YLEISPERUSTELUT

1 Johdanto

1.1 Tarkastusvaliokuntaa koskeva sääntely

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan perustaminen edellyttää, että eduskunnan valiokuntia koskevaan perustuslain 35 §:ään ja valtiontalouden valvontaa ja tarkastusta koskevaan 90 §:ään tehdään tarpeelliset muutokset. Tämä valmistelutyö on tehty hallituksen toimesta oikeusministeriössä virkatyönä pohjanaan eduskunnan asettaman valtiontalouden parlamentaarinen valvonta -toimikunnan ehdotukset (Eduskunnan tarkastusvaliokunnan perustaminen; Valtiontalouden parlamentaarinen valvonta -toimikunnan mietintö. Eduskunnan kanslian julkaisu 6/2005). Hallituksen esitys sisältää tarkastusvaliokuntauudistuksen varsinaiset perustelut. Puhemiesneuvoston ehdotukseen sisältyvät ne säännösmuutokset, jotka on tarpeen tehdä eduskuntatyön järjestämistä koskeviin säädöksiin. Puhemiesneuvoston ehdotus sisältää hallituksen esitystä tarkemmat ehdotukset tarkastusvaliokunnan toiminnasta valiokuntalaitoksen osana samoin kuin ehdotukset sen tehtävistä ja työmuodoista.

Erikoisvaliokuntien tehtävistä ja toiminnasta säädetään perustuslain ohella eduskunnan työjärjestyksessä (40/2000). Perustuslaissa mainitaan vain ne valiokunnat, joiden tehtävistä säädetään perustuslaissa. Eduskunnan työjärjestykseen sisältyvät säännökset valiokuntien jäsenistä ja valiokuntien järjestäytymisestä. Työjärjestyksen 4 luvussa säädetään asioiden valmistelusta valiokunnissa sekä eräistä muista valiokuntien toimintaa koskevista seikoista. Tämän ohella puhemiesneuvosto on hyväksynyt yleisohjeet erikoisvaliokuntien pääasiallisista tehtävistä (25.2.2000).

Tarkastusvaliokuntaan sovellettaisiin yleisiä valiokuntatyön säännöksiä. Tarkastusvaliokunta poikkeaisi kuitenkin toimialansa perusteella muista erikoisvaliokunnista sikäli, että se ei valmistelisi asioita hallituksen esitysten pohjalta samassa määrin kuin muut valiokunnat, sekä sikäli, että sillä olisi oikeus ottaa asia käsittelyyn omasta aloitteestaan ja antaa siitä mietintö täysistunnolle. Tästä syystä on tarpeen kirjata puhemiesneuvoston ehdotukseen suuntaviivoja tarkastusvaliokunnan toiminnasta ja erityisesti sen tehtävistä. Tarkastusvaliokunnan tehtävät tulevat muotoutumaan kuitenkin tarkemmin käytännössä ja ajan myötä valiokunnan työn käynnistyttyä.

1.2 Puhemiesneuvoston ehdotuksen tausta

Perustuslain 3 §:n 1 momentin mukaan lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta. Valtiontaloudellinen päätösvalta on yksi tärkeimmistä eduskunnan valtaoikeuksista ja samalla yksi merkittävimmistä yhteiskunnallisista ohjauskeinoista. Eduskunnan budjettivallan ydinsisältönä on valta päättää talousarviosta ja valvoa sen täytäntöönpanoa. Talousarvio kattaa valtaosan julkisesta taloudesta, ja sillä vaikutetaan valtion budjettitalouden lisäksi valtion liikelaitoksiin ja eräisiin valtion rahastoihin. Perustuslain sääntelyn tasolla eduskunnan budjettivalta on kansainvälisesti poikkeuksellisen vahva.

Eduskunnan budjettivallasta käydyissä keskusteluissa on ollut esillä huoli budjettivallan toteutumisesta sekä tyytymättömyys eduskunnan saamaan jälkikäteisraportointiin. Taloudellisen päätöksentekovallan toimintaympäristö on muuttunut monin tavoin, ja eduskunnan budjettivallan on nähty samalla kaventuneen. Sekä eduskunnassa että valtioneuvoston puolella on eri toimin pyritty vahvistamaan eduskunnan valtiontaloudellista päätöksentekovaltaa.

Siirtämällä Valtiontalouden tarkastusvirasto eduskunnan yhteyteen vuoden 2001 alusta pyrittiin vahvistamaan eduskunnan asemaa budjettivallan käyttäjänä ja lisäämään parlamentaarisen valvonnan voimavaroja. Samalla haluttiin turvata valtiontalouden ulkoisen tarkastuksen riippumattomuus.

Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan, valtiontilintarkastajien ja tulevaisuusvaliokunnan eri yhteyksissä esittämät arviot ja kannanotot valtiontaloudellisen kertomusmenettelyn ja valtion tilinpäätöksen kehittämistarpeista johtivat, eräiden aikaisempien kehitystoimien jatkona, eduskunnan kertomusmenettelytyöryhmän asettamiseen vuonna 2001. Työryhmän ehdotuksilla pyrittiin vahvistamaan eduskunnan edellytyksiä valvoa tehtävänsä mukaisesti valtiontalouden hoitoa (Kertomusmenettelyn kehittäminen eduskunnan valtiontalouden valvontatoimen osana; Kertomusmenettelytyöryhmän ehdotus 15.5.2002. Eduskunnan kanslian julkaisu 7/2002). Työryhmän ehdotukset kohdistuivat ensisijaisesti Hallituksen kertomukseen valtiovarain hoidosta ja tilasta. Kertomusmenettelytyöryhmä piti tärkeänä selvittää pidemmällä aikavälillä valtiontilintarkastajien toiminnan kehittämistä. Pitkän tähtäimen näkemyksenään työryhmä esitti erikoisvaliokunnan tapaan toimivan tutkinta- ja valvontaorganisaation perustamista eduskuntaan yhdistämällä valtiontilintarkastajat ja valtionvarainvaliokunnan hallinto- ja tarkastusjaoston tarkastustoiminnot.

Hallitus toteutti kertomusmenettelytyöryhmän ehdotukset antamalla vuonna 2003 eduskunnalle esityksen laiksi valtion talousarviosta annetun lain muuttamisesta (HE 56/2003 vp). Muutoksella luotiin Valtion tilinpäätöskertomus, joka perustuslaissa tarkoitettuna kertomuksena valtiontalouden hoidosta ja talousarvion noudattamisesta on korvannut valtiovarain hoitoa ja tilaa koskeneen kertomuksen. Ensimmäinen uusimuotoinen tilipäätöskertomus annettiin eduskunnalle vuodelta 2004. Uudistunut kertomus on vastannut osaltaan eduskunnan tarpeisiin kohentaa jälkikäteisraportoinnin laatua. Sen myötä yhteiskuntapoliittisesti merkittävät asiat tulevat entistä paremmin esille ja saavutettujen tulosten vertaaminen niin hallitusohjelmaan kuin ministeriöiden tavoitteisiin on helpompaa.

Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus toiminnastaan palvelee eduskuntaa Valtion tilinpäätöskertomuksen käsittelyssä, ja sillä on kytkentä talousarvioprosessiin sen myötä, että se muodostaa eduskunnan näkökulmasta eräänlaisen tilintarkastajan lausunnon Valtion tilinpäätöskertomuksesta. Kertomus kehittyy ja muotoutuu edelleen parlamentaarisen valvonnan tarpeista käsin. Jatkossa pyritään esimerkiksi siihen, että tarkastusvirasto esittää kantansa koko tilinpäätöskertomuksesta.

Puhemiesneuvoston asettamana selvitysmiehenä tarkastusvaliokunnan perustamista arvioi vuonna 2002 eduskunnan silloinen apulaispääsihteeri Jouni Vainio. Hän esitti eräiden muiden kehittämistoimien ohella varsinaisena ehdotuksenaan järjestelyä, jossa valtiontilintarkastajiksi valitut edustajat toimisivat samalla valtiovarainvaliokunnasta irrotettavan hallinto- ja tarkastusjaoston jäseninä (Valtiontalouden parlamentaarisen valvontatoimen vahvistaminen; Selvitysmies Jouni Vainion ehdotus 31.1.2003). Vaihtoehtoisena kehittämislinjana selvitysmies ehdotti eduskunnan tarkastusvaliokunnan perustamista yhdistämällä valtiontilintarkastajien tehtävät ja valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja tarkastusjaoston parlamentaarinen tarkastustoimi. Selvitysmies piti tällaista ratkaisua periaatteiltaan selkeänä ja toimivana, mutta katsoi, ettei toimeksiannon lyhyehkö määräaika mahdollistanut perustuslain muuttamista koskevien ehdotusten tekemistä.

Puhemiesneuvosto piti tarkoituksenmukaisena selvitystyön jatkamista parlamentaarisen valvontatoimen yhdistämiseksi erikoisvaliokunnan tapaan toimivaksi tutkinta- ja valvontaorganisaatioksi. Puhemiesneuvosto asetti ehdotusta laatimaan parlamentaariselta pohjalta kootun toimikunnan (Valtiontalouden parlamentaarinen valvonta -toimikunta), joka luovutti mietintönsä puhemiesneuvostolle 28.2.2005. Toimikunta päätyi ehdottamaan tarkastusvaliokunnan perustamista toimeksiannossaan kuvatulla tavalla.

2 Ehdotukset

2.1 Tarkastusvaliokunnan perustaminen

Hallituksen esityksessä eduskunnalle perustuslain 35 ja 90 §:n muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi ehdotetaan, että eduskuntaan perustetaan tarkastusvaliokunta yhdistämällä valtiontilintarkastajien tehtävät sekä valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja tarkastusjaoston parlamentaarinen tarkastustoimi. Tarkastusvaliokunnalle keskitettäisiin eduskunnalle kuuluvat valtiontalouden parlamentaarisen jälkikäteisvalvonnan tehtävät. Valtiovarainvaliokunta keskittyisi nykyistä selvemmin tulevaisuuteen suuntautuviin valtiontaloudellisiin asioihin, kuten valtiontalouden kehysasiakirjoihin, talousarvioon ja siihen liittyvään, valiokunnan vastuualueeseen kuuluvaan lainsäädäntöön. Tarkastusvaliokunnalla olisi eduskunnan valtaoikeuksiin keskeisesti liittyvä valtiontalouden valvontatehtävä, joka mainitaan erikseen perustuslaissa. Tarkastusvaliokunnan tulisi toimittaa eduskunnan tietoon merkittävät valvontahavaintonsa. Perustuslain tasoiseksi ehdotettava sääntely korostaisi osaltaan tarkastusvaliokunnan asemaa samoin kuin sen tärkeää roolia valiokuntalaitoksen osana.

Tarkastusvaliokunnalle kuuluisivat erikoisvaliokunnille yleisesti säädetyt tehtävät, joiden myötä se palvelisi eduskuntaa tarjoamalla päätöksentekoa varten valtiontalouden valvontanäkökulman. Valtiontilintarkastajien vuosittain antama kertomus jäisi valvontajärjestelmän uudistuksen myötä pois. Tarkastusvaliokunnan mietinnöt toisivat kertomuksen sijaan täysistuntokeskusteluun parlamentaarisen valvonnan kannalta kiinnostavia ja ajankohtaisia aiheita. Mietintöjen myötä eduskunnan päätökset saatetaan tiedoksi hallitukselle sekä tarpeen mukaan muille tahoille. Tilinpäätösraportoinnilla ja muilla valvontahavainnoillaan tarkastusvaliokunta hyödyttäisi myös talousarvion käsittelyä, ja valvontahavainnot voisivat välittyä tätä kautta talousarvion valmistelun ohjaamiseen.

Tarkastusvaliokunta toimisi eräänlaisena vastinparina Valtiontalouden tarkastusvirastolle, joka huolehtii vuositilintarkastuksella ja toiminnantarkastuksella valtion taloudenhoidon laillisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden tarkastuksesta. Tarkastusviraston kertomus eduskunnalle toiminnastaan ja mahdolliset erilliskertomukset tarjoavat tarkastusvaliokunnalle tietoa valtion taloudenhoidon laillisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden arvioimiseksi, ja tältä pohjalta valiokunta muodostaisi poliittiset johtopäätöksensä.

Tarkastusvaliokunnan valvontatoimen aktiivisen luonteen ja valvontatoimen vaikuttavuuden varmistamiseksi tarkastusvaliokunta voisi omasta aloitteestaan ottaa käsiteltäväkseen eduskunnan budjettivallan kannalta merkittävän asian ja laatia siitä mietinnön kannanottoehdotuksineen täysistuntoa varten. Valiokunnalla olisi tässä menettelyssä mahdollisuus puuttua kannanotoillaan sellaisiin julkisten tehtävien hoidossa havaittuihin tilanteisiin, joilla on selvä valtiontaloudellinen kytkentä. Kysymys voisi olla esimerkiksi lainsäädännön edellytysten taloudellisesta turvaamisesta tai puuttumisesta tilanteeseen, jossa taloudellisten resurssien vähyys vaarantaa kansalaisten perusoikeuksien toteutumista. Tällainen asia voisi olla valtiontalouteen kytkeytyvä ongelma, joka nousee yleisen mielenkiinnon kohteeksi ja vaatii eduskunnan kannanottoa.

Puhemiesneuvosto katsoo, että tarkastusvaliokuntauudistus on omiaan vahvistamaan eduskunnan budjettivaltaa. Eduskunnan toimielimenä toimiva valiokunta, jolla on valvontatehtävässään riittävän laajat oikeudet ja välineet, edistäisi jälkikäteisvalvonnan kehittämistä siihen kohdistuvien odotusten mukaisesti. Eduskunnan valtiontaloudellisiin valtaoikeuksiin kuuluva tehtävä saa uudistuksessa tarkoituksenmukaiset ja tehtävän arvoa korostavat puitteet. Valtiontalouden ajankohtaisten asioiden käsittely ja mahdollisuus keskittyä kulloinkin käsillä olevaan valvonta-aiheeseen merkitsevät valtiontalouden valvontanäkökulman terävöitymistä ja tarjoavat eduskunnalle entistä paremmat välineet budjettipolitiikan ja myös laajemmin talouspolitiikan ohjaamiseen.

