häiriötilanteisiin.

Valiokunta toteaa, että vesihuoltolaitoksen tulee jatkossa laatia suunnitelma häiriötilanteisiin varautumisesta yhteistyössä eri tahojen kanssa ja ryhtyä sen perusteella toimenpiteisiin vesihuollon palvelujen varmistamiseksi. Laitosten tulee olla selvillä raakaveden laatuun ja määrään kohdistuvista riskeistä sekä laitteistojensa kunnosta sekä tarkkailla raakaveden määrän ja laadun ohella laitteistonsa kuntoa ja vuotovesien määrää. Lisäksi laitoksen tulee saattaa verkostotietonsa sähköiseen muotoon.

Vesihuoltolain 15 §:ään ehdotetuilla vesihuoltolaitoksen selvilläolo- ja tarkkailuvelvoitteilla sekä 15 a §:n suunnitelmalla palveluiden turvaamisesta häiriötilanteissa varmistetaan nykyistä paremmin se, että kuluttajille ja yrityksille toimitettava talousvesi täyttää sille talousvesiasetuksissa säädetyt laatuvaatimukset kaikissa olosuhteissa ja tilanteissa. Lakiehdotuksen 15 a §:n 2 momentissa säädetään vesihuoltolaitoksen velvollisuudesta laatia suunnitelma häiriötilanteisiin varautumisesta ja 4 momentissa annetaan valtioneuvostolle valtuus antaa lakia tarkentava asetus varautumisesta. Valiokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvoston asetus varautumissuunnitelman sisältövaatimuksista ja muiden kunnan varautumissuunnitelmien yhteensovittamisesta valmistellaan mahdollisimman pian lain voimaantulon jälkeen.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota häiriötilanteisiin varautumista koskevan asetuksenantovaltuuden avoimuuteen lakiehdotuksen 15 a §:ssä. Lain säännöksistä ei perustuslakivaliokunnan mukaan ilmene, millaista varautumista häiriötilanteisiin vesihuoltolaitokselta edellytetään varautumissuunnitelman laatimisen ja sen perusteella tarvittaviin toimenpiteisiin ryhtymisen lisäksi. Lakiehdotuksessa jää epäselväksi se, millaisista asioista asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä. Valiokunta ehdottaa säännöksen täydentämistä jäljempänä yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevällä tavalla.

Vesihuoltoverkoston korjausvelka

Lakiehdotuksessa korostetaan sitä, että vesihuollosta perittävillä maksuilla tulee kattaa sekä vesihuoltolaitoksen uus- että korjausinvestoinnit. Valiokunta pitää riskien hallinnan kehittämistä täysin välttämättömänä, koska tällä hetkellä vesihuollon korjausinvestointeihin varautumisessa ja niiden toteuttamisessa on vakavia puutteita. Suuri osa nyt kunnostuksen tarpeessa olevasta vesihuoltoverkostosta on rakennettu 1960—1970-luvuilla. Tämänaikaiset putkistot näyttävät rapistuvan jopa nopeammin kuin yhtä tai kahta vuosikymmentä aiemmin rakennettu verkosto.

Maan alle, pois näkyvistä on kaivettu kaikkiaan noin 100 000 kilometriä vesijohtoja ja noin 50 000 kilometriä jätevesijohtoja. Huonokuntoisten vesijohtojen osuus on ollut vuonna 2008 arvioiden mukaan noin 6 prosenttia vesijohtoverkoston kokonaispituudesta ja huonokuntoisten viemärien osuus noin 12 prosenttia viemäriverkoston kokonaispituudesta. Huonojen ja erittäin huonokuntoisten viemärien pituuden on arvioitu vuonna 2008 olleen yli 5 500 kilometriä.

