Perustelut
Emme kannata hallituksen esittämää yliopistolain
voimaanpanosta annetun lain 3 §:n muuttamista, mikä merkitsee
Kouvolan kääntäjäkoulutuslaitoksen
siirtoa Helsinkiin, vaan ehdotamme lakiehdotuksen hylkäämistä.
Asiantuntijakuulemisessa käännöstieteen
laitoksen siirtoa Helsinkiin valmistellut Helsingin yliopisto ja
Helsingissä asuva henkilökunta ovat puoltaneet
siirtoa. Kouvolan kaupunki ja Kymenlaakson liitto ovat arvostelleet
puolestaan ratkaisua. Kysymys on esitettyjen — puolesta
ja vastaan — perusteluiden punnitsemisesta ja perusteluiden
uskottavuudesta. Se, arvioidaanko siirtoa vain käännöstieteen
laitoksen lähtökohdista vai tarkastellaanko siirron
vaikutuksia laajemmin Kouvolan seutukunnan kannalta, vaikuttaa loppujohtopäätöksiin.
Tarkastelemme asiaa hiukan molemmista näkökulmista
mutta painottaen jälkimmäistä.
Ensinnäkin Kouvolan kääntäjäkoulutuksen siirto
Helsinkiin ilman kestäviä ja pakottavia syitä on
vastoin Suomessa pitkään harjoitettua ja laajasti
hyväksyttyä aluepolitiikkaa, jolla muun muassa
korkeakouluja ja muitakin valtion laitoksia on pyritty sijoittamaan
eri puolille Suomea ja näin tasaamaan sosiaalisia ja sivistyksellisiä erojen
sekä luomaan työpaikkoja koko Suomeen. Kääntäjänkoulutuksen
siirto on täysin tämän hallitusohjelman
sekä monien edellisten hallitusohjelmien kirjaimen ja hengen
vastainen päätös.
Hallitusohjelmassa Vanhasen II hallitus ilmoittaa, että sen
aluepolitiikan harjoittamisen lähtökohtana ovat
alueiden omiin vahvuuksiin ja osaamiseen perustuva erikoistuminen,
toimijoiden välinen yhteistyö ja verkottuminen
alueiden kesken. Hallituksen tavoitteena on muun muassa tehostaa
aluepolitiikkaa erityisesti heikoimmilla alueilla. Kouvola kärsii
rakennemuutoksesta ja tarvitsee korkeakouluyksiköitään
ja niiden tuomaa tietotaitoa. Helsingin yliopiston lausunnosta ilmenee,
että siirtopäätöksen takana
on muun muassa opetusministeriön vuoden 2006 päätös
lopettaa käännöstieteen laitoksen erillinen
tuki vuoden 2007 jälkeen.
Toiseksi hankkeen perusteeksi esitetyt väitteet siitä,
että käännöstieteen laitoksessa
annettu opetus on kallista suhteessa vastaaviin aineisiin Helsingissä ja
että Kouvolassa toimittaessa ei ole mahdollista hyödyntää kääntäjänkoulutuksessa
Helsingin yliopiston laajaa kielivalikoimaa, eivät perusteluina
vakuuta. Ensin mainittu väite ihmetyttää erityisesti
sen vuoksi, että Helsingin kustannustaso on kaikilla mittareilla
Kouvolan vastaavaa korkeampi. Mikäli tarkoitus ei ole supistaa
kääntäjänkoulutusta kokonaisuudessaan,
vaan ainoastaan siirtää opetusta Helsinkiin, opetuksen
ja elinkustannusten vertailussa toiminta Kouvolassa on kustannuksiltaan
edullisempaa. Muun muassa opiskelijoiden elinkustannukset, kuten
asuminen, ovat monin verroin kalliimmat Helsingissä kuin
Kouvolassa. Sama koskee toimitilojen vuokrakustannuksia.
Ammattikääntäjien keskuudessa Kouvolan kääntäjänkoulutuksen
laatua pidetään hyvänä. Kääntäminen
on oma tutkimus- ja koulutuskokonaisuus, jonka ripotteleminen humanistisen
tiedekunnan eri laitoksiin heikentää jatkossa
käännöstieteen ja kääntämisen
koulutusta sekä osaamistasoa Suomessa.
Toimintaa Kouvolassa voidaan kehittää edelleen
kustannustehokkaammaksi lisäämällä yhteistyötä kampuksen
sisäisillä järjestelyillä ja yhteistyössä paikallisten
muiden korkeakouluyksiköiden kanssa. Synergiaetuja, joilla
laitoksen siirtoa on perusteltu, on löydettävissä myös yhteistyöstä Kouvolassa
toimivien oppilaitosten kanssa.
Kouvolan etäisyys Helsingistä ei voi olla
todellinen ja vakavasti otettava peruste 2000-luvun teknologia-Suomessa
Kouvolan käännöstieteen laitoksen siirrolle.
Maantieteellinenkään matkaetäisyys ei
laitoksen toiminnan kannalta voi olla kestävä peruste
nyt ehdotetulle siirrolle.
Saamiemme tietojen mukaan vakituiselta henkilökunnalta
on tiedusteltu, haluavatko he säilyttää vakituisen
virkansa käännöstieteen laitoksella,
johon he ovat vastanneet, että he haluavat säilyttää virkansa
tulevaisuudessakin siirron toteuduttua ja hoitaa virkojaan Kouvolasta käsin.