Uudistuksella edetään valtiontalouden valvonnassa tarkoituksenmukaiseen ja selväpiirteiseen jaotteluun, jossa eri osapuolille osoitetaan selkeä ja eriytynyt tehtävä: Valtioneuvosto vastaa sisäisen valvonnan johtamisesta, johon kuuluu myös sisäinen tarkastus. Valtiontalouden tarkastusvirasto toimii puolestaan riippumattomana ulkoisena ammattitilintarkastajana raportoiden valvontatuloksistaan eduskunnalle. Valtiontalouden parlamentaarisen valvontatehtävän nykyisestä kaksijakoisuudesta siirrytään keskitettyyn järjestelmään, jossa tarkastusvaliokunnalle kuuluu vastuu parlamentaarisesta valvonnasta. Valtiovarainvaliokunta käsittelee niitä valtiontaloudellisia asioita, jotka suuntautuvat tulevaisuuteen.

2.2 Tarkastusvaliokunta valiokuntalaitoksen osana

Tarkastusvaliokunta toimisi itsenäisenä erikoisvaliokuntana ja osana valiokuntalaitosta eräine erityispiirteineen. Sen työssä korostuisi oma-aloitteinen toiminta, sillä valiokunnalla olisi oikeus ottaa omasta aloitteestaan käsiteltäväkseen asioita ja toimittaa kannanottonsa päätösehdotuksineen mietinnön muodossa täysistunnolle. Muilla eduskunnan valiokunnilla ei ole tällaista oikeutta. Valiokunnan tehtävän luonne, valtiontalouden valvontanäkökulma, huomioon ottaen valiokunta ei käsittelisi hallituksen esityksiä siinä määrin kuin muut erikoisvaliokunnat. Tarkastusvaliokunta käsittelee luonnollisesti muiden erikoisvaliokuntien tapaan valmistelevasti mietintövaliokuntana ne hallituksen esitykset, kertomukset ja selonteot, joiden sääntely tai aihe liittyy valiokunnan toimialaan. Samoin valiokunta antaisi pyydetyt lausunnot.

Tarkastusvaliokunnan erityispiirteitä olisi myös muita valiokuntia pienempi jäsenmäärä. Valvontatehtävän tarkoituksenmukaisen hoitamisen, päätöksenteon sujuvuuden ja valvontatehtävän eheyden vuoksi puhemiesneuvosto ehdottaa valiokunnan kooksi perustuslain 35 §:ssä valiokunnille säädettyä vähimmäiskokoa. Tarkastusvaliokunta on syytä resursoida vahvemmin kuin muut valiokunnat, jotta turvataan työn vaikuttavuus ja sen myötä valiokunnan vahva asema. Valiokunnalle varattaisiin erillinen tutkimusmääräraha, joka mahdollistaa valiokunnan käsiteltäväkseen ottaman valvonta-aiheen syvällisen tarkastelun.

Tarkastusvaliokunnan noudatettavaksi tulee valiokuntien toimintaa eduskunnan työjärjestyksessä yleisesti ohjaava sääntely. Esimerkiksi työjärjestyksen 42 §:n mukaan mietinnöt ja lausunnot on laadittava lyhyesti. Työjärjestyksen 34 §:ssä on säännökset asioiden käsittelyjärjestyksestä ja 39 §:ssä säännökset asian käsittelystä valiokunnassa. Työjärjestyksen 35 §:n 1 momentin mukaan valiokunnat kokoontuvat työtilanteen mukaan, joten tarkastusvaliokunnan kokouskäytäntö muotoutuu asioiden käsittelyn tarpeista käsin.

Tarkastusvaliokuntaan sovelletaan lisäksi puhemiesneuvoston antamia valiokuntatyön yleisohjeita, joissa luetellaan erikoisvaliokuntien yleiset velvollisuudet. Mietintöjen ja lausuntojen laatimisen ohella niihin kuuluu eduskunnan työjärjestyksen 38 §:n 2 momentin mukaan huomion kiinnittäminen käsiteltävinä olevissa asioissa siihen, onko perustuslain säännökset ja ihmisoikeusmääräykset otettu asianmukaisesti huomioon; tarvittaessa tulee pyytää lausunto perustuslakivaliokunnalta.

2.3 Tarkastusvaliokunnan toimiala ja tehtävät

Toimialan kuvaus

Tarkastusvaliokunnalle keskitettäisiin valtiontalouden parlamentaariseen valvontaan kuuluvat tehtävät, jotka nykyisen sääntelyn mukaan kuuluvat valtiontilintarkastajille sekä valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja tarkastusjaostolle. Tarkastusvaliokunnan tehtävänä olisi näin ollen valvoa valtion taloudenhoidon laillisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta sekä valtion talousarvion noudattamista keskittyen pääasiassa valtiontalouden yleiseen tilaan ja hoitoon samoin kuin sellaisiin kysymyksiin, joiden saattaminen eduskunnan tietoon on perusteltua. Muotoilu vastaa voimassa olevan valtiontilintarkastajien johtosäännön (745/2000) 2 §:n 1 ja 2 momentissa määriteltyä tehtävää.

Tarkastusvaliokunnan toimiala tulee määriteltäväksi tarkemmin puhemiesneuvoston hyväksymissä yleisohjeissa erikoisvaliokuntien pääasiasiallisista tehtävistä. Ohjeissa luetellaan valiokunnille yleisesti kuuluvien tehtävien ohella kunkin erikoisvaliokunnan toimialaan kuuluvat tehtävät. Perustuslain 90 §:n 1 momentissa säädettäväksi ehdotetusta lähtökohdasta tarkastusvaliokunnan toimialana tulisivat mainittaviksi valtion taloudenhoidon sekä valtion talousarvion noudattamisen valvontaan kuuluvat tehtävät samoin kuin se, että tarkastusvaliokunta saattaa eduskunnan tietoon merkittävät valvontahavaintonsa. Valvontatehtävä on tarkoituksenmukaista kirjoittaa yleisohjeisiin nykyisen valtiontilintarkastajien johtosäännön 2 §:n 1 ja 2 momentin sanamuodoin. Tarkastusvaliokunnan tehtävänä tulee mainittavaksi myös eduskunnalle annettavien valtiontaloudellisten kertomusten ja eduskunnan tilintarkastajien kertomusten käsittely. Yleisellä tasolla tarkastusvaliokunnalle kuuluvaksi kirjattaisiin niiden muiden asioiden valmistelu, jotka koskevat valtion taloudenhoidon valvontaa.

Vaikka tarkastusvaliokunnan toimialan kuvaus vastaa perustuslain 90 §:n 1 momentissa ja voimassa olevassa valtiontilintarkastajien johtosäännössä valtiontilintarkastajille määriteltyä tehtävää, valiokunnan työn sisältö ja työtavat poikkeavat valtiontilintarkastajien työstä. Tarkastusvaliokunnan työtapojen määrittelyssä on pidettävä mielessä, että toimiessaan osana valiokuntalaitosta tarkastusvaliokunta valmistelee asioita täysistunnolle. Valiokunnan työtä ja työtapoja ohjaa valiokunnan puheenjohtaja yhdessä jäsenten kanssa. Merkittävä muutos on se, että valtiontilintarkastajien vuosittain laatima varsin laaja kertomus jää pois.