Valiokunta tähdentää sitä, että vesihuoltoverkoston korjausvelan kustannuksista ei ole tällä hetkellä tarkkoja tietoja, mutta korvausvelka on hyvin todennäköisestä miljardiluokkaa. Saneerausvelan tarkempaa arviointia haittaa se, että verkostojen uudisrakentamis- ja saneeraustasoista ei ole vuosiin pystytty julkistamaan yhtenäisiä tilastoja. Nykyisten asiantuntija-arvioiden mukaan saneeraustarve on kaksin-kolminkertainen nykyiseen kunnostuspanostukseen verrattuna. Vesihuoltoverkoston korjausvelka lisää todennäköisesti myös vesihuollon häiriötilanteiden määrää.

Vesihuoltoverkoston saneerausvelan kiinnikuromisessa on riittävien taloudellisten resurssien lisäksi muitakin ongelmia: verkostojen saneeraus vaatii yhteensovittamista esimerkiksi katusaneerauksen ja muiden johtojen saneerauksen kanssa. Valiokunta korostaa sitä, että kiinteistöjen liittymäjohtojen saneeraus tulee hoitaa lähtökohtaisesti katujohtojen saneerauksen kanssa samanaikaisesti aina, kun se vain on mahdollista. Valiokunta pitää välttämättömänä, että korjausinvestointeja ja korvausvelkaa koskevan sääntelyn täydentämisen lisäksi edistetään valtakunnallisesti vesihuoltoverkoston saneerausta kokonaisvaltaisesti. Valiokunta painottaa sitä, että myös valtion tulee osallistua korjausvelan pienentämiseen.

Vesihuoltolaitosten talouden ja toiminnan läpinäkyvyyden parantaminen

Valiokunta painottaa kohtuuhintaisten vesihuoltopalveluiden tarvetta kansalaisten kannalta, koska vesihuoltolaitos toimii luonnollisena monopolina eikä laitoksen asiakkaalla ole mahdollisuutta kilpailuttaa palveluntarjoajia. Valiokunta toteaa, että vesihuoltolaitosten taloudenpidon läpinäkyvyydessä on ollut viime vuosina ongelmia eikä kuntien laitoksille asettamia tuottovaatimuksia ole voitu luotettavasti vertailla tai selvittää. Vesihuoltolaitosten talouden seurantaa on vaikeuttanut myös se, että kasvava osa laitoksista on niin sanottuja monialayrityksiä, jotka harjoittavat vesihuollon lisäksi muutakin liiketoimintaa. Nykyiseen vesihuoltolakiin ei sisälly riittävän selkeitä säännöksiä, jotka velvoittaisivat eriyttämään vesihuoltolaitoksen kirjanpidon muusta kirjanpidosta monialayrityksessä.

Lakiehdotuksen mukaan vesihuoltolaitosten talouden ja toiminnan läpinäkyvyyttä pyritään parantamaan säätämällä vesihuoltolaissa laitoksen taloudenpidon eriyttämisestä, toimintakertomuksesta, tilinpäätöstietojen ja toimintakertomuksen tarkastamisesta, tietojen julkistamisesta sekä vesihuollon tietojärjestelmästä. Säännösmuutosten tarkoituksena on yhtäältä parantaa mahdollisuuksia laitosten toiminnan ja talouden seurantaan ja julkisuusvalvontaan sekä toisaalta varmistaa laitosten edellytykset huolehtia toimintavarmuudestaan. Valiokunta korostaa sitä, että vesihuollon uuden tietojärjestelmän avulla tulee kyetä tuottamaan sellaisia tietoja, joiden avulla voidaan riittävän kattavasti vertailla ja seurata vesihuoltolaitosten taloudenpitoa.

Vesihuoltolaitoksen kirjanpidon eriyttämisvelvollisuus ulotetaan lakiehdotuksessa kunnallisten laitosten lisäksi monialayrityksen osana toimiviin laitoksiin. Vesihuollolle ja huleveden viemäröinnille tulee jatkossa laatia erillinen tase ja tuloslaskelma sekä toimintakertomus. Laitoksen tulee julkistaa tilinpäätös, toimintakertomus ja toimitusehdot samoin kuin vesihuollon hintatasoa, tehokkuutta ja laatua kuvaavat tunnusluvut.

