Perustelut

Uudistettu sosiaalinen toimintaohjelma (E 88/2008 vp)

Uudistettu sosiaalinen toimintaohjelma täydentää Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategiaa ja rakentuu kolmelle tavoitteelle, jotka ovat mahdollisuuksien luominen, saatavuuden mahdollistaminen ja yhteisvastuun osoittaminen. Saatavuuden mahdollistamisella tarkoitetaan esimerkiksi hyvätasoisella koulutuksella ja terveys- ja muiden palvelujen tuella tapahtuvaa eriarvoisuuden vähentämistä. Yhteisvastuussa korostetaan eurooppalaisten sitoutumista sosiaaliseen solidaarisuuteen muun muassa hyvä- ja huono-osaisten kesken, sukupolvien kesken ja alueiden kesken.

Komission arvion mukaan EU:n köyhyyden vähentämistavoitteesta huolimatta EU:n kansalaisista 16 prosenttia (78 miljoonaa) ja lapsista 19 prosenttia on alttiina köyhyydelle. Komission pyrkimys sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseen on tärkeä myös sen vuoksi, että se lisää kansalaisten keskuudessa etäiseksi koetun EU:n hyväksyttävyyttä. Valiokunta toteaa, että Lissabonin strategia, talouspolitiikan laajat suuntaviivat ja työllisyyssuuntaviivat ovat sosiaalisen toimintaohjelman kanssa rinnakkaisia prosesseja, joiden nykyistä parempi yhteensovittaminen olisi tarpeen.

Kuten valtioneuvoston kirjelmässä todetaan, ovat toimet toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi pääasiassa jäsenmaiden vastuulla, minkä vuoksi ohjelma keskittyy aloihin, joilla EU:n toimet voivat luoda lisäarvoa. Toimintaohjelma sisältää seitsemän painopistealuetta ja toimenpiteitä niiden toteuttamiseksi. Keskeinen teema on rakennemuutoksen ja sen kielteisten vaikutusten hallinta. Lasten ja nuorten syrjäytymistä pyritään torjumaan muun muassa kattavalla, määrällisiin tavoitteisiin perustuvalla lähestymistavalla lapsiköyhyyteen.

Nykyistä pidempään ja terveempään elämään pyritään varautumalla ikääntyvään yhteiskuntaan muun muassa informaatioteknologialla sekä terveydenhuollon ja eläkejärjestelmien kehittämisellä siten, että varmistetaan kestävä julkinen talous. Toimenpiteinä mainitaan potilaiden liikkuvuusdirektiivin lisäksi tiedonanto terveyseroista sekä tiedonanto ja suositus potilasturvallisuudesta ja terveyspalvelujen laadusta.

Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi annetaan raportti yleishyödyllisistä palveluista ja suositus aktiivisesta osallisuudesta sekä uudistetaan ruoka-apuohjelma. Syrjimättömyyden edistämisessä kiinnitetään huomiota esimerkiksi syrjintädirektiivin valmisteluun, työ- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen ja päivähoidon saatavuuteen. Valiokunta pitää tärkeänä huomion kiinnittämistä lasten ja nuorten köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaan. Lisäksi on otettava huomioon yksin elävien aikuisten määrän kasvaminen ja lisääntynyt köyhyysriski. Suomessa toimeentulotukea saavista kotitalouksista nykyisin jo 70 prosenttia on yksineläjien kotitalouksia, ja ikääntyneiden osuus näistä kasvaa.

Valiokunta viittaa aikaisempiin lausuntoihinsa, joissa on pidetty tarpeellisena yleishyödyllisten palvelujen kansallista määrittelyä ja niihin liittyvää kansallista strategiaa (esim. StVL 7/2008 vp). Yleishyödyllisten palvelujen kansallisessa ja eurooppalaisessa määrittelyssä tulee yhdistää sosiaalipoliittiset ja elinkeinopoliittiset näkökohdat tasapainoisella tavalla.

Uudessa sosiaalisessa toimintaohjelmassa todetaan sen olevan olennainen osa Lissabonin strategiaa, jonka lähtökohtana on edelleen hyvinvoinnin edistäminen tukemalla taloudellista kasvua ja työpaikkojen syntymistä. Sosiaalisen toimintaohjelman painopisteiden on arvioitu jossain määrin siirtyneen kollektiivisesta yksilölliseen hyvinvointiin, ja hyvinvointia tarkastellaan enemmän yksilöiden kuin kokonaisten väestöryhmien tasolla.