Asioiden oma-aloitteinen vireillepano

Tarkastusvaliokunnan valvontatyössä keskeinen väline olisi tarkastusvaliokunnalle säädettävä oikeus ottaa käsiteltäväksi toimialaansa kuuluva yksittäinen valvonta-aihe omasta aloitteestaan. Tässä valiokunta voi ensiksikin perustuslain 47 §:n 2 momentin nojalla hyödyntää oikeuttaan saada valtioneuvostolta tai asianomaiselta ministeriöltä selvitys toimialaansa kuuluvasta asiasta. Selvityksen johdosta valiokunta voi antaa lausunnon valtioneuvostolle tai ministeriölle, jolloin eduskunnan työjärjestyksen 30 a §:n mukaan selvitys voidaan puhemiesneuvoston päätöksellä ottaa keskusteltavaksi täysistunnossa. Tässä menettelyssä eduskunta ei tee päätöstä asiassa.

Perustuslain 47 §:n 2 momentissa säädetty selvitysmenettely on yleensä kirjallinen, mutta selvitys voidaan antaa suullisesti ainakin silloin, kun kysymys on ministeriössä valmisteltavana olevasta tai muusta ajankohtaisesta asiasta. Vuoropuhelua voidaan jatkaa pyytämällä määräajassa uutta selvitystä. Perustuslain 47 §:n 2 momentin mukaista menettelyä on syytä käyttää vain tarkoin arvioiduissa tilanteissa, eivätkä siihen saisi yleensä johtaa niin sanotut päivänpoliittiset kysymykset tai yksittäiset yleisempää merkitystä vailla olevat asiat. Päivänpoliittisiksi luonnehdittavia asioitakin voitaisiin käsitellä, jos ne ovat merkitykseltään huomattavia. Esimerkiksi tällaisesta käy Fortum Oyj:n kannustejärjestelmiä koskeva asia, joka käsiteltiin ministeriön selvitys -asiana talousvaliokunnassa (TaVL 24/2005 vp).

Asian laadun vaatiessa tarkastusvaliokunta voisi päättää laatia siitä mietinnön täysistuntoa varten. Perustuslain muuttamista koskevaan mainittuun hallituksen esitykseen sisältyy säännösehdotus, jonka mukaan tarkastusvaliokunta saattaa eduskunnan tietoon merkittävät valvontahavaintonsa. Valiokunta voi teettää oma-aloitteisesti esille ottamassaan asiassa selvityksiä tai tarkastella asiaa hyödyntäen tiedonsaantioikeuksiaan ja kuulla niin asiaan osallisia kuin asiantuntijoitakin. Saamansa selvityksen pohjalta tarkastusvaliokunta laatii mietintönsä ja voi liittää siihen ehdotukset mahdollisiksi eduskunnan lausumiksi. Lausumiin voi sisältyä esimerkiksi hallitukselle suunnattu kehotus ryhtyä toimenpiteisiin valiokunnan osoittaman epäkohdan korjaamiseksi budjetoimalla siihen varat. Eduskunta päättää täysistunnossa mietinnön pohjalta asiasta ja mietintöön sisältyvien lausumien hyväksymisestä. Eduskunnan päätös toimitetaan eduskunnan kirjelmänä hallitukselle tiedoksi ja mahdollisia toimenpiteitä varten samoin kuin tiedoksi muille tarpeellisille tahoille.

Aktiivisena toimijana valiokunnan tulisi puuttua valtion taloudenhoitoon kytkeytyviin ongelmiin pian asiasta tiedon saatuaan ja tarjota havaintonsa mahdollisimman tuoreina ja käyttökelpoisina eduskunnan tietoon. Valtiopäiville vuosittain laadittavien mietintöjen lukumäärää ei voida arvioida ennalta. Mietinnön oma-aloitteinen laatiminen täysistunnolle riippuu käsiteltävän asian merkityksestä valtiontalouden ja eduskunnan kannalta. Puhemiesneuvosto katsoo, että tällaisen asian painoarvon tulee olla eduskunnan budjettivallan kannalta merkittävä ja mietinnön tulee sisältää selkeitä hallitukselle suunnattuja kannanottoja. Kun tarkastusvaliokunta päättää laatia täysistunnolle mietinnön oma-aloitteisesti esille ottamastaan asiasta, on tärkeää, että asiasta informoidaan hyvissä ajoin puhemiesneuvostoa. Käytännössä tehtävä kuuluu valiokunnan puheenjohtajalle.

On huomattava, että tarkastusvaliokunnan rooliin ei kuuluisi kantelun luonteisten valtion taloudenhoitoa koskevien asioiden käsittely: valiokunnan ei tule toimia kansalaiskirjeiden vetoomuselimenä.

Asioiden oma-aloitteinen vireillepano edellyttää, että valiokunta voi käynnistää tutkimustoimintaa valituista valvonta-aiheista. Valiokunta voi tilata ulkopuolisia tutkimuksia päättämistään aiheista. Tutkimukset voivat palvella sekä asioiden käsittelyä että valvonnan suunnittelua. Tutkimustoiminnan hyödyntämiseksi tarkastusvaliokunnalle tulee varata erillinen määräraha.

Tarkastusvaliokunta voi muiden valiokuntien tapaan ryhtyä huomioidensa johdosta toimenpiteisiin perustuslain 115 §:ssä säädetyssä ministerivastuuasiassa. Tarkastusvaliokunnassa voi tulla arvioitavaksi valtioneuvoston tai sen jäsenen vastuulla olevien tehtävien hoito, jolloin valiokunta voi asian niin vaatiessa esittää tutkintapyynnön perustuslakivaliokunnalle. Valiokunnan mietinnön täysistuntokäsittelyn yhteydessä on luonnollisesti aina mahdollista — kuten muissakin eduskunnan päätettävänä olevissa asioissa — mittauttaa eduskunnan luottamus hallitukseen tai valtioneuvoston jäseneen.

Valtiontaloudelliset kertomukset ja muut valtiopäiväasiat

Tarkastusvaliokunnassa säännönmukaisesti valmisteltavista valtiopäiväasioista keskeisin on valtiontaloudellisten kertomusten käsittely täysistuntoa varten. Valiokunnan toimenkuvan kannalta ensisijainen kertomus on Valtion tilinpäätöskertomus ja siihen liittyen Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus toiminnastaan. Näiden kertomusten käsittelyn syvällisyyttä korostaisi lausunnon pyytäminen muilta erikoisvaliokunnilta siltä osin kuin käsiteltävä aihe kytkeytyy näiden toimialaan. Ministereiden kuuleminen edistäisi osaltaan poliittisten näkökulmien esillä pitämistä ja olisi myös omiaan korostamaan jälkikäteisvalvonnan asemaa.

Tarkastusvaliokunta seuraisi omalta osaltaan hallituksen antamia vastauksia talousarviolausumista. Hallituksen vastaukset sisältyvät niin sanottuun tilimuistutuskertomukseen, jonka eduskunta saa osana Valtion tilinpäätöskertomusta. Tilinpäätöskertomusta käsitellessään tarkastusvaliokunta pyytäisi valtiovarainvaliokunnalta lausunnon, jossa tämä esittää arvionsa hallituksen vastauksista ja lausumien tarpeellisuudesta. Tarkastusvaliokunnan tältä pohjalta muodostama arvio sekä muut havainnot ilmenneistä erityisistä puutteista esitettäisiin tilinpäätöskertomuksesta laadittavassa mietinnössä mahdollisine kannanottoehdotuksineen.

