Perustelut
Lausuntotehtävän rajaus
Perustuslakivaliokunta on edellä viitetiedoissa mainitun
sosiaali- ja terveysvaliokunnan ilmoituksen johdosta rajannut hallituksen
esitykseen sisältyvän 1. lakiehdotuksen 14 §:n
lausuntotehtävänsä ulkopuolelle. Jos
sosiaali- ja terveysvaliokunta kuitenkin aikoo mietinnössään
ehdottaa kyseisen sääntelyn hyväksymistä,
on sosiaali- ja terveysvaliokunnan pyydettävä asiasta erikseen
perustuslakivaliokunnan lausunto.
Työttömyysvakuutusmaksu
Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi työttömyysetuuksien
rahoituksesta annetun lain (jäljempänä rahoituslaki)
18 ja 24 a §:n säännöksiä työttömyysvakuutusmaksun
ja omavastuumaksun määristä.
Työttömyysvakuutusmaksua on vakiintuneesti
pidetty valtiosääntöoikeudelliselta luonteeltaan
verona (PeVL 18/1998 vp, s. 2—3).
Valtion verosta säädetään perustuslain
81 §:n 1 momentin mukaan lailla, joka sisältää säännökset verovelvollisuuden
ja veron suuruuden perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta.
Verolaista tulee yksiselitteisesti ilmetä verovelvollisuuden
piiri. Lain säännösten tulee olla sillä tavoin
tarkkoja, että lakia soveltavien viranomaisten harkinta
veroa määrättäessä on
sidottua (ks. esim. PeVL 46/2004 vp,
s. 2/II).
Esityksessä muutettavaksi ehdotettu rahoituslain 18 § on
säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella
(PeVL 18/1998 vp). Pykälään
nyt ehdotetut muutokset koskevat työttömyysvakuutusmaksun
suuruuden määrääviä prosenttilukuja
palkansaajan palkasta ja työnantajan maksamasta
palkkasummasta samoin kuin työnantajan työttömyysvakuutusmaksun määräytymiseen
vaikuttavia palkkasummarajoja. Lisäksi esityksessä ehdotetaan
muutettaviksi rahoituslain 24 ja 24 a §:ssä säännellyn
omavastuumaksun suuruuteen vaikuttavia palkkasummarajoja sekä täydennettäväksi
18 §:n 3 momenttia säännöksellä,
jonka mukaan omavastuumaksu otetaan huomioon määritettäessä työttömyysvakuutusmaksun
muutoksiin vaikuttavaa työnantajan keskimääräistä maksua.
Nämä rahoituslakiin ehdotetut muutokset ja täydennykset
eivät vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.
Lisäksi rahoituslain 18 §:n 1 momentissa ilmaistaan
se lähtötaso vuonna 2008, jonka pohjalta myöhempien
vuosien työttömyysvakuutusmaksujen suuruus pykälän
3 momentin laskentasääntöjen mukaan määräytyy.
Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa 18 §:n
4 momentin nojalla vuosittain etukäteen työttömyysvakuutusrahaston
hakemuksesta työnantajan ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksujen
määrät. Ehdotetusta sääntelystä ei
ole näiltäkään osin perustuslakivaliokunnan
asiasta aiemmin antaman lausunnon valossa huomautettavaa (PeVL 18/1998
vp).
Työttömyysvakuutusmaksut vahvistetaan esityksen
perustelujen mukaan vuosittain sosiaali- ja terveysministeriön
asetuksella. Rahoituslakiehdotuksen 18 §:n 4 momentti on
siksi tarkistettava sanonnaltaan perustuslain 80 §:n 1
momentin mukaiseksi asetuksenantovaltuudeksi.
Rahoituslain erinäisissä säännöksissä mainitut
palkkasummat tarkistetaan lakiehdotuksen 26 c §:n mukaan
vuosittain työntekijäin eläkelain 96 §:n
1 momentissa tarkoitetulla palkkakertoimella. Ehdotuksesta ei ilmene,
miten laissa säädettävien palkkasummien
tarkistaminen eli lain muuttaminen on määrä toteuttaa.
Jos palkkasummia olisi tarkoitus muuttaa valtioneuvoston tai
ministeriön asetuksella, tulisi tästä lisätä 26
c §:ään asianmukainen, palkkakertoimeen
sidottu asetuksenantovaltuus (ks. esim. PeVL
9/2005 vp, s. 4/II ja siinä mainittuja
perustuslakivaliokunnan lausuntoja).