Vesihuoltolaitosten tulee jatkossa toimittaa vesihuollon tietojärjestelmään tiedot palvelujensa hinnoista ja niiden määräytymisperusteista. Valiokunta pitää tärkeänä sitä, että tietojärjestelmän kehittäminen tehdään kiinteässä yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan kannanoton perusteella vesihuoltolaitoksilta tietojärjestelmästä perittävästä maksusta luopumista jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa ilmenevällä tavalla.

Valiokunta pitää vesihuoltolaitosten toiminnan läpinäkyvyyden lisäämistä erittäin välttämättömänä. Tarvitaan myös lakiuudistuksen aktiivista seurantaa, jotta voidaan varmistaa, osoittautuvatko vesihuoltolaitosten toiminnan ja talouden läpinäkyvyyden parantamiseksi esitetyt toimenpiteet riittäviksi ja oikein suunnatuiksi.

Hulevesien hallinta

Valiokunta toteaa, että keskeinen periaatteellinen muutos vesihuoltolain uudistuksessa on hulevesien ja perustusten kuivatusvesien viemäröinnin irrottaminen vesihuoltolain mukaisesta vesihuollon käsitteestä. Tämä uudistus vaikuttaa vesihuoltolain soveltamisalaan siten, että uuden vesihuoltolain useimpia säännöksiä ei sovelleta huleveden viemäröintiin, vaan hulevesien kokonaishallinnasta säädetään nykyistä kattavammin maankäyttö- ja rakennuslakiin lisättävillä uusilla säännöksillä. Valiokunta korostaa, että maankäyttö- ja rakennuslain uusilla säännöksillä voidaan paremmin huolehtia hulevesien hallinnasta äärevöityvissä ilmasto-olosuhteissa.

Hulevesien kokonaishallinnasta ehdotetaan säädettäväksi maankäyttö- ja rakennuslain uudessa 13 a luvussa. Tavoitteena on tarkentaa kuntien tehtäviä hulevesien hallinnassa sekä edistää maanpäällisten hallintakeinojen käyttöä ja hulevesien hallinnan huomioon ottamista alueidenkäytön suunnittelussa. Valiokunta korostaa, että hulevesien onnistunut hallinta edellyttää kokonaisvaltaista maankäytön suunnittelua, joten sen liittäminen selkeämmin osaksi maankäyttö- ja rakennuslakia on tarkoituksenmukainen uudistus. Valiokunta katsoo, että kunnilla on vesihuoltolaitoksia paremmat edellytykset vaikuttaa hulevesien hallintamenetelmien käyttöönottoon, koska kunnat voivat varata vesien imeytykseen ja viivytykseen soveltuvia alueita sekä kaavoituksessa että rakennuslupien myöntämisen yhteydessä.

Lakiuudistuksen merkittävä hulevesiä koskeva linjaus on lähtökohtainen kielto johtaa hulevesiä yhteen jätevesien kanssa ns. sekaviemäreissä, ellei samalla erityisesti voida taata viemärijärjestelmän moitteetonta toimintaa. Käytännössä vanhoissa kaupunkikeskustoissa voi säilyä sekaviemärijärjestelmiä, mutta lakiuudistus edellyttää korjaamaan järjestelmiä niin, että pystytään estämään hulevesien aiheuttamat, viemärivesiä sisältävät ylivuodot vesistöihin ylikuormitetuista pumppaamoista ja jätevedenpuhdistamoista. Viemärivesien ylivuodot vesistöihin runsaiden sateiden yhteydessä aiheuttavat vesistöissä muun muassa hygieniaongelmia, jotka voivat olla vakavia. Valiokunta pitää tärkeänä kiinnittää jatkossa erityistä huomiota hulevesien laadun parantamiseen, jotta vesistöjen kuormitusta voidaan näiltäkin osin vähentää.