Tarkastusvaliokunta käsittelisi niin ikään eduskunnan talouden valvontaa koskevat kertomukset eli Eduskunnan tilintarkastajien tilintarkastuskertomuksen eduskunnan tilinpäätöksestä, kirjanpidosta ja hallinnosta sekä Eduskunnan tilintarkastajien tilintarkastuskertomuksen valtiontalouden tarkastusviraston tilinpäätöksestä, kirjanpidosta ja hallinnosta. Tarkastusvaliokunta käsittelisi valmistelevasti myös ne hallituksen esitykset, eduskunta-aloitteet ja selonteot, jotka koskevat valtion taloudenhoidon valvontaa. Valiokunnan tehtävän luonne — valtiontaloudellinen valvontanäkökulma — huomioon ottaen tarkastusvaliokunnassa ei olisi tavanomaista käsitellä hallituksen esityksiä.

Tarkastusvaliokunta antaisi pyynnöstä muille valiokunnille lausuntoja toimialaltaan. Lausunnon antaminen tulee kysymykseen ennen muuta valtiontaloudellisesti ja yhteiskuntapoliittisesti merkittävistä tai valtiontalouden hoidon sekä tulosohjauksen kannalta merkityksellisistä hallituksen esityksistä, esimerkkinä valtion talousarviosta annettu laki, valtionosuuslainsäädäntö, eläke- ja sosiaalivakuutuslainsäädäntö sekä peruspalveluita koskeva sääntely. Lausunto voitaisiin antaa myös yritystukia ja valtionapuja koskevista lakiehdotuksista.

Eduskunnan työjärjestyksen 38 §:n 3 momentin nojalla valiokunnat voivat antaa valtiovarainvaliokunnalle omasta aloitteestaan toimialaansa koskevan lausunnon valtion talousarvioesityksestä. Tarkastusvaliokunnan toimiala merkitsee, että tämän lausunnon antaminen on yksi valiokunnan keskeisistä tehtävistä. Lausunnossaan valiokunnalla on mahdollisuus tiivistää valvontatehtävässään tekemänsä havainnot käytettäväksi talousarvioesityksen käsittelyssä. Valiokunta voi esittää yleisiä arvioita valtion edellisen vuoden talousarvion toteutumisesta sekä käsitellä talousarvion erityisiä kysymyksiä samoin kuin esittää muut talousarvion kannalta hyödylliset valvontahavaintonsa.

U-asiana tarkastusvaliokunta valmistelisi suurelle valiokunnalle lausunnon esimerkiksi rakennerahastojen hallintoa ja valvontaa koskevista asioista. Euroopan unionin asiana tarkastusvaliokunnalle voi kuulua lausunnon antaminen myös perustamissopimuksen 280 artiklassa tarkoitetusta, niin sanotusta petostentorjunnan vuosikertomuksesta (Euroopan yhteisön komission vuosittain Euroopan parlamentille ja Euroopan unionin neuvostolle antama kertomus komission ja jäsenvaltioiden toimenpiteistä unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavien virheiden ja väärinkäytösten vastaisista toimista). E-asiana tarkastusvaliokunnassa tulisi vuosittain vireille ainakin valtioneuvoston selvitys Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksesta ja erityiskertomuksista sekä Euroopan unionin talousarviota koskevasta vastuuvapausmenettelystä.

Muita tehtäviä

Valiokunnan tehtäviin kuuluu luontevasti arvioida vaalia varten Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajan virkaa hakeneet. Tehtävä kuuluu eduskunnan työjärjestyksen 16 §:n 2 momentin mukaan nykyisin valtiovarainvaliokunnalle.

Tarkastusvaliokunnan aloitteelliseen toimintaan kuuluu ajankohtaisten talouspolitiikkaa ja valtion taloudenhoitoa koskevien aiheiden nostaminen esille keskustelu- tai kuulemistilaisuuksissa samoin kuin seminaarien organisointi tarkastusvaliokunnan toimialaan kuuluvista aiheista. Oma-aloitteinen ja aktiivinen rooli edellyttää tarkastusvaliokunnalta valtion talouspolitiikan seuraamista sekä yhteydenpitoa toimialaansa lähellä oleviin tahoihin, kuten valtiovarain controller-toimintoon ja Valtiontalouden tarkastusvirastoon sekä alan tutkijoihin ja tutkimuslaitoksiin, esimerkiksi julkisen talouden tarkastustoiminnan tutkimusyksiköihin, sekä muihin asiantuntijatahoihin.

2.4 Tarkastusvaliokunnan toimiala suhteessa muihin erikoisvaliokuntiin

Tarkastusvaliokunnan tehtävän määrittely perustuslaissa vastaisi nykyistä sääntelyä valtiontilintarkastajista. Valiokunnan toimiala käsittää laajasti valtiontalouden valvonnan näkökulman valtioneuvoston toimialaan kuuluviin asioihin. Valiokuntalaitoksen uudistamisen yhteydessä vuonna 1991 noudatettiin ministeriövastaavuusperiaatetta siten, että valiokuntien nimet ja toimialat vastaavat pääsääntöisesti ministeriöjakoa. Tarkastusvaliokunnan vastinministeriön määritteleminen vastaavuusperiaatteen mukaisesti ei ole yksiselitteistä. Tarkastusvaliokunnan tehtäväalue liittyy läheisimmin valtiovarainministeriön toimialaan talousarvion ja valtiontalouteen liittyvien asioiden myötä, mutta nivoutuu toisaalta valtiontaloudellisten kysymysten pohjalta kaikkien muidenkin ministeriöiden samoin kuin eduskunnan kanslian ja eduskunnan muiden virastojen toimialaan. Toimialan laajuus ja tarkastusvaliokunnalle kuuluva vireillepano-oikeus merkitsevät, että rajanveto muiden erikoisvaliokuntien toimialoihin on valvonnassa huomioon otettava seikka.

Puhemiesneuvosto tekee täysistunnolle ehdotukset hallituksen esitysten, selontekojen sekä valtiopäiväaloitteiden mietintö- ja lausuntovaliokunnista. Menettely varmistaa, että tarkastusvaliokunta saa käsiteltäväkseen mietinnön tai lausunnon laatimista varten toimialaansa kuuluvat asiat. Tarkastusvaliokunnalle ominainen valtiontalouden valvontanäkökulma voi hyvin tulla esille myös sellaisessa asiassa, joka muutoin asiayhteydeltään kuuluu toisen erikoisvaliokunnan toimialaan. Ongelmalliseen tilanteeseen ajaudutaan, jos tarkastusvaliokunta ottaa omasta aloitteestaan käsiteltäväkseen asian, joka on kokonaan tai osaksi jo valmisteltavana toisessa erikoisvaliokunnassa, ja päättää laatia asiasta oman mietintönsä. Ennen muuta on vältettävä tilannetta, jossa eduskunta hyväksyisi samassa asiassa kaksi toisistaan poikkeavaa kantaa. Asianmukaista ei ole sekään, että tarkastusvaliokunta antaisi perustuslain 47 §:n 2 momentissa tarkoitetussa selvitysmenettelyssä valtioneuvostolle tai ministeriölle lausunnon, joka samassa asiassa olisi tavalla tai toisella ristiriidassa toisen erikoisvaliokunnan mietinnössään esittämän kannan kanssa. Tarkastusvaliokunnan tulee kiinnittää huomiota näihin seikkoihin harkitessaan asian ottamista käsiteltäväksi omasta aloitteestaan.