Valiokunta toteaa käsityksenään, että Lissabonin strategiaa, kestävän kehityksen strategiaa, terveysstrategiaa ja sosiaalipoliittista toimintaohjelmaa tulisi käsitellä yhtenä kokonaisuutena ja aloittaa tulevaan uudistamiseen liittyvä kansallinen valmistelu mahdollisimman pian, jotta poliittiset ratkaisut voidaan perustaa riittävälle yhteiskunnalliselle keskustelulle. Valiokunnan käsityksen mukaan Suomen tulee pyrkiä siihen, että sosiaalisen suojelun kehittäminen on talouden ja työllisyyden rinnalla kiinteä osa Lissabonin strategian toteuttamista. Valiokunta katsoo, että kansallisessa sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa tulee myös ottaa huomioon sosiaaliseen suojeluun liittyvät EU:n tavoitteet.

Avoimen koordinointimenetelmän vahvistaminen (E 99/2008 vp)

Vuodesta 2000 alkaen avoimen koordinaation menetelmää on käytetty sosiaalisessa osallisuudessa, eläkepolitiikassa ja terveydenhuollon pitkäaikaishoidossa. Vuodesta 2006 alkaen edellä mainitut yhdistettiin yhdeksi sosiaalisen suojelun ja osallisuuden prosessiksi. Sosiaalipoliittisessa toimintaohjelmassa esitetään avoimen koordinaation käyttämistä esimerkiksi nuorten aseman parantamisessa ja naisten köyhyysriskin vähentämisessä. Toimintaohjelmassa tuetaan menetelmän vahvistamista ja sen mahdollisuuksien täysimittaista hyödyntämistä. Komission käsityksen mukaan EU:n tukema vapaaehtoinen yhteistyö voi käytännössä tehostaa toissijaisuusperiaatteen toteutumista valtioiden yhteisissä ponnisteluissa köyhyyden ja syrjäytymisen torjumiseksi ja antaa takeet nykyaikaisille, kestäville ja oikeudenmukaisille hyvinvointijärjestelmille.

Avoimen koordinaation vahvistaminen sosiaalialalla merkitsee komission mukaan muun muassa poliittisen sitoumuksen ja näkyvyyden vahvistamista, parempaa vuorovaikutusta muiden politiikan alojen kanssa, analyysivälineiden vahvistamista sekä vahvempaa sitoutumista täytäntöönpanon vauhdittamiseksi. Komissio on myös valmis kehittämään jäsenvaltioille vapaaehtoisia suuntaviivoja. Määrällisiä tavoitteita asetettaisiin esimerkiksi köyhyyden vähentämiseksi, eläkejärjestelmien uudistamiseen liittyen sekä terveydenhuollon laadun ja saatavuuden osalta. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siitä, että määrälliset tavoitteet, mikäli niitä lainkaan asetetaan, tulee laatia yksimielisesti jäsenvaltioiden kanssa.

Valiokunta pitää avoimen koordinaation menetelmän käytön jatkamista ja kehittämistä tarkoituksenmukaisena keinona sekä jäsenmaiden välisen että niiden sisäisen sosiaalipoliittisen vuoropuhelun edistämiseksi. Tietojen, hyvien käytäntöjen ja kokemusten vaihtaminen jäsenvaltioiden välillä on tärkeää. Ennen yhteisten periaatteiden ja mittaamistapojen mahdollista hyväksymistä on huolellisesti arvioitava, mitä avoimen koordinaation vahvistaminen kussakin tapauksessa merkitsee, ja varmistuttava siitä, että jäsenvaltioiden kansallinen toimivalta säilyy nykyisellään. Valiokunta korostaa sosiaalisen suojelun ja riittävien hyvinvointipalvelujen turvaamisen merkitystä talous- ja työllisyyspolitiikan kannalta. Sosiaalisemman Euroopan rakentaminen edellyttää myös kansallisesti aktiivista kannanmuodostusta ja osallistumista EU:n sosiaalipolitiikkaan liittyvien toimien kehittämiseen.