Perustelut

Lissabonin strategian keskittyminen kasvun ja työllisyyden edistämiseen perustuu vuonna 2005 tehtyyn linjavalintaan, jolloin luovuttiin sosiaalisen suojelun vahvistamiseen liittyvien tavoitteiden asettamisesta strategian yhteydessä. Keskittyminen perustui näkemykseen siitä, että yhteisön kilpailukykyä ja sen myötä hyvinvointia voidaan parhaiten edistää kasvuun ja työllisyyteen keskittymällä, ja siihen, että EU:n toimivalta on näillä sektoreilla laajempi kuin sosiaalisessa suojelussa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on Lissabonin strategiaa koskevissa lausunnoissaan korostanut sosiaalisen osallisuuden sekä riittävien ja laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen vaikutuksia myös taloudelliseen kilpailukykyyn. Valiokunta pitää myönteisenä, että sosiaalinen ulottuvuus on komission tiedonantopaketin perusteella sisällytetty strategian rakenteeseen viime vuosia vahvemmin. Valiokunta toteaa kuitenkin, että sosiaalisen ulottuvuuden osuus strategiassa jää edelleen kokonaisuuteen nähden vähäiseksi.

Yhdennetyissä suuntaviivoissa tuodaan esiin sekä sosiaalisen että alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittaminen (suuntaviiva 17). Työllisyyspolitiikan merkitystä alueellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tuottajana korostetaan Lissabonin tiedonantopaketissa kautta linjan. Valiokunta korostaa, että työllisyysasteen kohottamisen ohella tulee pyrkiä vaikuttamaan erityisesti nuorten sosiaalisen osallisuuden vahvistamiseen ja yhteiskunnan perusinstituutioihin kiinnittymiseen. Työllisyyspolitiikan yleisissä haasteissa on tarpeen ottaa huomioon myös työvoiman ikääntyminen ja odotettavissa oleva sukupolvenvaihdos työmarkkinoilla. Työvoiman ikääntymiseen liittyvät haasteet eivät rajoitu työllisyyspolitiikkaan, vaan niillä on myös oma sosiaali- ja koulutuspoliittinen ulottuvuutensa.

Valiokunta kannattaa elämänkaariajattelun ottamista työllisyyden ja koulutuksen kehittämisen lähtökohdaksi (suuntaviiva 18). Työn ja yksityiselämän yhteensovittamiseen liittyy erilaisia tilanteita, joissa elämänvaiheen mukaiset haasteet on otettava huomioon. Tämä edellyttää eri tavoin joustavia ratkaisuja esimerkiksi lastenhoitopalvelujen suhteen. Suomessa elämänkaariajattelun soveltaminen näkyy esimerkiksi erilaisten lastenhoitovaihtoehtojen valinnassa. Vaihtoehtojen arvioinnissa tulee työmarkkinoiden näkökulman lisäksi ottaa huomioon vaihtoehtojen hyvinvointivaikutukset kokonaisuutena. Elämänkaariajattelun yhteydessä on valiokunnan käsityksen mukaan syytä tuoda selvästi esiin myös muu elinkaaren ajan hoitovastuu, sillä väestön huoltosuhteen kasvaessa on löydettävä uusia ja joustavia ratkaisuja ikääntyneiden hoidon järjestämiseksi.

Joustoturvan tulee merkitä riskien hallintaa ihmisen eri elämänvaiheissa ja työmarkkinallisissa siirtymissä (koulutus; työuran aloitus; työuran keskeytykset esimerkiksi vanhemmuuden tai sairauden vuoksi; työttömyys; eläkevaihe). Joustoturvan ja elämänkaarinäkökulman yhdistämisessä on kehitettävä sekä joustavuutta että turvaa siten, että eri elämänvaiheisiin ja työmarkkinallisiin tilanteisiin liittyvät siirtymät ovat kaikkien osapuolten kannalta turvallisia ja ehkäisevät huono-osaisuuden riskejä.

Erityisen tärkeää joustoturvan kehittäminen on siirtymisessä työttömyydestä takaisin työelämään. Kannustimien tulee olla myönteisiä ja toimivia sekä työttömien että työantajien näkökulmasta. Esimerkiksi välityömarkkinoita kehittämällä voidaan luoda vaikeasti työllistyville työpaikkoja, joissa on mahdollisuus tehdä aitoa työtä ja saada todellista palkkaa. Vajaakuntoisten ja vaikeasti työllistyvien kannustaminen takaisin työelämään edellyttää myös työkyvyttömyyseläkkeellä ja sairauslomalla olevien kuntoutuksen lisäämistä ja tehostamista. Samalla on huolehdittava myös työmarkkinoiden ulkopuolelle jäävien hyvinvoinnin turvaamisesta. Valiokunta korostaa yhdennetyissä suuntaviivoissa mainittua kohtuuhintaisten peruspalvelujen saatavuuden varmistamista ja riittävän vähimmäistoimeentulon takaamista kaikille.