Valtiontilintarkastajien voimassa olevan johtosäännön 3 §:n mukaan valtiontilintarkastajien tehtäviin ei kuulu valvoa eduskunnan omaa taloudenhoitoa tai sen vastattavana olevia rahastoja, valtiontalouden tarkastusvirastoa, Kansaneläkelaitosta tai Suomen Pankkia. Eduskunta valitsee perustuslain 91 §:n 1 momentin nojalla vaalikaudeksi pankkivaltuutetut valvomaan Suomen Pankin toimintaa sekä eduskunnan työjärjestyksen 13 §:n nojalla vuosittain Suomen Pankin tilintarkastajat. Perustuslain 36 §:n 1 momentin mukaan eduskunta valitsee myös Kansaneläkelaitoksen valtuutetut. Puhemiesneuvoston ohjeiden mukaan Suomen Pankin valvonta samoin kuin eduskunnan pankkivaltuuston kertomuksen käsittely kuuluu talousvaliokunnalle. Talousvaliokunta käsittelee myös Suomen itsenäisyyden juhlarahaston kertomuksen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta käsittelee puolestaan Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomuksen. Suomen Pankin ja Kansaneläkelaitoksen osalta valvonnan rajanveto on näin ollen selkeä, eli niiden valvonta ei kuuluisi tarkastusvaliokunnan tehtäviin.

Tarkastusvaliokunnan toimialaan kuuluisivat sen sijaan edellä mainitulla tavalla eduskunnan talouden valvontaan liittyvät eduskunnan tilintarkastajien tilintarkastuskertomukset (kertomus eduskunnan tilinpäätöksestä, kirjanpidosta ja hallinnosta sekä kertomus valtiontalouden tarkastusviraston tilinpäätöksestä, kirjanpidosta ja hallinnosta). Näistä syistä ei ole perusteltua säätää tarkastusvaliokunnan tehtäviin vastaavia rajoituksia kuin on nykyisin säädetty valtiontilintarkastajien osalta. Valiokunnan toimialoja rajoittavaa sääntelyä ei voi muutoinkaan pitää tarkoituksenmukaisena. Jos tarkastusvaliokunta päätyisi jostain syystä lähestymään toimialansa näkökulmasta Suomen Pankkia tai Kansaneläkelaitosta, lähestymistapa edellyttää tarkkaa harkintaa.

Tarkastusvaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan tehtävät eroavat ennen muuta aikaperspektiiviltään. Valtiovarainvaliokunnan työ suuntautuu tulevia budjettivuosia koskevaan päätöksentekoon, sillä valiokunta käsittelee talousarvion, lisätalousarviot ja talousarvioaloitteet sekä valtiontalouden kehysasiakirjat ja lisäksi toimialaansa kuuluvat hallituksen esitykset, ennen muuta verolakeja koskevat. Tarkastusvaliokunnan näkökulma kohdistuu puolestaan toimintojen tarkasteluun menneen tai kuluvan talousarviovuoden näkökulmasta taikka Valtion tilinpäätöskertomuksen, Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksen tai valiokunnan oma-aloitteisesti esille ottamien kysymysten pohjalta. Näkökulmaa tulevaisuuteen avaisi toisaalta poliittisten johtopäätösten tekeminen.

2.5 Valvontakäynnit ja tiedonsaantioikeus

Valtiontilintarkastajien toimintamuotoihin ovat kuuluneet valvontakäynneiksi sanotut menettelyt, joiden tavoitteena on pidetty vuoropuhelua, informaation saamista ja keskustelua valtion taloudenhoidon kysymyksistä. Valvontakäynneillä on hankittu tietoa hallinnon käytännön toimivuudesta ja toiminnan ongelmakohdista. Valtiontilintarkastajien valvontakäyntejä on tehty toimintasuunnitelman pohjalta vuosittain ministeriöihin, virastoihin ja muihin viranomaisiin sekä ulkomaiden edustustoihin. Ministeriökäynneillä esillä ovat olleet hallinnonalan yleiset kysymykset ja valtiontilintarkastajien esittämät aiheet.

Eduskunnan erikoisvaliokuntien toimintatapoihin kuuluvat samoin vierailut toimialansa piiriin kuuluviin kohteisiin. Valiokunnat valitsevat kohteet kiinnostuksensa ja tarpeensa mukaan. Vierailuilla on erilaisia tavoitteita, mutta usein pyritään tiedon saamiseen ja vuoropuhelun käymiseen valiokunnan toimialaan liittyvistä kysymyksistä. Valiokuntavierailut voidaan tavoitteidensa kannalta rinnastaa pitkälti valtiontilintarkastajien valvontakäynteihin. Valiokuntien vierailujen määrä on kuitenkin selvästi pienempi.

Puhemiesneuvosto katsoo, että tarkastusvaliokunnan tehtävä ja toimiala huomioon ottaen ei ole syytä suhtautua kielteisesti siihen, että tarkastusvaliokunta päätyisi tekemään saman tyyppisiä valvontakäyntejä kuin valtiontilintarkastajat ovat tehneet. Tällaiset käynnit tarjoavat mahdollisuuden tiedonvaihtoon ja keskusteluun eri tavoin kuin valiokunnassa järjestettävät kuulemistilaisuudet. Tarkastusvaliokunnan tehtävän kannalta hyödyllisiä voivat olla vierailut valtiontalouden valvonnan piiriin kuuluviin kohteisiin, tavoitteena tutustua niiden tehtäviin, toiminnasta vastaaviin ja toimintatapoihin, samoin kuin vuoropuhelun käyminen valiokunnan toimenkuvaan kuuluvista kysymyksistä. Valvontakäynneiksi luonnehdittavien käyntien tarvetta vähentää toisaalta valiokunnan tiedonsaantioikeus sekä mahdollisuus kutsua kuultaviksi ne asiantuntijat ja muut tahot, jotka voivat muutoin tarjota valiokunnan tarvitsemaa tietoa valiokunnassa käsiteltävästä asiasta.

Päätös valvontakäynnistä ja sen kokoonpanosta tehdään valiokunnassa. Tarkastusvaliokunta voi puheenjohtajansa johdolla päättää valvontakäynneistään samoin kuin siitä, missä tarkoituksessa, laajuudessa ja kokoonpanossa käynnit toteutetaan. Puhemiesneuvosto pitää tärkeänä, että käynnit pysyvät luonteeltaan keskustelun ja tietojenvaihdon tyyppisinä tapaamisina, joihin eivät kuulu varsinaiset tarkastustehtävät. Valvontatehtävän parlamentaarinen luonne merkitsee lisäksi, että käyntejä ei toteuteta pelkässä virkamieskokoonpanossa. Lähtökohtana on pidettävä sitä, että valiokunta esiintyy kollegiona, jolloin näkökulma on eduskunnan parlamentaarisen valvontaelimen. On huomattava, että valvontakäynti ei edellytä valiokunnalta päätösvaltaista kokoonpanoa. Valvontakäynneillä hankitut tiedot ja kokemukset on dokumentoitava ja saatettava koko valiokunnan tietoon.