Esityksen mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 13 a lukuun lisätään uudet säännökset myös hulevesisuunnitelmasta. Kyseessä on uusi lähinnä erilaisiin teknisiin suunnitelmiin rinnastuva suunnitelma, joka voi olla osa katusuunnitelmaa tai yleisten alueiden suunnitelmaa. Tässä suunnitelmassa esitetään kunnan hulevesijärjestelmään kuuluvat hulevesien hallinnan ratkaisut ja rakenteet. Lähtökohtana on hulevesien hallinnan suunnittelu yleiskaavatasolla ja tarkentuvana asemakaavassa. Kunnan hulevesisuunnitelma on jatkossa laadittava siten, että suunnitelmassa otetaan huomioon mahdollinen sademäärien lisääntyminen, asemakaava, katusuunnitelma ja yleisten alueiden suunnitelma ja että se täyttää toimivuuden, turvallisuuden sekä viihtyisyyden vaatimukset. Valiokunta korostaa sitä, että ilmaston muuttuessa arvioita ns. mitoitussateista ja niihin perustuvia suosituksia on tarpeen kehittää ja huomioida ne suunnittelussa ja rakentamisessa nykyistä kattavammin kulloinkin käytössä olevan parhaan asiantuntijatiedon pohjalta.

Kunta voi ehdotetun maankäyttö- ja rakennuslain 13 a luvun perusteella päättää periä myös uudentyyppisiä maksuja, joilla voidaan kattaa kunnan mahdollisen hulevesijärjestelmän rakentamiskustannuksia ja käyttö- ja ylläpitokustannuksia. Lakiehdotuksen mukaan maksut kohdistetaan niiden kiinteistöjen omistajille ja haltijoille, jotka kuuluvat kunnan hulevesijärjestelmän vaikutusalueeseen. Valiokunta toteaa, että vaihtoehtoisesti kunta voi halutessaan edelleen kattaa hulevesien hallinnasta aiheutuvat kustannukset kokonaan verovaroin, kuten nykyäänkin.

Lopuksi

Nykyisen vesihuoltolain käytännön ongelmat ovat liittyneet lähinnä taajamien ulkopuolisten kiinteistöjen liittymispakkoon. Kiinteistönomistajat ovat tietyissä tapauksissa joutuneet maksamaan vesihuoltoverkostoon liittymisestä varsin suuria liittymismaksuja ilman varsinaista palvelutarvetta tai hyötyä. Valiokunta korostaa, että tältä osin lakiehdotuksen 10 §:n muutokset vähentävät näitä ongelmia merkittävästi.

Valiokunta katsoo, että hallituksen esityksessä on hyvin tuotu esille tarve tiedottaa vesihuoltoon liittyvistä suunnitelmista nykyistä paremmin, tarve selvittää riittävästi hankkeiden kohtuulliset ja tasapuoliset kustannukset sekä parantaa hankkeiden ennakoitavuutta ja läpinäkyvyyttä. Kokonaisuudessaan asiakkaan suoja vesihuollossa paranee uudistuksen myötä. Valiokunta pitää tärkeänä riittävää seurantaa, jotta vesihuollon kustannuksia ja tiedotuksen kattavuutta voidaan arvioida. Valiokunta painottaa lisäksi sitä, että mittavasta lakiuudistuksesta tulee tiedottaa mahdollisimman laajasti, jotta esimerksiksi kiinteistönomistajat ja -haltijat saavat tietoa muuttuvista säännöksistä.

Valiokunta kiinnittää vakavaa huomiota vesihuoltoverkostomme korjausvelkaan ja painottaa sitä, että verkoston laajentamisen sijaan ensisijaisena tavoitteena tulee tulevaisuudessa olla nykyisen verkoston kunnostuksen ja kunnossapidon parantaminen. Valiokunta korostaa valtakunnallisen yhteistyöhankkeen tarvetta, jossa edistetään ja kehitetään parhaita käytäntöjä yhteistyössä vesihuoltoalan toimijoiden ja alan tutkimustahojen kanssa.