Tarkasti sidottuakaan lain muuttamisvaltaa ei toisaalta valiokunnan
aiempien kannanottojen mukaan ole asianmukaista säätää asetuksenantajalle,
ellei siihen ole erityisiä ja painavia syitä. Esimerkiksi
rahamäärää koskevan lain säännöksen
poikkeuksellisen usein toistuva muutostarve voi olla tällainen.
Lain muuttamisvallan tulee pääsäännön
mukaan kuitenkin säilyä lainsäätäjällä.
Tämän vuoksi sosiaali- ja terveysvaliokunnan on
aiheellista vielä harkita, onko laissa säädettävien
palkkasummien vuosittaisesta tarkistamisesta sittenkin asianmukaisinta
säätää lailla (PeVL
9/2005 vp, s. 4/II). Tällaisessa
tapauksessa ehdotettu 26 c § muodostuisi tarpeettomaksi.
Omavastuumaksun kiertäminen
Rahoituslain 24 §:n 4 momentissa säädetään työttömyysvakuutusrahaston
mahdollisuudesta määrätä työnantaja
maksamaan omavastuumaksu tilanteessa, jossa yrityksessä toteutettujen
järjestelyjen ilmeisenä tarkoituksena on ollut
kiertää maksusta annettuja säännöksiä.
Momenttia ehdotetaan täydennettäväksi
säännöksellä työnantajan
velvollisuudesta esittää selvitystä siitä, että järjestelyihin
ei ole ryhdytty omavastuumaksusta vapautumisen tarkoituksessa. Jos
tällaista selvitystä ei esitetä, on työttömyysvakuutusrahaston
määrättävä maksu.
Ehdotetun kaltaiset veron kiertämisen ehkäisemiseksi
annetut säännökset ovat verolainsäädännössä yleisiä (esim.
verotusmenettelylain 28 §), eivätkä ne
lähtökohdiltaan ole perustuslain kannalta ongelmallisia.
Selvitysvelvollisuus on tällaisia tilanteita varten asianmukaista säätää maksuvelvolliselle,
koska yleensä vain hän voi osoittaa toimeenpanemiensa
järjestelyjen perustuneen muuhun kuin veronkiertotarkoitukseen
(vrt. PeVL 10/2003 vp, s. 5/I).
Viranomaisen harkintavalta on ehdotuksen perusteella sidottua. Maksu
määrätään ennen asianomaista
järjestelyä vallinneen tilanteen mukaan. Työttömyysvakuutusrahaston
päätökseen saa lakiehdotuksen
25 §:n 2 momentin mukaan hakea muutosta työttömyysturvan
muutoksenhakulautakunnalta ja viime kädessä vakuutusoikeudelta. Ehdotettu
sääntely ei vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.
Lakiehdotuksen 24 §:n 4 momentin sääntelyä on
kuitenkin hyvän hallinnon vaatimusten asianmukaisen huomioon
ottamisen takia aiheellista täydentää säännöksellä työttömyysvakuutusrahaston
velvollisuudesta kehottaa työnantajaa esittämään
momentissa tarkoitettu selvitys sen uhalla, että rahasto
voi määrätä omavastuumaksun
maksuvelvollisen suoritettavaksi (PeVL 44/2005
vp, s. 3/I).
Henkilötietojen suoja
Oikeus saada erinäisiä tietoja ja velvollisuus
antaa niitä on lakiehdotuksen 24 d ja 24 e §:ssä rajattu
perustuslakivaliokunnan käytännön valossa
asianmukaisesti maksuvelvollisuuden ratkaisemisen ja toimeenpanon
kannalta välttämättömiin tietoihin
(ks. esim. PeVL 30/2005 vp, s. 4/I, PeVL
47/2005 vp, s. 5/I). Mahdollisuudesta
antaa tietoja teknisen käyttöyhteyden avulla on säännös
lakiehdotuksen 22 g §:n 1 momentissa ja mahdollisuudesta
yhdistellä tietoja 24 e §:n 3 momentissa.
Lakiin on lisäksi aiheellista ottaa säännös
kiellosta luovuttaa yhdistettyjä henkilötietoja
edelleen (PeVL 30/2005 vp, s. 4/II).