Tarkastusvaliokunnalla olisi perustuslain 47 §:n nojalla muiden valiokuntien tapaan laajat tiedonsaantioikeudet. Perustuslain muuttamista koskevaan hallituksen esitykseen sisältyvän ehdotuksen mukaan tarkastusvaliokunnalla olisi lisäksi oikeus saada perustuslain 90 §:n 3 momentin nojalla tietoja yhtä laajasti kuin valtiontilintarkastajat ovat saaneet. Kuten muutkin valiokunnat tarkastusvaliokunta voi kuulla asiantuntijoita käsiteltävänään olevassa asiassa. Tiedonsaantioikeuden kannalta merkitystä on myös valtiontalouden tarkastusvirastosta annetun lain 5 §:llä, jonka mukaan tarkastusvirastolla on oikeus antaa tarkastusta suoritettaessa saatuja salassa pidettäviä asiakirjoja ja muita tietoja eduskunnan asianomaiselle valiokunnalle, jos se on tarpeen tarkastushavaintojen edellyttämien toimenpiteiden suorittamiseksi tai on muutoin valiokunnan tehtävän hoidon kannalta perusteltua.

Tarkastusvaliokunnan tiedonsaantioikeus tulisi olemaan muita valiokuntia laajempi, minkä vuoksi valiokunnan tietoon saattaa tulla seikkoja, jotka lain mukaan on pidettävä salassa. Tällaiset tiedot on pidettävä salassa asian käsittelyn kuluessa ja useissa tapauksissa edelleen asian käsittelyn päätyttyä. Kansanedustajat eivät ole valiokuntatyössä virkavastuun alaisia; sen sijaan rikosvastuu ulottuu myös heihin. Rikoslain 38 luvun 1 §:n nojalla voidaan siten kansanedustajakin tuomita salassapitorikoksesta, jos hän salassapitovelvollisuuden vastaisesti paljastaa salassa pidettävän seikan, josta hän on asemassaan, toimessaan tai tehtävää suorittaessaan saanut tiedon, taikka käyttää tällaista tietoa omaksi tai toisen hyödyksi. Perustuslain 30 §:n säännökset turvaavat kansanedustajan koskemattomuutta kuitenkin siten, että häntä ei tällaisen rikosepäilyn osalta saa ilman eduskunnan suostumusta pidättää tai vangita ennen oikeudenkäynnin alkamista. Valiokunnan henkilöstö toimii puolestaan virkavastuun alaisena.

2.6 Asioiden vireilletulo tarkastusvaliokunnassa

Perustuslain 39 §:n mukaan asia tulee eduskunnassa vireille hallituksen esityksellä tai kansanedustajan aloitteella taikka muulla perustuslaissa tai eduskunnan työjärjestyksessä säädetyllä tavalla. Erikoisvaliokuntien toimialaan yleisesti kuuluvat asiat, kuten hallituksen esitykset, kertomukset, selonteot ja eduskunta-aloitteet, tulevat siten tarkastusvaliokunnassakin vireille tältä säännöspohjalta.

Perustuslain 115 §:ssä säädettyä ministerivastuuasian vireillepanomenettelyä lukuun ottamatta perustuslaissa tai eduskunnan työjärjestyksessä ei ole säännöksiä valiokunnan mahdollisuudesta saattaa asia oma-aloitteisesti vireille ja täysistunnon käsiteltäväksi, joten asiasta on säädettävä erikseen. Perustuslain 35 ja 90 §:n muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä ehdotetaankin perustuslain 90 §:n 1 momentissa säädettäväksi, että tarkastusvaliokunnan tulee saattaa eduskunnan tietoon merkittävät valvontahavaintonsa. Puhemiesneuvosto pitää tarpeellisena, että tarkastusvaliokunnan vireillepano-oikeudesta säädetään myös erikseen eduskunnan työjärjestyksessä.

Valiokunnan oma-aloitteisesti käsiteltäväkseen ottamat aiheet voivat pohjautua eri seikkoihin. Lähteinä voivat toimia ensinnäkin Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukset. Valiokunta voi ottaa käsiteltäväkseen eduskunnan kannalta ja valiokunnan näkökulmasta kiinnostavan aiheen, jota on käsitelty Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomuksessa. Tarkastusvirasto voi antaa tarkastuskertomuksensa eduskunnalle myös valtiontalouden tarkastusvirastosta annetun lain 6 §:ssä tarkoitettuna erilliskertomuksena. Tällöin tarkastuskertomuksesta tulee muodollinen valtiopäiväasiakirja, josta käydään täysistunnossa lähetekeskustelu ja joka lähetetään valmisteltavaksi tarkastusvaliokuntaan.

Valiokunnan tehtävän kannalta kiinnostavia valvonta-aiheita voi tulla esille myös muiden erikoisvaliokuntien lausunnoissa Valtion tilinpäätöskertomuksesta. Tarkastusvaliokunta voi ottaa erikseen käsiteltäväkseen valtiontalouden valvonnan kannalta mielenkiintoisen ja tärkeän kysymyksen, jota on käsitelty tai johon on viitattu toisen erikoisvaliokunnan lausunnossa. Tältä osin on otettava huomioon valiokuntien väliset toimialarajaukset. Valvonta-aiheita voi tulla esille niin ikään julkisuuteen nousseen yhteiskunnallisen epäkohdan, tutkimuksen tai selvityksen myötä samoin kuin valiokuntavierailujen taikka tarkastusvaliokunnan teettämien tutkimusten pohjalta. Asian käsittelyyn johtavana tietolähteenä voivat toimia myös valiokunnan käsiteltävänä olevat muut valtiopäiväasiat.

Tarkastusvaliokunnan oma-aloitteisesti käsiteltäväkseen ottama asia tulee vireille valiokunnan kokouksessa tehtävällä päätöksellä. Ensi vaiheessaan asia on valiokunnan kokouksen asialistalla esimerkiksi valiokunnan jäsenen aloitteesta. Valiokunta voi käydyn keskustelun pohjalta päättää, ettei se ryhdy asiaa enemmälti käsittelemään, jolloin asia ei tule vireille. Jos valiokunta päätyy selvittämään asiaa tarkemmin esimerkiksi hyödyntäen kuulemismenettelyä tai perustuslain 47 §:n 2 momentissa säädettyä selvitysmenettelyä, se merkitsee asian vireilletuloa. Vireille tulleen asian käsitteleminen voi päättyä siihen, että valiokunta päättää olla laatimatta asiasta mietintöä. Valiokunta voi myös antaa valtioneuvoston tai ministeriön selvityksen pohjalta lausunnon valtioneuvostolle tai ministeriölle ja halutessaan esittää puhemiesneuvostolle asian ottamista keskusteltavaksi täysistunnossa. Painoarvoltaan tärkeimmissä ja valtiontalouden kannalta merkittävissä asioissa tarkastusvaliokunnalla on oikeus laatia valiokunnan kannanottoehdotukset sisältävä mietintö täysistunnolle.

2.7 Valiokunnan kokoonpano ja resursointi

Valvontatoimen vaikuttavuuden sekä valiokunnan vahvan aseman saavuttamiseksi puhemiesneuvosto pitää tärkeänä, että eduskuntaryhmät ehdottavat tarkastusvaliokunnan jäseniksi kansanedustajia, joilla on erityistä mielenkiintoa valtiontaloudellisiin kysymyksiin sekä laaja-alaista kokemusta tältä alueelta. Tämän ohella vahva sitoutuneisuus tehtävään on ensiarvoisen tärkeää.

Tarkastusvaliokunta olisi jäsenmäärältään suppeampi kuin muut erikoisvaliokunnat. Kuitenkaan ei ole syytä poiketa perustuslaissa säädetystä pysyvien valiokuntien vähimmäisjäsenmäärästä. Perustuslain 35 §:n esitöissä nimittäin todetaan, että vahvistamalla vähimmäismäärä perustuslaissa varmistetaan poliittisen suhteellisuuden riittävä toteutuminen valiokunnan kokoonpanossa (HE 1/1998 vp, s. 88). Puhemiesneuvosto katsoo, ettei tarkastusvaliokunnan ole syytä olla jäsenmäärältään myöskään tätä monilukuisempi. Yksitoista jäsentä turvaa poliittisten ryhmien osallistumista valiokunnan työhön ja on tarkoituksenmukaisuuden lähtökohdasta perusteltu valiokunnan tehtävän luonteen ja asioiden käsittelyn sekä päätöksenteon sujuvuuden kannalta. Valiokunnalle on valittava lisäksi kuusi varajäsentä.

Puhemiesneuvosto pitää tärkeänä tarkastusvaliokunnan valvontatyön edellytysten turvaamista varaamalla sille riittävät resurssit. Jotta eduskunta saa käyttöönsä toimivan välineen valtiontalouden valvontatehtävää varten, tulee tarkastusvaliokunta resursoida vahvemmin kuin muut erikoisvaliokunnat. Eduskunnan erikoisvaliokuntien sihteeristöjen koko vaihtelee. Pienimmillään valiokunnan henkilöstöön kuuluu yksi valiokuntaneuvos ja osastosihteeri sekä toisen valiokunnan kanssa yhteinen valiokunta-avustaja. Useissa valiokunnissa on kuitenkin kaksi valiokuntaneuvosta eli sihteerinä ja apulaissihteerinä toimiva valiokuntaneuvos toimistohenkilöstön ohella.

3 Ehdotuksen vaikutukset

3.1 Taloudelliset vaikutukset

Tarkastusvaliokunnan perustamista koskevan ehdotuksen taloudelliset vaikutukset on selvitetty edellä mainitussa hallituksen esityksessä laiksi Suomen perustuslain 35 ja 90 §:n muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

3.2 Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Tarkastusvaliokunnan perustaminen merkitsee sitä, että valtiontilintarkastajien samoin kuin valtiontilintarkastajien kanslian toiminta lakkaa. Valtiontilintarkastajien kansliassa on pysyvästi täytettynä 15 virkaa. Puhemiesneuvosto pitää tärkeänä, samoin kuin tarkastusvaliokunnan muodostamista pohtinut Valtiontalouden parlamentaarinen valvonta -toimikunta, ettei tarkastusvaliokunnan perustaminen johda irtisanomisiin, vaan valtiontilintarkastajien kanslian henkilöstön asema turvataan uudistuksen yhteydessä. Puhemiesneuvosto ehdottaa, että eduskunnan virkamiehistä annetun lain muuttamisesta annettavaan lakiin otetaan siirtymäsäännös, jonka nojalla valtiontilintarkastajien kanslian henkilöstö siirtyy lain voimaan tullessa eduskunnan kanslian henkilöstöksi.

Tarkastusvaliokunnan henkilöstön rekrytointiin vaikuttavia seikkoja on valiokuntaneuvoksilta vaadittava pätevyys. Eduskunta hyväksyi joulukuussa 2005 eduskunnan kanslian johtosääntöön muutoksen (PNE 2/2005 vp — EK 34/2005 vp), jonka mukaan valiokuntaneuvokselta vaaditaan oikeustieteen kandidaatin tutkinto tai soveltuva muu ylempi korkeakoulututkinto sekä perehtyneisyys lainvalmistelutyöhön tai, jos hänen pääasiallisena tehtävänään ei ole käsitellä lainsäädäntöasioita, asianomaisen valiokunnan toimialan hyvä tuntemus.

Eduskunnan kansliatoimikunta asetti 6.10.2005 työryhmän valmistelemaan valtiontilintarkastajien kanslian henkilöstön siirtämistä eduskunnan kansliaan perustettaessa eduskunnan tarkastusvaliokunta. Työryhmän on määrä eräiden muiden asioiden ohella tehdä ehdotus tarkastusvaliokunnan henkilöresursseista ottaen huomioon perustettavan valiokunnan tehtävät. Tarkastusvaliokuntaan perustettavien virkojen määrästä päättää eduskunnan kansliatoimikunta sen jälkeen, kun eduskunta on hyväksynyt tarkastusvaliokunnan perustamisen edellyttämät lainmuutokset. Päätökset on määrä tehdä jo ennen lainsäädännön voimaantuloa. Tarkastusvaliokunnan virkoihin nimittäminen käynnistyy sen jälkeen, kun tarkastusvaliokunnan jäsenet on valittu. Nimitysprosessiin kuuluu, että valiokunta osallistuu henkilöstönsä valintaan.

4 Ehdotuksen valmistelu

Puhemiesneuvosto asetti 1.10.2003 toimikunnan (Valtiontalouden parlamentaarinen valvonta -toimikunta) valmistelemaan niiden kysymysten selvittämistä, jotka liittyvät valtiontilintarkastajien ja valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja tarkastusjaoston parlamentaarisen valvonta- ja tarkastustoimen yhdistämiseen erikoisvaliokunnan tapaan toimivaksi tutkinta- ja valvontaorganisaatioksi. Lausuntopalautteen pohjalta puhemiesneuvosto antoi eduskunnan kanslian tehtäväksi laatia virkatyönä puhemiesneuvoston ehdotus tarvittavista säädösmuutoksista. Puhemiesneuvoston ehdotus perustuu mainitun toimikunnan mietintöön ja siitä saatuihin lausuntoihin. Perustuslain muuttamista koskeva hallituksen esitys on valmisteltu oikeusministeriössä virkatyönä.

5 Riippuvuus muista esityksistä

Tämä puhemiesneuvoston ehdotus liittyy eduskunnalle annettuun hallituksen esitykseen Suomen perustuslain 35 ja 90 §:n muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Puhemiesneuvoston ehdotuksen käsittely on tarkoituksenmukaista yhdistää hallituksen esityksen käsittelyyn.

Puhemiesneuvoston ehdotukseen sisältyvien säädösehdotusten voimaantulo riippuu perustuslakiin ehdotettujen muutosten hyväksymisestä.